Hyvä Mirelle!
Olenko vielä joskus onnellinen miehen kanssa, josta haaveilen? Mitä hänen ja minun perheelle tapahtuu, jos niin käy? Eroanko ja jos niin milloin ja mitä tapahtuu? Vai enkö eroakaan ja rakennetaanko uusi talo kuitenkin nykyisen kanssa?
Kiitollisena jo vastauksestasi!
Olenko vielä joskus onnellinen miehen kanssa, josta haaveilen? Mitä hänen ja minun perheelle tapahtuu, jos niin käy? Eroanko ja jos niin milloin ja mitä tapahtuu? Vai enkö eroakaan ja rakennetaanko uusi talo kuitenkin nykyisen kanssa?
Kiitollisena jo vastauksestasi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
eikö ole vähän epäreilua tuota nykyistä kohtaan, että olet henkisesti jo hänelle uskoton? Talonrakennusta ja kaikkea suunnittelee ja kuvittelee sun olevan mukana ja sä haaveilet toisesta ja vielä toisen omasta miehestä...? Etkö välitä muista ihmisistä lainkaan, nykyisesikin voisi olla onnellisempi jonkun toisen kun sun kanssa, eipä vaikuta hääviltä..
on nykyistä kohtaan epäreilua, oltu jo 19 vuotta naimisissa ja monta lasta. Olen halunnut erota jo kauan sitten, mutta lapset sitoneet... ja pelko pärjäämisestä yksin. Nyt jo isoja kaikki. Talonrakennus on nykyisen viimeinen oljenkorsi, kun toukokuussa meinasi ero tulla, mutta rakentaminen ei tunnu järkevälle, koska niin huonolla pohjalla suhde on. Tällä toisella miehellä myös tunteita minua kohtaan, joten hänkin siis yhtä petollinen kuin minä, vai kuinka?? Se tässä onkin niin vaikeaa, kun kaikki välittää niin paljon kaikista. Siksi toivoisinkin, että Mirelle (tai joku muu joka tietäisi) kertoisi, mikä olisi oikein. Itse en ole ollut onnellinen vuosikausiin ja muuta en elämältä toivo, kuin olisin onnellinen ja samaa toivon myös kaikille muille osapuolille, myös nykyiselle miehelleni, että löytäisi itselleen häntä rakastavan kumppanin, jos ero tulee.
Olen ollut pari vuotta sitten samassa tilanteessa kuin sinä, tuosta ei pääse ulos millään muulla kuin erolla, väitän. Älä kuitenkaan eroa kenenkään muiden takia, kuin itsesi takia, jos sen teet. Ole omillasi ja katso mitä se mies tekee sitten. Mieti myös sitä tilannetta, että miehesi löytää jonkun toisen rakentamaan kanssaan talon..oletko varma vai etsitkö vain itseäsi..
pelkään (toivon?), että ero tulee ennemmin tai myöhemmin. Tunnen olevani umpikujassa ja ahdistaa... Erositko sinä vai jatkoitko entisessä suhteessa? Itseni takia eroaisinkin, mutta en haluaisi tuottaa lapsille pahaa oloa, minkä se väistämättä tekee. Itse vaan saatan sairastua, jos tässä jatkan, yksi lapseni sairastuikin ja oli kauan sairaalassa... pelottaa vaan tehdä ratkaisu... varmaan äitini ja veljieni kuolemat lapsuudessani vaikuttaa... pelkää taas hylätyksi tulemista, niinkuin silloin monta kertaa..
Luulen, että nykyinen mieheni ei rakentaisi uutta taloa, jos eroamme. Itse nimittäin emme osaa edes rakentaa, pitäisi ostaa talopaketti tai palkata tekijät... kai mieheni vaan koittaa pitää minut sen avulla, kun tietää, etten halua jatkaa muuten... kuten sanoinkin aiemmin... mutta uusi talo ei tuo ratkaisua, vaan uskon, että lisää vaan ongelmia.. lisää lainaa, työtä ym.
Erosin ja sama juttu oli meilläkin, lapsi sairastui ja oli sairaalassakin, itse kärsin myös jatkuvasti päänsärystä ja unettomuudesta. Lasten takia, ei kannata ajatella niin, lapset voivat hyvin kun heidän vanhempansakin voivat hyvin. En ketään tosiaankaan kehota eroamaan, mutta kuuntele itseäsi. Itse viivytin vain päätöstä vaikka tiesin sen sisimmässäni tulevan jossain vaiheessa. Siihen ei liittynyt kolmatta osapuolta, en vain yksinkertaisesti kestänyt enää ja nykyään olen hyvin tyytyväinen ratkaisuuni. On väärin jatkaa liittoa, joka vie kaiken energian ja elämänilon, on ihanaa olla taas ihminen, kuin olisi vankilasta päässyt, voisin kuvitella. Tämä on nyt minun mielipidettäni vain, mutta tuntuu, kuin olisit samassa pisteessä kuin minä aikoinaan pari vuotta sitten, jalat lähtökuopissa. Ole rohkea ja ajattele itseäsi, mitä sinä tahdot omalta elämältäsi. MIstä sen tietää vaikka näkisit nykyisen miehesikin eri silmin ja palaisitte yhteen jos eroatte. Se mikä on se pointti tässä, on se, että ole rehellinen itsellesi, kukaan muu ei elä sinun elämääsi..niin ja toivoa on aina, jos on todellista tahtoa..??
olen halunnut erota ja olinkin yli kymmenen vuotta monen lapsen kotiäitinä. Jo silloin ajattelin, että kun pystyn ja jaksan ja lapset kasvavat, lähden. Avioliitto on ollut kuin vankila ja tunteeni olen tukahduttanut jo vuosia sitten. Nykyisin on pitkiä aikoja, ettemme edes puhu mieheni kanssa, kun olemme kahdestaan... aivan kuin kumpikin odottaisi, että jotakin tapahtuu, mutta kumpikaan ei tee mitään.. Meillä osa lapsista on jo muuttanut kotoa, joten uskon heidän kyllä selviävän. Ainoastaan nyt tuntuu se pahalle, että lapset kyselevät joko tontti on löytynyt, milloin tämä talo myydään jne.. en haluaisi tuottaa heille pettymystä, mutta en jaksaisi jatkaa näinkään. En todellakaan tiedä, milloin uskallan/voin tehdä ratkaisun... Tämä kolmas osapuoli on ollut kuvioissa keväästä alkaen, eikä olisi eron syy. Haluni eroon on muhinut niin kauan, ilman kolmansia osapuolia. Tämä kuvioihin tullut on entinen kihlattuni vuosien takaa, mutta tunteet eivät näköjään ole hävinneet, vaikkei olla nähtykään yli 20:een vuoteen. Eli pidemmälle ei ole menty.