Moi kaikille=) Nyt on jo kesä ja stressihermonsalpauksesta on kulunut 2kk.Leikkaus ei vienyt punastelua kokonaan pois,mutta vähensi sitä kuitenkin edes vähän.Olen sitä punastujatyyppiä,joka punastuu muualtakin kuin kasvoista,eli rintakehä ja kaula menee pahannäköisesti punaisille laikuille.Puna ei ole enää niin syvää kuin ennen ja häviää nopeammin,mutta punastun kuitenkin ja joudun tarkkailemaan itseäni kun alkaa tulla kuumotusta,joka alkaa yleensä rintakehästä.Lääkkeitä joudun kuitenkin käyttämään yleiseen ahdistuneisuuteen ja jännittämiseen(jännitys johtuu huonosta itsearvostuksesta minkä punastelu on riesaksi tuonut:`( lääkkeitähän ja terapiaa onkin tarkoitus jatkaa leikkauksen jälkeenkin.Itse otan lääkkeitä myös juuri punasteluun,koska en siitä kokonaan päässyt(Xanor).Sivuoireita ei ole muita tällä hetkellä kuin kylmän sietokyvyn heikentyminen vähän.Alussa vasen käsivarsi oli kauhean puutunut ja "lötkön" oloinen ja käsivarren sisäpinnan iho oli melkein tunnoton.Soitin minut leikanneelle Erkki Niemelälle huolissani ja kysyin onko se normaalia,mutta johtuu kuulemma siitä,että mun kylkiluuvälit on niin ahtaat,että tähystinputki aiheutti arsytyksesta sen puutumisen ja se menee ohi.Kyllähän se menikin ohi ja ihon tunto palasi normaaliksi.Ensimmäiset n.1.5 viikkoa jalkaterät hikosi aika paljon ja oli kauhean kylmännihkeät ja kädet kuivui,mutta nekin meni pian ohi.Ei ollut tarvetta mennä jälkitarkastukseenkaan kun ei ollut mitään ongelmia.Klipsit saavat mun puolesta olla paikoillaan.Sain kuitenkin edes vähän helpotusta punasteluun.Tietysti toivoin kauheasti,että olisin päässyt punastelusta kokonaan eroon niinkuin moni muu onnekkas ja kuvittelin millaista elämä olisi ilman puasteluriesaa,mutta näin mun kohdalla ja siihen on tyytyminen.Kaikki romahti ja on ollut tosi vaikeaa kestää se,että en päässytkään punastelusta kokonaan eroon...tai todella merkittävästi.Mutta muuta en voi enää tehdä kuin rakentaa parempaa itsearvostusta ja opetella hyväksymään itseni tällaisena kuin olen,ehkä sillä pääsen ajan kuluessa punastelusta eroon=)olo on kuitenkin edes vähän varmempi,kun tiedän etten punastu enää niin helposti.Rakkaani avulla jaksan jatkaa huomiseen ja rakentaa tulevaisuutta hänen kanssaan =)
Näin mulla...
-nana-
2394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siinähän se syy juuri on, eli ei sinun tarvitse itseäsi tarkkailla.. siksihän sinä punasteletkin.
sanottakoot että tuosta hermon katkasusta ei kaikille tule vain positiivisiä vaikutuksia.. joillakin saattaa alkaa loputon hikoileminen eli ei hetkenkään kuivaa oloa vaan aina hikoilee ei pelkästään kädet vaan jokapaikka aivan kuin olisi kuumassa autossa kesä helteellä.. elikkä oloni on tommonen.
punastelusta pääsee pois kun et mieti että oletko vaiko et.
Itsekkin olen tuota salpausta ajatellut aina et jos ei mikään muu auta vaihtoehtona. Jotenkin siihen malliin et ei hätää, tiedän ainakin yhden keinon joka poistaa tämän olon.
Ja sit kun se ei autakkaan niinkuin oli odottanut, on se tietysti musertavaa. Kaiken muun lisäksi menettää sen viimeisen oljenkortensa johon uskoa.
Ei ole kiva joutua puntaroimaan et oliko tää nyt sitten hyvä juttu vai huono. Siitähän piti alkaa uusi elämä ja punastelun olla mennyttä elämää.
Punastelu kuitenkin väheni edes hieman ja olet pikkuhiljaa kiipeämässä suurten odotusten ja lupausten aiheuttaman pettymuksen yli. Se mikä ei tapa vahvistaa eli sen osan punastumisesta mikä jäi jäljelle on syytä olla varuillaan kun Nana tulee kentälle;)
Voimia!!! ja kiitosta kun olet viitsinyt kiljootella