Olen 60-vuotias ja palvellut taas koko juhannuksen vieraita ja humalaista miestäni. Eilen sama tilanne.Mies lupasi olla juihannuksen siististi, mutat ei onnistunut nytkään.
Meillä on ihana koti ja kaikki muuten hyvin, mutta viina pilaa aivan kaiken.Olen vähän sairas kylläkin ja mietiskelen tässä, vieläkö jaksaisin aloittaa oman elämän?Tuntuu, että kaikki kaunis tuhoutuu alkohoilin myötä ympäriltä.Muutto ja kaikki sellainen tuntuu lähes mahdottomalta, mutta jotain on tehtävä. En jaksa enää pettyä. Viinasta ei taida selvitä mukavakaan mies.En ole tavannut miestäni selvänä pitkiin aikoihin.
Onko kohtalotovereita?
Meillä on ihana koti ja kaikki muuten hyvin, mutta viina pilaa aivan kaiken.Olen vähän sairas kylläkin ja mietiskelen tässä, vieläkö jaksaisin aloittaa oman elämän?Tuntuu, että kaikki kaunis tuhoutuu alkohoilin myötä ympäriltä.Muutto ja kaikki sellainen tuntuu lähes mahdottomalta, mutta jotain on tehtävä. En jaksa enää pettyä. Viinasta ei taida selvitä mukavakaan mies.En ole tavannut miestäni selvänä pitkiin aikoihin.
Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 27
Vanhimmat
On hyvin surullista, että miehestäsi on kehittynyt alkoholisti. Olet uupunut ja toivoton. Sanoit, että olet itse sairas, et jaksaisi enää. Ei ihme. Lupauksista olet saanut tarpeeksesi ja aina pettynyt. Tilanteenne on vaikea, ettekä ole ainoita. Kunpa toivottomuuteesi tulisi toivoa.
Nyt ihan ensiksi katkaisuhoito olisi tarpeen. Tajuaako hän oman tilanteensa?
Nyt teidän, tai jos et saa miestäsi mukaan niin yksinkin, olisi parasta mennä parisuhdeterapeutin puheille. Ulkopuolinen voi parhaiten auttaa, eivät sukulaiset eivätkä ystävätkään ole tähän parhaita. Luulisi, että saat ajan terv.keskuksen tai seurakunnan kautta. Ammatti-ihmisellä on tietoa ja taitoa, jota tässä tarvitaan tueksenne.
Miehelle on tehtävä selväksi, että sinä olet tosissasi muutosta elämääsi miettimässä.
Sinulla, lakastunut, on vaan yksi elämä. Ajettele, haluatko elää sen toisen ehdoilla pelkäämällä jatkuvasti sitä henkilöä, jota sinun pitäisi rakastaa ja jonka pitäisi rakastaa sinua. Voisitko muuttaa vaikka väiaikaisesti muualle? Kokeilisit, onko lähdölläsi vaikutusta miehesi viinan käyttöön. Kuinka tulisit toimeen yksin. Olen alkoholisoituneen miehen leski ja nauttinut näistä vapaista vuosista todella!
Toivon Sinulle voimia, teetpä niin tai näin!
Eipä taida olla noin ehdotonta!
Parisuhteen laatukin vaikuttanee!?
Itse olen, hieman yli 50:nä työelämästä vetäytyneenä, viehättynyt alkoholiin ja alkukuukaudet näyttivät uhkaavilta.
Vaimo ei sanonut mitään mutta aistin kyllä hänen asenteensa.
Oman terveyden ja parisuhteen laadun vuoksi oli tehtävä ratkaisu.
Minulla se oli päätös olla pitämättä kotona alkoholia.
Käyn kuntosalilla. Elämän laatu on parantunut.
Alkoholikiintiöni täyttyy matkoilla.
En koskaan juo humalahakuisesti mutta 'tissutellenkin' vuorokautinen määrä on huomattava.
En ole koskaan aiheuttanut häiriötä enkä vaarantanut perheen toimeentuloa tai taloutta.
Parisuhteen laatu ja oma terveys VOITTAA ainakin JOSKUS!
Tuo miesten ikuinen tekosyy, jolla saa vaimon syyllistettyä.
Mikä on OMA osuutesi parisuhteen laatuun?
Omantunnon tuskia sinulla??
Taisin kirjoittaa 'oman terveyden ja parisuhteen laadun --'!
Kenenköhän terveyttä ja aktiivista huolenpitoa mahdan tarkoittaa!! = ovat huutomerkkejä!
Luehan toisen kerran!
salapulloja löytyy joka puolelta kauniista ihanasta talostamme.Ahdistavaa on todella.
Ei auta puhe, ei uhkailu.Jos kälppimään lähden hunningolle siippa joutuu, ei viitsisi millään lähteä.
Ku oliski viina-paholainen mutta on mökötys kausiaki menossa taas. Ei omia asioita saa olla mitään mennä vaan ko orja perässä,kun käsky käy.
Kerran jos siitä huomauttaa jo puhutaan erosta. Ja kissan viikset! Jos monen kymmenen vuojen avioliitto kaatuu siihen ettei vaimo tottele niin kaatukoon.
Kännikaloja riittää niitä on ollu vuosikymmenet.
Itekki jouvui usein pakosalle lapsena ko evp työnjohtaja pani ranttaliksi oli Juhannus,Joulu,Pääsiäinen tai tavallinen lauvantai.
Yli 90:si eli mutta mä olin jo kaukana silloin. Hautaan saatoin kyllä. Sanotaan,että juonti on sukuvika mutta EI PIDÄ PAIKKAANSA! Käyppä sinäkin vaikka muutaman päivän reissussa äläkä kerro mihin meet ja milloin tuut. Harkitse sen jälkeen tilannettasi uuvestaan. Elikkä lataa akkujasi !
Herää kysymys, käytätkö henkistä vakivaltaa mieheesi? Oletko mustasukkainen miehesi ammatista, siitä että hän kuitenkin vastaa perheen taloudesta ja turvallisuudesta. Ei miehesi voi aina olla naukkailemassa, koska hän pystyy kuitenkin suoriutumaan hyvin työstään.
Voi olla, miehesi työ vaatii häneltäpaljon, kotona voi saada vain moitteita, hakeutuu helpottamaan oloaan alkosta. Ei voi syy olla yksin miehen tilanteeseen, kyllä siinä kumpikin on ollut puutarhurina. Haluatko jollakin tavalla alistaa miestäsi, henkistä pahoinpitelyäkö vai muutakin.
Mistähän teet tuollaisia johtopäätöksiä? En ainakaan minä ole tuollaista materiaalia antanut.
Nimenomaan kerroin etten motkota tai valita vaan teen kotiasiat lähes yksin. Mies on osa-aikaeläkkeellä enkä ole koskaan ollut taloudellisessa mielessäkään hänen varassaan.
En osaa sanoa, eikä hänkään osaa sanoa syytä viinankäyttöön, jota on jatkunut pitkään. Hän ei koe olevansa ahdistunut mistään erikoisesta. Työtään joskus moitiskelee ja sen luomia paineita, mutta eivät työpaineet siitä katoa, että vapaa-ajat on kotona tajuttomana.
Sanoo, että työssä on hyvät henkilösuhteet, eikä ole missään tullut kaltoin kohdelluksi.
Hän on yksinkertaisesti riippuvainen alkoholista eikä ole kanttia hakea siihen apua.Tänään oli ensimmäinen vaikea rytmihäiriökohtaus ja ollut koko päivän ilman alkoholia. Tuolla nyt istuksii puhumattomana.
Kysymykseni oli, jaksaako tässä iässä vielä aloittaa yksinäistä elämää. Muutto on niin valtava projekti.
Itselläsikään ei taida olla hyvä olo.
noin vain jättää hunnigolle.
Yritä ottaa yhteyttä ammattiauttajaan, jonka luokse saisit miehesi suostutelluksi ja yhdessä sinne menisitte.
Ymmärrän. miten huolissasi olet miehestäsi.
Kerro hänelle, että rakastat häntä, mutta olet väsynyt siihen alkoholin kanssa leikkimiseen terveyden uhalla.
Meillä oli vuosia sitten hieman samanlainen tilanne, mieheni oli työelämässä vielä silloin ja työpaineet olivat valtavat. Alkoholilla hän yritti kevennystä asiaan, kunnes tuli sairaus vastaan, sairaalareissu ja eläkkeelle.
Nyt olemme olleet toistakymmentä vuotta eläkkeellä ja meillä menee oikein mukavasti.
Tsemppiä sinulle ja miehellesi. Koettakaa yhdessä saada korjaus asiaan.
Ala pikaisesti valmistautua omaan elämääsi.
Alkoholistin rinnalla elämäsi muuttuu päivä päivältä kamalammaksi. Väkivalta tulee elämääsi ennemmin tai myöhemmin.
ENKELEITÄ JA SIUNAUSTA OMAAN ELÄMÄÄSI!
toivoo
marlisun
täytyy vielä sinun iässäsikin kärsiä noin ressukasta miehestä.
Sääliksi käy.
Miksi katselet juoppoa miestä? Mksi passaat juhannuksen vieraita? Elä omaa elämääsi, äläkä passaa muita, tulet vain katkeraksi. Jos olet yli 60-vuotias nin ehdit elää vaikka 30 vuotta vielä omaa elämääsi kaikessa rauhassa, ryhdistäydy.
Meillä on vain se ero että mies joi terveytensä, olen nyt hänen hoitajansa kun ei edes lusikka pysy kädessä.
Silloin kun hän joi elin omaa elämääni oli oma erillinen asunto en suostunut katselemaan hänen juomistaan.
Minä olen hoitanut häntä nyt muutaman vuoden kun jäin työttömäksi eikä näin vanhalle enää ole töitä.
Jos miehesi ei kuole viinaan hän juo kuitenkin terveytensä, eivät tuollaiset miksikään muutu.
Hommaa ainakin oma asunto, eihän avioeroa ole pakko ottaa enää näillä kymmenillä.
Alkoholistia ei saa parantumaan ennenkuin hän itse ymmärtää että hänellä (ja koko perheellä hänen takiaan) on ongelmia.
Ymmärtäväinen ja "rakastava" perhe tekee ryyppäämisen mahdolliseksi.
Vara-asuntokin on, ei se siitä ole kiinni. Uskon, että loppu tulee, jos hänet jättää omin avuin selviämään. Toki itse voisin paremmin, mutta en ole koskaan oppinut ajattelemaan vain itseäni.
Tänään keskustelimme ja hän sanoi yrittävänsä Antabuksen kanssa taukoa. Hän ei ymmärrä miksi toimii kuten toimii.Ei suostu myöntämäään riippuvuutta, koska voi olla muutaman työpäivän ilman. Minusta sekin on riippuvuutta kun ei voi olla koskaan selvänä kokonaista viikonloppua.
Ei hän söisi eikä pesisi vaatteitaan, saati että siivoaisi, jos en huolehtisi asioista.
Hyvä työura on lopuillaan. Olisi liian kurjaa, jos loppu menisi töissäkin alamäkeä. Yritän auttaa, että jaksaisi olla työssä tuon kolme päivää viikossa.
Kai sitten olen mahdollistaja. Harkitsen sellaista vaihtoeehtoa, että asumme eri asunnoissa, vaikka emme eroaisikaan. Tiedän mitä seuraa, mutta hän ei ehkä tiedä.
Niinpä jonain päivänä kun hän palaa työreissustaan, kotona ei olekaan lämmintä ruokaa, puhdasta kotia, saati että olisi enää elävää ihmistäkään häntä odottamassa.
Niin muuta vara-asuntoon.
Et saa asioita muuttumaan ellet tee jotain.
Se jos mikä saa havahtumaan hänet jos se yleensä on maqhdollista.
Hän on aikuinen ihminen ei sinun tarvitse huolehtia hänen työstään tai pärjäämisestään.
Meillä alkoholistien vaimoilla on tapana huolehtia asioista jotsta ei tarvitse.
Tiedän sen olevan aluksi vaikeata, mutta pystyt siihen, pystyinhän minäkin.
Hänen kanssaan pystyy nyt elämään kun hän sairastui ja viina jäi.
Vaikka hänen hoitamisensa teettääkin paljon työtä.
Välitän hänestä vieläkin, en vain pystynyt elämään saman katon alla silloin kun hän joi.
En ole eroa harkinnut juuri koskaan kun en katsonut siihen olevan tarvetta.
Muuan tuttavani oli suurin piirtein samanlaisessa tilanteessa.
Hän hankki vuokra asunnon, johon muutti kotoa. Tarvittavien tavaroiden kanssa, osti jotain pientä, joten talous ei kärsinyt kahdesta kodista.
Eroa ei haettu ja hän kävi säännöllisesti hoitamassa kodin kuten ennenkin.
Suhde löytyi uudelleen.
He oppivat juttelemaan ja arvostamaan yhteisoloaan.
Mies tajusi elämän lain jatkuvuuden (lenkki sukupolvien ketjussa) ja ettei hänen arvonsa lopu työelämän myötä.
Molemmat huomasivat talouden ne työt jotka toinen hoisi.
Kodin hiljaisuus ilman toisen läsnäoloa, opetti myös kumpaakin.
Aika ja välimatka (4km) asumus eroa kesti ½ vuotta.
Sitten vaimo muutti kotiin, suhde pysyi sen jälkeen parempana ja juominen loppui.
**tyynenkaarinan keinoa käytettiin myös siellä: Muutto erilleen. Erossa olemisen aikana osapuolilla oli aikaa miettiä, onko heillä yhteistä tulevaisuutta. Pystyykö toinen olemaan raittiina, ja haluaako toinen enää jatkaa.
Neuvolan puoleen kääntyi yleensä se osapuoli, joka joutui kärsimään toisen juomisesta. Hän sai yleensä terapiaa. Juoppo osapuoli kävi - jos kävi - vain kertomassa, ettei hän tarvitse mitään apua. Sen jälkeen hänet ohjattiinkin ulos. Siinäkin oli terapeuttinen ajatus: Jos ei tarvitse apua, niin ei saa. Pakkoauttaminen ei tuo tulosta. Sitten ei saa tukea enää puolisoltakaan, kun pari muuttaa erilleen. Yleensä alkoholongelmainen tuli toisiin ajatuksiin myöhemmin. Toisten henkisen tuen loppuminen avasi hänen silmänsä näkemään, että hän on pohjalla. Hän saattoi huomata, että asia voi vielä korjaantua, jos hän tunnustaa ongelman ja pyrkii eroon siitä.
Ovet eivät kokonaan sulkeutuneet. Ongelmaisen piti itsensä valita, kumpi on tärkeämpää: viina vai avioliitto. Kyllä hän sai apua sitten, kun itse pyysi.
Itse kerrot syyn, miksi et lähde: uskot, että miehesi ei selviä. Hoidat häntä kuin lasta ja näin mahdollistat juomisen. Anna hänelle vastuu omasta elämästään ja opi rakastamaan myös itseäsi. Silloin osaat huolehtia siitä henkilöstä, joka pitäisi olla Sinulle tärkein: Sinä itse. Silloin selviät tulevaisuudesta, on päätöksesi mikä tahansa.
Ammattilaisena tiedän, että nämä asiat ovat "kahden kauppa", molemmat ruokkivat toisiaan tilanteen ylläpitämiseksi. Jomman kumman on tehtävä päätös - omasta elämästään. Toista ei voi muuttaa. Valitettavasti.
Joten, ota seuraava askel kohti omaa itsenäisyyttä. Aloita pienistä omista jutuista: tee omaksi iloksesi muodonmuutos, mene kahville ystävättärien kanssa, aloita harrastuksia, lopeta miehen passaaminen... Pikku hiljaa saat varmuutta ja voihan olla, ettei Sinun tarvitse mihinkään muuttaa kun mies saa myös roolin kotonanne, ehkä hän alitajuisesti toivoisikin voivansa tehdä kotona jotain. (Jospa mamma kasvatti pojasta miehensä kloonin.) Helppoa se ei ole (syyllisyys kolkuttaa), mutta usko pois, onnistut jos todella haluat.
Tsemppiä! Kyllä vanha koirakin oppii silittämään! Ja jos puhtaita sukkia ei löydy, saa niitä kaupasta.... Älä Sinä niitä kuitenkaan osta.
Miksi kukaan ei kirjoita positiivisista kokemuksistaan?
Onhan toki meitäkin!
Olen 5 vuotta miestäni nuorempi ja hänen jäätyään lopullisesti pätkätöistäkin työttömäksi uhkasi alkoholi muodostua päivittäiseksi elämänsisällöksi.
Kyllä hän aikaisemminkin oli sellainen 'viikonloppunaukkailija'.
Ei koskaan haitaksi tai häiriöksi asti!
Parin, kolmen kuukauden jälkeen mieheni itse arvioi tilanteen ja tunnusti heikkoutensa.
Aiempien, runsaiden alkoholivarastojen asemesta pitää 'kuivaa' huushollia.
Lunastaa vuodeksi eteen päin kuntosalikortin ja hyödyntää sitä 5 krt/vko.
On hyvässä fyysisessä kunnossa.
Pystyi jättämään verenpainelääkityksensäkin pois.
Matkoilla joskus meinasi tissuttelu alkaa aamupäivän puolella mutta kertakeskustelu riitti.
Ei kuitenkaan juonut humalahakuisesti enkä iltatissuttelusta välitäkkään mutta sinne saakka täytyy olla 'järkevässä' seurustelukunnossa.
Itse olen absolutisti.
Tätä on jatkunut nyt 5 vuotta eikä minulla ole syytä epäillä minkään muutoksen uhkaavan tilannetta.
Olen tyytyväinen tilanteeseen enkä varmasti ole ainoa!
Miksi aina vain purnarit vuodattavat tuntojaan?
Hienoa, että teille kävi näin. Miehesi vaihtoi alkoholin kuntosaliin. Parempi riippuvaisuussuhde. Sinä olet tyytyväinen, joten molemmat voittivat. Mutta ajattele, jos sinä et tykkäisi siitä, että kumppanisi viettäisi viisi iltaa viikossa punttiksella eikä sinun kanssasi? Eli ei niin yksioikoista. Eikä nämä ihmiset, jotka täällä alkoholismista kirjoittavat, valita kohtaloaan vaan etsivät ulospääsyä. Näin minä ymmärrän.
siksi, että on hyvin vähän päivänpaistetta ja positiivisuutta alkoholistien perheissä.
aina olla jotain viinan tilalle.
Jotku kuntoilee tai tulevat uskoon.
Käyvät AA-ssa, ovat mahdottomia nipottajia kohtuukäyttäjätkään eivät saisi juoda, koska hekään eivät juo.
Lisäksi heitä pitäisi kehua koko ajan kun ovat raitistuineet, mitä kehumista siinä on jos elää normaalisti niinkuin muutkin.
Harvoin alkoholistin omaisilla on mitään rohkaisevaa sanottavaa toisille.
Rajoitti vain ja rytmitti toisin.
Eli kotona ollessamme mieheni käy viitenä päivänä viikossa, noin klo 10.15 - 11.45 salilla.
Tapaa myös tuttaviaan, soittaa suutaan ym.
Sen jälkeen käymme asioilla.
Mutta ei hän kokonaisuudessaan ole raittiiksi ryhtynyt! On sitä vain Suomessa ollessamme.
Myös juhlapyhinä seurassa juoma kyllä maistuu.
Lomat ovat luku sinänsä. Muutama kuukausi vuodessa.
Siellä älyää itse kontrolloida kulutustaan. Aikanaan täytyi minun kyllä huomauttaa siitä.
Eikä, kuntoilusta huolimatta, ukkorehjun terveys kestä useampiviikkoista, kohtuullistakaan juopottelua vaan huomaa itse pitää välijaksoja.
Mitä tulee yksin olemiseen niin minusta on täkeää kummankin oma reviiri, sekä ajallisesti että toiminnallisesti.
Ulospääsykysymys lienee todella vaikea ja taatusti tapauskohtainen.
Tuttavapiirissämme on sekä, että.
Kukaan ei ole 'parantunut'.
Joku on eronnut, joku kipristelee vaikeuksissaan.
Mihin järjestykseen kukin asiat laittaa?!
On tosiaan niin, että että alkoholistin on mahdollista päästä sairaseläkkeelle juomisensa takia.
Ei siinä mitään: juokoon itsensa hautaan, mutta muiden kärsimyksiä ei pidä unohtaa. On keskustelu- ja tukiryhmiä, jotka on tarkoitettu alkoholistin perheen jäsenille.
Usein raitis puoliso kestää paineet, hoitaa toista, ja hän on se, joka hakeutuu hoitoon jaksaminen äärirajoilla.
Ei ole kysymys moralisoinnista. Alkoholistin koko perhe on tavallaan sairas. Salailua, häpeää, uhrautumista, hoitamista, sääliä ja pelkoa niin kauan, että siitä tulee lopulta elämäntapa. Lapset suojelevat vanhempaansa. Puoliso kärsii, mutta alkaa lopulta elää alkoholistin ehdoilla.
Silloin, kun olin työssä avioliittoneuvolassa, niin näin monta tapausta, jossa erillään asuminen ja raittiin puolison terapia tosiaan auttoi. Näin tietysti myös avioeroja.
Näin sen, että raitis puoliso pääsi eroon hoivaamishalustaan ja antoi polisonsa vajota pohjalle ja otti sen jälkeen hänet takaisin yhteiseen kotiin. - Sellaiset tapaukset olivat kuin heräämistä painajaisesta. Molemmat tervehtyivät.
Toivotan sinulle hyvää kesän jatkoa. Toivotan myös onnellista ratkaisua ongelmaasi. :))
Ei täältä hävinnyt mitään viestejä. Sekoitin kaksi samanaiheista ketjua keskenään.