Toivon saavani vastauksia ja ohjeita ihmisiltä, jotka ovat tulleet isä- tai äitipuoleksi yläasteikäisille ja sitä vanhemmille lapsille, mutta vastaukset kaikilta ovat tietenkin tervetulleita.
No, oli ehkä vähän vahvasti sanottu että "sain tänään äitipuolen", ei tämä henkilö, sanotaan vaikka Anneksi, nyt ihan äitipuoli ole - hän on isän "piilossa pidetty", pitempiaikainen naisystävä jonka me lapset (neljä tyttöä) tapasimme tänään ensimmäistä kertaa. Nuorin meistä lapsista menee yläasteelle syksyllä ja vanhin on ensimmäistä vuotta ammattikorkeassa, kaksi meistä asuu isän luona ja kaksi viettää täällä koko kesän.
Olimme tänään kaupassa käymässä ja kun tulimme takaisin, Anne oli meillä. Hän seisoi keittiössä essu edessään ja laittoi ruokaa ja SIIVOSI. Olimme että "aha, kukas sinä olet" ja sanoimme suoraan, että tämä on meidän koti emmekä halua hänen siivoavan meillä. Tämä siis todella oli ensitapaaminen. Toistimme asiamme monta kertaa siinä samalla kun juteltiin ja tutustuttiin toisiimme mutta Anne vain jatkoi siivoamista. Selvisi, että ennen tuloamme hän oli siivonnut meidän huoneemmekin ja järjestänyt liinavaatekaapin uuteen uskoon! Selityksenä oli että "mä en vaan osaa olla tekemättä mitään".
Auttakaa. Olemme erittäin loukkaantuneita, varsinkin minä ja kotona asuva sisareni: eikö meidän taloudenpitomme kelpaa? siivoammeko me huonosti? Älkääkä sanoko, että Anne tarkoitti vain hyvää - epäilemättä tarkoitti, mutta me monta kertaa pyysimme häntä lopettamaan mutta rouva vain aloitti uusia ja uusia hommia eikä antanut meidän koskea rättiin eikä moppiin. Hän siis tuli emännäksi taloomme. Kun vanhin sisareni sanoi napakasti "EI NÄIN, EI ENÄÄ IKINÄ NÄIN", Anne loukkaantui eikä ole enää suostunut puhumaan meille mitään.
Äh, varsinainen ensitapaaminen. Annen vierailua meillä kestää kaksi viikkoa vaikka isän kanssa oli vielä alkuviikosta puhetta viikonlopusta. Meille ei siis kerrottu mitään... Olemme aidosti iloisia sen puolesta että isä on löytänyt jonkun, mutta kai meilläkin on jotain oikeuksia? Olisihan meiltä voitu kysyä. Liian myöhäistähän se nyt on mutta mites tästä eteenpäin?
Ja jos joku kysyy, että mitä mieltä isä on tästä, niin hän tuntuu olevan vain mielissään kun uusi tyttöystävä osoittaa olevansa vaimoainesta, tekevä ihminen. Rakkauden huumassa sitä ilmeisesti unohtaa tyttärensä.... :´(
No, oli ehkä vähän vahvasti sanottu että "sain tänään äitipuolen", ei tämä henkilö, sanotaan vaikka Anneksi, nyt ihan äitipuoli ole - hän on isän "piilossa pidetty", pitempiaikainen naisystävä jonka me lapset (neljä tyttöä) tapasimme tänään ensimmäistä kertaa. Nuorin meistä lapsista menee yläasteelle syksyllä ja vanhin on ensimmäistä vuotta ammattikorkeassa, kaksi meistä asuu isän luona ja kaksi viettää täällä koko kesän.
Olimme tänään kaupassa käymässä ja kun tulimme takaisin, Anne oli meillä. Hän seisoi keittiössä essu edessään ja laittoi ruokaa ja SIIVOSI. Olimme että "aha, kukas sinä olet" ja sanoimme suoraan, että tämä on meidän koti emmekä halua hänen siivoavan meillä. Tämä siis todella oli ensitapaaminen. Toistimme asiamme monta kertaa siinä samalla kun juteltiin ja tutustuttiin toisiimme mutta Anne vain jatkoi siivoamista. Selvisi, että ennen tuloamme hän oli siivonnut meidän huoneemmekin ja järjestänyt liinavaatekaapin uuteen uskoon! Selityksenä oli että "mä en vaan osaa olla tekemättä mitään".
Auttakaa. Olemme erittäin loukkaantuneita, varsinkin minä ja kotona asuva sisareni: eikö meidän taloudenpitomme kelpaa? siivoammeko me huonosti? Älkääkä sanoko, että Anne tarkoitti vain hyvää - epäilemättä tarkoitti, mutta me monta kertaa pyysimme häntä lopettamaan mutta rouva vain aloitti uusia ja uusia hommia eikä antanut meidän koskea rättiin eikä moppiin. Hän siis tuli emännäksi taloomme. Kun vanhin sisareni sanoi napakasti "EI NÄIN, EI ENÄÄ IKINÄ NÄIN", Anne loukkaantui eikä ole enää suostunut puhumaan meille mitään.
Äh, varsinainen ensitapaaminen. Annen vierailua meillä kestää kaksi viikkoa vaikka isän kanssa oli vielä alkuviikosta puhetta viikonlopusta. Meille ei siis kerrottu mitään... Olemme aidosti iloisia sen puolesta että isä on löytänyt jonkun, mutta kai meilläkin on jotain oikeuksia? Olisihan meiltä voitu kysyä. Liian myöhäistähän se nyt on mutta mites tästä eteenpäin?
Ja jos joku kysyy, että mitä mieltä isä on tästä, niin hän tuntuu olevan vain mielissään kun uusi tyttöystävä osoittaa olevansa vaimoainesta, tekevä ihminen. Rakkauden huumassa sitä ilmeisesti unohtaa tyttärensä.... :´(
Vastaukset 14
Vanhimmat
Luulitko, että isäsi täytyy elää loppuelämänsä olla yksin. Mikset suo hänelle onnea ja rakkautta? Asiat menee niin, että niin kauan kuin teillä jälkeläisillä on jalat keittiönne pöydän alla, isälläsi on oikeus sanella säännöt. Kasva aikuiseksi tai jos ikäsi sallii, niin muuta pois kotoa. Älä ole noin lapsellisen itsekäs.
vastuulliselta nuorelta. Hänestäkin on iloinen asia se, että hänen isänsä on löytänyt itselleen uuden elämänkumppanin, kuitenkin loukkaantunut tavasta, jolla ensitapaaminen tapahtui, ja minusta oikeutetusti !
Minusta isän olisi pitänyt kunnioittaa omia lapsiaan ja heidän tunteitaan hieman enemmän, ja kertoa etukäteen, että on tapaillut jo pidemmän aikaa uutta kumppaniaan, pitää hänestä kovasti ja haluaa elää hänen kanssaan. Toki, vanhemmat eivät saa valita kumppaniaan lasten, vaan omien mieltymyksiensä mukaan, kuitenkaan ei lastensa kustannuksella ( tärkeintä on, että tullaan toimeen ).
Kuullostaa oudolta, että ensimmäisen tapaamisen yhteydessä, uusi isän kumppani siivoaa asuntoa, jossa lapsetkin asuvat. Ja oli eettisesti väärin, mennä siivoamaan lasten huoneita, jonne hänellä ei olisi ollut mitään asiaa mennä ilman lupaa. Jokaisen nuoren oma huone on hyvin henkilökohtainen asia ja hän ei kunnioittanut niitä rajoja, siksi alkup.kirjoittaja on närkästynyt.
Minusta sinun pitää kasvaa aikuiseksi ja kasvattaa omaa henkistä kapasiteettiasi, ei alkup.kirjoittajan.
"Rakkauden huumassa sitä ilmeisesti unohtaa tyttärensä"...Olet lapsellinen. Et kai kuvittele että sinulla yksin pitäisi olla isäsi jakamaton huomio...huoh.....Et sinäkään ole niin korvaamaton...Suo isällesi onnea ja lopeta itsesäälissä rypeminen.....
Oliko tosiaan niin, että tämä oli ainoa asia, jonka tekstistä äkkäsit??? Haloo!!!!!!!
Miten kummassa voit sanoa noin, onko se ny tosiaan niin että jos isä piilottaa tyttöystäväänsä lapsiltansa, että lapset eivät saa reagoida siihen, pitääkö heti olla voi ihanaa meillä on äitipuoli jippii!!!
On se kovapala lapsille että yhtä äkkiä tuleekin joku toinen siihen, isän olisi pitänyt varoittaa ja valmistaa lapsia tähän tulevaan tapahtumaan. Ja tämän uuden naisen olisi pitänyt ottaa huomioon että lapset ovat jo näin isoja ja heillä on tietyt rytmit, hän tuli tähän kotiin noin vain ja alkoi tekemään hommia, olisiko ollut viisasta kysyä lapsilta miten tehdään ja millä lailla. Lasten tunteet pitää ottaa huomioon, isän sekä tämän uuden naisystävän. Minä tein niin että tutustutin lapseni mieheeni kauan ennenkuin mies tuli taloon. Näin he ovat hyväksyneet miehen ja kaikki on hyvin.
Mieti ny vähän itsekkin, miltä tuntuisi kun asut isäsi kanssa, hoidat sitä taloutta, siivoat siis jne ja yhtääkkiä pamahtaa taloon joku vieras nainen siivoamaan ja pitämään huushollia kasassa, etkö itse kokisi että "tontillesi" on tunkeuduttu
Tosi huono juttu isältä pitää näin piilossa naisystävää
mutta seurustelen sellaisen eronneen miehen kanssa, jolla on lapsia. Isälläsi ja tällä Annella ei taida olla kovin paljon tunneälyä, muuta en osaa sanoa. Voi tuon tutustumisen muutenkin hoitaa, totutella toinen toisiinsa vähitellen. Isäsi ei näköjään muista, että Anne on vieras, joka tulee teidän kotiinne ja siinä tarvitaan hienotunteisuutta.
Anteeksi, ensimmäisestä viestistäni sai väärän kuvan... Tarkoitus ei siis ollut tulla tänne valittamaan vaan kysellä neuvoja, että mites tästä eteenpäin kun ensitapaaminen nyt meni näin mönkään..Pahoitimme mielemme puolin ja toisin. Anne ei siis ole muuttamassa meille, tämä on ensimmäinen kerta kun hän on meillä käymässä. Ollako hiljaa vai mitä tehdä? :/
Ja toisin kuin joku väitti, en todellakaan ole sitä mieltä ettei isälläni olisi oikeutta onneen. Tottakai on! Juuri kommentillani "rakkauden huumassa sitä näköjään unohtaa tyttärensä" tarkoitin vain sitä, että rakastuessaan ja tutustuessaan Anneen isä ilmeiseti unohti että vaikka Anne on hänelle tuttu, hän on meille lapsille täysi vieras.
Tajuan oikein hyvin, miltä tuntuu, kun kotiinne yhtäkkiä tulee henkilö, jota ette tunne ja joka kuitenkin käyttäytyy kuin olisi asunut teillä aina.
Ei noin voi tehdä, ei isäsi eikä hänen naisensa.
Asioiden on tapahduttava omalla painollaan tai alunperin sovittujen sääntöjen mukaan.
Toisaalta, jos isäsi uusi nainen haluaa siivota ja hoitaa huushollia, se voi koitua sinun/teidän lasten onneksi. Mutta siitäkin täytyy sopia, kuka siivoaa ja mitä.
Isäsi on hoitanut asian vähän mäntisti, ehkä hän jännitti ja pelkäsi tilannetta ja jätti sen naisensa harteille. Juttele isäsi kanssa, mutta yritä säilyttää hyvä henki.
Usko vain, kyllä tämä hyväksi kääntyy ja kaikkien onneksi. Olen ollut "äitipuolen" asemassa nuorille tytöille, alussa arastelimme kaikki, mutta lopussa olimme kaikki hyviä ystäviä.
Vaikka tieni sittemmin johtivatkin, valitettavasti, muualle, muistan niitä about ikäsiäsi tyttöjä vieläkin rakkaudella.
Hyvää jatkoa, koeta kestää, kyse on isäsi eloon heräämisestä, joskin kömpelöstä!
Kyllä voin sanoa että vastaavalla tavalla mieheni jätti minut selviämään lastensa kanssa asiassa johon lapset itsekin olisi tarvinnut tukea. Eikä sellaisesta sitten voi muuta tulla kuin sekaannusta.
Jotenkin vaan toivoin silloin että lapset ymmärtävät että he voisivat ohjata tässä tilanteessa itsekin mutta vaikeaahan se on kun pitäisi hyväksyä ensin koko tilanne missä ollaan.
Miehillä on kyllä oletus että naiset osaavat paremmin lasten asiat. Piintynyt roolikäsitys kaiketi. Aluksi voisi kyllä toimia asteen paremmin jos mies kuitenkin pitää lapsiinsa sen tuen näissä tilanteissa ja kuuntelee lapsiaan ja puolisoaan, toiveita ja ajatuksia ja miettii ratkaisut.
Sopikaa tämän Annen kanssa pelisäännöt niin että hän tuntee itsensä tervetulleeksi ja silti te tunnette että se on teidän koti, teillä on yhtälailla sananvaltaa kun noin isoja olette siitä millä lailla esim siivotaan
Tyttö, ja sisaresi: teillä on oikeus reagoida, koti on reviirinne. Isällänne on oikeus onneen ja uuteen elämn kumppaniin. Uudella, !Annella! on oikeus tutustua teihin ja saada oma roolinsa teidän kodissanne, josta ehkä tulee joskus myös hänen kotinsa.
Eli teillä on kaikilla oikeuksia.
On tapahtunut reviisirn loukkaus ja alku meni todella huonosti, "Anne" oletti saaavansa itsensä sisään tällä hössäämisellä ja on todella vaikea tulla uuteen "kotiin" vaan istumaan. Hän on todennäköisesti kinesteettinen, tekevä ihminen. Ja isänne pelkäsi reagointianne ja siksi on pitkittänyt tätä tutustuttamista.
Olen itsekin uusioperheen lapsi ja nyt elän äitipuolena itse. Tiedän kaikki kuviot ja itkut.
Kamalinta on, että muutosta pelkää aina. Ja että kaikki taas rikkoutuu, jos joku on tullut ehjäksi. Hyvästä haluaa pitää kiinni ja siitä tulee pitää kiinni.
Miettikää näitä keinoja.
Ottakaa alusta. Nyt on sanottu paljon ja lujaa. Alku pitää ottaa uusiksi. Ihan ekaksi istuttakaa kaikki, ihan KAIKKI teistä, myös isä samaan pöytään ja kertokaa, että otetaan uusiksi.
Miettikää jokin tekeminen, koska "Anne" on tekijä ainakin ja tiedän, että pelkällä juttelulla ei tutustuta. Aloittakaa vaikka yhteisesti grillaamalla ja jollain pelillä. Oli se sitten lauta- tai seurapeliä tai jalkapalloa tai lentopalloa. Tekemällä huomaatte millainen hän on ja hän huomaa ja oppii tuntemaan teidät. On tärkeää, että isänne saa myös luvan olla Annensa kainalossa ja liki läsnäollessanne. Hän haluaa intopiukkana esitellä uutta onneaan teille.
Ja jos riitelette, ehkää se yhdessä, eli kaikki ovat läsnä. Ei takana puhumisia. Sillä tavalla riita puhkeaa ja sammuu rakentavasti ja ilman jälkitulia.
Ja sitten istutte alas - te tyttäret ja Anne ja mietitte vastaisuudessa miten toimitaan arjessa. Eli voisiko olla niin, että ainakin hyvin pitkälle jokaisen reviiriä kunnioitetaan. Esim. ihan ekaksi sovitte, että reviirikoskemattomuuden vuoksi tyttöjen huoneet ovat omaa reviiriä ja niihin ei mennä ja siksi itse siivootte ne. Vastaavasti isänne ja Annen huone on hänen huoneensa ja siivouksensa. Ruuanlaitossa vuorot? Yleistilojen siivousta riittää varmasti kaikille. Ja liinavaatteet ja kaapit ovat talon väen reviiriä, jossa te käytte eniten ja siksi otatte vastaan neuvoja, mutta ainakin ennen kuin Anne on talon väkeen istuttanut itsensä, tuskin menee niitä laittamaan.
Korostan Anne ei ole ilkeä, hän luuli ja oletti tekevänsä jonkinlaisen loistavan aloituksen siivoamalla ja laittamalla ruokaa. Se olisi varmasti onnistunut, jos talossa olisi ollut tilanne, että siellä ei ole ketään ruuanlaittotaitoista ja siivoustaitoista. Nyt tuli loukattua ja lujaa, tahtomatta!
Antakaa Annelle arvoa ja siksi antakaa hänelle joku juttu, josta hän voisi vastata, vaikka huonekarvit tai pihan rikkaruohot eli pihatyöt? Voisko olla joku sellainen? Joku jossa hän voisi tehdä teille kaikille jotain hyvää??
Te olette jo isoja ja silti vielä pieniä aikuisia ja uskon, että tää sattuu. Mutta se on totta, isänne on löytänyt ihmisen, joka on varmasti pitemmän päälle teillekin jossain tärkeässä roolissa. Sodalla ei voiteta mitään. Rinnakkaiseloa voi harkita, ja yhteinen perhe syntyy vasta vuosissa.
Menestystä teille !
hermostuisin minäkin jos kotonani olisi vieras nainen huseeraamassa. sama tilanne tuli kun anoppi änkesi kotiini ja siivoamaan! otin sen samallalailla, loukkauksena: enkö osaa siivota, eikö kotini ole siisti ja kas kun ei vielä pahaa ruokaa ja lakanat väärissä hyllyissä.
tässähän sama tilanne, vieras nainen "reviirillä"
en tiedä mitä tuohon neuvoa. itsellä tilanne helpotti kun vähän kasvoin ja aloin ymmärtää anoppia, se tosiaan on semmoinen ettei pysty olemaan tekemättä mitään! tuntee itsensä surkeaksi ja on "tiellä" jos ei tee mitään hyödyllistä.
tunneäly kyllä puuttuu molemmilta tuolla, isältäsi ja Annelta, ei ensitapaamista noin hoideta ehei! Mutta tehty mikä tehty, teillä on onnenkantamoinen siinä että lähdette maailmalle, minä olen tämän anopin kanssa jumissa tiäskuinkauan!!
:))
on sinun kotisi, eikä siellä saa muu häärätä jollette te niin halua.
En jaksa lukea koko viestirimpsua, mutta itsekin "iskän uutena vaimona" minulla on muutama mielipide...
Kaikkien osapuolten keskinäinen kunnioitus on ihmissuhteiden a ja o. Teidän kotinne on teidän kotinne, ja jos pyydätte toista olemaan siivoamatta, on hän todella typerä jollei usko. Kertokaa isällenne, kuinka asia loukkaa teitä.
Nainenhan ei ole muuttanut teille asumaan, vaan hänellä on omakin asunto, häärätkööt siellä...!
( olenko ymmärtänyt oikein !?)
Itse olen ollut mieheni lapsille loukkaantunut ( he asuvat äidillään ) kun he ovat meillä alkaneet sisustaa kotiamme mieleisekseen ( lue: niinkuin äiti haluaisi...).
Mielestäni se paikka, jossa ihminen asuu on tavallaan pyhä ja yksityisomaisuutta, jossa muut ( olivat he miten läheisiä tahansa ) käyvät kylässä ja saavat luvan käyttäytyä sen mukaan!
Naura mokomalle jutulle! Kunhan aikuinen ihminen kiukuttelee. Sun kodissa ei kellään vieraalla ole sananvaltaa. Sano isälklesi et heittää mokoman naien pihalle jos käy ryppuyilee. Jos isäsi sua rakastaa, hän ei tuollaista naista elämäänsä halua! Taitaa nyt naisella olla ongelmia itsensä kanssa. Naura vaan ja ota ihan rennosti. Sun koti on sua varten, ja sulla on oikeus pomottaa, ei vieraalla ihmisellä.