Peräkammarin poikia on liikaa, jopa kaupungissa.
Tytöt taas odottavat sulhasta. Olisko hyvä ottaa
käyttöön taas vanha puhemieskäytäntö. Mentäis pojan
kaa tytön kotiin ja puhuttais niitä näitä, tarjottais isännälle pontikkaa, ja lopuksi mentäis itse asiaan, että pojalle pitäis saada nainen ja tuo teidän tyttö olis sopivassa iässä, rahaa meillä kyllä on patjan täytteenäkin.
Tytöt taas odottavat sulhasta. Olisko hyvä ottaa
käyttöön taas vanha puhemieskäytäntö. Mentäis pojan
kaa tytön kotiin ja puhuttais niitä näitä, tarjottais isännälle pontikkaa, ja lopuksi mentäis itse asiaan, että pojalle pitäis saada nainen ja tuo teidän tyttö olis sopivassa iässä, rahaa meillä kyllä on patjan täytteenäkin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ole jo muuttunutkin. Meinaan se tapa, että pojat tekevät aloitteen seurusteluun.
Tytöthän nykyään ovat monesti niin rohkeita, että ehdottavat seurustelun aloittamista.
Puhemiehinä monasti toimii kaveripiiri, jos molemmat osapuolet ovat ujoja tai eivät muuten vain rohkene
ehdottaa lähempää tuttavuutta.
en kyllä äänestäisi asian puolesta.
Miksi pilaisit ihmisten elämän. Ei parisuhde
voi olla tavoite kenelläkään,ehkä 100v sitten
mutta ei näinäpäivinä. Yksineläen on jousta-
vampaa sopeutua , perhe olisi myllynkivi
uimarin kaulassa.
Kyllä kyllä! Miksi ei Sinun elämääsi saisi pilata,kun muidenkin elämän on puoliso jo pilannut?
Ei ollut muinoin lehden ”henkilökohtaista” palstoja, eikä varsinkaan internettiä.
Isän puoleinen mummini käveli Tohmajärveltä Impilahteen lehmänsä kanssa, kun oli sovittu ukkini ja puhemiehen kanssa asiasta.
Sehän oli orjakauppaa.
Jos ei ihan puhemiestä perinteiseen tapaan, niin "sokkotreffien" järjestäjäksi vaikka.
Muutaman naisen kesken olemme pohtineet, kuinka vaikeaa tässä iässä on löytää miesystävää. On katsastettu ravintolat, tanssipaikat, erilaiset kulttuuritapahtumat, harrastukset, maitokaupan kassajonot, lentokenttien odotushallit... Tulos: alkoholisoituneet sinkut, yhden asian miehet tai peräkammarin pojat ovat jäljellä.
Tai sitten ne kaltaisemme vapaat, koulutetut, kielitaitoiset, laaja-alaiset, elämästä nauttivat miehet odottavat kotonansa, että joku hakisi.
Netti ei myöskään ole tuottanut tulosta. Vuoden seurannalla olemme todenneet, että samat nimimerkit ovat listoilla vuodesta toiseen. Ne harvat, joita on tavattu, ovat vain bongaamassa naisia kuvagallerioihinsa. Mikään ei tunnu kelpaavan, kai siksi että omat jutut on usein kaunisteltu. "En ole valmis sitoutumaan" sanoo urho roikuttuaan kolmekin vuotta sinkkulistoilla. (Moni ei tiedä, että listoista selviää, koska sinne on tullut.) Tai sitten hän muuttaa hammasharjansa kanssa viikon sisään "rakastettunsa" luo ja alkaa uskotella ikuista onnea. Eikä ymmärrä kun toisella on myös muutakin elämää, jota ko. hammasharjamies mustasukkaisena vahtii. Kolmas ryhmä on se, joka häviää kuin tuhka tuuleen. Ei ole miestä sanomaan, että tämä ei ole meidän tarinamme.
Eihän meillä loputtomasti ole aikaa tutustumiseen, mutta saavutettu vapaus on suotava molemmille, eiköhän sitä pakkoavioliittoa ollut kummallakin aikoinaan tarpeeksi. Tutustumisaikana näkee sen todellisen ajan, minkä molemmat voivat toisilleen antaa.
Eikö todellakaan löydy yhtään samanikäistä miestä, joka voi käyttää itsestään samoja adjektiiveja. Joka uskaltaisi lähteä sokkotreffeille, jos ystävä ehdottaa. Vaikka ihan huvin vuoksi, eihän tässä alttaria vielä tarjoilla. Useimmilla on tiedossa joku yksinäinen mies- tai naisystävä, jonka voisi esitellä vaikka kaverin tuntemalle sinkulle. Mistä rohkeus, muualla maailmassa on normaalia kutsua sinkkuja tutustumismielessä vaikkapa kotiinsa?
PS. Emme ole nirsoja tyttöjä, ainoastaan hyvin säilyneitä ("säilöttyjä?"), koulutettuja, työssä käyviä, aktiivisia, iloisia, päässä muutakin kuin kampaus....
Voit hyvinkin häätää pois ihan mukavat miehet kun kehuu liikaa itseään.
Minä haistan jotain palaneen käryä jos nainen kehuu itseään.
Olenko liika varovainen vai mikä , mutta ei kiinosta sellaiset tyhjän puhujat ja pikku tarkat.
Monet vanhempansa kanssa elämään jääneet tytöt ja pojat ovat tuiki tähdellinen taloudellinen apu yksinjääneelle vanhemmalle. Vanhempi voi tarvita pienen eläkkeensä vuoksi toisen asumaan samaan huusholliin. Eläkeläisen eläke voi olla ikääntyneellä todella pieni paljon alle sen 1000€ jonka tänä päivänä uusi eläkeläinen käteensä saa.
Eläkeläisten kohdalla yhteiskunnan taholta tapahtuu syrjintää. Työssäolevien palkat ovat indeksikorotuksen vuoksi nousseet vuodesta -95 n 30% ja eläkkeet leikatun indeksin ja raskaamman verotuksen vuoksi jääneet yli 30% jälkeen.
Mitä pahaa siinä on jos lapsi tuntee velvollisuudekseen huolehtia vanhemmistaan tukemalla heidän elantoaan? Pitäisi meidän arvostelijoiden olla hiljaa koska emme voi tietää perhekohtaisia tilanteita. Lähipiirissäni on useita peräkammarin tyttöjä ja poikia jotka ovat jääneet huolehtimaan pienellä eläkkeellä olevaa vanhempaansa.
sillä jo työpaikka ja asema siellä kertoo, että koulutusta on takana. Pitäisikö esittää vaatimatonta ja salaperäistä vain siksi etteivät miehet ehkä haluakaan "tasoistaan" seuraa?
Kyllä minuakin ärsyttävät ne miehet, jotka "esittävät" cv:nsä kättelyssä.
Jos oikein luit juttuni, kysyin, missä ovat ne miehet, jotka haluavat rinnalleen saman arvomaailman ja taustaisen naisen. Vahvat itsetunnoltaan ja vapaat menneisyydestään sekä avoimet tulevaisuuteen. "Lika barn leka bäst" sanoo sananlaskukin.
Avioliitot yleensä kesti eliniän ja samantapaisiin olosuhteisiin naimisiin mentiin, kuin oli kotonakin ollut. Rikkaat rikkaisiin ja köyhät köyhiin.
Tänä päivänä ei Suomessa sama onnistuisi.
ja kotitöitä tehnyt. Vanhemmille, vaan ei ole kukaan puolisoehdokas kelvannut.
Mitäpä sitten, kun vanhemmista aika jättää, löytääkö todellinen vanhapoika tai -piika kumppania? Koulutusta ei ole kansakoulua enempää, mutta elämä omilla juurillaan on antanut muuta hyvää, vaan ketäpä kiinnostaa suvun tapa elää.
Totta taustoja ei aina tiedetä? Miksi aikuinen tytär tai poika asuu vanhempiensa kanssa?
että jos on yksin elävä mies, siinä on jokin vika.
Vika, joka on niin paha, että se tekee yhdessä elämisen mahdottomaksi.
Alkoholismi, sairaalloinen mustasukkaisuus, naisviha
---jotain tämän sorttista.
Jäljellä on alamittaista, yli-ikäistä, vihaista ---
Meitä on joka lähtöön ja osa jää vielä asemallekin. Äitinsä viimeiseen lepoon hoitanut vanhapoika 48v, koitui ystäväni kohtaloksi.
Harrastukset olivat samat tanssi,urheilu, hyvät elämäntavat ja virat kummallakin.
Avioliittokin solmittiin, yhteisasuminen ei sujunut, seurasi muutto, kumpikin asui omassa kodissaan, onnikin kukoisti 20v.
Vaimo hoiti dementoituvan miehensä ja nyt opettelee yksineläjän elämää ja toteaa elämän olleen tapahtumarikasta ylä- ja alamäkineen.
Joskus havahtuu miettimään kun kuulee esitelmiä, mikä on hyvä elämä, voiko sitä ollenkaan määritellä. Ei kait yleistä ohjetta ole, ne peräkammarin tytöt ja pojat voivat elää ihan hyvän ja rikkaan elämän.
ja suhteen virallistaminen tappaa ystävyyden ja rakastuminen nyt on hetken huumaa, puolitoista vuotta korkeintaan.
Aikuisilla ihmisillä on paras pitää oma kotinsa koskemattomana ja elää yhteiseloa, yhteisillä harrastuksilla.