Oletteko tulleet miettineeksi mitä riitely itseasiassa pohjimmiltaan on ?
Aika moniulotteista kun sitä alkaa pohtia syntyjä syviä myöden.
Jos aloitetaan pienestä lapsesta, jolla ei ole käytössään mitään muuta keinoa ilmaista itseään kuin itku, jolla lapsi ilmoittaa jostakin tarpeestaan. On nälkä, märät pöksyt tai vatsaa nipistelee, yms. ja lapsi itkee.
Se ei ole riitelyä.
Se on lapsen tapa ilmaista jonkin ristiriitaisen olotilan olemassaolo, johon hän tarvitsee apua.
Kun lapsi varttuu ja alkaa jossakin vaiheessa kiukutella. Tai aikuiset tulkitsevat hänen käytöstään kiukutteluksi kun hän on kiukkuinen ja vaatii huomiota.. sekin on vain tapa ilmaista, että jokin ristiriitainen olotila on taas vallannut hänet ja hän purkaa sitä ulospäin.
Lapsi voi kokea olonsa jotenkin epävarmaksi, uhatuksi, tjms. ja oireilla sitä
Ihmiselle on hyvin luontaista kokea erilaisia tunteita. Varhaislapsuudessa tunteiden määrittely ei kuitenkaan ole helppoa edes itselle, saatika niiden saattaminen siishen muotoon, että niitä voisi helposti ilmaista muille.
Jokaisella ihmisellä on emootioksi kutsuttu, jossa on aihiot tuntea iloa ja surua. Kun ihminen kokee tyydytystä hän on iloinen. Kun kokee olonsa tyydyttämättömäksi kokeentuu surua. Tunteet sivuavat joko kielteisyyttä tai myönteisyyttä. Noinhan se menee.
Ihmisen tunteet eivät synny tyhjästä.
Ihminen reagoi erilaisiin aistiärsykkeisiin. Aistit välittävät infoa ihmisen elimistöön. Jos ne toimivat normaalisti ne aiheuttavat normaalia reagointia.
Olen tullut funtaillessani sellaiseen johtopäätelmään, että ihmisten välisen vuorovaikutuksen ongelmat mitä ilmeisemmin johtuvatkin etupäässä siitä, että erivertaisuutemme aistia ja reagoida ja muodostaa siltä pohjalta johtopäätöksiä, eli ajatuksia, se vaikuttaa siihen, miten koemme toinen toisemme.
Joko myönteisinä tai kielteisinä.
Meille syntyy siis subjektiivinen käsityksemme muista ihmisitä siltä pohjalta millainen on oma sietokykymme niitä impulsseja kohtaan, joita aistimme muista ihmisitä.
Mutta.. tuo on tavallaan sellainen yleiseläimellinen tapa aistia ja hahmottaa olevaa.
Ihmisellä on erittäin pitkälle jalostunut kyky abstrahoida. Emme elä pelkästään välittömien impulssivaikutusten alaisuudessa. Kykenemme tekemään myös omia teorioitamme siitä mitä "varastoituu" mielen karttoihimme.
Riitely ilmiön pohtiminen tuota taustaa vasten on mielenkiintoista.
Joku kokee jonkin väärän sanan riidan haastamiseksi. Senkin jos joku on eri mieltä hänen kanssaan.
Reaalisti kuitenkin kait vain ja ainoastaan sellaisen voi älyllisesti tulkita jotenkin riitelyksi, jos joku tuntuu purkavan omaa pahaa oloaan johonkuhun täysin asianosattomaan ainoana tarkoituksenaan saada aikaiseksi epäsopua.
Tosin.. en tiedä olenko itse milloinkaan varsinaisesti joutunut moiseen tilanteeseen keidenkään muiden kuin ympärihumalaisten tai huumeen vaikutuksen alaisten ihmisten taholta.
Joskus olen ollut mukana projekteissa, joissa on aina jonkun oltava pomona ja pomoilussa yksi tapa on koittaa selviytyä vallankäytöstä sillä: Hajoita ja hallitse tyylillä.
Ainoa kokemukseni tuollaisesta räikeästä tapauksesta on sekin tullut sellaisen ihmisen taholta, jolla oli päihdeongelma.
Joten.. voidaanko noissakaan tapauksissa puhua tarkoituksellisesta riidan aiheuttamisesta sikälis, että päihteiden vääristämä mieli ei milloinkaan tomi normaalisti. Päihteet vaikuttavat keskushermostoon sen tilaa muuttavasti ja viestit eivät kulje synapseissa niinkuin pitäisi ja reseptorien kyvykkyys antaa ja ottaa vastaan infoa on epäbalanssissa.
Jos sitten siirrytään funtsaamaan aivotoimintaa ilman kehon ulkopuolisten päihteiden nautintaa.. voi ihmisen omassa aivotoiminnassa olla puutteita. Välittäjäaineiden kyky suoriutua tehtävästään voi nikeltää.
Ihminen ei hahmotakkaan ympäristöään reaalisti.. josta voi btw. muodostua otollinen aihio ryhtyä vaikka päihteiden väärinkäyttäjäksi.
Päihteitähän ei tarvitse käyttää.
Ne ovat ns. omavalintaisia mutta joillakuilla on suurempi riski ajautua niiden kanssa ongelmiin.
Noh.. Me aistimme ja reagoimme..
Aikuinen ihminen, joka ei ole päihtynyt tai muutoin huumaantunut, joka selvin päin kohtaa olevan, hän on siis selväjärkinen.
Silti ihmisille tuntuu kehittyvän mitä uskomattomampia väärinkäsityksiä, joiden seurauksesta kehkeytyy mitä älyttömämpiä riitoja.
En osaa antaa asiasta mitään yksiselitteisiä vastauksia. Niitä kun ei ylipäätään mistään asioista oikeastaan ole.
Kun edustan itse kongnitiivisesti ja verbaalisesti lahjakasta as-oireileva ja olen aktiivisti mukana as-oireisten edunvalvonta toiminnassa, etenkin niiden, joilla on vaikeuksia ilmaista itseään mitenkään verbaalisesti.. joillekuille ainoat keinot ovat niitä, jotka voidaan helposti tulkita riitelyksi kun on niin vaikeaa hallita ilmeitään, eleitään ja ulosantiaan.. niin siksi tämä aihe on niin tärkeä ja haluan tästäkin puhella.
Turhaa riitaahan pitäisi aina välttää.
Iso apu on siitä, että asioista puhutaan ja puhutaan ja puhutaan.
Ei mitään syväanalyyttista psykoanalyysiä kenekään henkilökohtiaista mietteistä tai olemisesta muutoin. Ihmisiähän pitää myös yksilöinä kunnioittaa. Se on facta.
Mutta.. lähestymällä ilmiöitä pohdiskellen niiden olemuksia syyseuraussuhteellisesti - otaksun, että se on paras ja varmin tapa löytää käytännössä reaalisti toimivia ratkaisuja jokapäiväiseen arjesta selviytymiseen.
Kenties en osaa ilmaista itseäni kyllin selkeästi, mutta yritetään silti ratkoa tätäkin. :)
Aika moniulotteista kun sitä alkaa pohtia syntyjä syviä myöden.
Jos aloitetaan pienestä lapsesta, jolla ei ole käytössään mitään muuta keinoa ilmaista itseään kuin itku, jolla lapsi ilmoittaa jostakin tarpeestaan. On nälkä, märät pöksyt tai vatsaa nipistelee, yms. ja lapsi itkee.
Se ei ole riitelyä.
Se on lapsen tapa ilmaista jonkin ristiriitaisen olotilan olemassaolo, johon hän tarvitsee apua.
Kun lapsi varttuu ja alkaa jossakin vaiheessa kiukutella. Tai aikuiset tulkitsevat hänen käytöstään kiukutteluksi kun hän on kiukkuinen ja vaatii huomiota.. sekin on vain tapa ilmaista, että jokin ristiriitainen olotila on taas vallannut hänet ja hän purkaa sitä ulospäin.
Lapsi voi kokea olonsa jotenkin epävarmaksi, uhatuksi, tjms. ja oireilla sitä
Ihmiselle on hyvin luontaista kokea erilaisia tunteita. Varhaislapsuudessa tunteiden määrittely ei kuitenkaan ole helppoa edes itselle, saatika niiden saattaminen siishen muotoon, että niitä voisi helposti ilmaista muille.
Jokaisella ihmisellä on emootioksi kutsuttu, jossa on aihiot tuntea iloa ja surua. Kun ihminen kokee tyydytystä hän on iloinen. Kun kokee olonsa tyydyttämättömäksi kokeentuu surua. Tunteet sivuavat joko kielteisyyttä tai myönteisyyttä. Noinhan se menee.
Ihmisen tunteet eivät synny tyhjästä.
Ihminen reagoi erilaisiin aistiärsykkeisiin. Aistit välittävät infoa ihmisen elimistöön. Jos ne toimivat normaalisti ne aiheuttavat normaalia reagointia.
Olen tullut funtaillessani sellaiseen johtopäätelmään, että ihmisten välisen vuorovaikutuksen ongelmat mitä ilmeisemmin johtuvatkin etupäässä siitä, että erivertaisuutemme aistia ja reagoida ja muodostaa siltä pohjalta johtopäätöksiä, eli ajatuksia, se vaikuttaa siihen, miten koemme toinen toisemme.
Joko myönteisinä tai kielteisinä.
Meille syntyy siis subjektiivinen käsityksemme muista ihmisitä siltä pohjalta millainen on oma sietokykymme niitä impulsseja kohtaan, joita aistimme muista ihmisitä.
Mutta.. tuo on tavallaan sellainen yleiseläimellinen tapa aistia ja hahmottaa olevaa.
Ihmisellä on erittäin pitkälle jalostunut kyky abstrahoida. Emme elä pelkästään välittömien impulssivaikutusten alaisuudessa. Kykenemme tekemään myös omia teorioitamme siitä mitä "varastoituu" mielen karttoihimme.
Riitely ilmiön pohtiminen tuota taustaa vasten on mielenkiintoista.
Joku kokee jonkin väärän sanan riidan haastamiseksi. Senkin jos joku on eri mieltä hänen kanssaan.
Reaalisti kuitenkin kait vain ja ainoastaan sellaisen voi älyllisesti tulkita jotenkin riitelyksi, jos joku tuntuu purkavan omaa pahaa oloaan johonkuhun täysin asianosattomaan ainoana tarkoituksenaan saada aikaiseksi epäsopua.
Tosin.. en tiedä olenko itse milloinkaan varsinaisesti joutunut moiseen tilanteeseen keidenkään muiden kuin ympärihumalaisten tai huumeen vaikutuksen alaisten ihmisten taholta.
Joskus olen ollut mukana projekteissa, joissa on aina jonkun oltava pomona ja pomoilussa yksi tapa on koittaa selviytyä vallankäytöstä sillä: Hajoita ja hallitse tyylillä.
Ainoa kokemukseni tuollaisesta räikeästä tapauksesta on sekin tullut sellaisen ihmisen taholta, jolla oli päihdeongelma.
Joten.. voidaanko noissakaan tapauksissa puhua tarkoituksellisesta riidan aiheuttamisesta sikälis, että päihteiden vääristämä mieli ei milloinkaan tomi normaalisti. Päihteet vaikuttavat keskushermostoon sen tilaa muuttavasti ja viestit eivät kulje synapseissa niinkuin pitäisi ja reseptorien kyvykkyys antaa ja ottaa vastaan infoa on epäbalanssissa.
Jos sitten siirrytään funtsaamaan aivotoimintaa ilman kehon ulkopuolisten päihteiden nautintaa.. voi ihmisen omassa aivotoiminnassa olla puutteita. Välittäjäaineiden kyky suoriutua tehtävästään voi nikeltää.
Ihminen ei hahmotakkaan ympäristöään reaalisti.. josta voi btw. muodostua otollinen aihio ryhtyä vaikka päihteiden väärinkäyttäjäksi.
Päihteitähän ei tarvitse käyttää.
Ne ovat ns. omavalintaisia mutta joillakuilla on suurempi riski ajautua niiden kanssa ongelmiin.
Noh.. Me aistimme ja reagoimme..
Aikuinen ihminen, joka ei ole päihtynyt tai muutoin huumaantunut, joka selvin päin kohtaa olevan, hän on siis selväjärkinen.
Silti ihmisille tuntuu kehittyvän mitä uskomattomampia väärinkäsityksiä, joiden seurauksesta kehkeytyy mitä älyttömämpiä riitoja.
En osaa antaa asiasta mitään yksiselitteisiä vastauksia. Niitä kun ei ylipäätään mistään asioista oikeastaan ole.
Kun edustan itse kongnitiivisesti ja verbaalisesti lahjakasta as-oireileva ja olen aktiivisti mukana as-oireisten edunvalvonta toiminnassa, etenkin niiden, joilla on vaikeuksia ilmaista itseään mitenkään verbaalisesti.. joillekuille ainoat keinot ovat niitä, jotka voidaan helposti tulkita riitelyksi kun on niin vaikeaa hallita ilmeitään, eleitään ja ulosantiaan.. niin siksi tämä aihe on niin tärkeä ja haluan tästäkin puhella.
Turhaa riitaahan pitäisi aina välttää.
Iso apu on siitä, että asioista puhutaan ja puhutaan ja puhutaan.
Ei mitään syväanalyyttista psykoanalyysiä kenekään henkilökohtiaista mietteistä tai olemisesta muutoin. Ihmisiähän pitää myös yksilöinä kunnioittaa. Se on facta.
Mutta.. lähestymällä ilmiöitä pohdiskellen niiden olemuksia syyseuraussuhteellisesti - otaksun, että se on paras ja varmin tapa löytää käytännössä reaalisti toimivia ratkaisuja jokapäiväiseen arjesta selviytymiseen.
Kenties en osaa ilmaista itseäni kyllin selkeästi, mutta yritetään silti ratkoa tätäkin. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Riita.
Sana jo itsesssään taitaa sisältää niin valtavan negatiivisen latauksen, ettei siitä edes ilmiönä haluta puhua ?
Itse en koe aikuisena ihmisenä sanoja pelottavina.
Sanathan ovat vain sanoja ja vasta syy-yhteydessään ne saavat merkityksellisen sisältönsä.
Ehkä sumalaisissa yhä elää se sellainen nöyrä ja kyyristelevä herran ja synninpelko, kuin myös käsitys siitä, että itsen ulkoinen on aina enemmän vihollinen kuin ystävä ja että on arvokasta vaieta kaikesta mahdollisesta mieluimmin kuin avata suunsa.
Kenties suomalaisessa geeniperimässä on hyvinkin paljon sellaista autistisuutta aiheuttavaa.. kun eräs Englannista suomeen muuttanut as-oireinenkin tuumi tänne muutettuaan - ihana maa, kaikki vaikuttavat niin kovin autismipiirteisiltä.
Oli niin tai näin. Olisi todella mukavaa jutella tästä aiheesta, etenkin kun pitäisi oppia kohtaamaan myös itsensä kanssa erilaisia ihmisiä ja sitä "riitaa" tuntuu syntyvän ainoastaan silloin kun osuu kohdalle joku, joka vaikuttaa ajattelevan asioita eri tavalla ja vuorovaikutus ei suju.
Toki jokin muukin vaikuttaa.
Oma mutsini on kiihkouskovainen ja minä en mistään jumalasta/jumalista, tuonpuolesisesta yms. perusta ja sitäkautta välillemme joskus on syntynyt ihan kamaliakin riitoja.
Kyse on siis silloin erilaisesta arvomaailmasta.
Kun olin muksu hän koitti pakottaa uskomaan samoihin asioihin.. en susostunut ja selkäsaunoja sateli.
Nyt aikuisena olen kyvykäs puhumaan ihan mistä vaan niissä puitteissa kun tietomääräni riittä tai vastakeskustelijalla riittää myötämielisyyttä vatvoa samoja asioita kanssani.
Ehkä aihe ei kiinnosta ketään ?
Sille ei sit mitään mahda ja sit se siitä.