Olen jo pitkään miettinyt mikä minua vaivaa. Yhtenä hetkenä olen ihan ok, toisena jo raivoan jostain mitättömästä. Välillä saan jonkinlaisen kohtauksen, jos todella suutun. Silmissä sumenee ja pakko haukkoa henkeä. Sitten tulee itku. Näitä tulee harvoin onneksi. Viimeisin kohtaus oli kyllä juhannuksena, ja se tuli niinkin pienestä asiasta että minua otti päähän kun ei koskaan ole mitään tekemistä. Oli niin tylsä päivä ja kaikki muut juhli. En oikastaan ole koskaan onnellinen vaikka pitäisi. Ei minulla oikeastaan mikään huonosti ole, en vain nauti elämästä. Tulevaisuutta en uskalla miettiäkään, kun ei mulle mitään hyvää koskaan satu. Onneksi minulla on sentään mahtava mies, kuinkakohan kauan se enää jaksaa... Nytkin itken. Sen päätin että pillerit lopetan, jos se vaikka menis ohi. Olen niitä jo monta merkkiä kokeillut, viimeisimpiä käyttänyt kaksi vuotta.
Kuitenkin, tuntuu että aiheutan kaikille pahaa mieltä näillä raivokohtauksilla. En pysty hillitsemään itseäni. Sanon asiat jotka kaikkein eniten satuttaa. Kuitenkin joka kerta sattuu itseeni. Pian ei minulla ole enää ketään. Sattuu.. Ei elämän kai pitäisi näin vaikeaa olla? Koska musta tulee onnellinen?
Kuitenkin, tuntuu että aiheutan kaikille pahaa mieltä näillä raivokohtauksilla. En pysty hillitsemään itseäni. Sanon asiat jotka kaikkein eniten satuttaa. Kuitenkin joka kerta sattuu itseeni. Pian ei minulla ole enää ketään. Sattuu.. Ei elämän kai pitäisi näin vaikeaa olla? Koska musta tulee onnellinen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuulostaisi siltä että sulla on vääränlaiset lääkkeet. Jotkut masennuslääkkeet eivät sovellu kaikille ja jos olo ei parannu nykyisillä lääkkeillä kannattaa mainita asiasta lääkärille. Lääkärille kannattaa kertoa tarkasti olotilastaan, sivuoireista ynnä muusta vastaavasta. Kokeile myös joogaa, ulkoliikuntaa ja jotain luontaistuotteita. Kokeile myös lukea jotain se puhdistaa ajatuksia ja voi antaa uutta ajateltavaa.
Puhuin siis e-pillereistä. En huomannut ajatuksissani tuohon viestiini laittaa. En tiedä mitä tämän olon kanssa tekisi. Olen aloittanut lenkkeilyn, mutta aina kun menen takaisin kotiin niin tulen taas huonolle tuulelle. Kotona pienet asiat muuttuu liian isoiksi: pitäisi pyyhkiä pölyt, siivota ja pestä pyykkiä. Näistä asioista tulen taas huonolle tuulelle ja ne tuntuvat liian suurilta asioilta. Tuntuu ettei mitään jaksaisi. Usein pyydän poikaystävääni tiskaamaan yms. kun ne ahdistaa. Teen tietenkin asioita myös itse, mutta en jaksa kaikkea. En pysty rentoutumaan ennen kuin kaikki on tehty. Olen jollaintapaa ns. suorittaja, aina pitäisi tehdä jotain tai muuten en pysty rentoutumaan.
no nyt ei vakuuttanu, no on sulla rankkaa....
No ne pelkät e-pillerit riittää kyllä aiheuttamaan vitutusta/pinnan kireyttä/agressioita jne...
Ihme paskaa ovatkin! On se ihme, kun ei keksitä NYKYaikana parempaa ehkäisykeinoa!
ne kaikille ole huonoja. Mä oon käyttänyt ongelmitta 20 vuotta mitä nyt lasten tekemisen aikana oli muutaman vuoden tauko. Ja onhan vaihtoehtoja: kierukka, kondomi, pessaari...
http://www.rasalas.fi/shop/madame-osa2.php
Olen onnellinen, että minulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka selitti liian rajut mielialamuutokset. Ihmettelin itse ja läheiseni, miksi käyttäydyn niin oudosti? Pahinta on sekamuotoinen jakso, jossa yhden päivän aikana mieli muuttuu monta kertaa. Aamulla olen hyvällä päällä, päivällä saan raivarin mitättömästä syystä, illalla olen taas itse lempeys. Olen usein kysellyt, mitä pahaa minä tein, että sain tämän sairauden, koska tarvitsen ihmisiä, mutta karkoitan ihmiset pois luotani, kun suutun todella helposti ja poltan siltojani takanani... Yksinäisyys ihmisen tappaa
hoitoa saat vai saatko?
Lääkehoitoa ja psyk.polilla mulla on omahoitaja ja lääkärissä käyn säännöllisin väliajoin. Tulevaisuudessa siintää ajatus kognitiivisesta terapiasta. Olen kokenut lääkepumppauksen ja se oli hirveää, en halua kadottaa tunteitani, vaan haluan hallita tunteeni ja itseni. Pyrin siis tasapainoon itseni kanssa, että minulla olisi hyvä olo sisälläni. Kuori näyttää terveeltä, mutta sisin on sairas.
Itselläni oli täysin samanlaisia oireita, ollut jo tosi kauan, ja vihdoin tajusin mennä lääkäriin ja minulla todettiin keskivaikea masennus. Jälkeenpäin ajateltuna olen kärsinyt siitä vaikka kuinka kauan, en vain ole ymmärtänyt...
Minullakin on ollut ihmeellisiä raivokohtauksia, ja olen ollut NIIIN tolkuttoman väsynyt, että pyykin koneesta kuivumaan laittaminen kesti muutaman tunnin. Aamuisin piti herätä aina vain aikaisemmin, että ehtii laittautua töihin. Mikään ei huvita, eikä mistään ole mitään iloa, vaikka mikään ei ole pielessäkään.
Minullakin on aivam ihana aviomies, jonka toivoisin välillä vain häipyvän ja jättävän minut rauhaan. Saatan välillä raivonpuuskassani käskeä hänen tekemäänkin niin...
Sain cipralex-lääkityksen, joka auttoi heti ja teho paranee pitkällä aikavälillä...
Tsemppiä!
Mulla kans menee vähän väliä hermot poikaystävääni ja käsken sen pakata laukkunsa. Siis usein jostain ihan pikkujutusta saan kohtauksen. Mulla ei ole enää kovaa väsymystä mutta oli joskus sitäkin. Tuntuu että oon ollu koko ikäni masentunut, mutta voiko sellainen olla edes mahdollista? Aamut on kyllä kamalia... Mä en kehtaa mennä lääkäriin... Nekin varmaan naurais. Oon joskus käynyt psykologilla, sinne voisin ajan varatakin.