Onko täällä enää ketään? Täällä eräs yksinäinen, väälittävä vollottaja ollut koko pyhän yksinään kotona, tänään illalla kävin ruokkimassa serkun kissan. Arkena ajatukset pysyvät melko hyvin kuosissa kun on töitä. Nyt sitten kun pyhät tulivat alkoi heti suru. Koko eilisen päivän takaraivossa oli surun tunne ja tänään myös, äsken tuossa vähän itkeskelin. Ulkonakaan ei aikaisemmin kulkenut melkein ketään ja jos joku tuli autolla vastaan tyhjällä tiellä olivat ne nuoria matkalla juhannusta viettämään (oletan). Täällä yksinäni vollottelen koska minulla ei ole onnellista tulevaisuutta edessä. Voi kun joku joskus pitäisi minua mukavana ja ihanana ihmisenä, mikä on mahdotonta, mutta haaveilen vain. En tule koskaan saamaan läheisyyttä enkä olemaan onnellinen.
Onko muita surullisia paikalla vielä?
Onko muita surullisia paikalla vielä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
...vaan parin kymmenen minuutin päästä laskuria moniko tänkin viestin on lukenu.. niin huomaat ja tiedät ettet yksin oo asian kanssa :)
Et ole yksin yksinäinen :)
Yksinäisyyttä on paljon. Kaikki sosiaalinen on vain näkyvämpää.
surullisia sentään, mutta en minä mihinkään ole hävinnyt. :P
http://chat.suomi24.fi/login.cgi?cid=736&gid=0
Tänne vaan kokeeksi.
Meitä on varmaan monta (yksinäistä), Juhannuksia on vain kerran vuodessa, joten kyllä tämä tästä. Huomenna on jo paljon parempi olo.
melko taitava jo olen ollut ne pyhät mielestäni poistamaan. Nyt kun juhannuksen lähestyminen kuitenkin epätoivon päästi ulos!, tajusin että tässähän ollaan jo keski-ikää lähestyvä äijä joka ei ole päässyt elämässään pitkälle. (ja hänet menetin) Varsinkin kun nuorempana syvällä säälillä ajattelin noita onnettomia raukkoja jotka yksin taapertavat. TULEE VAAN NIIN PIRUN VAHVASTI TUNNE!!!!! pitäisköhän mennä puiston penkille unohdusta etsimään, kun viime aikoina alkoholikin tuntunut helpottavalta. Lenkilläkin tullut taas käytyä ja salikin muistunut mieleen kun työt loppui, jotenkin vain siitä ei enää samaa iloa saa irti.
Kumpikohan turmiollisempaa miehelle rakkaus vai alkoholi?
Mistä sä nyt niin päättelet etteikö sua muka pidettäisi nyt mukavana ja ihanana ihmisenä? Ehkäpä sä luulet enemmän kuin tiedät :)
Joo, kyllä minua luultavasti joku pitää ihan mukavana ihmisenä, mutta tarkoitin ihastumista. Minuun ei kukaan voisi ihastua.
Jaa, miksi luulet, ettei suhun voisi kukaan ihastua?? Oletko mies vai nainen muuten?
Juuh, siinä meni se juhannusyö, yksin ollessa, pohtien mitä normaalit ihmiset tekevät samaan aikaan... Tuli kyl surupuseroon, kun olis tehny itekin mieli mennä joidenkin kanssa juhlimaan juhannusta, nauttia kesäyöstä...mutta kun ei ole ketään sellaista, jonka kanssa olis voinu... Ehkä ens juhannuksena sitten...
on täs maas hajallaan sata/tuhat määrin. Ihan voitas oma kaupunki perustaa! enpä jaksa nyt muuta kirjoittaa Moi Kaikil Yksinäisille !
Yksin olen mäkin. (Tai no perheen kanssa)... Olisiv vaib halunnut juhlia kavereiden kanssa mutta eihän mulla tietenkään ole ketään sellaista jonka kanssa olisi voinut lähteä....
No oli kuitenkin suht.jees olo parin siiderin jälkeen..kunnes tuli laskuhumala ja tajusin typeryyteni. En halua viettää nuoruuteni juhlia tällä tavalla... :< Ikää on nyt 20v...
Missä päin te kaikki muuten asutte?
ainakin turus...
Turun läheisyydessä minäkin murehdin elämääni.
Mäkin olen Turusta..
Mulle saa laittaa mailia jos kaipaa uusia ystäviä :) osoite on:[email protected]
Sullahan taisi olla joku ikäraja vaatimus? Ei taida kolmekymppiset kelvata?
Pelottavaa, kuinka paljon täällä luuraa yksinäisiä! Itsekin olen sellainen, tunnustan! Tai siis, minulla on muutamia ystäviä, mutta se oma rakas puuttuu, aina on puuttunut... Olen kolmekyppinen mies, mutta koskaan nainen ei ole minua rakastanut.
Opiskeluajoista lähtien minua on vaivannut omituinen epäonni, jos sitä voi siksi sanoa. Aina kun yritän tutustua naiseen, hän ei halua nähdäkään minua. Opiskeluaikoina pari luennoilta tuttua naista lakkasi tervehtimästä minua, kun pyysin heitä elokuviin, eivät halunneet enää tuntea, se leffapyyntö oli ehkä liikaa... :)
En jaksa enää yrittää baarista. Eräänä vuonna laskin huvikseni noin 50 tutustumisyritystä paikallisessa juottolassa. Yleensä minä sain pitää yksin koko pöydän, kun nainen hiippaili tiehensä. Monesti minut on hylätty tanssilattialle, mutta se ei ole ihme, koska olen oikeasti todella huono tanssija. Näin kävi ekan kerran jo lukion vanhojen tanssien harjoituksissa. Partnerini vain lähti kesken kaiken vetämään pukuhuoneeseen. Hän kai inhosi minua. En tiedä miksi, en ollut tehnyt hänelle muuta, kuin pyytänyt tanssimaan. Hän piti minusta kiinni vain sormenpäillään ennen häipymistään. En osallstunut vanhojen tansseihin, koska ajttelin, että pilaisin vain jonkun leidin illan ja häpäisisin siinä sivussa itseni - ihan totta, uskokaa pois.
Viime vuosina olen yrittänyt saada omaa rakasta treffipalstoilta, ja olen käynyt lukuisilla treffeillä. Parin kolmen tapaamisen jälkeen minut hylätään, yleensä ilman minkäänlaista selitystä. Äskettäin olin kuukaude miltei päivittäisessä kirjeenvaihdossa erään viehättävän ja yksinäisen naisen kanssa. Sitten hän ilmoitti löytäneensä baarista miehen...
En enää usko löytäväni ketään itselleni. En usko siihen, että meitä kaikkia varten on muka joku jossakin. Ei ole. Ai niin, en tässä valita katkerana elämääni, totesinpahan vain tosiasin. Jos et ole sellainen kuin minä, tuskin ymmärrät, miten joku voi jäädä ilman toista. Se on sinun ongelmasi.
Kuulehan, me yksinäiset ollaan tasan yhtä hyviä ihmisiä kuin kaikki toisetkin. Sulla on tulevaisuus.
Jos et voi vaikuttaa niihin ISOIHIN asioihin, niin ainakin voit vaikuttaa PIENIIN asioihin.
Meinaan, että tee elämässäsi niin paljon PIENIÄ asioita (vaikkakin sitten yksin) että sulla on hyvä olla. Katso hyviä leffoja, käy ulkona, etsi oma piilopaikka, lue kirjoja, tee hyvää ruokaa...
Ehkä jossain vaiheessa pienet asiat alkaa tuntua ihan saatanan hyvältä.
t. Rumasielu
ps. Jos luulet, että olen yksi niistä tyypeistä, jotka kehottaa sua menemään lenkkipolulle juttelemaan kaikille vastaantulijoille, niin olet väärässä. Fuck that! Olen itsekin yksinäinen, hullu ja muutenkin outo, mutta yritän löytää itseäni just näistä pienistä jutuista.
Sitä vaan on aika vaikea selittää, mutta jotain hyvää on edessä. Niinku vaikka tulevaisuus.
Oletko sä ruma, lihava, veemäinen luonteeltasi, onko sulla liikuntavamma?
Se on kyllä totta, että noista pienistä asioista voi saada vähäksi aikaa iloa. Käyn lenkillä, kävin hoitamassa sukulaisten elukoita kun itse olivat mökillä, katselin tv:tä ja tietenkin surffailin intona netissä niin kuin moni meistä. :)
Ja minuun on mahdotonta ihastua siksi, että en osaa kommunikoida miesten kanssa luonnollisesti. Minä en osaisi olla miehen seurassa luonnollisesti jos en häntä kunnolla tunne. Ajatus siitä, että joku esim. pyytäisi minut treffeille on sietämätön, en voisi ikinä mennä. Ujous on vaivannut minua koko elämäni ajan enkä muuten usko siihen, että miehet kiinnostuisivat muka ujoista naisista.
Olen arka monissa asioissa, häpeän itseäni, en ilmaise mielipiteitäni, olen sietämätön tuppisuu, ulkonäköni on tavallinen ja olen ykniäinen, joka jo sinänsä kertoo ihmisten mielestä omituisesta ihmisestä. Siinä tiivistettynä miksi luulen ettei kukaan terve mies voisi pitää minua viehättävänä tai mielenkiintoisena ihmisenä.
Vai eivät miehet ole kiinostuneet ujoista naisista. Minä ainakaan (olen siis 33-vuotias mies) en jaa naisia ujoihin tai ei-ujoihin sen enempää kuin laihoihin tai pyöreisiin.
Kysymksiä
Oletko sinä antanut yhdellekään miehelle mahdollisuutta tutustua itseesi?
Oletko torjunut kaikki lähentymisyritykset?
Oletko ehkä liian valikoiva miesten suhteen, etkä anna toiselle mahdollisuutta tutusta itsesi?
Minua ei ole oikeastaan kukaan koittanut lähestyä. Ei minulla edes ole miespuolisia ystäviä tai ketään joka voisi olla kiinnostunut.
No johan nyt on kumma. =o Minulla itselläni on naispuolinen ystävä, mutta rakkausrintamalla mättää. Itse asiassa naispuolisia ystäviä oli peräti kaksi, mutta toinen löysi itselleen uuden miehen (rupesi siis seurustelemaan), joka tuli mustasukkaiseksi minusta ja pakotti naisen katkaisemaan yhteydenpidon. Olimme tunteneet neljä tai viisi vuotta. Tutustuttiin treffipalstalla. Rakkaus ei silloin roihahtanut, mutta ystävyys alkoi.
Voisin tietysti ryhtyä kirjekamuksesi, jos kiinnostaa. Silloin sinulla olisi ainakin yksi miespuolinen kamu. :) meilejä on kiva rustailla. Mietiskele ihan rauhassa. Ikää minulla on 32 vuotta.