Hei, kertokaa astraalikokemuksianne. Ei linkkejä mihinkään sivuille tai mitään. Vaan omia kokemuksianne.
Itselleni kävi outo tilanne viimeyönä. Luin netistä juttua, miten pääsee asraalitilaan. No, koitin yöllä sitä. Sammutin valot. Oli ihan hiljaista. Piti etsiä joku kohde, jota voisi tuijottaa ja johon voisi keskittyä.
Katsoin sitten katossa olevaa lamppua. Otin mukavan asennon. Rentouduin. Tuijotin lamppua muutaman minuutin. Tyhjensin pääni ajatuksista. Silmäni menivät rauhallisesti kiinni.
Sitten tuli pelottava olotila. Se ei oikeasti ollut tästä maailmasta :/
Koko kehoa alkoi kihelmöimään. Ja tuntui, että käsi olisi rauhallisesti vapissut. Aivan kuin sähköä olisi virrannut kehon läpi. Teki mieli liikuttaa kättä, mutta en halunnut. Koska oikeasti tuntui, että se olisi onnistunut. En halunnut pilata sitä.
Vähän ajan päästä korvissa alkoi kuulumaan pelottavaa narinaa. Aivan kuin joku vanha kaapinovi, joka aukenee hiljaa itsekseen. Alkoi jo pelottamaan.
Kuuntelin ääntä. Teki mieli avata silmät ja kurkistaa, että mistä se kuuluu. Mutta en halunnut pilata sitä, koska tiesin melkein onnistuneeni siinä. Pian narina alkoi kovenemaan. Ja keho ei tuntunut enää miltään.
Sitten pelästyin niin paljon, että oli pakko avata silmät. Ja yhtäkkiä narina lakkasi. Olin tässä siis jossain valvetilassa. Koska unta se ei ollut, tiedän sen.
Kokeilin sitä sitten uudelleen. En päässyt yhtä pitkälle, mutta narina alkoi joka yrityskerralla (n. 4 kertaa). Tarkoituksenani oli päästä seikkailemaan New Yorkiin astraalitilassa (sehän pitäis onnistua).
Piti uudestaan yrittää, mutta nukahdin :D
Unessa kuitenkin kävin monissa paikoissa. Jossain maalla olevassa suuressa hallissa, jossain isossa kaupungissa. Siellä isossa kaupungissä oli talo, jossa puolestaan oli hissi. Hississä oli joku musta mies haavoittuneena. Huusi tuskissaan. Pelästyin tilannetta tosi paljon (unessa, mutta en ollut siinä näkyvissä. Uni oli aivankuin silmieni läpi kuvattu).
Lopulta uni loppui ja heräsin aamulla. Olo oli mukavan rentoutunut.
Nyt kysynkin, olisiko ollut jotenkin mahdollista, että olisin kuitenkin onnistunut tuossa? Oliko tuo unta, vai astraalikokemus. Tuo häiritsee mua tosi paljon...
Kertokaa omia kokemuksianne!
Itselleni kävi outo tilanne viimeyönä. Luin netistä juttua, miten pääsee asraalitilaan. No, koitin yöllä sitä. Sammutin valot. Oli ihan hiljaista. Piti etsiä joku kohde, jota voisi tuijottaa ja johon voisi keskittyä.
Katsoin sitten katossa olevaa lamppua. Otin mukavan asennon. Rentouduin. Tuijotin lamppua muutaman minuutin. Tyhjensin pääni ajatuksista. Silmäni menivät rauhallisesti kiinni.
Sitten tuli pelottava olotila. Se ei oikeasti ollut tästä maailmasta :/
Koko kehoa alkoi kihelmöimään. Ja tuntui, että käsi olisi rauhallisesti vapissut. Aivan kuin sähköä olisi virrannut kehon läpi. Teki mieli liikuttaa kättä, mutta en halunnut. Koska oikeasti tuntui, että se olisi onnistunut. En halunnut pilata sitä.
Vähän ajan päästä korvissa alkoi kuulumaan pelottavaa narinaa. Aivan kuin joku vanha kaapinovi, joka aukenee hiljaa itsekseen. Alkoi jo pelottamaan.
Kuuntelin ääntä. Teki mieli avata silmät ja kurkistaa, että mistä se kuuluu. Mutta en halunnut pilata sitä, koska tiesin melkein onnistuneeni siinä. Pian narina alkoi kovenemaan. Ja keho ei tuntunut enää miltään.
Sitten pelästyin niin paljon, että oli pakko avata silmät. Ja yhtäkkiä narina lakkasi. Olin tässä siis jossain valvetilassa. Koska unta se ei ollut, tiedän sen.
Kokeilin sitä sitten uudelleen. En päässyt yhtä pitkälle, mutta narina alkoi joka yrityskerralla (n. 4 kertaa). Tarkoituksenani oli päästä seikkailemaan New Yorkiin astraalitilassa (sehän pitäis onnistua).
Piti uudestaan yrittää, mutta nukahdin :D
Unessa kuitenkin kävin monissa paikoissa. Jossain maalla olevassa suuressa hallissa, jossain isossa kaupungissa. Siellä isossa kaupungissä oli talo, jossa puolestaan oli hissi. Hississä oli joku musta mies haavoittuneena. Huusi tuskissaan. Pelästyin tilannetta tosi paljon (unessa, mutta en ollut siinä näkyvissä. Uni oli aivankuin silmieni läpi kuvattu).
Lopulta uni loppui ja heräsin aamulla. Olo oli mukavan rentoutunut.
Nyt kysynkin, olisiko ollut jotenkin mahdollista, että olisin kuitenkin onnistunut tuossa? Oliko tuo unta, vai astraalikokemus. Tuo häiritsee mua tosi paljon...
Kertokaa omia kokemuksianne!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olin jotain 13 vuotias kun tämä tapahtui. Heräsin yöllä, oli aika valoisaa. Makasin selälläni sängyssä. Ensimmäinen asia mitä huomasin oli, kun katsoin huoneeni oviaukon peittäviä verhoja, että miksi ne ovat niin matalalla, ja katto on näyttäisi olevan lähempänä. Yhtäkkiä huomasin tuijottavani nukkuvaa itseäni huoneen toiselta puolelta. Katselin vain rauhassa itseäni, tai oikeastaan en enää ollut minä, en tiedä olinko kukaan. Mitään ajatuksia ei liikkunut mielessäni. En tiedä, minne olen matkannut tai mitä tehnyt, vai loppuiko olotila siihen. Aamulla herätessäni muistin nähneeni kumman todentuntuista unta, ja kerroin siitä ystävälleni, joka myös ihmetteli. Vuosia myöhemmin löysin käsiini kirjan, jossa kerrottii astraalimatkoista. Olin aivan järkyttynyt, sillä kokemukseni vastasi juuri kirjassa kuvattuja ohjeita.
Kirjassa kerrottiin myös juuri kuvailemasi tapa, millä "sielun" saa irtoamaan ruumiista. Totta kai me sitä yritimme, mutta itse en onnistunut. Siskoni kertoi, että hän oli myös yrittänyt sitä, ja juuri kun oli ajatellut ettei siitä tule mitään, hän ol avatessaan silmiään tuntenut ikään kuin "sielu" olisi "imaistu" takaisin kehoon. Muita tuntemuksia hän ei osannut kuvailla...
Sinun tapauksestasi en osaa sanoa. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta... Voi olla, että koska sait sen kerran melkein onnistumaan, niin nyt se sitten onnistuu huonommin, koska et ehkä osaa vapauttaa ajatuksiasi tarpeeksi tai jotain sellaista. Oletko yrittänyt sitä hiljattain uudestaan?
Minusta tuo unesi vaikuttaa hyvinkin siltä, että olit itse asiassa muualla toisessa olomuodossa. Varsinkin tämä: "Uni oli aivankuin silmieni läpi kuvattu)" on minullekin tuttua, esim. kerran tajusin (unessa) olevani sairaalahuoneessa seuraamassa läheiseni elvytysyrityksiä, ja samalla tavoin silloin katselin "silmistäni ulos", eli en nähnyt itseäni, tiedostin vain. Tilanne oli todellinen ja reaaliajassa, elvytys todella tapahtui ja minä - tai kroppani - makasin omassa sängyssäni toisessa kaupungissa, mutta silti näin ja kuulin tuon kaiken.
En ole koskaan tietoisesti yrittänyt irtaantua ruumiistani, mutta se on silti tapahtunut. Kerran vain huomasin leijailevani katonrajassa ja näin itseni (tai kuoreni, siltä se tuntui) makaavan hämärässä omalla sängylläni. En viitsi nyt kaikkia siinä kokemiani juttuja tässä selittää, mutta ainakin ensin pelästyin, sitten ajattelin innoissani, että nythän varmaan pystyn tästä lähtemään jonnekin - ja heti sen ajateltuani minut imaistiin (/imaistuin? - voi Suomen kieltä!) takaisin päälaen kautta tylsään kroppaani. Olin tästä tapahtumasta viikkokausia ihan tolaltani, ja vieläkin se ihmetyttää kovasti. Mutta tuntuu hyvältä, että elämä ja maailma ei ole vain tätä miltä näyttää.
Joo nuo sinun kuvaukset, eli kihelmöinti, sähkön tunne, oudot äänet(narina) ovat ihan perustapahtumia mitä eteen tulee kun astraaliruumis alkaa irtautua kehosta. Varsinkin nuo äänet voivat olla pelottavia, ja monet jättävätkin leikin kesken siinä kohtaa.
Itse harjoittelin tuota irtoilemista nuorena, ja monesti olisinkin siinä onnistunut, mutta sisu meni kaulaan siinä vaiheessa kun "oikeasti" alkoi kohota kohti kattoa. Siinä alkoi tulla mieleen vaikka mitä tyyliin "pääsenkö takaisin" ja "mitähän siellä näkyy" jne. joten itse en varsinaista kokovartalo-astraaliprojektiota ole kokenut.
Äitini astraaliruumiin olen nähnyt yksi yö..ja yhden sormen kylläkin sain irti yksi ilta...ja sekin säikäytti pirusti, vaikka tiesin mitä odottaa.
Noita juttuja ei kyllä tarvitsisi pelätä, sillä jokainen meistä irtoaa enemmän tai vähemmän joka yö, eli kyse on mitä luonnollisimmasta asiasta. Mitään vaaraa jäädä ulos ei ole, eikä kukaan pysty ottamaan kehoasi valtaan, eihän sitä kukaan ota valtaan nukkuessasikaan. Kyse on vain siitä, että astraaliprojektiossa tiedät koko ajan mitä tapahtuu, kun taas nukkuessasi nuo vaiheet joita kuvasit, menevät ohi tietämättäsi.
Sinulla on muuten lahjakkuutta tähän hommaan kun kerran jo ekan kerran onnistuit noin hyvin. Monet treenaa kuukausikaupalla, eikä pääse noin pitkälle.
-Pete
Olinkin jo unohtanut, että tänne tuon laitoin.
Uskon kanssa, että mulla on lahjakkuutta tohon. Uskon, että johtuu siitä kun olen perheen ainut lapsi ja pienenäkin vietin päivät melkeinpä yksin leikkiessäni. En edes halunnut kavereita.
Ja myöskin hyvä keskittymiskyky mulla on aina ollut. Mielikuvitusleikkejä paljon :D
Esimerkiksi en koskaan leikkinyt lelu-ukkeleilla mitä mulla oli. Vaan ikäänkuin pienenä heiluttelin niitä vaan kädessäni, ja loin mielessäni jonkun jännän tarinan Hämähäkkimiehestä tai sellaisesta. Ja sitten keksein itse vuorosanat, eli käytännössä näyttelin kaikki hahmot mielessäni. Ja välillä tuossa kesti monta tuntiakin. Ja lelukin oli vain rekvisiittaa, jos vaikka äiti yllättäisi. Ettei pitäisi mua ihan outona... joo, tiedän oon vähän outo. Mutta mielenterveys silti on ihan kohdallaan, vaikka joskus oudosti käyttäydynki.
Eli siis keskittyminen on mulla pienestä asti ollut erittäin hyvä. Myös koulussa olin aina se, joka vietti tunnit omiin ajatuksiinsa hautauteneena. Noh, mikäs siinä. Koulupäivät meni nopeasti, vaikka oppi menikin joskus vähän ohitse.
Myöskin nykyään viihdyn paljon omissa ajatuksissani. Olen useaan kertaan kanssa kokenut jonkun hengen läsnäolon kodissani.
Tosin nuo henkijutut jäi edelliseen asuntoon. Kaikki "en-ole-ihan-yksin-täällä" tuntemukset jäivät pois, kun muutin tänne. Ihan hyvä toisaalta.
On jäänyt tuo astraalijutut nyt vähän vähemmälle jostain syystä. Mutta tänä iltana taas pitää yrittää. Koska haluan tosiaankin onnistua tuossa.
Hyvä kuitenkin, että olen nyt oikeilla jäljillä. Hyvä tietää, että nuo narinat, värinät ym. kuuluvat asiaan. Illalla sitten vaan pelottomana koittamaan tuota.
Toivottavasti tällä kertaa onnistun.
Ja kiitoksia kaikille vastanneille. Mielenkiintoista lukea muiden omakohtaisia kokemuksia.
Hei vaan! Olen ihan puulla päähän lyöty kun löysin täältä netistä ihmisiä jotka todella kokevat myös ruumiista irtaantumista....
Itselläni on ainakin kaksi kokemusta...
Ensimmäinen oli tälläinen:
Nukkuessani olin yhtäkkiä ihan valkoisessa paikassa, siis jokapuolella oli ihan valkoista. Peljästyin ihan perseettömästi koska luulin olevani kuollut! Rupesin siinä sitten huutamaan ihan hulluna jumalaa ja äitiä. Huusin etten olisi vielä valmis kuolemaan. Tämän jälkeen ääni sanoi jollekki: " päästä se pois täältä".
Samantien näin huoneeni ylhäältä päin ja ennenkaikkea kiinnitin huomioni verhojeni kuviointiin, huomasin olevani katossa. Siitä sitten salamannopeasti siirryin kehooni, takaraivossani tuntui todella kuumalta, ja tämän jälkeen voimakas lähes mangeettimainen kuuma tunne meni päästä varpaisiin.... Raajojani pystyin liikuttamaan vasta kun tunne tuntui varpaissa...
Herättyäni itkin ihan hulluna ja pelkäsin nukahtaa uudelleen....
No.... tänä aamuna tapahtui uusi kokemus... Olin unessani jossain lumisessa paikassa, ja akvaarioni kalat uivat huurteisina ilmassa.... Huomasin jäisiä liikkuvia kaloja myös maassa ja rupesin keräämään niitä pelastusmielessä.... Siinä samassa siirryin luokkahuoneeseen, ja liitutaululla oli jotain epämääräisiä kuvioita... siinä samassa sain päähäni ajatuksen: Jos juoksen täysiä tuota kuviota päin niin irtaannun ruumiistani....
Ja juoksin sitten lujaa tuota kuviota päin....
Siinä törmäyksessä tunsin kun pääni alkoi taas kuumottamaan ja kuulin epämääräistä ääntä, kuin 100 sirkkeliä olisi ollut yhtäaikaa päällä. Peljästyin ja avasin väkisin silmäni... mutta sitten vaivuin uudelleen horrokseen ja päällimäinen tunteeni oli rauhallinen, en pelännyt. Irtaannuttuani joku vetäisi minut lantiosta kiinni pitäen mukaansa. menimme salamannopeasti avaruuteen, yritin puhua ja huutaa mutta ääntä ei tullut. Saavuimme punaiseen paikkaan, siellä oli tuulimyllyn näköinen hökötys... oli autiota.... Kysyin ääneen että missä ovat kuolleet ihmiset... kukaan ei vastannut... leijuimme harsomaisen valkeuden ohitse, ne olivat kuin pilvet... ja näin myös auringonloistoisen paikan... Sitten nopeasti olin ruumiissani ja heräsin. Kaikki oli hyvin muistissani...
Nämä kokemukset ovat saaneet minut tajuamaan että kuoleman jälkeen ei todellakaan jäädä ruumiiseen, elämä ei pääty kuolemaan.
Laittakaa muutkin omia kokemuksianne.