Tulin lukeneeni vanhoillislestadiolaista keskustelupalstaa. Siellä eräs henkilö kertoi jutun, jossa vl-mummo oli maannut sairaalassa kuolinvuoteella. Mummon luona oli käynyt helluntailaisia, jotka väittivät nähneensä enkeleitä. Tämän jälkeen paikalle oli tullut vl-uskova, joka oli siunannut synnit anteeksi.
No, pääpointti ei itse kertomuksessa, vaan kommentissa, jonka joku palstalainen oli laittanut. Se kuuluu näin: "Oli aika törkeää helluntailaisilta, että tulivat koko elämänsä uskomassa ollutta vanhusta hätyyttelemään.
Onneksi Jumala lähetti heti perään uskovan siunaamaan ja antamaan evankeliumia mummille."
Minun mielestäni tämä kommentti oli jokseenkin ilkeästi sanottu. Tiedän, etteivät vl:t pidä muita uskovia uskovina, mutta ei kai noin negatiivisesti voi heti ajatella? Kommentista saa sen kuvan, että helluntailaiset tulivat mummon luo pahat mielessä, kiusaamaan, tai viekottelemaan pois uskosta. Siksi haluaisinkin kertoa sellaisille vl:lle, jotka ajattelevat heti pahinta muista uskovaisista, omia kokemuksiani.
Useat tuttuni ovat helluntailaisia, luterilaisia tai vapaakirkollisia. Vl:lle näyttää olevan selvyys, että muita kuin vl:liä ei voi pitää uskonveljinä. Tämä ei ole selvää monille muille uskontokunnille. Kun siis tapaat esim. helluntailaisen ja keskustelun lomassa käy ilmi, että olet uskovainen, hän voi pitää sinua uskonsisarenasi/veljenäsi, vaikka tietäisikin että olet vl. Uskonkin, että kertomuksen hellarit pitivät sairasta mummoa uskonsisarena, jota he vilpittömästi halusivat auttaa. Aivan samalla tavalla kuin tämä hellareiden jälkeen tullut vl. halusi antaa synnit anteeksi mummolle, niin samalla tavalla hellarit halusivat auttaa. Enhän voi olla varma, mutta luulen niin.
Tällä palstalla sanotaan usein, että jos oppi on eri kuin vl:llä ei voi olla uskossa. Siitä tuli mieleen, että monet tuntemani uskovaiset (esim. hellarit) ovat vanhoja ihmisiä, jotka vain yksinkertaisesti uskovat. Eivät he ole perehtyneet teologisiin kysymyksiin esim. kasteesta, ehtoollisesta tai muustakaan opista. Uskon, että tällaisia ihmisiä on paljon myös vl:ssä: tavallisia uskovaisia, jotka vain ovat uskoneet seurakunnan opetukset. Eivät nämä uskovaiset tunne muiden kirkkokuntien tai yhdistysten opetuksia tai vivahde-eroja. Esimerkiksi äitini kuuluu helluntailaisiin. Ei hän tiedä, miten helluntailaisten opetus eroaa esim. vl:stä. Ei hän ole pohdiskellut opillisia kysymyksiä tms. Tämä ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä! Hän vain sattui etsimään Jumalaa kunnes helluntailaiset tulivat kohdalle. Hän löysi pelastuksen, uskoi syntinsä anteeksi. Hän siis uskoo kuin lapsi, yhtä vilpittömästi. Hän pitää kaikkia uskovia yhtenä laumana, koska ei tunne eroja kirkkokuntien välillä. Ja olen ihan varma, että jos sairaalassa makaisi sairas vanhus, jonka hän kuulisi olevan uskovainen, niin hän varmasti menisi hänen luokseen. Ei todellakaan hätyyttämään pahat mielessä, vaan uskonsisarena lohduttamaan ja antamaan syntejä anteeksi.
Olenkin usein miettinyt, että voisiko Jumala viimeisellä tuomiolla tuomita äitini kaltaisen ihmisen kadotukseen. Jos kävisi niin, että vl-oppi olisikin se oikea, niin mitä tapahtuisi äidilleni? Minun on hyvin vaikea kuvitella, että hän joutisi kadotukseen. Äitini vain uskoo, hän uskoo Jeesuksen olevan hänen vapahtajansa ja pelastajansa. Ei hän ymmärrä, että vl:n näkökulmasta mm. kasteoppi, rytmillinen musiikki tms. ovat vääriä. Voiko Jumala todella hyljätä tällaisen uskovan? Ei kai Jumala odota, että jokaisen uskovan pitäisi perehtyä teologisiin kiemuroihin? Ei kaikista vain ole siihen! Suurin osa uskovista ei tietoisesti halua rikkoa mitään Jumalan oppia. Minä uskon, että Jumala on laupias ja rakastava. En voi uskoa, että Jumala hylkäisi äitini tai muitakaan uskovia, vaikka viimeisellä tuomiolla kävisikin ilmi, että esim. heidät on kastettu aikuisena, ja että se olisi opillisesti väärin. En myöskään usko, että vilpittömästi uskova vl. joutuisi kadotukseen, jos kävisi ilmi, että joku opinkappale, johon hän uskoi, olikin "väärä".
Ihminen on kuitenkin vain ihminen. Jotkut tuntevat Raamatun läpikotaisin, osaavat kaikki koukerot. He pohtivat paljon teologisia kysymyksiä jne. En näe, että se olisi jokaisen ihmisen tehtävä. Kuinka moni tällä palstalla olevista on todella lukenut Raamatun kokonaan läpi, miettinyt opillisia asioita, pohtinut ja punninnut? Ehkä tälle palstalle hakeutuvat keskimääräistä enemmän pohdiskelevat, mutta varmasti suuri osa on oppinsa löytänyt kuulemalla saarnoja. Ne on sitten vain uskottu lapsenuskolla. Ei kai se ole väärinkään? Eikö Jumala edellytä vain täydellistä uskoa siihen, että Jeesus on vapahtaja ja syntien sovittaja?
Mitä mieltä muut ovat?
No, pääpointti ei itse kertomuksessa, vaan kommentissa, jonka joku palstalainen oli laittanut. Se kuuluu näin: "Oli aika törkeää helluntailaisilta, että tulivat koko elämänsä uskomassa ollutta vanhusta hätyyttelemään.
Onneksi Jumala lähetti heti perään uskovan siunaamaan ja antamaan evankeliumia mummille."
Minun mielestäni tämä kommentti oli jokseenkin ilkeästi sanottu. Tiedän, etteivät vl:t pidä muita uskovia uskovina, mutta ei kai noin negatiivisesti voi heti ajatella? Kommentista saa sen kuvan, että helluntailaiset tulivat mummon luo pahat mielessä, kiusaamaan, tai viekottelemaan pois uskosta. Siksi haluaisinkin kertoa sellaisille vl:lle, jotka ajattelevat heti pahinta muista uskovaisista, omia kokemuksiani.
Useat tuttuni ovat helluntailaisia, luterilaisia tai vapaakirkollisia. Vl:lle näyttää olevan selvyys, että muita kuin vl:liä ei voi pitää uskonveljinä. Tämä ei ole selvää monille muille uskontokunnille. Kun siis tapaat esim. helluntailaisen ja keskustelun lomassa käy ilmi, että olet uskovainen, hän voi pitää sinua uskonsisarenasi/veljenäsi, vaikka tietäisikin että olet vl. Uskonkin, että kertomuksen hellarit pitivät sairasta mummoa uskonsisarena, jota he vilpittömästi halusivat auttaa. Aivan samalla tavalla kuin tämä hellareiden jälkeen tullut vl. halusi antaa synnit anteeksi mummolle, niin samalla tavalla hellarit halusivat auttaa. Enhän voi olla varma, mutta luulen niin.
Tällä palstalla sanotaan usein, että jos oppi on eri kuin vl:llä ei voi olla uskossa. Siitä tuli mieleen, että monet tuntemani uskovaiset (esim. hellarit) ovat vanhoja ihmisiä, jotka vain yksinkertaisesti uskovat. Eivät he ole perehtyneet teologisiin kysymyksiin esim. kasteesta, ehtoollisesta tai muustakaan opista. Uskon, että tällaisia ihmisiä on paljon myös vl:ssä: tavallisia uskovaisia, jotka vain ovat uskoneet seurakunnan opetukset. Eivät nämä uskovaiset tunne muiden kirkkokuntien tai yhdistysten opetuksia tai vivahde-eroja. Esimerkiksi äitini kuuluu helluntailaisiin. Ei hän tiedä, miten helluntailaisten opetus eroaa esim. vl:stä. Ei hän ole pohdiskellut opillisia kysymyksiä tms. Tämä ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä! Hän vain sattui etsimään Jumalaa kunnes helluntailaiset tulivat kohdalle. Hän löysi pelastuksen, uskoi syntinsä anteeksi. Hän siis uskoo kuin lapsi, yhtä vilpittömästi. Hän pitää kaikkia uskovia yhtenä laumana, koska ei tunne eroja kirkkokuntien välillä. Ja olen ihan varma, että jos sairaalassa makaisi sairas vanhus, jonka hän kuulisi olevan uskovainen, niin hän varmasti menisi hänen luokseen. Ei todellakaan hätyyttämään pahat mielessä, vaan uskonsisarena lohduttamaan ja antamaan syntejä anteeksi.
Olenkin usein miettinyt, että voisiko Jumala viimeisellä tuomiolla tuomita äitini kaltaisen ihmisen kadotukseen. Jos kävisi niin, että vl-oppi olisikin se oikea, niin mitä tapahtuisi äidilleni? Minun on hyvin vaikea kuvitella, että hän joutisi kadotukseen. Äitini vain uskoo, hän uskoo Jeesuksen olevan hänen vapahtajansa ja pelastajansa. Ei hän ymmärrä, että vl:n näkökulmasta mm. kasteoppi, rytmillinen musiikki tms. ovat vääriä. Voiko Jumala todella hyljätä tällaisen uskovan? Ei kai Jumala odota, että jokaisen uskovan pitäisi perehtyä teologisiin kiemuroihin? Ei kaikista vain ole siihen! Suurin osa uskovista ei tietoisesti halua rikkoa mitään Jumalan oppia. Minä uskon, että Jumala on laupias ja rakastava. En voi uskoa, että Jumala hylkäisi äitini tai muitakaan uskovia, vaikka viimeisellä tuomiolla kävisikin ilmi, että esim. heidät on kastettu aikuisena, ja että se olisi opillisesti väärin. En myöskään usko, että vilpittömästi uskova vl. joutuisi kadotukseen, jos kävisi ilmi, että joku opinkappale, johon hän uskoi, olikin "väärä".
Ihminen on kuitenkin vain ihminen. Jotkut tuntevat Raamatun läpikotaisin, osaavat kaikki koukerot. He pohtivat paljon teologisia kysymyksiä jne. En näe, että se olisi jokaisen ihmisen tehtävä. Kuinka moni tällä palstalla olevista on todella lukenut Raamatun kokonaan läpi, miettinyt opillisia asioita, pohtinut ja punninnut? Ehkä tälle palstalle hakeutuvat keskimääräistä enemmän pohdiskelevat, mutta varmasti suuri osa on oppinsa löytänyt kuulemalla saarnoja. Ne on sitten vain uskottu lapsenuskolla. Ei kai se ole väärinkään? Eikö Jumala edellytä vain täydellistä uskoa siihen, että Jeesus on vapahtaja ja syntien sovittaja?
Mitä mieltä muut ovat?
Vastaukset 5
Vanhimmat
..kaikki maailman uskonnot ovat oksia samasta puusta, ikuisesta jumallisesta totuudesta ja viisaudesta. Ne käyttävät vain erilaisia käsitteitä, vertauskuvia ja symboleita. Itse asiassa on vai yksi vapahdukseen johtava tie mutta sitä voidaan kuvailla ja ilmaista monin eri tavoin.
Kaikkien uskontojen kehityksessä on kerran vaihe, yleensä silloin kun alkuseurakunnasta tulee valtionuskonto ja kehittyy instituutio, mikä tavoittelee valtaa ja auktoriteettia. Silloin vertauskuvat ja symbolit ymmärrettään pitkälti konkreettisesti. Nähdään vain muoto eikä kirjoituksia osata tulkita henkisen ja näkymättömän maailman suhteen. Oppi ja uskonto kangistuvat kaavoihin ja muutuvat ulkokohtaiseksi, noudattavat konkreettisen maailman lainalaisuuksia. Silloin ne muodostuvat vankilaksi ja menettävät alkuperäisen henkensä ja voimansa parantaa.
Itse uskon, että kaikki maailman uskonnot ovat jollain tapaa lähtöisin sisällämme olevasta jumalakaipuusta, mutta Saatana viekkaudellaan on huijannut ihmisiä ja saattanut ns. väärään rauhaan tai väärään pelastusvarmuuteen mm. muslimeja, buddhalaisia ja Jehovan todistajia.
Jeesus nimi on annettu kuitenkin. Huomaa, kuka/mikä on Sana?
Joh, 1.
1 "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt."
"erota ja yhdistä", sanoo viisaus. Uskonto on latinaksi religio ja tarkoittaa uudelleen yhtymistä/yhdistymistä. Syntiä on se, mikä erottaa Jumalasta. Tuhlaajapoika eroittautui ja yhdistyi jälleen. Aatamikin eroittautui. Toinen Aatami eli Jeesus Kristus sovitti sanoessaan: "minä ja Isä olemme(jälleen) yhtä."
Minä = persoonallisuus, Jeesus eli Jumalan Poika. Isä = Kristus, Jumala.
Psykologisesti minä on ylitajunta, tietoisuus. Isä on alitajunta. Meissä kaikissa on jumalallinen Henki eli Jumala, joka voi yhdistyä persoonallisuutemme kanssa yhdeksi.
2.kor.11:3. Mutta minä pelkään, että niinkuin kärme vietteli Evan kavaluudellansa, niin myös teidän taitonne turmellaan siitä yksinkertaisuudesta, joka on Kristuksessa.
4. Sillä jos se, joka teidän tykönne tulee, toisesta Jesuksesta teille saarnaa, josta emme saarnanneet, taikka jos te toisen hengen saatte, jota ette ole saaneet, eli toisen evankeliumin, jota ette ole ottaneet vastaan, niin te sen oikein kärsitte.
Kun mumma joka makasi sairaalan vuodeosastolla oli vL:ä ja joitain mm. sukulaisia oli paikalla, jotka olivat hellareita. He hehkuttelivat, että "mumma" näki enkeleitä, Kun VL-puhuja tämän hoksasi, hän sanoi, ettei enkeleitä näkemällä pääse taivaaseen, vaan kun synnit on anteeksi ja siunasi mummelia.
Toisessa yhteydessä kävi vielä ilmi, että mummelin poika oli tullut helluntaiuskoon, jolloin mumma oli itkenyt varmaan viikon.
Eli tässä mielessä oli rumaa mennä siunaamaan mummelia, kun hän oli toisin uskomassa.