Kerran eräs VL-puhajamies kertoi minulle avainten vallasta (niin kuin täälläkin opetetaan), "keiden synnit te anteeksi annatte... keiden synnit te pidätätte.." You know.
Sitten hän samaan lauseeseen kertoi, että armon voi ottaa seuroissa "yleisestä saarnasta", eli kun puhuja julistaa synninpäästön pöntöstä, voi sen omistaa itselleen.
Eikö tässä ole ristiriita? "Yleisen saarnan", synninpäästön saa siis kuka tahansa kuitenkin omistaa itselleen, sieluntilaan tms. katsomatta, jos se vaan uskoo. Missäs se avainten valta, pidättämisen valta?
Sitten hän samaan lauseeseen kertoi, että armon voi ottaa seuroissa "yleisestä saarnasta", eli kun puhuja julistaa synninpäästön pöntöstä, voi sen omistaa itselleen.
Eikö tässä ole ristiriita? "Yleisen saarnan", synninpäästön saa siis kuka tahansa kuitenkin omistaa itselleen, sieluntilaan tms. katsomatta, jos se vaan uskoo. Missäs se avainten valta, pidättämisen valta?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Aivan oikein, yleisestäkin saarnasta voi saada Pyhän Hengen lahjan ja uskoa syntinsä anteeksi, kun sitä uskovainen julistaa, siis sellainen, jolla on Pyhän Hengen virka. Kuitenkin henkilökohtaisesti saatu syntien anteeksiantamus on erikoisen lohduttava. Sitten on rippi, jos on erikoiseti syntiä tunnolla, että haluaa mainita ne nimeltä, että vapautuisi niistä.
Näin oon ymmärtämässä...
Jos taas on esim joku, sidottu synteihinsä, niin tottakai hän ilmoittaa seurakunnalla tai veljilleen, että haluaa laittaa sen pois ja olla uskomassa, tässä laumassa.
...ettei Pyhää Henkeä voi varastaa ja sitten lähteä eriseuraan...
"Jos taas on esim joku, sidottu synteihinsä, niin tottakai hän ilmoittaa seurakunnalla tai veljilleen, että haluaa laittaa sen pois ja olla uskomassa, tässä laumassa."
Vaikuttaa epäraamatulliselta; missä kohtaa lukee, että henkilö sidotaan synteihin? Toistaiseksi olen löytänyt vain mainintoja siitä, että synnit sidotaan .
Matt.18:17. "Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.
18. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu".
1.kor.5:5. Annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulis Herran Jesuksen päivänä.
Puhuu siveettämyydestä. Mutta kun Weha tapansa mukaan erottaa yhden jakeen sieltä täältä, saadaan se sopimaan Wehan tarkoitsperiin sopivaksi. Ja vl:t sanovat: AAMEN, kun eivät itse Raamattua tarkistele.
Siveettömyyden tuomitseminen 1.Kor.5:
1 Olen kuullut, että teidän keskuudessanne on haureutta, jopa sellaista mitä ei tavata edes pakanakansojen parissa: eräskin elää äitipuolensa kanssa.
2 Ja te vielä pöyhkeilette, vaikka teillä olisi ollut syytä surra ja erottaa joukostanne mies, joka on syyllistynyt tuollaiseen.
3 Vaikka minä ruumiillisesti olen poissa luotanne, olen kuitenkin hengessä läsnä ja olen kuin paikalla olevana jo päättänyt, mitä syylliselle on tehtävä.
4 Kun te olette yhdessä koolla Herramme Jeesuksen nimessä ja minun henkeni ja Herramme Jeesuksen voima ovat läsnä,
5 tuo mies on luovutettava Saatanalle ja niin annettava hänen ruumiinsa tuhoutua, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.
6 Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan?
7 Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu.
8 Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.
9 Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa.
Vl-ihmiset yleensä ottavat vain irrallisen jakeen jolla perustelevat ihan muita asioita, kuin missä yhteydessä tuo jae on kirjoitettu. Asiaa täytyy aina katsella laajemmin, lukemalla jakeen edeltä ja jäljestä Raamattua.
Se on todella vakava huoruuden synti, josta kyseinen henkilö ei ole luopunut ja tehnyt parannusta, joka on ollut sitomisen aiheena tuossa mainitussa Raamatun kohdassa.
Kuitenkin tuota samaa jaetta käytettiin hyväksi, kun ihmisiä sidottiin silloin -70-luvulla ihan muun luokan asioista, kuten:
- käynti kirkossa, jossa ei-vl-pappi oli saarnaamassa
- käynti syömässä hirvisoppaa, jonka maita vuokranneet hirvenmetsästäjät tarjosivat maansa vuokranneille isännille.
- kuuluminen tiettyihin poliittisiin puolueisiin
- laulaminen kirkkokuorossa.
- jne
Miten on, hyvät vl:t, ovatko nämä mainitut asiat teidän mielestänne vieläkin sen luokan syntejä, joita voisi verrata julkiseen huoruuden syntiin ja sen perusteella erottaa "seurakunnasta"?
puhunutkin. Syntiä se on väärä oppikin.
Tiit.3:10. Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on.
10. Jos joku tulee teidän tykönne ja ei tuo tätä opetusta kanssansa, niin älkäät häntä huoneeseen ottako, älkäät myös häntä tervehtikö.
11. Sillä joka häntä tervehtii, hän on osallinen hänen pahoista töistänsä.
Jonka Weha tuossa lainasi selitetään, mitä opetusta ei tuo?
7. jae sanoo: "Sillä monta vietteliää on maailmaan tullut, JOTKA EI TUNNUSTA JESUSTA KRISTUSTA, että hän on LIHAAN TULLUT. Tämä on vietteliä ja antikristus."
Eli jos ei jaa tätä opetusta, että Jeesus Kristus on lihaan tullut. (10. Jos joku tulee teidän tykönne ja ei tuo tätä opetusta kanssansa, niin älkäät häntä huoneeseen ottako, älkäät myös häntä tervehtikö.)
Tässä neuvoja tunnistaa henkiä:
1. Joh. 4: 1 Te rakkaimmat! älkäät jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaat henget, josko he Jumalasta ovat; sillä monta väärää prophetaa ovat tulleet maailmaan.
2 Sillä te tuntekaat Jumalan Henki, että jokainen henki, joka tunnustaa Jesuksen Kristuksen lihaan tulleen, se on Jumalasta,
3 Ja jokainen henki, joka ei tunnusta Jesusta Kristusta lihaan tulleeksi, ei se ole Jumalasta: ja se on antikristuksen henki, josta te kuulitte, että hän on tuleva, ja on jo parhaallansa maailmassa.
Lainasin Bibliaa ;)
Olet ymmärtänyt tärkeän asian vanhoillislestadiolaisuudesta. Mitään tutkintoja sieluntilasta ei tarvita eikä tarvitse rippiä tehdä. Armoa ja anteeksiantamusta saarnataan, ei tuomiota. Useimmiten on sellainen käsitys vallalla, että pitää tehdä rippiä ja jotenkin todistaa sieluntilansa ennenkuin saa uskoa syntinsä anteeksi. Hyvä että joskus tulee näitä oikeitakin asioita esille: syntien anteeksiantamuksen todella saa omistaa, jos vaan uskoo.
voimme päästä omistamaan Jumalan valtakuntaa. Ei töillä eikä teoilla, ettei kenenkään tarvitse kerskata. Jos me töiden ja tekojen kautta keräisimme ansioita, meillä olisi jotain esittää Jumalalle, että me teimme jotain. Meidän tekojen kautta, hyvien tekojen kautta olisimme ansaitsemassa autuutta. Silloin unohtuisi Jeesuksen teko meidän puolesta. Me emme voi periaatteessa auttaa ja aukaista ketään näkemään, ellei Jumala avaa. Se ei silti poista sitä, ettemmekö saisi puhua Sanasta. Mutta työ yksin on Herran.
Mutta miten se liittyi avainten valtaan?
että kun Jeesus avainten vallan antoi, hn antoi sen omilleen. Pienelle joukolle, näemme uskon kautta, että tehtävä annettiin, joka myös erityisen tärkeä on. Että me uskon kautta ymmärrämme tämän tärkeän asian; syntein anteeksin annon. Ja että kun me saarnaamme syntejä anteeksi, taivas kuulee maata ja Jeesus itse on tässä läsnä ja näin avaa portteja yhteen lammashuoneeseen tulla.
Joku vl (?) kirjoittaa kuitenkin näin.
"Raamattu sanoo selvästi : Tunnustakaa toisillenne syntinne...jeesushan on aina siellä missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään...valkeudessa vaeltaminen on yhteyttä Hengessä ja toiselle uskovaiselle syntien tunnustaminen on juuri oikea rippi...jeesus ei ole missään ihketaivaassa kun ihminen katuu ja pyytää anteeksi, vaan kahden tai kolmen uskovan keskellä...Kyllä Pyhä Henki antaa snat ja varmuuden uskovalle silloin kun synnti voidaan julistaa anteeksi Jeesuksen veressä ja milloin taas pidättää!"
Miten saarnamies tietää, vaikkapa hänelle täysin vieraan ihmisen sieluntilan, yleisessä saarnassa?
saarnamiehen tietää esim. jos isossa joukossa, joku ulkopuolinen haluaa tehdä parannuksen ja syntinsä anteeksi, että parannuksen tekijä on tosissaan?
Kyllä he varmaan yleensä ovat tosissaan, eivätkä leiki uskonasialla, mutta eihän se ole saarnamiehen vika, jos joku olisi vilpillinen. Kyllä hedelmät sitten näyttää pian, onko ky. henkilö uskomassa.
Kyllä pitäisi tietää, hengessään tuntea, ennen kuin synninpäästöä uskovaiselle julistaa.
uskovaisen tunnistaa hedelmistään, opista elämästä ja siitä, että kuuluvat yhteen laumaan ja huoneeseen, mistä Raamattu puhuu. "Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste".
Hyvän paimenen äänen myös erottaa. Hänen omansa tuntevat hänet.
Synninpäästöä ei voi keneltäkään sitä haluavalta kieltää.
synninpäästö kyllä kiellettiin moniltakin. Mikäs se pidättämisen valta sitten on, jos ei saa keneltäkään kieltää synninpäästöä eli pidättää? Tätähän lestat opettevat.
Vai ei oppisi kestäkään tarkastelua, WEHA?
Ei silloin kielletty synninpäästöä keneltäkään, mutta jos ihminen selvästi vilpillisellä mielellä pyysi anteeksi niin ei silloin voitu antaa anteeksi ja tuudittaa häntä "väärään rauhaan".
Uskovaisilla on tällaisissa kysymyksissä ns. "hengen erottamisen lahja".
Tästä on kysymys kun raamattu sanoo"joilta te kiellätte synninpäästön niin hän ei saa syntejään anteeksi".
Näin on vl-kristillisyydessä tuo synninpäästö ja synteihin sitominen aina ollut olemassa ja on tänäkin päivänä. 70-luvulla sen merkitys korostui niin monen jouduttua "vikaan".
täällä kuitenkin kovasti väittää, että yleisestä saarnastakin saa armon ottaa, eli kumpi vai kampi?
..itkua tullut tai edes herkistynyt kyyneliin tai muulla tavoilla tunteita ollut nähtävissä, niin ei tullut päästönsanaa. Uskon ei pitäisi olla tuntemuksissa. Vaikka kuinka puhuisi monotonisesti, ei siitä pitäisi vetää johtopäätöksiä. "Hengen erottamisen lahja" on uskon asia. Kyllä jokainen itse tietää ja tuntee oman tilansa. Miksi joku olisi vilpillisellä mielellä ollut? Sosiaalisen paineen takiako?
Ei koskaan jätetä saarnaamatta syntejä anteeksi, kun joku sitä kysyy. Ei tarvitse tutkia kysyjän sieluntilaa ja pohtia, annetaanko synnit anteeksi. Se on evankeliumia pyytävän oma asia, millä mielentilalla pyytää, ja uskooko hän saarnatun evankeliumin. Sillä niin on asia, että jos sitä ei ota koko sydämellään vastaan ja usko sitä, synninpäästö jää vain tyhjiksi sanoiksi.
Se, mihin viittaat synninpäästön pidättämisellä, on kokonaan eri asia. Siihen kuuluu paljon sitä ennen, ja kysymyksessä on ennen uskonut ihminen. Tästä Kristuksen kirkkolaista olet varmasti kuullut, ja siitähän puhutaan paljon näissä hoitokokouskeskusteluissa.
ja tunnen
Tuossa JanHus väittää, että hoitajilla olisi ollut "hengen erottamisen lahjat" eli sitä, että he olivat erehtymättömiä "tuomioissaan".
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Oikein on, että kaikille julistetaan, jotka sitä pyytävät. Julistajan ei tarvitse tietää tai tutkia, onko joku vilpillisellä mielellä vaiko ei. Kyllä parannuksen jälkeinen elämä eli "hengen hedelmät" paljastavat sen, onko ihminen todella uskonut vaiko ei.
Muistan senkin, että aikaisemmin on opetettu että esimerkiksi päihtyneelle pitää saarnata evankeliumi hänen sitä pyytäessään, vaikka itse arvelisi, että humalan haihduttua hän ei edes muista, mitä on tullut tehdyksi.
Tässä tapauksessa weha on oikeassa ja JanHus väärässä. JanHus onkin hyvin samankaltainen henkilö, jollaisia olivat -70-luvun hoitomiehet. Perustan tämän väitteeni hänen kirjoituksiinsa, joita olen seurannut tältä palstalta hyvin pitkään.
Miten sitä nyt puhutaan ihmisistä kun pitäisi puhua asiasta. Näinhän sitä on opetettu monta kertaa. Ei saa käydä henkilöön kiinni silloin kun asia loppuu.
On aika vaikea ilmaista joskus itseään sillä tavoin kuin mitä todellä sydämessään ajattelee ja tuntee. Varsinkin, jos sattuu kirjoittamaan kesken työkiireiden tai pelossa, että joku sattuu huomaamaan.
Kyllä me olemme wehan kanssa saman "Isän lapsia".
Kirjoitat aivan oikein ettemme me ole ihmisten sydämen tutkijoita. Kuitenkin hoitokokouksissa oli kysymys vähän eri asiasta, nimittäin siitä, että hedelmät selvästi samoin kuin puheenparsi saattoi tuoda esille sen, että ihminen vilpistellen sattoi korjata asioitaan. Sellaisessa tilanteessa ei vain voi tuudittaa ihmistä väärään rauhaan. Uskovaisina haluamme toinen toistamme tukea ja auttaa tällä taivastiellä niin että jokainen kerran pääsisimme perille.
Tuossa aamulla töihin ajaessa mietin sitä, kun joku on saattanut joskus tehdä parannusta esim. väärästä hengestä vaikkei ole silloin ymmärtänytkään mistä on kysymys. Onko se nyt niin vaarallista? Ei ole.
Näkisin, että aika kyllä näyttää mitkä ovat hedelmät ja kuinka veljet ja sisaret oppivat tuntemaan sydämestä. Kun on halu vaeltaa tunnon valkeudessa niin silloin myöskin rakkaus toisiin uskovaisiin on silmiinpistävää.
Lopuksi. Vanha vaimo. Sinullekin on vielä paikka vapaana Jumalan lasten seuroissa. Älä muistele noita vaikeita aikoja. NÖyrrytä sydämesi. Sinuakin kutsutaan. On vaarallista kulkea vuosikymmeniä kantaen vihaa sydämessään.
Johannes kastaja kieltäytyi kastamasta parannuksen kasteella syntien anteeksisaamiseksi tekopyhiä teeskentelijöitä. Matt 3:1-11 Nämä on siis mahdollista erottaa ja tunnistaa aidoista uskovaisista tai uskoontulevista.
Simon noitaa, ei heti tunnistettu:
Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.