Minulla on paljon asiaa, koskien vanhusten hoitotyötä! Olen ollut harjoitteluissa ja kesäsijaisina monilla osastoilla (ja eri kaupungeissa), missä vanhuksia hoidetaan.
Monessa otteessa olen kiinnittänyt huomiota vanhuksen erittäin huonoon kohteluun. En halua mitenkään yleistää sanomaani, mutta olen pannut merkille, että muutamat hoitajat osastoilla ovat lähes poikkeuksetta huonotuulisia ja purkavat vihansa/kiukkunsa/väsymyksensä (mitä se nyt sitten onkaan) vanhuksiin.
Osastoilla on varmasti vanhuksia, jotka vaativat jatkuvaa huomiota, soittavat kelloa, kipuja siellä sun täällä, ainaista valitusta, jne.
Hoitajat eivät voi keskittyä ainoastaan tällaisiin potilaisiin, sillä osastot ovat täynnä hoidettavia. Mutta kaikesta huolimatta, vanhuksen tulisi saada hyvää ja ennenkaikkea kunnioittavaa hoitoa!
Nämä "pirulliset" hoitajat eivät ainakaan saa potilasta rauhoittumaan huutamalla ja loukkaamalla potilasta.
Esimerkiksi olen kuullut, että hoitaja haukkuu ja huutaa potilaalle kurkku suorana niin, että jälkikäteen tämä potilas on tullut kysymään minulta (uudelta ja aloittelevalta, vielä "kiltiltä" hoitajalta), että voisinko vaihtaa hänen vaippansa, sillä hän pelkäsi niin sitä huutavaa hoitajaa, että pissasi housuunsa. Myös potilas on kysynyt, että "eihän se toinen hoitaja tule enää tämän vuoron aikaan tänne, sillä minä pelkään sitä".
Tuntuu, että vanhemmat "konkarihoitajat" tekevät työnsä kuten liukuhihnatyötä; vaihdetaan vaippa sieltä, toinen täältä, pesut ja ruokailut. Tehdään vain se pakollinen, käyttämättä siihen yhtään aitoja tunteita.
Kyllä huomaa, että laitostuvat vanhukset eivät ole saaneet hellää kosketusta, sympatiaa ja rakkautta, sillä kun vanhusta taputtaa selälle tai silittää tukkaa, he tulevat jo sellaisesta kosketuksesta ikionnelliseksi. (Joskaan se ei paranna kaikkia kipuja, mutta ei ainakaan pahenna niitä!)
Joskus minä itse saan pahoja katseita mm. muilta hoitajilta, jos juttelen potilaille niitä näitä samalla, kun työskentelen tai jos ennen työvuoron loppua (jolloin ei ole mitään "virallista" ja kiireellistä tekemistä enää) vietän aikaani potilaiden kanssa keskustellen. Mutta näistä pahoista katseista ja vihjeistä en ole moksiskaan, sillä minusta se on oikein, teen työni niin kuin parhaaksi näen.
No tässä oli vain muutama esimerkki, mihin olen törmännyt, ja se on raivostuttavaa nähdä, kuinka vanhuksia jotkut hoitavat.
Hoitajat ovat kiireisiä, osa jopa väsyneitä. Vuorotyö ja omat muut huolet painavat. Mutta kuitenkin potilasta pitäisi pystyä hoitamaan kunnioittavasti ja lämpimästi, eikä ainoastaan silloin, kun potilaan omainen on läsnä!
Monessa otteessa olen kiinnittänyt huomiota vanhuksen erittäin huonoon kohteluun. En halua mitenkään yleistää sanomaani, mutta olen pannut merkille, että muutamat hoitajat osastoilla ovat lähes poikkeuksetta huonotuulisia ja purkavat vihansa/kiukkunsa/väsymyksensä (mitä se nyt sitten onkaan) vanhuksiin.
Osastoilla on varmasti vanhuksia, jotka vaativat jatkuvaa huomiota, soittavat kelloa, kipuja siellä sun täällä, ainaista valitusta, jne.
Hoitajat eivät voi keskittyä ainoastaan tällaisiin potilaisiin, sillä osastot ovat täynnä hoidettavia. Mutta kaikesta huolimatta, vanhuksen tulisi saada hyvää ja ennenkaikkea kunnioittavaa hoitoa!
Nämä "pirulliset" hoitajat eivät ainakaan saa potilasta rauhoittumaan huutamalla ja loukkaamalla potilasta.
Esimerkiksi olen kuullut, että hoitaja haukkuu ja huutaa potilaalle kurkku suorana niin, että jälkikäteen tämä potilas on tullut kysymään minulta (uudelta ja aloittelevalta, vielä "kiltiltä" hoitajalta), että voisinko vaihtaa hänen vaippansa, sillä hän pelkäsi niin sitä huutavaa hoitajaa, että pissasi housuunsa. Myös potilas on kysynyt, että "eihän se toinen hoitaja tule enää tämän vuoron aikaan tänne, sillä minä pelkään sitä".
Tuntuu, että vanhemmat "konkarihoitajat" tekevät työnsä kuten liukuhihnatyötä; vaihdetaan vaippa sieltä, toinen täältä, pesut ja ruokailut. Tehdään vain se pakollinen, käyttämättä siihen yhtään aitoja tunteita.
Kyllä huomaa, että laitostuvat vanhukset eivät ole saaneet hellää kosketusta, sympatiaa ja rakkautta, sillä kun vanhusta taputtaa selälle tai silittää tukkaa, he tulevat jo sellaisesta kosketuksesta ikionnelliseksi. (Joskaan se ei paranna kaikkia kipuja, mutta ei ainakaan pahenna niitä!)
Joskus minä itse saan pahoja katseita mm. muilta hoitajilta, jos juttelen potilaille niitä näitä samalla, kun työskentelen tai jos ennen työvuoron loppua (jolloin ei ole mitään "virallista" ja kiireellistä tekemistä enää) vietän aikaani potilaiden kanssa keskustellen. Mutta näistä pahoista katseista ja vihjeistä en ole moksiskaan, sillä minusta se on oikein, teen työni niin kuin parhaaksi näen.
No tässä oli vain muutama esimerkki, mihin olen törmännyt, ja se on raivostuttavaa nähdä, kuinka vanhuksia jotkut hoitavat.
Hoitajat ovat kiireisiä, osa jopa väsyneitä. Vuorotyö ja omat muut huolet painavat. Mutta kuitenkin potilasta pitäisi pystyä hoitamaan kunnioittavasti ja lämpimästi, eikä ainoastaan silloin, kun potilaan omainen on läsnä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uutena opikelijana tai työntekijänä uudelle osastolle mennessä aistii "työpaikan hengen", samoin kuten kaikki muutkin ulkopuoliset aistivat millainen ilmapiiri osastoilla vallitee.
Esim. omaisetkin varmati huomaavat, jos paikassa on huono työilmapiiri. Kuitenkin pitempään työpaikasa töissä olleena asialle sokeutuu. Työhönkin tulee varmasti oma rutiini.
On ikävä, jos tälläisia hoitajia löytyy. Voisitko ajatella, että antaisit suoraan tällaisille hoitajille palutetta? Opikelijana tai sijaisena voi olla tietenkin vaikeaa puuttua tilanteisiin.
hei
ei kannata jäädä ihmettelemään huonoa kohtelua, työantajat eivät niihin puutu ennekuin on viimeinen pakko mutta lääninhallituksen on pakko valvoa ja sinne kannatttaa ottaa yhteys. ei kannata antaa jäädä katsomaan sivusta- tämä on asiakaspalveluammatti. Kehitysvamma-alalla on sama juttu. Minusta on ihmeellistä ettei siihen kukaan puutu työantajista.!!!!!!!!!!!!!
Kirjoitit:
"Esimerkiksi olen kuullut, että hoitaja haukkuu ja huutaa potilaalle kurkku suorana niin, että jälkikäteen tämä potilas on tullut kysymään minulta (uudelta ja aloittelevalta, vielä "kiltiltä" hoitajalta), että voisinko vaihtaa hänen vaippansa, sillä hän pelkäsi niin sitä huutavaa hoitajaa, että pissasi housuunsa. Myös potilas on kysynyt, että "eihän se toinen hoitaja tule enää tämän vuoron aikaan tänne, sillä minä pelkään sitä". "
Tuliko mieleen, että monet vanhukset on kovia huijaamaan ja manipuloimaan, kuten tietyn ikäiset lapsetkin? Kun yksi hoitsu ei anna lupaa ottaa kakkua, kysytään seuraavalta jne.
Jos olet ollut vain harjoittelussa/ kesätuuraajana, et voi tietää ja tuntea vanhuksia yhtä hyvin kuin vakihoitsut, jotka kyllä tuntee mummojensa ja pappojensa oikut.
Hetkeäkään en usko, että kukaan on kurkkusuorana huutanut. Ja jos on, olisit puuttunut asiaan esimiehen kautta..
Kirjoitit myös. "Joskus minä itse saan pahoja katseita mm. muilta hoitajilta, jos juttelen potilaille niitä näitä samalla, kun työskentelen tai jos ennen työvuoron loppua (jolloin ei ole mitään "virallista" ja kiireellistä tekemistä enää) vietän aikaani potilaiden kanssa keskustellen.
Joka paikassa on arvot, joita pyritään noudattamaan. Jos joku ei jaksa kuitenkaan leperrellä vanhuksille, ei kukaan varmasti mulkoile pahasti jos joku toinen viitsii sen tehdä. Ehkä olet ollut liian tuttavallinen potilaille, ja sinua on mulkoiltu siksi, sillä sehän ei kuulu työnkuvaan kaveerata potilaiden kanssa.