isäni itsemurha puheet

mä en oikein tiedä mitä tekisin.
isälläni on aina ollut taipumusta ryyppäämiseen, joka ikinen vapaapäivä töistä on kulunut pullon seurassa. Silloin tällöin isäni on myös kännis päissään puhunut itsemurhasta. Usein sanonut tyyliin " nyt mä meen ja tapan itseni".
viikko sitten tilanne paheni huomattavasti.
Isäni jäi työttömäksi ja sen jälkeen hän ei ole mitään muuta tehnyt kuin ryypännyt. Ja itsemurhapuheet ovat tulleet jokapäiväisiksi. "vietän tässä viikon pari lomaa ja sitten tapan itseni"... "mulla on onneksi hyvät vakuutukset, jos mulle joskus jotain tapahtuu, ni saatte kyllä rahaa" tämän tyylisiä "vihjauksi" kuulen päivittäin.
Mielestäni perheemme on onnellinen. Olen ainoa kotona asuva lapsi kolmesta. Äiti asuu myös meidän kanssa ja he eivät melkein koskaan riitele. Tietysti äiti ei tykkää isän juomisesta, mutta ei se rupea asiasta tappelemaan, on vain hiljaa.
Mitä teen isäni kanssa? Olen pari kertaa miettinyt, että mitä jos se oikeasti toteuttaa puheensa!?
Äitikin kyllä tietää tilanteen, mutta kun me ei osata keskenään asiasta puhua, emmekä mitään tehdä!
Joku vanhempi ja viisaampi voisi auttaa!
3290
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Monesti itsemurhapuheet ovat selvä viesti itsemurha-ajatuksista ja ne tulisi ottaa todesta vaikka niistä puhuisi vain humalapäissäänkin. Kehottaisin sinua puhumaan äitisi kanssa vaikka se vaikeaa olisikin. Voit myös kysyä isältäsi aivan suoraan, onko hän todella harkinnut itsemurhaa. Voit kertoa huolestasi hänelle itselleen ja kehoittaa/pyytää ottamaan yhteys esim. omaan lääkäriin taikka mielenterveystoimistoon. Monesti omaisten hätä saa itsemurha-aikeissa olevan ihmisen huomaamaan avun tarpeensa. Voit hakea itsellesikin keskusteluapua mielenterveystoimiston sairaanhoitajalta, sillä kyseinen tilanne rasittaa sinua.

Äänestä

Au kauhean vaikea asia. En voi väittää mitään tuollaisesta tietäväni mutta mitä jos yrittäisit puhua isäsi kanssa asiasta selvinpäin ja tehdä hänelle selväksi miten tärkeä hän on oli töitä tai ei.

Äänestä

Hyvä kohtalotoveri

Myös minun exmieheni uhkaili itsemurhalla, tosin vasta epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Huomasin, sain pian ambulanssin ja ihmeen kaupalla saivat toipumaan. Sitten hän syytteli minua kun ei saanut kuolla.

Koska en esitä toista kuin olen, niin sanoin hänelle suoraan että tehköön sen sitten niin, etten ole näkemässä ja auttamassa. Sillä onhan kansalaisvelvollisuus auttaa hengenhädässä olevaa.

Eipä enää yrittänyt.

Voi olla että äitisi paheksuu paljonkin isäsi juomista, mutta ei reagoi niin, että isäsi tuntisi olevansa huomattu. Jospa hän hakeekin vain reaktiota ja huomiota että: Hei, minäkin olen olemassa ja tarvitsen rajat ja huomion!

Minusta kauheinta on olla vihainen tai loukkaantunut jostain ja toinen ei edes suostu kuuntelemaan, saati puhumaan asiat taas selviksi.
Tunteiden aitous ja niiden näyttäminen ilman loukkausta ja väkivaltaa on hyvin tärkeää. Patoutunutkin viha on näkyvää.

Jos isäsi on todella masentunut, eikä ihmekään, niin se ilmenee myös selvin päin ollessaan.

Psykiatriselle osastolle voi sulkea 5 päiväksi tutkimuksiin potilaan, joka voi olla vaaraksi omalle tai toisen hengelle ja terveydelle.

Tässä vähän keskusteluapua. Toivon sinulle sydäntä ja voimia osata ratkaista tämän asian seuraavan askeleen. Kerro myös äidillesi se, mitä meillekin, please.

Rakkain, rohkaisevin terveisin Isällesi, Sinulle ja Äidillesi...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nadja kirjoitti:

mä en oikein tiedä mitä tekisin.
isälläni on aina ollut taipumusta ryyppäämiseen, joka ikinen vapaapäivä töistä on kulunut pullon seurassa. Silloin tällöin isäni on myös kännis päissään puhunut itsemurhasta. Usein sanonut tyyliin " nyt mä meen ja tapan itseni".
viikko sitten tilanne paheni huomattavasti.
Isäni jäi työttömäksi ja sen jälkeen hän ei ole mitään muuta tehnyt kuin ryypännyt. Ja itsemurhapuheet ovat tulleet jokapäiväisiksi. "vietän tässä viikon pari lomaa ja sitten tapan itseni"... "mulla on onneksi hyvät vakuutukset, jos mulle joskus jotain tapahtuu, ni saatte kyllä rahaa" tämän tyylisiä "vihjauksi" kuulen päivittäin.
Mielestäni perheemme on onnellinen. Olen ainoa kotona asuva lapsi kolmesta. Äiti asuu myös meidän kanssa ja he eivät melkein koskaan riitele. Tietysti äiti ei tykkää isän juomisesta, mutta ei se rupea asiasta tappelemaan, on vain hiljaa.
Mitä teen isäni kanssa? Olen pari kertaa miettinyt, että mitä jos se oikeasti toteuttaa puheensa!?
Äitikin kyllä tietää tilanteen, mutta kun me ei osata keskenään asiasta puhua, emmekä mitään tehdä!
Joku vanhempi ja viisaampi voisi auttaa!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu