Meillä neiti 1,8 v löy ohimennessään kaikkia ja kaikkea, ja kun lyöminen ei riitä niin alkaa sylkemään. Esim istuu syöttötuolissa, jos ei saa tehdä jotain pahaa kuten heittää haarukkaa, niin alkaa sylkemään lattialle.
Olen kokeillut kieltämistä, lahjontaa, kiristystä (ei viellä ymmärrä) huutoa, pois vientiä, kevyttä napautusta, syli hoitoa, puhumista, kiinnipitämistä, mistään ei ole mitään hyötyä, yleensä saa vain nyrkistä naamaan.
Se on muutenkin täysin mahdoton, raivareita tulee vähän väliä, ja tekemässä pahaa heti kun silmä välttää ja välillä muuten vaan kokoajan.
Ja pissaaminen, potalle ei ole minkään näköistä kiinnostusta, istuu ja nousee samantien ylös, kertoo kyllä et on hätä jos ei laita vaippaa pissaa lattialle. Vaikka nukkuu vain päivä unet niin sänky on märkä, joten kerran yössä on vaihettava vaippa vähintään jos ei halua taas pestä petivaatteita.
Tämä taas johtuu siitä että neiti elää maidolla, ja vihanneksilla. Pääasiallisesti maidolla ja siihen viellä vedet päälle mitä se juo.
Varmasti juo joka päivä enemmän kuin minä.
Ei mene nukkumaan ilman pulloa, ja pullo autaa myös kun tulee pipi (ja niitä riittää) tai muuten vaan paha mieli. Nokkamukia ei olla koskaan opeteltu käyttämään vaan suoraan ihan tavallisesta mukista.
Löymistä on nyt jatkunut melkein vuoden, ja se vaan pahenee.
Voisko joku kertoa mikä autaa!!!!!!!!
Olen kokeillut kieltämistä, lahjontaa, kiristystä (ei viellä ymmärrä) huutoa, pois vientiä, kevyttä napautusta, syli hoitoa, puhumista, kiinnipitämistä, mistään ei ole mitään hyötyä, yleensä saa vain nyrkistä naamaan.
Se on muutenkin täysin mahdoton, raivareita tulee vähän väliä, ja tekemässä pahaa heti kun silmä välttää ja välillä muuten vaan kokoajan.
Ja pissaaminen, potalle ei ole minkään näköistä kiinnostusta, istuu ja nousee samantien ylös, kertoo kyllä et on hätä jos ei laita vaippaa pissaa lattialle. Vaikka nukkuu vain päivä unet niin sänky on märkä, joten kerran yössä on vaihettava vaippa vähintään jos ei halua taas pestä petivaatteita.
Tämä taas johtuu siitä että neiti elää maidolla, ja vihanneksilla. Pääasiallisesti maidolla ja siihen viellä vedet päälle mitä se juo.
Varmasti juo joka päivä enemmän kuin minä.
Ei mene nukkumaan ilman pulloa, ja pullo autaa myös kun tulee pipi (ja niitä riittää) tai muuten vaan paha mieli. Nokkamukia ei olla koskaan opeteltu käyttämään vaan suoraan ihan tavallisesta mukista.
Löymistä on nyt jatkunut melkein vuoden, ja se vaan pahenee.
Voisko joku kertoa mikä autaa!!!!!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
"neiti elää maidolla, ja vihanneksilla."
aika pahalta, jos niinku edellinenkin huomautti neiti elää pelkällä maidolla ja vihanneksilla. Taitaisi olla ensin paikallaan ruokaremontti ja kun se on saatu kuntoon niin sitten keskittyisit tuohon agressiivisuuteen.
Äidistä se on paljon kiinni myös tuo syöminen ja tahdonvoimasta. Jos päätät olla antamatta maitopulloa (niinkuin sun ehdottomasti pitää tehdä) niin silloin et anna, vaikka huuto olis minkämoinen. Pistät tarjolle kunnon ruokaa, jos neiti ei syö niin ei sitten syö. Seuraavalla kerralla kun taas mankuu maitoa niin samanlainen ruokasatsi eteen eikä maitoa. Kyllä se lopulta syö, kun on nälkä.
2-vuotiaan uhmaa on noista varmasti suurin osa eli kestettävä vaan on ja varsinkin pysyttävä kovana! Kun vaan pääsette siitä pullosta eroon ja annat maidon vaan siitä tavallisesta mukista.
Kuulostaapa oudolta!
Tuntuu kyllä hassulta, ettet siis todellakaan saa lyömistä kuriin??
Olisikohan siten, että tyttösi saa huomiota noilla rumilla tempuillaan? Jospa reagoit liikaa hänen temppuihinsa?
Vaikeata todellakin sanoa näin ulkopuolisena tarkemmin tuntematta teitä, mutta kyllä mielestäni noin niinkuin yleisesti kaikille lapsille tulee tuo lyömiskonsti jossain vaiheessa.
Miten ihmeessä saat nyrkistä naamaan, jos kerta pidät kiinni lapsestasi?
Esim. mainitsemassasi syöttötuoli tilanteessa olen toiminut siten, että kerran nostan haarukan ylös maasta, kiellän heittämästä ja jos ei usko niin pois kokonaan ruokailemasta ja takaisin syömään ei pääse kuin sitten seuraavalla ruokailuajalla esim. välipalalla....ei tuota tarvitse satoja kertoja toistaa kun "oppii" seurauksen huonosta tavastaan, riittää pari kolme toistoa.
Tai, heitettyään haarukan lattialle...ole niinkuin et huomaisi, jos se on teillä enempi sellaista lapsen mielestä hauskaa äiti-nostaa-aina-haarukan-ylös-lattialta leikkiä? siis suoraan sanottuna pompuuttelua??
Sylkemisestä sama, pois sitten pöydän ääreltä kun ei kerta ruoka maistu.
Tuosta lyömisestä vielä, on varmasti hankalempaa saada tuo opittu tapa pois, kun sitä on jatkunut jo niin kauan.
Olisi pitänyt ymmärtää heti tuon piirteen tultua olla olematta "nyrkkeilysäkkinä".
Vai lyökö hän myöskin tavaroita?
Mitäs siitä, eipä siihen tarvitse kauheasti reagoida...toteat vaan neutraalisti, että voipi sattua omaan käteenkin kun noin lyöt.
Mutta auttaisko jos vaan aina yhdenkin lyönnin ihmisiin kohdistuessaan ottaisit lastasi molemmista käsistä kiinni, laskeudut alas hänen korkeudelleen ja silmiin katsoen tiukasti sanot "ei saa lyödä"?
Kenties tyttösi saa tuosta raivarin, itse ottaisin kunnon syliotteen missä ei pääse huitomaan käsillään eikä puremaan, potkimaan yms. ja antaisin raivota aikansa.
Totta on mielestäni, ettei tyttösi vielä ole siinä iässä jossa oikeastaan kiellot saisi pelkästään perille sanallisesti eikä etenkään lahjonnalla taikka kiristyksellä.
Mun esikoinen oli aikanaan "hankala tapaus", mutta montaa kertaa ei tarvinnut toistaa, kun oppi esim. ettei mm. toisia lapsia lyödä taikka joutuu syliotteeseen...arvaapa vaan huusiko kuin sikaa tapettaisi naama punaisena ja hikisenä, kaikkensa kyllä yritti muutenkin, mutta mä olin järkkymätön kuin kivi siinä, ettei ketään lyödä ja erityisestikään ei meitä vanhempia.
Se nyt on selvää, että sä olet se aikuinen ja tyttösi vasta pieni tyttö, jonka kyllä pitäisi pian oppia teidän tavoillenne.
Lapsilla on tosiaankin omat luonteensa ja temperamenttinsa, sitä on vaan löydettävä konstit, joskus onnistuu heti ja joskus joutuu kokeilemaan useampiakin tapoja ennenkuin saa lapsosen "kuriin"..eikä tämä meidän vanhempien "opetustyö" taida ihan pian loppuakaan, kait sitten vasta ihan aikuisiällä, siltä ainaskin tuntuu...loppua ei näy, kun uusia juttuja tulee eteen ja se mikä tepsi aikaisemmin ei tepsikään ikuisesti *huoh* :-)
Rimputin viesti olikin hienosti kirjoitettu.
Haluaisin myös painottaa sitä, että tuon ikäinen öapsi tietää tasan tarkaan mitä EI tarkoittaa. Tärkeintä kaikessa on vanhempien johdonmukaisuus. Jos joka päivä kokeilee eri juttua, niin johan se on lapsestakin sekavaa. Päätätte tiukasti miten toimitte ja toimitte myös juuri niin!!! Aivan varmasti lapsi oppii.