Vaikka eräissä kulttuureissa buddhalaisuuteen on sekoittunut monia ei-buddhalaista alkuperää olevia perinteisiä uskomuksia ja monenkirjavia muotomenoja, joihin sisältyy esimerkiksi erilaisten ei-buddhalaisperäisten henkien lepyttelemistä ja Buddhan palvomista Jumalana, ei Buddha
http://www.namaste.it/kundalini/dasavatar/buddha.jpg
http://www.souledout.org/wesak/storybuddha.html
kuitenkaan ole pelastajamme, Jumalamme, vaan opettajamme, esimerkkimme, mikäli hänen jalanjäljissään tahdomme kulkea. Hänen oivallustensa avulla voimme halutessamme oppia kuinka saavuttaa se vakaa, läsnäoleva ja ulkoisista tekijöistä riippumaton tietoisuuden, mistään riippumaton onnellisuuden tila, jonka hän itse saavutti kauan, kauan sitten meidän hyödyksemme.
Buddhan opetukset ovat Dharmaa eli oppia, jonka sisäistäminen mahdollistaa erehtymättömän näkemyksen saavuttamisen koskien asioiden ja ilmiöiden aitoa olemusta, kaiken sen todellista "luontoa", mikä on. Dharman harjoittamisella voimme saavuttaa asioiden ja ilmiöiden todellisuuden, joka on olemassa jatkuvasti vaihtuvien mielikuvien, kuohahtelevien, itsestään ajatuksiksemme syntyvien mutu-tuntemusten takana.
Buddhalaisuutta kutsutaan usein pelkäksi elämänfilosofiaksi, mutta Gautama Buddha itse ei ollut kiinnostunut abstraktista filosofiasta itsessään; hän opetti kulkemaan Polkua joka vie jatkuvasti lähemmäs todellisuutta ja kauemmas spontaanien tuntemusten ja ensireaktioiden aikaansaamista harhakäsityksistä, sekä ennen kaikkea kauemmas harhakäsitysten aiheuttamista turhista kärsimyksistä. Ilmiöiden todellisessa luonnossa on pyhyyttä, jota ei voi kuvitella tai kuvata tyydyttävästi, ymmärrettävästi ihmiskielellä. Ilmiöiden todellisuus on jatkuvaa läsnäolon, rauhan, viisauden ja rakastavan myötätunnon kaiken läpäisevää kokemista, "virtaa".
Buddhalaisuus ei ole asioiden kylmää tieteellistä analysointia vaan pakotonta matkaa kohti sen ymmärtämistä, kuinka löytää ja ottaa vastaan riippumaton ilo ja onnellisuus; kuinka irrottautua kärsimyksestä ja turhista negatiivisista tunteista niin, etteivät ne enää määrää ja hallitse mieltä, olivatpa olosuhteet - fyysiset - kuinka kurjat hyvänsä. Buddhalaisuus tarjoaa lukuisia erilaisia harjoittamisen malleja lukuisten ihmisluonteiden tarpeen mukaan. Kaiki suuntaukset ovat kuitenkin Teitä jotka johtavat kohti samaa vapautumisen ja onnellisuuden päämäärää. Opetukset on jaoteltu pääasiassa kolmenlaisille yksilöille:
-ihmisille, jotka haluavat parantaa maallista olotilaansa tässä ja tulevissa elämissä ymmärtämällä selkeämmin olemassaolon syy- ja seuraussuhteita
-heille, jotka ymmärtävät ja tunnistavat maallisen olemassaolon rajoittuneen ja tukahtuneen luonnon, ja haluavat vapauttaa itsensä sen kahleista lopullisesti
-niille, jotka eivät toivo yksinomaan henkilökohtaista onnea ja vapautumista kärsimyksestä - jotka pyrkivät saavuttamaan valaistuneen tilan ominaisuudet jotta voisivat niiden avulla hyödyttää muita, ts. niille jotka haluavat olla hyödyksi kaikille elämänmuodoille (ihmiset, eläimet, luonto) Sakyamuni Buddhan esimerkkiä noudattaen.
Buddhalaisuudessa on kolme "kulkuneuvoa" (yana) eli pääluokkaa, joista halutessamme voimme valita parhaiten omia tarpeitamme, toiveitamme ja kykyjämme vastaavan:
-Hinayana ("pieni kulkuneuvo", taikka "pieni vaunu"): tämän tien avainkohtia mm. väkivallattomuus, puhdas moraali ja keskittymisharjoituksiin pohjautuva mietiskely. Hinayana-linjaa toteuttavat lähinnä munkit, nunnat ja erakkoaskeetit.
-Mahayana ("suuri vaunu"). Tarkoittaa maallikkolinjaa, joka on eettisesti laveampi ja meditatiivisesti syvällisempi polku; ominaista myötätuntoinen kaipaus toteuttaa oman olemassaolon rajattomat mahdollisuudet, ja tulla tämän kautta mahdollisimman hyödylliseksi muille.
-Vajrayana ("timanttipolku-buddhalaisuus" = Mahayana-buddhalaisuuden erityinen haara): perustuu voimakkaisiin ja ritualistisiin mietiskelymalleihin. Tätä linjaa voidaan soveltaa pätevän opettajan eli gurun alaisuudessa ja sen jälkeen, kun mieli on kypsä ja vakaa.
http://www.namaste.it/kundalini/dasavatar/buddha.jpg
http://www.souledout.org/wesak/storybuddha.html
kuitenkaan ole pelastajamme, Jumalamme, vaan opettajamme, esimerkkimme, mikäli hänen jalanjäljissään tahdomme kulkea. Hänen oivallustensa avulla voimme halutessamme oppia kuinka saavuttaa se vakaa, läsnäoleva ja ulkoisista tekijöistä riippumaton tietoisuuden, mistään riippumaton onnellisuuden tila, jonka hän itse saavutti kauan, kauan sitten meidän hyödyksemme.
Buddhan opetukset ovat Dharmaa eli oppia, jonka sisäistäminen mahdollistaa erehtymättömän näkemyksen saavuttamisen koskien asioiden ja ilmiöiden aitoa olemusta, kaiken sen todellista "luontoa", mikä on. Dharman harjoittamisella voimme saavuttaa asioiden ja ilmiöiden todellisuuden, joka on olemassa jatkuvasti vaihtuvien mielikuvien, kuohahtelevien, itsestään ajatuksiksemme syntyvien mutu-tuntemusten takana.
Buddhalaisuutta kutsutaan usein pelkäksi elämänfilosofiaksi, mutta Gautama Buddha itse ei ollut kiinnostunut abstraktista filosofiasta itsessään; hän opetti kulkemaan Polkua joka vie jatkuvasti lähemmäs todellisuutta ja kauemmas spontaanien tuntemusten ja ensireaktioiden aikaansaamista harhakäsityksistä, sekä ennen kaikkea kauemmas harhakäsitysten aiheuttamista turhista kärsimyksistä. Ilmiöiden todellisessa luonnossa on pyhyyttä, jota ei voi kuvitella tai kuvata tyydyttävästi, ymmärrettävästi ihmiskielellä. Ilmiöiden todellisuus on jatkuvaa läsnäolon, rauhan, viisauden ja rakastavan myötätunnon kaiken läpäisevää kokemista, "virtaa".
Buddhalaisuus ei ole asioiden kylmää tieteellistä analysointia vaan pakotonta matkaa kohti sen ymmärtämistä, kuinka löytää ja ottaa vastaan riippumaton ilo ja onnellisuus; kuinka irrottautua kärsimyksestä ja turhista negatiivisista tunteista niin, etteivät ne enää määrää ja hallitse mieltä, olivatpa olosuhteet - fyysiset - kuinka kurjat hyvänsä. Buddhalaisuus tarjoaa lukuisia erilaisia harjoittamisen malleja lukuisten ihmisluonteiden tarpeen mukaan. Kaiki suuntaukset ovat kuitenkin Teitä jotka johtavat kohti samaa vapautumisen ja onnellisuuden päämäärää. Opetukset on jaoteltu pääasiassa kolmenlaisille yksilöille:
-ihmisille, jotka haluavat parantaa maallista olotilaansa tässä ja tulevissa elämissä ymmärtämällä selkeämmin olemassaolon syy- ja seuraussuhteita
-heille, jotka ymmärtävät ja tunnistavat maallisen olemassaolon rajoittuneen ja tukahtuneen luonnon, ja haluavat vapauttaa itsensä sen kahleista lopullisesti
-niille, jotka eivät toivo yksinomaan henkilökohtaista onnea ja vapautumista kärsimyksestä - jotka pyrkivät saavuttamaan valaistuneen tilan ominaisuudet jotta voisivat niiden avulla hyödyttää muita, ts. niille jotka haluavat olla hyödyksi kaikille elämänmuodoille (ihmiset, eläimet, luonto) Sakyamuni Buddhan esimerkkiä noudattaen.
Buddhalaisuudessa on kolme "kulkuneuvoa" (yana) eli pääluokkaa, joista halutessamme voimme valita parhaiten omia tarpeitamme, toiveitamme ja kykyjämme vastaavan:
-Hinayana ("pieni kulkuneuvo", taikka "pieni vaunu"): tämän tien avainkohtia mm. väkivallattomuus, puhdas moraali ja keskittymisharjoituksiin pohjautuva mietiskely. Hinayana-linjaa toteuttavat lähinnä munkit, nunnat ja erakkoaskeetit.
-Mahayana ("suuri vaunu"). Tarkoittaa maallikkolinjaa, joka on eettisesti laveampi ja meditatiivisesti syvällisempi polku; ominaista myötätuntoinen kaipaus toteuttaa oman olemassaolon rajattomat mahdollisuudet, ja tulla tämän kautta mahdollisimman hyödylliseksi muille.
-Vajrayana ("timanttipolku-buddhalaisuus" = Mahayana-buddhalaisuuden erityinen haara): perustuu voimakkaisiin ja ritualistisiin mietiskelymalleihin. Tätä linjaa voidaan soveltaa pätevän opettajan eli gurun alaisuudessa ja sen jälkeen, kun mieli on kypsä ja vakaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjoitat, että buddhalaisuus on Polku.
Voisiko nasaretilaisen "Tie" tarkoittaa samaa?!?
Jospa Nepalin Loistava Polku muuten onkin syvimmältään buddhalainen...
Samaa tai samanlaista termiä ("Tie" tai "Polku" tai "Matka" tms.) käyttävät monet uskontokunnat ja filosofiset liikkeet :)
eikö "loistava polku" ryhmä toimi Perussa eikä Nepalissa?
Kiitos tiedoista! Voisiko noista saada vielä sen verran lisätietoa että mistä näitä opettajia esim. saa:)
Jos tarkoitat vajrayana opettajia, niin hehän vierailevat Suomessa usein. varsinkin kesäisin.
"Hinayana-linjaa toteuttavat lähinnä munkit, nunnat ja erakkoaskeetit."
Aika harhaan johtavaa. Esim. Tiibetin buddhalaisuudessa munkit ja nunnat eivät toteuta hinayanaa, vaan ehdottomasti myötätuntoa muita olentoja kohtaan ja bodhicittaa, eli ovat mahayana buddhalaisia (ja vajrayana). Eikä täten Mahaynana ole todellakaan mikään maallikkolinja.
Tuollaisten ns. "yleisopusten" kirjoittelu johtaa harhaan ihmisiä, jotka vasta aloittavat buddhalaisuuteen tutustumista. Monissa perukoulun- ja lukion oppikirjoissa esiintyy yhtä harhaanjohtavaa tekstiä, kun on yritetty yksinkertaistaa asioita vähän liikaa.
Odottelen siis tarkempaa selontekoasi minäkin =)
>"Hinayana-linjaa toteuttavat lähinnä munkit,
>nunnat ja erakkoaskeetit."
>
>Aika harhaan johtavaa. Esim. Tiibetin
>buddhalaisuudessa munkit ja nunnat eivät
>toteuta hinayanaa, vaan ehdottomasti
>myötätuntoa muita olentoja kohtaan ja
>bodhicittaa, eli ovat mahayana buddhalaisia (ja
>vajrayana). Eikä täten Mahaynana ole
>todellakaan mikään maallikkolinja.
Tämä asia ei ole todellakaan aivan yksioikoinen. Kaikki munkit harjoittavat hinayanaa, sillä vinaya kuuluu hinayanaan. Lisäksi pohjoisessa buddhalaisuudessa munkit harjoittavat myös mahayanaa. Ei siis tarvitse olla maallikko voidakseen harjoittaa mahayanaa, mutta munkit eivät voi harjoittaa mahayanaa yhtä täysipainoisesti kuin maallikot, sillä vinaya-säännöt rajoittavat munkkien käytännön mahdollisuuksia harjoittaa myötätuntoista toimintaa. Maallikoilla on siis mahdollisuus harjoittaa mahayanaa täysivaltaisemmin ja monipuolisemmin.
Ja tietysti munkki voi harjoittaa myös vajrayanaa. Hän voi ulkoisesti käyttäytyä kuin munkki, harjoittaa sisäisesti bodhicittaa ja pitää yllä vajrayanan puhdasta näkemystä. Vajrayanan korkeimpia salaisia opetuksia eivät munkit kuitenkaan saa harjoittaa, eikä niitä saa välittää heille. Mutta poikkeukset vahvistavat säännön: yleensä tosin munkki saa "potkut", jos hän ottaa vaikkapa puolison, mutta sen jälkeen hän voi harjoittaa joogina. Joka tapauksessa vajrayanan ei-etiikka ylittää mahayanan etiikan, joka puolestaan ylittää hinayanan etiikan. Kaikki nämä ovat hyödyllisiä ihmisistä ja käytännön tilanteista ja mahdollisuuksista riippuen.
Munkkejakin tarvitaan. On nimittäin yksilöitä, joille maallikko- ja joogiharjoitus ovat liian vaikeita ja jotka kokevat ne itselleen liian riskialttiiksi.