minulle tehtiin sektio sen jälkeen, kun olin ponnistellut lasta ulos 23h. laitettiin tippaa ja muuta, mutta synnytys ei vain onnistunut normaalisti.
syynä oli ilmeisemmin se, että kohtu oli liian venynyt, eikä jaksanut ponnistaa lasta alaspäin.
minun odotukseni meni 2 viikkoa yliajalle, jos olisi alettu käynnistämään aijemmin olisi varmaan alatiesynnytyskin onnistunut.
sektio siis tehtiin, koska muuta mahdollisuutta ei ollut. emme muuten olisi lapseni kanssa selvinneet terveinä/hengissä synnytyksestä.
miksi siis nyt ihmiset sanovat minua liian pelokkaaksi, kun sektio tehtiin?
minulla on erittäin korkea kipukynnys johtuen monista leikkauksista ja ongelmista jalkojeni vuoksi.
en pelännyt synnytystä yhtään, pysyin rauhallisena koko ajan, vaikka sattui niin pirusti ja synnytys meni niin pitkäksi.
inhottaa ihmiset, jotka nyt selvittävät, kuinka olin vaan raukkamainen, kun annoin tehdä sektion.
he eivät tiedä, kuinka ensin yritin.
supistukset olivat samaa luokkaa kuin alatiesynnytyksen aikana. silti lapsi vaan ei laskeutunut synnytyskanavaan.
miksi ihmiset tahtovat tarkoituksella tuottaa pahaa mieltä ihmiselle, joka on käynyt näinkin raskaan asian läpi?
sektio ei sitäpaitsi ole välttämättä yhtään sen helpompi synnytystapa kuin alatiekään.
leikkauksessa olet kyllä puudutuksen alaisena, eikä tarvitse ponnistaa.
mutta jälkeenpäin kivut olivat lähes yhtä helvetilliset kuin synnytyksessä, ainakin minulla(kaikki ei sujunut hyvin haavan parantumisen suhteen).
kauhean paha mieli, vaikka tiedän, että ihmiset puhuvat ilman oikeaa tietoa.=(
syynä oli ilmeisemmin se, että kohtu oli liian venynyt, eikä jaksanut ponnistaa lasta alaspäin.
minun odotukseni meni 2 viikkoa yliajalle, jos olisi alettu käynnistämään aijemmin olisi varmaan alatiesynnytyskin onnistunut.
sektio siis tehtiin, koska muuta mahdollisuutta ei ollut. emme muuten olisi lapseni kanssa selvinneet terveinä/hengissä synnytyksestä.
miksi siis nyt ihmiset sanovat minua liian pelokkaaksi, kun sektio tehtiin?
minulla on erittäin korkea kipukynnys johtuen monista leikkauksista ja ongelmista jalkojeni vuoksi.
en pelännyt synnytystä yhtään, pysyin rauhallisena koko ajan, vaikka sattui niin pirusti ja synnytys meni niin pitkäksi.
inhottaa ihmiset, jotka nyt selvittävät, kuinka olin vaan raukkamainen, kun annoin tehdä sektion.
he eivät tiedä, kuinka ensin yritin.
supistukset olivat samaa luokkaa kuin alatiesynnytyksen aikana. silti lapsi vaan ei laskeutunut synnytyskanavaan.
miksi ihmiset tahtovat tarkoituksella tuottaa pahaa mieltä ihmiselle, joka on käynyt näinkin raskaan asian läpi?
sektio ei sitäpaitsi ole välttämättä yhtään sen helpompi synnytystapa kuin alatiekään.
leikkauksessa olet kyllä puudutuksen alaisena, eikä tarvitse ponnistaa.
mutta jälkeenpäin kivut olivat lähes yhtä helvetilliset kuin synnytyksessä, ainakin minulla(kaikki ei sujunut hyvin haavan parantumisen suhteen).
kauhean paha mieli, vaikka tiedän, että ihmiset puhuvat ilman oikeaa tietoa.=(
Vastaukset 7
Vanhimmat
siis kuka sulle niin sanoo, että olit raukkamainen? toihan on aivan sairasta... älä usko, ei sillä ole mitään perää ja itse sen tiedät! :-)
Ei kannata välittää ihmisistä, jotka puhuvat noin rumasti toiselle - joku pätemisen tarve heillä on, kun joillakin naisilla on joku ihmeen kilpailuvietti synnytyksestä. Ja huvittavaa, jos jotkut pitävät sektiota jotenkin helpompana synnytystapana, se kun on niin yksilöllistä ja itsekin kokisin sektioon joutumisen paljon vaikeampana kuin alatiesynnytyksen.. mutta tosiaan, jätä omaan arvoonsa ne ihmiset, jotka hakevat sisältöä elämäänsä arvostelemalla muita.
Tiedän että tuntuu inhottavalta tuollaiset kommentit, mutta yritä jättää ne omaan arvoonsa... Jotkut ymmärätävät kun selittää, jotkut eivät siltikään. Minulle sanottiin esikoisen syntymän jälkeen, että en tiedä synnytyksestä mitään, kun synnytys kesti kätilön merkinnän mukaan 5 tuntia. Lapsivesien tulosta jos laskee, niin synnytys kesti vuorokauden... Ja ihan ihan ilokaasun ja kiroilun voimalla :) Mutta nopeuttava tippa oli minulle laitettava koska lapsen sydänäänet heikkenivät. Siitä tuli aika mojovat supistukset... Kiva kuulla tuollaisia kommentteja vähän sen jälkeen, kun poika syntyi napanuora kaulan ympärillä, sinisenä ja hengittämättä... Onneksi selvittiin säikähdyksellä.
En kuulema minäkään tiedä synnyttämisestä mitään, vaikka lapsivesi meni ja synnytys jouduttiin käynnistämään tipalla, kun ei supistelut luonnostaan alkaneet. Supisteltiin ja avauduttiin 24 tuntia rajusti ja pakotettiin ponnistamaan n. 7 tunnin ajan. Tämän "kidutuksen" jälkeen tuumasivat ettei lapsi ole laskeutunut ja päätarjonta muuttunut, joten sektioon, joka olikin ihana helpotus aivan tautisesta kivusta, johon ei mikään helpotusta tuonut. Lapsi olikin isokokoinen, lähes 5-kiloinen, mutta onneksi terve!
Tosin niin kauhea kokemus oli, että jos joskus toista yritän, niin alatietä en suostu edes ajattelemaan !
Melkein sama homma täälläkin. Voi sanoa, että tietää melkein mitä alatiesynnytyskin voi olla, kun saa kitua 15 tuntia avautumisvaiheessa ja pikkuhiljaa ponnistukseen, kunnes huomataan lapsen sydänäänissä laskua ja olevan juntturassa...Eli kaksinverroin kovempi synnytys kun hätäsektioon joutuu (itsellä huoli lapsesta, isän olotilasta puhumattakaan huoli meistä molemmista)Täällä on huomannut, että tapellaan, kumpi tapa parempi synnyttää. Minusta ihan sama, lapsen etu on A ja O. Onneksi toivuin sektiosta hyvin, mutta toisen lapsen kohdalla toivon suunniteltua sektiota, koska synnytyskokemus oli niin kauhea, kipeä ja pitkä. Ja ilmeisesti se tulee automaattisesti, koska minulla ahdas lantio. Eivät tehneet kunnolla synnytystapa-arviointia, vaan passitettiin tämän kokemuksen jälkeen lantioröntgeniin.
ihminen ajattelet ja välität mitä muut ihmiset sanovat? Jätä jutut omaan arvoosi ja keskity tärkeimpään eli vauvaasi.
minusta nykypäivänä lapsen saamisen ei tarvisi enää olla tuskallista, kun kerran lääketiede on sen verran kehittynyttä ja ammattitaitoakin pitäisi olla... että se mikä lapselle ja äidille on paras vaihtoehto, niin sitä tulisi käyttää, vaikka se olisikin jollain tavalla helpompi vaihtoehto.
mulle ihmiset sanoi ennenku esikoinen syntyi että älä toivo leikkausta ku siitä on niin kauan kipeä. esikoinen syntyi sit alakautta mutta ooon vieläkin ihan riekaleina, vaikka siitä on jo monta kuukautta. olen varma että sektiosta olisin parantunut ajat sitten. ja vessassa käynti sekä istuminen olisivat onnistuneet samantien (mitkä vieläkin tuottavat hankaluuksia). Seksiä ois voinu luultavimmin viimestään kuukauden päästä harrastaa sektion jälkeen.. mutta alasynnyksen jälkeen olo on vieläki ku raiskattu.. ei todellakaan pysty pitkään aikaaan semmosia ajatellakkaa.