Ootteko jaksanu iloita kaverin/tuttavan raskausuutisesta vai onko tullu paha mieli? Mulle käyny näin jo kahesti. Päällisin puolin iloitsen (ihana uutinenhan se on) mut asiaa miettiessä on menny aina pari päivää. Jännä miten sitä jää pohtimaan (varsinkaan jos ei ees tienny et toisella on vauva haaveissa) ja miettii et mulle kans vauva. Vaikka eihän se kaverin raskaus ole minulta pois, harmittaa se silti... Vaikka tuskin kukaan toista uutisillaan satuttaa haluaisi; joku jättäiskin varmana kertomatta mut eipä se kauaa salassa pysys ja siinähn sitä ystävyyttä punnitaan. Miten tommosen uutisen vois kertoa silleen et se ei satuttas vauvakuumeilijaa? Toivottavasti ite oisin joskus se kertova osapuoli...
Kaverin raskaus satuttaa
Kohtalotovereita?
72758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heippa! Kyllä miulle ainakin tuli helposti paha mieli, kun kuuli toisten onnellisista uutisista. Ei sen takia, että jotenkin olisi vihainen vaan ihan siitä syystä, että se oma vajavaisuus nousi aina vahvemmin esille. Tietenkään se toisten onni ei ole itseltä pois ja totta kai olin onnellinen ystävieni puolesta, mutta voin myöntää, että alkuun tuli kurja olo. Päällimmäisenä olivat sanat: miksi miksi miksi ei meille.
Ehdimme toivoa raskautta reilusti yli vuoden ja sinä aikana kolme ystävääni ilmoitti olevansa raskaana. Pahimmalta tuntui kehuskelu, että "meilläpä tärppäsi heti". No, tälle kaverilleni en edes yrityksistämme viitsinyt kertoa.
Nyt kun olen raskaana ja vieläpä yhden ystäväni kanssa samaan aikaan, nämä ajatukset tuntuvat jo niin kaukaisilta. Silti muistan oikein hyvin sen tunteen, kun murehdin itsesäälissäni ja itkin, että miksei meille.
Nämä tunteet tuntuvat pahoilta, kun sitä haluaisi vain olla onnellinen ystävänsä puolesta, mutta älä syyllistä itseäsi. Anna tunteillesi tilaa ja anna niiden tulla sellaisina kuin tulevat. Ajastaan se helpottaa.
Ja tuohon viimeiseen lauseeseesi: tulet varmasti vielä olemaan se kertova osapuoli! Plussasäteitä ja jakseluja sinnepäin!!
tuntuu.. Minua taas ihan puhtaasti suututti kun kuulin tuttavapiirin raskaudesta.. Tosin siihen ehkä vaikutti se että tyttö oli 15 :S ja mielestäni täysin kykenemätön huolehtimaan lapsesta. Oli jäänyt jollain reissulla kumi käyttämättä..
Itse myös yrittänyt jo 2 vuotta ja mitään ei tapahdu, ja sitten joku lapsi käy vähän sutasemassa humalassa ja poks. Kaiken huippu oli se että tyttö kävi abortissa ja tuli pari kk jälkeen uudestan raskaaksi.. Sen mukelon tyttö sitten piti. Ei tasan käy onnen lahjat.. Ja minäkin kun vielä kuulun siihen "paras hedelmällinen ikä"-luokkaan, 24 kun olen.
Työkavereiden ja ystävien vauvauutiset on kyennyt ottamaan nieleskellen vastaan, mutta kyllä on ollut välillä itku herkässä.
Kyllähän se pahalta tuntuu katsoa vierestä, kun kaikki oman ikäiset (ja nuoremmat!) perustavat kovaa vauhtia perhettä - eikä itsellä ole vielä vauvaa. Kun sellaisetkin ihmiset, jotka ovat aikoinaan uhonneet, etteivät koskaan hanki lapsia tai sitten jotkut teinipimut saavat lapsia, tuntuu pahalta, kun se on juuri se asia, jota itse on aina halunnut.
Mieheni kanssa emme ole vielä edes aloittaneet yrittämään vauvaa (suunnitelmissa on, että syksyllä, kun pillerit loppuvat..), joten siksi ei ole paha mieli, etteikö olisi tärpännyt vaikka ois yritetty. Mutta muuten tuntuu pahalta, kun muut toteuttavat minun unelmia.
Kyllähän sitä näyttää iloitsevansa toisten onnesta, vaikka sisimmässään onkin kateellinen... Mutta ehkä se onni koittaa kohta meillekin...
Itselläni on ollut vauvakuume jo pitkään ja miehen kanssa alettiin puhumaan lapsen hankkimisesta. Pari kuukautta sen jälkeen sukulaistyttö ilmoittikin odottavansa. Harmitti ihan kamalasti! Toki olen onnellinen hänen puolestaan, mutta miksi muilla käy tuuri muttei meillä?! Itsekästä ajattelua, mutta kyllä se satuttaa, varsinkin kun toisilla sattuu "vahinko" ja itsellä yritys päällä.
Väkisin alkaa itkettää, ku kuulee ett se ja se saa vauvan.
Esim. eilen kuulin, että mieheni (miespuolinen) serkku saa vauvan. Takana tällä miehellä on about 4-6 kk seurustelu, jonka aikana kihlat, ostettu rivitalonpätkä ja nyt vielä vauva. Eihän siinä mitää, kivahan se on jos hyvin menee, mutt kun itsellä yritystä takana vasta yks kiekka ja eilen "täti" tuli kylään, ni kyll harmittaa vietävästi. Nii, tuntuu vaan ett toiset saa tehtailemalla tehtailla niitä muksuja, kun toiset saa niitä heti sillon ku haluavat.
Sitä vaan ajattelee, ett miks muilla, miksei mulla?
Meillä yritystä takana pian 2 vuotta.Pettymyksiä on tullut pettymysten perään joka kuukausi.Hyvä ystäväni sitten tuli raskaaksi erään miehen kanssa kun heillä oli seksisuhde (2kk kestänyt)ensin hän meinasi tehdä abortin ja "yritti itse" keskenmenoa.Kaiken tämän hän sitten kertoi minulle (tiesi vauvayrityksemme)en voinut olla itkemättä.Tuli niin paha olo että meinasin oksentaa.Tällä hetkellä kaikki lähimmät ystäväni odottaa lasta..olen onnellinen mutta toisinaan täynnä surua että miksei meille.
Mä oon huomannut et mua vituttaa raskaana olevat kaverit kierron puoli välistä aina menkkojen alkuun. Mutta pari viikkoa menkkojen jälkeen oon taas ns. normi ja jaksan iloisesti jutella raskaana olevan ystävän kanssa mutta annas olla niin oon taas niin vihainen ja kateellinen. En tietenkään tätä hänelle pura. Huvittavinta on ettei me vielä miehen kanssa edes yritetä!
Ja sit oon miettiny et entäs sitten ku mä olen raskaana? Vihaavatko mun ei raskaana olevat ystäväni sitten mua, tai eivät ainakaan jaksa liiemmin jutella mun kanssa. Noh, sille ei sit voi mitään, aina löytyy jo vauvan saaneita joiden kanssa olla!