Tämä tarina kertoo Petrasta ja siitä kuinka tämän perhe muuttaa Stadista Kaunialaan. Petra on vasta 8-vuotta ja siksi luokkalaiset alkavat kiinnostua tästä uudesta persoonasta luokassa. Petra ei vain tiedä miksi. Muistutan ennen kuin tylsistän teidät tarinallani, että kaikkea ei voi tapahtua simssissä!
-------------------------------------------------
Tarina ei halua vielä alkaa joten te tarvitsette tekemistä. Hetki:
"...Ja tänään meille on tullut uusi oppilas: Petra Saarinen", Opettaja Niina Koivunen lopetti ja hymyili oven suussa seisovalle tytölle. Luokkalaiset kurottelivat päätään. Jopa tappelupukarit Mikko ja Janne. Petra oli hintelä. Kovin pieni ikäisekseen. Hänellä oli myös tumma tukka ja siniset suurehkot silmät. Petra näytti jännittävän joka solullaan ja meni sitten uudelle paikalleen luokan keskivaiheille vaaleatukkaisen tytön viereen.
-------------------------------------------------
Jaah, nyt se alkaa:
Petra heräsi herätyskellonsa piipitykseen. Hän huomasi olevansa jännittynyt. Petra ihmetteli mistä. Sitten hän muisti, että hän aloittaisi uuden koulun uudessa kaupungissa. Petra loikkasi sängystään ja sammutti kellon. Hän petasi petinsä huolellisesti ja tunki pyjamansa tyynyn alle. Hän katseli vaatekaappinsa sisältöä huolissaan. Puhtaana olivat vain punainen vekkihame ja toppi. Hän ajatteli:" Ne vain haukkuisivat minut piloille jos käyttäisin noita", Petralla ei kumminkaan ollut valinnan varaa, joten hän pukeutui. Hän asteli kylpyhuoneeseen ja kurkkasi peiliin miltä näytti. Hän kauhistui nähdessään tummat kiharat hiuksensa. Ne sojottivat joka suuntaan ja Petra alkoi harjata niitä. Aamu alkoi pikkuhiljaa valjeta ja Saaristen perheeseenkin tuli eloa. Petra kuuli kuinka isä Perttu lähti töihin ja kuinka äiti Mari hyssytteli Antero-vauvaa. Petra oli pian saanut hiuksensa ojennukseen ja laittoi ne poninhännälle. Hän hyppelehti portaat alas aamiaiselle. Mari teki lettuja ja Petra kysyi:" O-onko mi-minun pakko mennä ko-kouluun?" Hän tiesi kyllä vastauksen ennestään. Mari huokaisi ja alkoi kattamaan lautasia pöytään. Hän sanoi:" Kyllä sinä tiedät, että sinun pitää tutustua muihin lapsiin", Petra huokaisi ja haukkasi lettuaan. Hän oli nähnyt viime yönä unta, jossa hän oli saapunut luokkaan. Kaikki olivat katselleet häntä ja hän oli saanut ensimmäisenä päivänä ystävän. Mutta ei. Se oli unta, kuten Petra hyvin tiesi. Mari söi myös omaa lettuaan ja sanoi sitten:" Bussi tulee 10 minuutin päästä. Selviätkö täällä yksin kun vien Anteron päiväkotiin ja menen töihin?" Petra huokaisi ja sanoi lässyttävällä äänellä:" Joo, joo! Älä paasaa", mutta Mari kiukustui ja sanoi:" Älä puhu minulle tuohon äänensävyyn, Petra Saarinen", hän huokaisi ja nousi pöydästä. Petra oli syönyt jo aikoja sitten, ja lähti nyt pöydästä. Hän ajatteli:" Tyhmä äiti!" Kun Petra pakkasi laukkuaan hän katsahti sattumalta kelloaan. Kauhistus. 9.30. Miksi bussi ei ollut tullut? Petra raasu ei tiennyt, että bussikuski ei tiennyt uudesta oppilaasta ja meni siis talon ohi. Petra joutui kävelemään kouluun ja myöhästyi 45 minuuttia ensimmäiseltä tunnilta.
-------------------------------------------------
No, mikä vika siihen nyt tuli? No, jatketaan nyt:
Petra käveli hiljaisia käytäviä pitkin. Jokunen opettaja saarnasi luokassa ja talonmies katsoi häntä oudoksuen. Petra kysyi:" Anteeksi, tiedätkö missä sijaitsee luokka 2c?" Talonmies katsoi häntä ja remahti sitten nauruun. Hän nauroi jymeästi ja sanoi sitten:" Luokka 2c on takanasi, neiti..." Hän vaikeni ja katsoi oudoksuen Petran vaatteita. Hän kysyi:" Missä neidin koulupuku?" Petra ihmetteli:" Mikä koulupuku?" Talonmies (Jonka nimi oli muuten Nupponen) vastasi:" Jokaisella neidillä ja herralla pitää olla koulupuku", hän katsoi huolella tytön vaatteet ja sanoi sitten:" Tästä ei rouva Hannonen ilahdu. Hän on koulun pääopettaja", heidän juttelunsa keskeytti ovien aukeneminen. Iso joukko koulupukuisia lapsia marssi ulos luokista omille lokeroilleen. Petra väisti kaikkien oudoksuvat katseet ja meni takanaan olevaan luokkaan hyvästeltyään Nupposen.
--------------------------------------------------
Mikä ihme tätä vaivaa? No, on tyydyttävä "kohtauksiin":
Petra astui luokkaan ja näki opettajan pöydän takana nutturapäisen vanhan rouvan. Hän kysyi aralla äänellä:" A-anteeksi, mutta...onko tämä luokka 2c?" Vanha rouva nosti päätään ja katsoi Petraa nenänvarttaan pitkin. Lopulta nainen nyökkäsi ja sanoi:" Kyllä, minä olen opettajanne, neiti Saarinen. Missä teidän koulupukunne on?" Petra nielaisi ja vastasi:" E-ei minulla ole. En tiennyt..." Hän ei ehtinyt kertoa loppuun ennen kuin luokan ovesta asteli sisään koulupukuun sonnustautunut vaaleatukkainen tyttö. Tyttö meinasi aloittaa, mutta huomasi sitten Petran. Tyttö sanoi:" Anteeksi, en tiennyt, että te olitte varattu. Odotan ovella", Tyttö käveli takaisin käytävälle. Petran uusi opettaja sanoi:" Mene sinä ulos. Saat tämän anteeksi VAIN kerran. Hankit itsellesi koulupuvun huomiseksi. ONKO selvä?" Petra nyökkäsi ja poistui.
-------------------------------------------------
Argh...anna mun kaikki kestää, typerä tietokone. Jatketaanko?:
Petra törmäsi ovella samaan vaaleatukkaiseen tyttöön ja hymyili lyhyesti. Tyttö ei vastannut hymyyn vaan meni luokkaan. Petra asteli ulos koulun pihalle. Siellä oli paljon lapsia. Niin isoja, kuin pieniä. Niin, vanhoja, niin, nuoria. Petra katseli koulupukuista tyttöjen rintamaa joka supatteli ja vilkuili häntä. Vain yksi tyttö Petran lisäksi oli yksin. Punatukkainen ja sinisilmäinen tyttö joka istui penkillä lukemassa kirjaa. Petra meni tytön viereen ja sanoi;” Moi!” Tyttö hätkähti ja vastasi:” Hymp…moi!” Hän katsahti Petran vaateita ja laittoi kirjan pois. Läheltä katsottuna Petra huomasi tytön silmien vääntyvän kieroon ja hampaiden olevan hieman suurehkot. Petra esittäytyi:” Minä olen Petra. Kuka sinä olet?” Tyttö vastasi:” Minä olen Elisa. Oletko sinä se uusi oppilas 2c luokalla? Minä olen samassa luokassa”, niin he jatkoivat juttelua kunnes kello soi ja tytöt menivät sisään.
--------------------------------------------------
Argh…jos tietokoneet vois tappaa nii se olis jo kuollu. *Jatkaa kirjoittamista*
Petra hyppäsi bussista pois ja huokaisi helpotuksesta. Ensimmäinen koulupäivä oli kamala. Kaikki olivat irvailleet sillä, että hänellä ei ollut koulupukua tai rikkaita vanhempia. Äiti oli vielä töissä, mutta isä oli tullut kumman aikaisin kotiin. Petra käveli sisään ja näki isän ruokkimassa Anteroa. Hän ajatteli:” Outoa, ei isä ennen ole ruokkinut Anteroa”, pian Petra sai kumminkin tietää. Hän pyysi isää auttamaan läksyissä ja isä suostui. Petra kauhistui:” Isä on menettänyt työnsä”, hän kysyi heti:” Menetitkö työsi, isä?” Isä katsoi Petraa kummissaan ja sanoi sitten:” En, sain ylennyksen. Työpäiväni alkaa tunnin kuluttua ja äiti tulee 15 minuutin päästä”, se oli sanattomasti käsitelty loppuun ja Petra teki läksynsä huolellisesti. Kun hän huomasi äidin hän alkoi hyppiä ja huutaa:” Äiti, äiti! Siellä tarvittiin koulupuku! Mennään heti ostamaan!” Mari katsoi tytärtään oudoksuen ja sanoi:” En minä ole sinua yksityiskouluun lähettänyt. Menitkö varmasti oikeaan kouluun?” Petra hyppi ja sanoi ärtyneenä:” Tietysti! St. Aderssin ala-aste”, Mari helähti nauruun ja sanoi:” Leikillänihän minä. Meneppäs kurkkaamaan vaatekaappiisi”, Petra juoksi katsomaan kaappiinsa. Siellä se oli. Sininen koulupuku kauniisti laskostettuna alahyllylle. Petraa nolotti. Hän oli paasannut niin, että kuuli vasta puhelimen soivan. Mari vastasi ja huusi pian Petralle:” Petra, sinulle soittaa joku…Elisa Järvelä!” Petra juoksi alas ja nappasi puhelimen luurin. Hän vastasi:” Petra puhelimessa”, vastaus kuului selvänä ja kirkkaana:” Moi, Elisa täällä. Voitko sinä tulla minun kanssa leikkikentälle kun olet tehnyt läksyt?” Petra sanoi:” Odota hetki!” Petra kysyi Marilta ja vastasi sitten puhelimeen:” Joo, monelta?” Elisa oli hetken hiljaa ja Petra arvasi tämän miettivän. Lopulta Elisa vastasi:” Tule kello: 17.00.” Petra vastasi:” Ok!” Sitten he sulkivat puhelimet. Petra vaihtoi korihousut ja kotipaidan päälleen ja alkoi auttamaan Maria siivoamisessa. Hän vei roskia ja siivosi huoneensa. Jopa kuurasi vessan pöntön (”Yäk!” Petra kommentoi.). Kun kello oli 16.50 Petra meni läheiselle leikkikentälle. Elisa odotti jo siellä. He keinuivat ja juttelivat keskenään kunnes kello kävi 19.00 ja Petra sanoi:” Minun pitää mennä nukkumaan”, Elisa vastasi:” Okei! Huomenna uudestaan?” Petra nyökkäsi ja hyppäsi keinusta. Hän kuuli yhtäkkiä leikkipuiston edessä olevasta pensasaidasta kahinaa. Petran hengitys salpautui hetkeksi kunnes hän huomasi…
-------------------------------------------------
*Kone pimahtaa* Argh…Jatkanko? Kuka tai mikä on pensasaidan takana? Miten tytöt reagoivat? Miten Petra selviää uudessa koulussa?
Otan vastaan myös kommentteja ja ehdotuksia seuraavaan osaan. Paras ehdotus pääsee mukaan (”Omaperäistä!” Petran kommentti.). Kiitos kun vaivauduit lukemaan tarinani ja olisi vielä kivempaa jos menisit kirjoittamaan mielipiteesi.
h@linalle
-------------------------------------------------
Tarina ei halua vielä alkaa joten te tarvitsette tekemistä. Hetki:
"...Ja tänään meille on tullut uusi oppilas: Petra Saarinen", Opettaja Niina Koivunen lopetti ja hymyili oven suussa seisovalle tytölle. Luokkalaiset kurottelivat päätään. Jopa tappelupukarit Mikko ja Janne. Petra oli hintelä. Kovin pieni ikäisekseen. Hänellä oli myös tumma tukka ja siniset suurehkot silmät. Petra näytti jännittävän joka solullaan ja meni sitten uudelle paikalleen luokan keskivaiheille vaaleatukkaisen tytön viereen.
-------------------------------------------------
Jaah, nyt se alkaa:
Petra heräsi herätyskellonsa piipitykseen. Hän huomasi olevansa jännittynyt. Petra ihmetteli mistä. Sitten hän muisti, että hän aloittaisi uuden koulun uudessa kaupungissa. Petra loikkasi sängystään ja sammutti kellon. Hän petasi petinsä huolellisesti ja tunki pyjamansa tyynyn alle. Hän katseli vaatekaappinsa sisältöä huolissaan. Puhtaana olivat vain punainen vekkihame ja toppi. Hän ajatteli:" Ne vain haukkuisivat minut piloille jos käyttäisin noita", Petralla ei kumminkaan ollut valinnan varaa, joten hän pukeutui. Hän asteli kylpyhuoneeseen ja kurkkasi peiliin miltä näytti. Hän kauhistui nähdessään tummat kiharat hiuksensa. Ne sojottivat joka suuntaan ja Petra alkoi harjata niitä. Aamu alkoi pikkuhiljaa valjeta ja Saaristen perheeseenkin tuli eloa. Petra kuuli kuinka isä Perttu lähti töihin ja kuinka äiti Mari hyssytteli Antero-vauvaa. Petra oli pian saanut hiuksensa ojennukseen ja laittoi ne poninhännälle. Hän hyppelehti portaat alas aamiaiselle. Mari teki lettuja ja Petra kysyi:" O-onko mi-minun pakko mennä ko-kouluun?" Hän tiesi kyllä vastauksen ennestään. Mari huokaisi ja alkoi kattamaan lautasia pöytään. Hän sanoi:" Kyllä sinä tiedät, että sinun pitää tutustua muihin lapsiin", Petra huokaisi ja haukkasi lettuaan. Hän oli nähnyt viime yönä unta, jossa hän oli saapunut luokkaan. Kaikki olivat katselleet häntä ja hän oli saanut ensimmäisenä päivänä ystävän. Mutta ei. Se oli unta, kuten Petra hyvin tiesi. Mari söi myös omaa lettuaan ja sanoi sitten:" Bussi tulee 10 minuutin päästä. Selviätkö täällä yksin kun vien Anteron päiväkotiin ja menen töihin?" Petra huokaisi ja sanoi lässyttävällä äänellä:" Joo, joo! Älä paasaa", mutta Mari kiukustui ja sanoi:" Älä puhu minulle tuohon äänensävyyn, Petra Saarinen", hän huokaisi ja nousi pöydästä. Petra oli syönyt jo aikoja sitten, ja lähti nyt pöydästä. Hän ajatteli:" Tyhmä äiti!" Kun Petra pakkasi laukkuaan hän katsahti sattumalta kelloaan. Kauhistus. 9.30. Miksi bussi ei ollut tullut? Petra raasu ei tiennyt, että bussikuski ei tiennyt uudesta oppilaasta ja meni siis talon ohi. Petra joutui kävelemään kouluun ja myöhästyi 45 minuuttia ensimmäiseltä tunnilta.
-------------------------------------------------
No, mikä vika siihen nyt tuli? No, jatketaan nyt:
Petra käveli hiljaisia käytäviä pitkin. Jokunen opettaja saarnasi luokassa ja talonmies katsoi häntä oudoksuen. Petra kysyi:" Anteeksi, tiedätkö missä sijaitsee luokka 2c?" Talonmies katsoi häntä ja remahti sitten nauruun. Hän nauroi jymeästi ja sanoi sitten:" Luokka 2c on takanasi, neiti..." Hän vaikeni ja katsoi oudoksuen Petran vaatteita. Hän kysyi:" Missä neidin koulupuku?" Petra ihmetteli:" Mikä koulupuku?" Talonmies (Jonka nimi oli muuten Nupponen) vastasi:" Jokaisella neidillä ja herralla pitää olla koulupuku", hän katsoi huolella tytön vaatteet ja sanoi sitten:" Tästä ei rouva Hannonen ilahdu. Hän on koulun pääopettaja", heidän juttelunsa keskeytti ovien aukeneminen. Iso joukko koulupukuisia lapsia marssi ulos luokista omille lokeroilleen. Petra väisti kaikkien oudoksuvat katseet ja meni takanaan olevaan luokkaan hyvästeltyään Nupposen.
--------------------------------------------------
Mikä ihme tätä vaivaa? No, on tyydyttävä "kohtauksiin":
Petra astui luokkaan ja näki opettajan pöydän takana nutturapäisen vanhan rouvan. Hän kysyi aralla äänellä:" A-anteeksi, mutta...onko tämä luokka 2c?" Vanha rouva nosti päätään ja katsoi Petraa nenänvarttaan pitkin. Lopulta nainen nyökkäsi ja sanoi:" Kyllä, minä olen opettajanne, neiti Saarinen. Missä teidän koulupukunne on?" Petra nielaisi ja vastasi:" E-ei minulla ole. En tiennyt..." Hän ei ehtinyt kertoa loppuun ennen kuin luokan ovesta asteli sisään koulupukuun sonnustautunut vaaleatukkainen tyttö. Tyttö meinasi aloittaa, mutta huomasi sitten Petran. Tyttö sanoi:" Anteeksi, en tiennyt, että te olitte varattu. Odotan ovella", Tyttö käveli takaisin käytävälle. Petran uusi opettaja sanoi:" Mene sinä ulos. Saat tämän anteeksi VAIN kerran. Hankit itsellesi koulupuvun huomiseksi. ONKO selvä?" Petra nyökkäsi ja poistui.
-------------------------------------------------
Argh...anna mun kaikki kestää, typerä tietokone. Jatketaanko?:
Petra törmäsi ovella samaan vaaleatukkaiseen tyttöön ja hymyili lyhyesti. Tyttö ei vastannut hymyyn vaan meni luokkaan. Petra asteli ulos koulun pihalle. Siellä oli paljon lapsia. Niin isoja, kuin pieniä. Niin, vanhoja, niin, nuoria. Petra katseli koulupukuista tyttöjen rintamaa joka supatteli ja vilkuili häntä. Vain yksi tyttö Petran lisäksi oli yksin. Punatukkainen ja sinisilmäinen tyttö joka istui penkillä lukemassa kirjaa. Petra meni tytön viereen ja sanoi;” Moi!” Tyttö hätkähti ja vastasi:” Hymp…moi!” Hän katsahti Petran vaateita ja laittoi kirjan pois. Läheltä katsottuna Petra huomasi tytön silmien vääntyvän kieroon ja hampaiden olevan hieman suurehkot. Petra esittäytyi:” Minä olen Petra. Kuka sinä olet?” Tyttö vastasi:” Minä olen Elisa. Oletko sinä se uusi oppilas 2c luokalla? Minä olen samassa luokassa”, niin he jatkoivat juttelua kunnes kello soi ja tytöt menivät sisään.
--------------------------------------------------
Argh…jos tietokoneet vois tappaa nii se olis jo kuollu. *Jatkaa kirjoittamista*
Petra hyppäsi bussista pois ja huokaisi helpotuksesta. Ensimmäinen koulupäivä oli kamala. Kaikki olivat irvailleet sillä, että hänellä ei ollut koulupukua tai rikkaita vanhempia. Äiti oli vielä töissä, mutta isä oli tullut kumman aikaisin kotiin. Petra käveli sisään ja näki isän ruokkimassa Anteroa. Hän ajatteli:” Outoa, ei isä ennen ole ruokkinut Anteroa”, pian Petra sai kumminkin tietää. Hän pyysi isää auttamaan läksyissä ja isä suostui. Petra kauhistui:” Isä on menettänyt työnsä”, hän kysyi heti:” Menetitkö työsi, isä?” Isä katsoi Petraa kummissaan ja sanoi sitten:” En, sain ylennyksen. Työpäiväni alkaa tunnin kuluttua ja äiti tulee 15 minuutin päästä”, se oli sanattomasti käsitelty loppuun ja Petra teki läksynsä huolellisesti. Kun hän huomasi äidin hän alkoi hyppiä ja huutaa:” Äiti, äiti! Siellä tarvittiin koulupuku! Mennään heti ostamaan!” Mari katsoi tytärtään oudoksuen ja sanoi:” En minä ole sinua yksityiskouluun lähettänyt. Menitkö varmasti oikeaan kouluun?” Petra hyppi ja sanoi ärtyneenä:” Tietysti! St. Aderssin ala-aste”, Mari helähti nauruun ja sanoi:” Leikillänihän minä. Meneppäs kurkkaamaan vaatekaappiisi”, Petra juoksi katsomaan kaappiinsa. Siellä se oli. Sininen koulupuku kauniisti laskostettuna alahyllylle. Petraa nolotti. Hän oli paasannut niin, että kuuli vasta puhelimen soivan. Mari vastasi ja huusi pian Petralle:” Petra, sinulle soittaa joku…Elisa Järvelä!” Petra juoksi alas ja nappasi puhelimen luurin. Hän vastasi:” Petra puhelimessa”, vastaus kuului selvänä ja kirkkaana:” Moi, Elisa täällä. Voitko sinä tulla minun kanssa leikkikentälle kun olet tehnyt läksyt?” Petra sanoi:” Odota hetki!” Petra kysyi Marilta ja vastasi sitten puhelimeen:” Joo, monelta?” Elisa oli hetken hiljaa ja Petra arvasi tämän miettivän. Lopulta Elisa vastasi:” Tule kello: 17.00.” Petra vastasi:” Ok!” Sitten he sulkivat puhelimet. Petra vaihtoi korihousut ja kotipaidan päälleen ja alkoi auttamaan Maria siivoamisessa. Hän vei roskia ja siivosi huoneensa. Jopa kuurasi vessan pöntön (”Yäk!” Petra kommentoi.). Kun kello oli 16.50 Petra meni läheiselle leikkikentälle. Elisa odotti jo siellä. He keinuivat ja juttelivat keskenään kunnes kello kävi 19.00 ja Petra sanoi:” Minun pitää mennä nukkumaan”, Elisa vastasi:” Okei! Huomenna uudestaan?” Petra nyökkäsi ja hyppäsi keinusta. Hän kuuli yhtäkkiä leikkipuiston edessä olevasta pensasaidasta kahinaa. Petran hengitys salpautui hetkeksi kunnes hän huomasi…
-------------------------------------------------
*Kone pimahtaa* Argh…Jatkanko? Kuka tai mikä on pensasaidan takana? Miten tytöt reagoivat? Miten Petra selviää uudessa koulussa?
Otan vastaan myös kommentteja ja ehdotuksia seuraavaan osaan. Paras ehdotus pääsee mukaan (”Omaperäistä!” Petran kommentti.). Kiitos kun vaivauduit lukemaan tarinani ja olisi vielä kivempaa jos menisit kirjoittamaan mielipiteesi.
h@linalle
Vastaukset 4
Vanhimmat
En jatka ilman ehdotuksia. ("Jee!" Petran kommentti.)
Ensiksikin, oli rasittavaa, kun siellä oli jostakin koneestasi kommentteja, koska ne vähän niinkuin..Häiritseviä. Muuten teksti oli oikein sujuvaa! Jatka toki! Ja en sano mitään ehdotuksia, koska tämä on SINUN tarinasi, ei meidän muiden.
Ihan hyvä tarina. :) Tosiaan joka välissä ei tarvitse ilmoittaa tuota että koneesi pimahtaa, mutta muuten kyllä aivan pro. ;>
Teksitisi on todella sujuvaa toisin kuin omani, mutta juoni no oli hieman tylsä. Uskon kuitenkin että saat juonen muuttumaan mielen kiintoiseksi tarinan edetessä.