Syömishäiriöön ymmärtääkseni kuuluu, että kerrotaan ihmisille aivan haltioissaan miten vähän on syöty, kuinka hirvittävästi liikuttu, kuinka nopeasti paino tippuu nesteenpoistajilla, jne. Millaista reaktiota syömishäiriöinen kuulijaltaan toivoo? Ihailua ja kannustusta, järkipuhettä vai jotain muuta?
"Terveestä" on tietty rasittavaa kuunnella alituiseen vääristyneeseen ruumiinkuvaan liittyviä järjettömyyksiä, juttuja ruuan kanssa puljaamisesta, terveyden vaarantavista urheilu-, paasto-, ym. tempauksista. Aina ei jaksaisi olla pelkkänä korvana, mutta toisaalta tietää, että mikään puhe ei kannatta. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, joka tuntuu olevan ylpeä näistä "saavutuksistaan". On kuin kuuntelisi juopon ylistävän viinan ihanuutta.
"Terveestä" on tietty rasittavaa kuunnella alituiseen vääristyneeseen ruumiinkuvaan liittyviä järjettömyyksiä, juttuja ruuan kanssa puljaamisesta, terveyden vaarantavista urheilu-, paasto-, ym. tempauksista. Aina ei jaksaisi olla pelkkänä korvana, mutta toisaalta tietää, että mikään puhe ei kannatta. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, joka tuntuu olevan ylpeä näistä "saavutuksistaan". On kuin kuuntelisi juopon ylistävän viinan ihanuutta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Anorektikot mm. nauttii kun niiden luita kauhistellaan.
tosiaan nauti kauhisteluista! Itse yritin peitellä laihuutta ja tuntui kurjalta, kun kauhisteltiin. Häpeän sairauttani edelleen, vaikka siitä on jo yli 10 vuotta. Oon aina ex-anorektikko ja siitä en pääse, vaikka olisin kuinka terve!
... Toivoin kuulevani huokauksia ja kauhisteluja. Ihmisten kauhistelut,saarnaamiset ja paasaamiset kertoivat minulle, että olin onnistunut tavoitteessani. Sairasta,tiedän. Mutta niin on koko Anorexia kovin sairas tauti. Ei sitä voi ymmärtää kuin toinen Anorektikko... Valitettavasti.
Minä ainakin saan jotain sairasta mielihyvää, jos joku sanoo, että oon laihtunu kamalasti tai kysyy, että eikö tuo laihduttaminen jo riitä.
Se on tavallaan semmonen..hmm..ehkä kannustin jatkaa. Mutta toisaalta taas toivoisin, että joku läheinen ystävä ottaisi asiakseen pakottaa mua lopettamaan tämän pelleilyn, kun itse en siihen pysty. Mutta toisaalta taas en halua sitä, kun en missään tapauksessa halua lihoa. Sekavaa eikö vain.
............tuttua.................
Itse en halua muiden tietävän liian vähistä syömismääristäni yms, vaan yritän peittää sen. En halua ihmisten kuulevan, jos olen ollut päivän syömättä. En halua huolestuttaa muita. Enkä tosiaankaan halua ihmisten tietävän, että laihdutuskeinoni ei ole terveellinen. Tai että paino on pian alipaion puolella.
Silti on mukavaa kuulla, jos joku sanoo, että olen laihtunut. Miksi ei olisi? Mutta en ikinä ottaisi itse laihtumistani puheeksi. Ja jos kysytään, että miten. Vastaan yleensä, että olen jättänyt herkut pois ja liikkunut enemmän. En vastaisi, että joo, syön liian vähän.
Muutenkaan en halua ihmisten huolestuvan minusta. Toisaalta siinä on sekin, etten sen vuoksi saa laihtua rauhassa, kun ihmiset ovat kimpussa. Olis helpompaa olla täs kanssa yksin jossain kaukana muista.
En ole ikinä kuullut, että sh:sta oikeasti sairastava haluaisi kehuskella ruokahäröilyillään tai hirveillä liikuntamäärillä. Outoa tosiaan.