Miten puolitutuista voisi saada oikeita ystäviä?
Mulla on julmetun paljon sellaisia puolituttuja joita näen kyllä usien ja välillä jutellaan ja muuta, sanotaan päivää jne. jne. mutta ei ne kuitenkaan ole sellaisia ystäviä jotka kutsuisivat esim. kylään tai joita en itsekään kutsuisi heti kylään. Ei sillä, etteikö mulla olis ennestäänkin ystäviä, mutta mua vaivaa se että mä en välttämäti "riitä" kaikille tai että mä en ole riittävän hyvä ystävä. Monet varmaan luulee, että mä olen joku kusipää, kun mä en ota kaikkia huomioon ja mulla on menoa ympärillä, mutta se ei johdu siitä että mä en haluais huomioida kaikkia vaan pikimmin siitä, että en pysty, en ehdi, en voi olla aina ja kaikkialla ja joka paikassa yhtä aikaa. En mä voi alkaa karsimaan joitain ihmisiä pois mun ympäriltä, että voisin olla jonkun toisen "parempi" ystävä. Mutta kun kaikkia kavereita ei voi kerralla kutsua, kun ei ne edes haluais olla keskenään tekemisissä.
Mä en oikeastaan osaa ehdottaa mitään sellaista mistä ne puolitutut ja nykyiset ystävät innostuisi tai tällaista ja sit mä pelkään että ryssin koko homman jotenkin. Sit musta tuntuu, että jos mä yritän liikaa niin kaikki huomaa sen kilometrin päähän eikä AINAKAAN halua lähteä kanssani mihinkään, esim. ongelle tai kahvilaan. Mä kaipaisi jotain vinkkejä, mitä näille kamuille vois ehdottaa, jotakin sellaista, että heti alkuun ei tarvitsis pölpöttää koko elämäntarinaansa vaan vois tutustua rauhallisesti. Se olis varmaan kaiken paras keino tutustuttaa mun nykyiset ystävät ja nämä uudet ihanat ihmiset toisiinsa niin että kaikki todella ymmärtäis, että mä välitän niistä OIKEASTI, eikä mun kiireisyys johdu siitä, että mä olen kusipää tai että yritän hyljeksiä joitain pois mun luotani.
Mulla on julmetun paljon sellaisia puolituttuja joita näen kyllä usien ja välillä jutellaan ja muuta, sanotaan päivää jne. jne. mutta ei ne kuitenkaan ole sellaisia ystäviä jotka kutsuisivat esim. kylään tai joita en itsekään kutsuisi heti kylään. Ei sillä, etteikö mulla olis ennestäänkin ystäviä, mutta mua vaivaa se että mä en välttämäti "riitä" kaikille tai että mä en ole riittävän hyvä ystävä. Monet varmaan luulee, että mä olen joku kusipää, kun mä en ota kaikkia huomioon ja mulla on menoa ympärillä, mutta se ei johdu siitä että mä en haluais huomioida kaikkia vaan pikimmin siitä, että en pysty, en ehdi, en voi olla aina ja kaikkialla ja joka paikassa yhtä aikaa. En mä voi alkaa karsimaan joitain ihmisiä pois mun ympäriltä, että voisin olla jonkun toisen "parempi" ystävä. Mutta kun kaikkia kavereita ei voi kerralla kutsua, kun ei ne edes haluais olla keskenään tekemisissä.
Mä en oikeastaan osaa ehdottaa mitään sellaista mistä ne puolitutut ja nykyiset ystävät innostuisi tai tällaista ja sit mä pelkään että ryssin koko homman jotenkin. Sit musta tuntuu, että jos mä yritän liikaa niin kaikki huomaa sen kilometrin päähän eikä AINAKAAN halua lähteä kanssani mihinkään, esim. ongelle tai kahvilaan. Mä kaipaisi jotain vinkkejä, mitä näille kamuille vois ehdottaa, jotakin sellaista, että heti alkuun ei tarvitsis pölpöttää koko elämäntarinaansa vaan vois tutustua rauhallisesti. Se olis varmaan kaiken paras keino tutustuttaa mun nykyiset ystävät ja nämä uudet ihanat ihmiset toisiinsa niin että kaikki todella ymmärtäis, että mä välitän niistä OIKEASTI, eikä mun kiireisyys johdu siitä, että mä olen kusipää tai että yritän hyljeksiä joitain pois mun luotani.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mäkin olisin noin suosittu. Ei ole siis ohje eikä mikään, mutta kunhan totean..
Mene vaikka kyselemään ystävyyspalstalle, tämä on yksinäisyyspalsta.
Itse olet se pomo, joka pitää ihmisiä pelinappuloinaan, ja muilla osapuolilla on tasaväkisen köyhä osuus """""""ystävyydestäsi""""""". (Hmm.. osaatkohan olla ystävä kellekään?)
Aikuistu hyvä mies. Me emme ole lastentarhassa, jossa täytyisi "leikkiä kaikkien kanssa". Kaikkien ystävä ei ole kenenkään ystävä. Se on itsestään selvää!
No eihän sulla ole mikään huoli kun ystäviä,kavereita ja menoa riittää.Hitto soikoon.
Se miksi vastaan tähän niin mulla oli yhdessä vaiheessa aikalailla sama tilanne ja sitten se kaikki rupesi ahdistamaan jotenkin ja halusin olla yksin ja nyt ei olekaan enää yhtään ystävää .
Päätä mitä sä haluut tai jäät vielä yksin niinkuin mä....
sinulla on kavereita, äläkä valita siitä ettei sinulla ole niitä sataa enemmän.
..kuulostat hieman liian itseäsi korostavalta.
En oikein usko, että kaikki ihmiset ympärilläsi vain miettisivät oletko heistä tarpeeksi hyvä ystävä ja kiinnostunut heistä. Ehkä heillä on muutakin miettimistä elämässään kuin sinä.
Niinkun tuossa aiemmin jo joku totesikin, et voi olla kaikkien ystävä oikeasti. Täyspainoisesti siis, eikä tarvikaan.
Ystävyys on aivan toista kuin kauhea porukka ympärillä, eikä kuitenkaan ketään johon voi satasella luottaa kun on vaikeata.
Aika paradoksi, että kirjoitit tälle palstalle. Se on toinen syy miksi kuulostat itseäsi korostavalta, täällä kun on tosiaan yksinäisiä.
Tai..sitten olet yksinäinen kaikkien niiden ihmisten joukossa.
Se onkin suurinta yksinäisyyttä.
Pidä ystävistäsi huolta, mutta älä haali kaikkia puolituttuja väkisin piireihisi, ne tulevat jotka todella haluavat.
Huonoina aikoina näet ne TOSIYSTÄVÄT, niitä ei yleensä sitten montaa olekaan.
Veikkaisin myös, että hän tuntee loputonta yksinäisyyttä kaikkialla ja kaikkien ihmisten kanssa. On jotenkin epävarma eikä luota kunnolla toiseen... Melko säälittävää, vaikka ulkoapäin se voisi näyttää kadehdittavaltakin.
Minä sain tuosta ihmisestä kuvan, että se on jotenkin narsistinen tai joku sosiopaatti, joka pyrkii kahlitsemaan ja hyväksi käyttämään muita ihmisiä ympärillään.