Ollaan seurusteltu nykyisen ukkoni kanssa 2,5 vuotta. Suhde on ollut yhtä vuoristorataa. Enimmäkseen alamäkeä. Viimeisen vuoden aikana minulla on ollut erityisen vaikeaa. Kokoajan itkettää ja tuntuu ettei elämä luista. Olen miettinyt jopa itsemurhaa "vähän" useammin kuin kerran... Luulen siis että olen aika pahasti masentunut...
Toinen mikä on niin saan kauheita raivokohtauksia, joiden aikana satutan itseäni JA miestäni. Enimmäkseen itseäni. Noin viikko sitten revin kynsillä kasvoni verille yhden riidan aikana... Mitä tämä sitten on? Masennuksen oireita vai jotain "vakavampaa"?
Tuntuu että pää hajoaa jos jatkan suhdetta mutta toisaalta luulen että jos ero tulisi voisi käydä vielä vähän pahemmin...
MIKÄ MINUA VAIVAA!?!?! :'(
Kiitos kun jaksoitte lukea!
Ja jos vain jaksatte omat mietteenne rustata ylös niin olisin kiitollinen...
Toinen mikä on niin saan kauheita raivokohtauksia, joiden aikana satutan itseäni JA miestäni. Enimmäkseen itseäni. Noin viikko sitten revin kynsillä kasvoni verille yhden riidan aikana... Mitä tämä sitten on? Masennuksen oireita vai jotain "vakavampaa"?
Tuntuu että pää hajoaa jos jatkan suhdetta mutta toisaalta luulen että jos ero tulisi voisi käydä vielä vähän pahemmin...
MIKÄ MINUA VAIVAA!?!?! :'(
Kiitos kun jaksoitte lukea!
Ja jos vain jaksatte omat mietteenne rustata ylös niin olisin kiitollinen...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa normaali elämältä... tommosta meillä noin 70% suomalaisista.
enimmäkseen alamäkeä, niin kannattaisi yhdessä mennä johonkin pariterapiaan tms. ryhmään, jossa voisitte paremmin oppia tuntemaan toisenne. Kyllä se raivostuttaa jos toinen ei ymmärrä toista tai jos asioista ei pysty keskustelemaan asiallisesti, vaan aina riitelemällä. Voit kyl yksinkin ottaa yhteyttä vaik kriisi/mielenterveystoimistoon ja mennä sinne jutteleen ongelmistasi. Joillakin ehkä on tuollainen raivari-tyyppinen temperamentti, jolloin pakko saada purkaa se jotenkin, mut just noitten itsetuho-ajatusten takia hakisin Sinuna apua pikasesti. Voimia Sulle ja muutosta elämäntilanteeseesi !
Heippa :)
Olen sitä mieltä että sun olis hyvä jutella jonkun ammatti-ihmisen kanssa noista asioista. Hakeudu esim. työ- tai opiskelijaterveydenhuoltoon (mikä tilanteesi sitten onkin), ja kerro, että haluat jutella jonkun kanssa. Se auttaa varmasti. Voimia ja rohkeutta sulle :)