Tällästä vaan, et onko kellään muulla tullut sellasta tunnetta, et on pakko päästä kotoa pois esim. töihin tai kouluun?
Mä oon ollu nyt muutaman vuoden kotona lasten kanssa ja nyt alkaa riittää tää loputon siivoaminen ja kotona nyhjääminen. Tuntuu et ei enää edes osaa puhuakaan mistään muusta kuin lapsista ja et on niin pihalla kaikesta. En nyt ehkä osaa ihan kirjoittaa niin kuin haluaisin, mut kiinnostaa, et onko muitakin jotka haluaa jotain "omaa".
Mä oon ollu nyt muutaman vuoden kotona lasten kanssa ja nyt alkaa riittää tää loputon siivoaminen ja kotona nyhjääminen. Tuntuu et ei enää edes osaa puhuakaan mistään muusta kuin lapsista ja et on niin pihalla kaikesta. En nyt ehkä osaa ihan kirjoittaa niin kuin haluaisin, mut kiinnostaa, et onko muitakin jotka haluaa jotain "omaa".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olin 5 vuotta kotona lasten kanssa ja tuntui että pimahdan. Onnenpotku oli kun pääsin töihin! Noin 4 - 5 kk:tta oli mukavaa olla töissä ja sitten pikkuhiljaa alkoi tulla mieleen että kotona olisi mukava olla... Työt loppui aikanaan (10 kk) ja sain jäädä kotiin. Mukavaa oli.
Huono puoli oli että sain olla kotona vain noin 4 kk:tta, ennen seuraavaa pätkätyötä. Nyt kun vielä jaksaisi olla 2 kk:tta niin saisi taas jädä kotiin... Kotona on kiva olla jos välillä saa tehdä töitä ja jutella aikuisten ihmisten kanssa jostain muusta kuin lapsista!
Olen käynyt opiskelemassa ja tehnyt töitä välillä. Nyt kun kolmas on pian kymmenen kuukauden, ei ole tullut mitään hinkua töihin edes keikkailemaan. koko päivä hommiin en kuitenkaan lähde, ihan lasten takia. Mielenvirkeydeksi ja ammattitaidon ylläpitämiseksi kuitenkin aion tehdä silloin tällöin iltoja ja viikonloppuja.
ja siksi olen heti äippälomalta sutinut töihin yhtä lomaa lukuunottamatta. Ensituskaan voi auttaa ihan iltaopiskelukin tai keikkatyö jos hoidon saa järkättyä. Myös harrastus säännöllisenä toimintana antaa aikuiskontakteja ihan kiitettävästi..
Homman huono puoli on nimittäin se ettei ne kotityöt mihinkään katoa vaan odottavat sitä tekijää siellä edelleen..