yksi vai useampi?

HESYn kissan hoito-oppaassa sanotaan näin:

"Kissan hankkijan on hyvä tietää, että paras kaveri kissalle on oma lajitoveri.Ihanteellista olisikin, että kissan hankkijat ottaisivat kaksi samasta paikasta tulevaa kissaa kerralla"

Kissa voi yksin tylsistyä ja alkaa tekemään pahojaan... en itse kyllä allekirjoita täysin, koska oma kissaneiti viihtyy hyvin yksikseen ja on erittäin onnellinen...veikkaan että osittain myös luonne kysymys.

kaksi kissaa on parempi kuin yksi. yksi kissa pitkästyy helposti ja nukkuu paljon aikaa tappaakseen. tosin tiedän yhden kissan, joka ilmeisesti nauttii saadessaan olla talon ainoa kissa, koska ei koskaan hyväksynyt uutta tulokasta. eli yksilöllistä tämäkin. olemmehan me ihmisetkin erilaisia.

(naaras, leikattu kolli) kävisi ulos päästessään tapaamassa muita kissoja (esim ns kissakokoukset), jos muut hyväksyvät sen reviirillään tai kissat tapaavat ei kenenkään-maalla. Eli kissa voi olla yksineläjä muttei silti täysin vailla sosiaalista elämää.

Mielestäni kissalla pitää olla lajitoveri seuranaan. Kaikille kissoille se ei sovi (esim liian aikaisin luovutettu kissojen kielen oppimista vaille jäänyt kissa) mutta suurin osa on onnellisempi toisen kissan kanssa. Oma tila pitää tietenkin joka kissalla olla, että tarpeen tullen saa olla yksinkin.

noin 20 vuoden takaa... Oli yksi kissa talossa, kunnes löytyi todella huonotapainen ja 'siivoton' villikissanpentu, jonka eläinrakas lapsi tietenkin halusi pitää - riskeistä huolimatta. Siinä sitten pohdittiin, miten muutaman vuoden ikäinen uroskissa suhtautuu pentuun, joka myös oli uros. En ollut uskoa silmiäni ja korviani, tuo hyvätapainen todella tyyni kissaherra alkoi hoivata pentua kuin kissaemo omaansa (vaikka väittävät, että kissanaaras ei 'kaipaa' äitiyttä eikä tunne mitään erityistä pentuetta kohtaan, kunhan seuraa biologisia viettejään ruokkiessaan pesueensa riittävän ikäiseksi saakka). Todella tuo aikuinen uros nuoli pennun puhtaaksi HETI kun se oli taloon tuotu ja muutenkin käpertyi sen 'ympärille' nukkumaan yms. Tätä en kissaystävänä unohda koskaan, vaikka molemmat kissat ovat jo kuolleet pois.

Minulla on itsellä viisi kissaa (2x9v, 5v, 1v ja 11vk). Hyvin ovat keskenään pärjäilleet.
Tuo 11 viikkonen pentu on aika riiviö, se kiusaa kaikkia isompia kissoja ja ihmisiä. Tämä johtuu siitä kun se oli ainut pentu pentueessa.

Olisi hyvä olla ainakin se kaksi kissaa, ne pitää toisilleen seuraa. Ja jos ottaa samasta pentueesta vielä niitä ei tarvitse edes totuttaa toisiinsa.
Jos kissat ovat samaa sukupuolta ne on hyvä leikkauttaa yhtä aikaa.