Olen harrastanut magiaa ja yhteyksiä henkimaailmaan jo muutaman vuoden ja eläimet ovat alkaneet tulla minua lähelle, pelkäämättä. Tänään viimeksi, pieni varpunen lensi sisään avoimesta makuuhuoneen ikkunastani. Annoin sen olla pari tuntia, mutta se ei lentänyt ikkunasta ulos, sitten otin sen kiinni ja päästin vapauteen. Samoin muutkin eläimet tulevat lähelleni, vaikka ovat muuten villejä. Mitä tämä voi tarkoittaa?
Mikä kyseessä?
Outoa
392582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Eläinten aistit ovat paremmat kuin ihmisen. Ehkä eläimet aistivat yhteytesi magiaan ja se kiinnostaa niitä.
ajattelin vain, olisiko siinä ollut jokin viesti henkimaailmasta, vaikea sanoa tai ainakaan lukea sellaista.
...on maininnut asiasta kirjassaan "Wicca - opas wiccan harjoittajalle". Magian harjoittamisen jälkeen eläimet saattavat aistia sen.
Entä sitten ihmisen kohdalla joka ei harjoita magiaa?Elukat tulee silti luo ja ovat uteliaita meikäläistä kohtaan.
Eläimillä on ryhmäsielu, jota jotkut sanovat eläinten morfogeneettiseksi kentäksi. Tämä ryhmäsielu, joka ohjaa talosi lähellä olevaa lintuparvea, tuntee mitä ilmeisimmin olonsa kotoisaksi seurassasi. Tämä on eräs teoria, mikä selittää kokemustasi.
Eläimet ovat tavallaan tämän ryhmäsielun sormia ja muodostavat sen fyysisen kehon, ja itse sielu/henki on tavallisille näkeväisille näkymätön.
Onhan se hienoa, jos linnut viihtyvät seurassasi. Tätä taitoa voi myös kehittää suhtautumalla ystävällismielisesti lintuihin.
minä en ainakaan usko että kissani olisi jonkun ryhmäsielun yksi osa, vaikuttaa yhtä itsenäiseltä olennolta kuin minä itsekkin
Erään ajattelumallin mukaan ihmiset olisivat osia ryhmäsielusta, jota voi kutsua ihmiskunnaksi. Näin ollen ihmiskunta olisi yksi itsenäinen olento. Ihmiskunnan tarkoituksena saattaa olla, että sen osaset - ihmiset - tulevat tuntemaan hänet.
no onhan se siinä mielessä totta että paljon samankaltaista on meidän ihmisten välillä, ei kai vä'lillämme olisi kommunikaatiota ilman jonkinlaista ryhmäsielua
kai ne aistivat sen että sinä olet niiden ystävä
kyseessä siis on tämä:
Olet ollut henkimaailmaan yhteyksissä(niinkuin minä) ja sinun entiset elämäsi ovat alkaneet tulla esiin.
Sinä(niinkuin minäkin) olet ollut joskus druidi.Druidit olivat maagikkoja jotka paransivat ja liikkuivat paljon luonnossa ja tiesivät sen salat.
Käykö sinulla usein kuin minulla?:
kuljet mielestäsi aivan normaalisti(et siis hiivi) ja kun menet jonkin ohi hän ei ole edes huomannut sinua ja säikähtää kun näkee sinut.
Olen useinkin kokenut saman, kuin sinä. Toinen juttu on, kun kuljen vaikkapa ostoskeskuksessa ja pieni itkevä lapsi näkee minut vaunuissaan, hän lopettaa itkunsa heti ja katselee minua kummissaan.
entä saatko koiran lopettamaan haukkumisen kun katsot sitä suoraan silmiin ja ajattelet:"Nyt hiljaa".?
Entä tulevatko linnut,rusakot,ym.sinun lähellesi ja ne eivät pelkää sinua?
Entäs pystytkö hallitsemaan joitakin elementtejä kuten minä esim.pystyn hallitsemaan tuulta,säätä,tulta ja vettä?
juuri noin. Eläimet tulevat pelkäämättä lähelleni ja olen hiljentänyt vihaisia koiria vain katsekontaktilla. En ole kokeillut koskaan, kykenisinkö hallitsemaan ilmaelementtejä. Ihmisten kohdalla olen monesti kokeillut vaikuttaa heihin ajatuksillani. Olen esim. herättänyt ihmisiä keskellä yötä ajatuksen voimalla ja he ovat kertoneet ajatelleensa minua heti herättyään ja ovat ihmetelleet sitä tunnetta.
myös =)
Entäs oletko keskustellut henkien kanssa?
Entä pystynyt katsomaan entisiä elämiä tai auroja.
Entä oletko yrittänyt tavoittaa kuolleita ja onnistunut siinä vahingossa?
Olen melkein päivittäin yhteydessä henkimaailmaan, joten kyllä, keskustelen heidän kanssaan, mutten kaikkien, vaan luotettaviksi katsomieni henkilöiden kanssa. Auroja näen silloin tällöin, kuin vahingossa, mutta en suinkaan aina. Entiset elämät näen aika selkeästi.
...paljon samaa :)
Voitasko keskustella sähköpostilla?
[email protected]
outoa.
Minä luin tuon teidän keskustelunne ja olen todella ihmeissäni!!!
Itse olen kokenut samankaltaisia juttuja jo muutaman vuoden ajan ja yrittänyt järkipohdintaa näille tapahtuneille asioille. Ja ajatellut itsesästäni, että mielikuvitus teettää kepposia.
Vaikka todellakin olen kovan koulun käyneenä ja siitä vähitellen nousseena pitänyt todella outona tunteitani ja omaa suhtautumista muuhun maailmaan ja muiden suhtautumista minuun.
Ennen eivät ihmiset tulleet juttelemaan luokseni syvällisesti elämästään ja ykskaks alkoi tapahtua sellaista, että minulle tuikituntematon ihminen tuli vuodattamaan elämäntarinan kaupassa tahi liikenteessä. Ja minä kuuntelin ja todellakin kuulin. Ikävää vain oli se, että todellakin otin ihmisten asiat ja elin niitä tunteella, kuten nytkin.
Juuri nyt olen oudoksunut tuota eläinten uskallusta tulla lähelle. Nimenomaan villieläinten.
Minulla ei ole kuitenkaan samanlaista yhteyttä henkimaailmaan kuin teillä kirjoittajilla...ei hajuakaan noista. Ehkä joku yrittää yhteydenottoa, mutta jonkinlainen esto on päällä.
En uskalla laskea lähelle.
Mutta paljon olen nähnyt lähiaikoina, en vain halua niistä puhua.
katseeseen uhkana(ja en kyllä suosittele tekemään noin mikäli koira on todella dominoiva)..minäkin saan katseella koiran takaisin paikoilleen tai lintuni hiljaiseksi muttei se mitään merkitse ainoastaan eläinpsykologiaa.
Eli jos osaa lähestyä eläimiä niin ne ei mene karkuun..olen minäkin hirven kohdannut tai siis melkein itse törmäsin siihen ja möllötettiin toisiamme pitkään silmästä silmään kun ne on niin rohkeita ja uteliaita ja jäniksiä(menin tuulen alta hiljaa niiden taakse)niin ei huomannut ..toisella kertaa rusakko ei huomannut minua heti ajoissa niin jähmettyi eteeni..ei uskaltanut liikahtaa vaan odotti jos en huomaisikaan sitä tai välittäisikään siitä...seurasi minun liikkeitäni että tietää milloin kannattaa rynnätä pakoon ja mihin suuntaan. Se on niiden luontainen selviytymiskeino.
ja linnutkin(hömötiainen, närhi ja kerran myös harvínaiset pyrstötiaiset) on joskus uteliaisuuttaan tullut katsomaan mitä oikein puuhailen...mentiin ukkosenpelkoisen koirani kanssa pusikkoon suojaan oottelemaan sateen ja ukkosen loppumista. ;)
Eli ei siinä nyt kai mitään magiaa liene normaalia elämäähän tuo...ainakin minusta :)
Voihan sitä kuvitella hallitsevansa kaikkea mayakulttuurissakin uhrattiin veden saamiseksi ja kuitenkin koko kulttuuri kuoli veden puutteeseen. Hm.. Hallinta muutenkin on nykyajan tyypillinen ajatus vaikka asiat tulee ja menee ilman että kaikkeen voidaan vaikuttaa. Ja sitten itketään että miksi näin tapahtui..ennakoimattomuus kuuluu elämään vahvasti ja kaikkea ei todellakaan voi hallita.
että aina suora katse ei ole pahasta eli oma koirani pitää eniten ihmisistä jotka puhuvat hänelle suoraan ja silmiin katsoen ja mieluiten kyykyssä...eläimet haistavat pelon ja jotkut reagoivat siihen joko positiivisesti tai negatiivisesti..
itse menin hevosella joka meni lähestulkoon ajatuksen voimalla koska pelkäsin satulassa..ja sen luonteen mukaista oli että se meni silloin varovaisemmin koska ratsastaja oli epävarma..ja välillä on toisin päin ..eläimetkin voi olla pirullisia ja kiusottelijoita eli taas toinen yksilö voi käyttää hyväksi toisen pelkoa...eli yksikin puraisi persuuksista aina kun nousin satulaan kunnes keräsin kiukkuni ja sanoin sille äkäisesti että jos vielä kerrankin puraiset minua saat kyllä todella tuntea sen nahoissasi..eipäs uskaltanut kokeilla kun huomasi että nyt ei parane pelleillä. ;)
en tarkoita aivan tuollaista läheisyyttä eläinten kanssa.
Tarkoitan seuraavaa:
Eläimet tulevat,lajista riippumatta,sinun luoksesi ja syövät kädestäsi ja seuraavat sinua minne ikinä menetkin.Se oli joskus aika näky kun menin 300km ja koko matkan sinisorsa seurasi autoa ja jäi sinne minne minäkin.
Tätä tarkoitin.
miten erottaa hyvän ja pahan hengen?
No vastaus on yksinkertainen:
Keräät itseesi violettia energiaa ja vedät sen suojakentäksesi ja jos henki ei lähde mäkeen suojaan osuessaan se on hyvä.
todella kesyjä käsiruokittuja lintuja ja jotkut kasvattaa niitä ruuaksikin joten ne on tottuneita ihmisiin mutta hauska "sattuma" että seurasi sinua niin pitkään :)..yleensä kun koirat yltyy seuraamaan autoa. Olisiko sinulla muuta varovaisemman ei ihmisiin tottuneen eläimen tarinaa..myös hirvet on varsinkin nuorina hyvin uteliaita ja seuraavat helposti kuten tuo närhikin minua tai orava.
Hiukan asian sivusta ..Oli minullakin omituinen sattuma nuorena joskus ensin olin bussissa ja sinne pyrähti lintu pysäkin kohdalta, pelästyi tilannetta, paskoi beigelle housulleni ja kuoli lentäessään takaikkunaan.
Sitten pääsin serkkuni luo ja pesin housut ja laitoin ne laukkuni päälle. Niin eikös vaan ikkunasta tullut taas lintu ja jälleen pelästyi tilannetta ja paskoi housulleni ..mutta tällä kertaa sain sentään linnun elävänä pois huoneesta. Linnut taisi todella inhota miun beigejä housuja.Mikähän enne tuohon lieni piillä -että vaiha ny hyväimmeinen jo muotia ;)
Ja joskus oli hauska katsoa kun pulu tuli bussiin meni pari pysäkkiä ja jäi sitten rauhassa pois autosta..oikea citibirdy ;)
Omituiset sattumat on kyllä hauskoja...itse löysin jopa kaverin sormuksen joka oli hukassa yli vuoden (olimme puistotyöntekijöinä) ja erään kaupunginosan syrjäisen puskarivin mullasta löysin sen sattumalta ilman että olisin sormusta etsinyt varsinkin kun toimialueemme oli tolkuttoman iso eli kukaan ei uskonut että olisi ollut mahdollista sitä löytää. Tosin löytöhetkellä vasta muistin että kaveri sanoi hukanneensa sormuksensa.
Ja kun muutin asunnostani muutti samaan turun asuntooni hesasta tullut äitini tuttu joka lähetti muuttoilmoituskortin samasta entisestä osoitteestani ja oli kyllä meidän äiti melkoisen hämmästynyt.
No meni aikas pahasti asiasta sivuun mutta menköön ny täll kerttaa. :)
tarkoitin tällä kyllä susia,kettuja,supikoiria,karhuja,haukkoja,kotkia.ym.ym.
että miun on ite nähtävä ennen kuin uskon..:)
ikuinen skeptikkohan mie.
..vaikka kaikenlaista on minullekin sattunut...kuten johdatusta ja toteutuneita enteitä ja läsnäolon tunteitakin..mutta kaipa kaikki niitä kokee. Hyviä jatkoja sinulle ja mukava kuulla eri kokemuksia. :)
Lisäisin vielä asian vierestä..Haukkaa takaa minäkin ajoin ainakin kolme kertaa pihastani kun perhana nappasi miun varpusia. Saakelin citysaalistaja. Ovat mokomat oppineet helpon saalistamisen. Mur. ;))
Ootkos muuten nähnyt mustavalkoista suomalaista sammakkoa..sellainen ilmaantui mökilleni..omituisen värinen suomisammakko..mikähän enne siihen piilee vai piileekö ..mökillämme on tosiaan hauskoja erikoisuuksia kuten myös uteliaat pyrstötiaiset. Luontoa on kiva seurata oli se sitten enteellistä tai ei. Vai mitä? :)
luonto on arvaamaton :)
En ole nähnyt tuollaista sammakkoa, mutta se enteilee uuden alkua.
Olet avaamassa elämässäsi uuden sivun joka on täynnä ja -
tässä uutta alkua jo kaivataankin..toivottavasti menee enemmän plussan puolelle mutta elämä ei ole plussaa ilman miinusta. Kiitos ja anteeksi jääräpäisyyteni..olen nyt seurannut sinun ajatuksiasi ja on mukava että olet palstalla jakamassa kokemuksiasi meille hiukan skeptisimmillekin :)
aivan..
Mutta skeptikothan tulevat tänne juuri siksi!
Kuuntelemaan mielipiteitä,vaihtamaan ajatuksia ym.
Siksi minusta on hieman tyhmää tulla tänne huutamaan että te ootte hulluja tai jotain vastaavaa.
Siksi kirjoitankin yleensä tälläisii kysymyksiä:
Mistä sinä sen tiedät?
Oletko liian epävarma itsestäsi, koska tulet tänne meitä haukkumaan..tai vastaavaa.
että se oli jonkun lemmikkisammakko, joka oli päässyt karkuun. Suomessa eläviä sammakkoeläimiä on viisi: sammakko, viitasammakko, rupikonna, vesilisko ja rupilisko. Vielä 1960-luvulla Helsingissä esiintynyt mölysammakko on kadonnut Suomesta. Kuitenkin Näiden värit vaihtelevat ruskeasta vihreeseen (joillakin tosin mustaa kuviota) eikä suomessa ole valkomustia sammakoita luonnonvaraisena.
Henk.koht. olisin ottanut sammakon kiinni, sillä lämpimien alueitten sammakot eivät kestä kylmyyttä. Tosin jotkut sammakkolajit on myös myrkyllisiä, oiskohan ollut sellainen?
ja yksikään niistä ei mennyt tuntomerkkien piikkiin...sillä epäilin itsekin että josko olisi lemmikkisammakko. Allaolevan oikeanpuoleinen sammakko muistutti näkemääni mutta värimuunnokseni oli vielä jyrkempi mustavalkoinen. Eli kotimainen sammakkohan tuo sitten kumminkin oli. :)
http://www.sammakkolampi.fi/lajit/sammakko.html#ulkonako
ketään tullut haukkumaan. Pois se minusta -päinvastoin. Terve kriittisyys on aina hyväksi minusta. Miksi luulet että olen haukkunut jotakin. höh..pyydä anteeksi perkules :(
Asioita pitää kyseenalaistaa jotta näkee kokonaisuuden ei vain osia siitä. Vai mitä?
Itseäni skeptisyys ei haittaa koska se antaa uutta näkökulmaa asioihin ja jos olet vahvasti jotain mieltä ei skeptisyys voi sinun venettäsi heiluttaa eli se kertoo paremmin silloin että olet ajautumassa uuten näkökulmaan ja kyseenalaistat itse omat ajatuksesi. Vai?
Minä uskon henkimaailmaan mutta olen silti skeptinen joihinkin asioihin ja etsin tietoa samalla..
käsitit nyt väärin.Puhuin yleisesti niistä jotka tulevat tänne haistattelemaan.
Pyydän anteeksi.
En tarkoittanut sinua.
väärin..:)
mutanttisammakko. Olisi ollut hieno nähdä tuollainen, sillä on kovasti harvinaista, että lajin väritys muuttuisi noin radikaalisti. Harmi etten nähnyt =(.
ennen nähnyt ja luulin ettei kotimaisilla sammakoilla ole näin jyrkkiä värimuunnoksia. Yritän saada kameralla kuvan siitä seuraavalla kerralla kun menen mökille mutta se oli kovin arka ja meni heti takaisin piiloonsa kaatuneen puun alle. Koitin viimeksikin saada siitä kuvan mutten löytänyt sitä enään haettuani kamerani mökiltä. :(
Kaikki muut sammakot lammella on ollut ns. normaalin värisiä. saas nähdä tuleeko se minua vastaan vielä.
Siis sen energian keräämisen?
Vaatteillako? Mutta entä jos ei tykkää violeteista vaatteista?
Noista eläimistä vielä...olen seurannut kettua muutamia kertoja aika läheltä ja moni on kummastellut, kuinka on mahdollista, että ylipäätään näen ketun, saati sitten voin sitä kuvata muutaman kymmenen metrin päästä.
Metsäkauris on tullut pihallemme. Jänikset pyörivät aivan tässä lähettyvillä.
Varpuset tulevat vierelle. Ja joskus istuu ikkunalla pitkään katselemassa.
...niin lähetä se Suomen Luonto - lehteen tai radion Luontoiltaan. Tuo on nimittäin aika mielenkiintoinen ilmiö, jossa ei ole mitään yliluonnollista. Ehkä sen verran harvinainen kuitenkin, että kannattaa julkaista.
Itse kyttään nyt joka päivä postilaatikolla käydessäni, näkisinkö tuolla niityllä sen viime kesänä näkemäni sinisiipisen heinäsirkan jälkeläisen. Suomen etevimmät entomologit suhtautuivat havaintooni aika epäilevästi, eikä minulla tietenkään ollut kameraa mukana. Havainnon vahvistaminen tekisi tästä mäestä heti valtakunnallisen suojelukohteen.
Muuten, aika tarkkaan 4 vuotta sitten, kun juuri näin näppäilin sähköpostia, tuosta 10 m ikkunasta hiippaili ilmielävä ilves.
Mutta nämä havainnothan kuuluvat oikeastaan ihan eri sivulle.
Miksi Ihmisten pitää liioitella,miksi,mielikuvitus on hyvä mutta rajansa kaikella,ei pahalla.
T:Eräs huolestunut.
Yritän mahdollisuuksieni mukaan metsäpoluilla tömistellessäni olla astumatta muurahaisten päälle. Tästäköhän lie johtuu, että vaikka varsin muurahaisia kuhisevaan paikkaan asettuisin, eivät ne minua pure, eivät ole purreet enää vuosiin. Mieheni sensijaan pelkää murkkuja aikatavalla, joten ilmeisesti häntä ne sitten järsivätkin.
Tänä vuonna tosin joku kellanruskea murkku puri aika häijysti, joten tuo em. koskeekin lähinnä hevosmuurahaisia, jos nimen oikein muistan.
Eikä hyttysetkään taida kovin paljon minua pistellä, kun niistäkin ukko valittaa enemmän. Harvemmin minä hyttysiä vasiten tapankaan, lähinnä vain huiskin tieltä pois.
En nyt mikään hirmumaagikko ole, haluan vain kunnioittaa luontoa koska rakastan sitä. Eläviä oksia ja kasveja en katko vain huvin vuoksi, saati sitten kiusaa eläimiä. Aika ihmeellistä muuten nykyään että jos pikkupoika ajaa sorsia takaa ja asiaan puuttuu, saa tappavia silmäyksiä osakseen kersan idioottivanhemmilta (idiootteja ovat kun eivät itse osaa kasvattaa).
Metsä vastaa niinkuin sinne huutaa. Luonnon ötökät kyllä aistivat mimmoinen ihminen siellä viipottaa.
Ps. Kaikki kahelit käärmeitä tappavat hysteerikot - grow up!
on enemmän veressä oliko se nyt b-vitamiinia niin se ei houkuttele hyttysiä niin paljon. Ja esim oma siippani hikoilee reippaasti ja hormonit on voimakkaat ja se kerää varsinkin silloin enemmän hyttysiä joten ei liene magiaa vaan itikat hakeutuu mieluummin tietynlaisen veren luo jos mahdollista. Samoin jotkut hiuslakat houkuttelee paarmoja samoin kuin hevoset.