eli kun a kosii btä ja b ei suostu ni eikös silloin yleensä erota?? vai erotaanko? vai jatketaanko suhdetta katkerana siitä että toinen kielsi ikuisen rakkauden syystä tai toisesta.
kun toinen ei suostu
mitä mitä häh?
185222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ei kaikille tarkoita että kieltäytyy ikuisesta rakkaudesta. Tietysti jos olet varma että se juuri sitä tarkottaa myös kumppanillesi niin ehkä tilanne on toinen. Mutta miksi pitää päästä naimisiin jos kaikki on muuten hyvin sellaisenaankin?
se on ikään kuin merkki ikuisesta rakkaudesta. mutta ei sitä mulle nähtävästi likene.
:( ikävää
mua on kosittu, ex mies kosi eräänä vappuna, mutta en suostunut. hän tiesi mielipiteeni asiata jne.. olin snaonut jo aiemmin, että en niin perusta kihlauksesta..sormuksista jne..mutta hän oli enemmänkin kihlautuvaa tyyppiä...
meidän suhde jatkui siitä ihan normaalisti eteenpäin.. kukaan ei ollu katkera tms.
mitäs perusteluja tällä B:llä oli, kun sanoi ei?
oletan että häneltä löytyy joku syy... kukaan joka toista rakastaa ei tahalleen ketään loukkaa tms.. jos kuuntelisit B:tä sinulle ehkä selviäisi mikä oli syynä...
joskus joillakin asioiden sulattelukin kestää tovin.. anna aikaa. kissa on ainakin ostettu pöydälle.
ei se rakkaus katoaa siihen, että ei mennä kihloihin.
"...mitäs perusteluja tällä B:llä oli, kun sanoi ei?"
Syyt tarvitaan, jos haluaa mennä naimisiin jonkun kaqnssa, ei siihen, ettei halua.
En mäkään ole suostunut (olen nainen), vaikka jatkuvasti hän sitä kyselee - vieläkin melkein parinkymmenen vuoden seurustelun jälkeen. Syy on, etten ole rakastunut.
Mun mielestä se pitää riittää. Yhdessä kyllä ollaan koko ajan "kuin" aviopari saman katon alla ja yhteinen lapsikin on siunaantunut.
mies aikanaan kosi kun esikoista odotin,suostuin sillä ehdolla kunhan ei tarvitse heti rynnätä vihkikaavoja täyttämään...ja eipä se mieskään halunnut kun vain kihloihin,mulle riitti tämäkin ihan hyvin...no nyt on tuo mies halunnut naimisiin ja ompa kysäissytkin jokusen kerran mutta on pakit saanut,nyt kysyi taas multa tuossa toukokuussa ja nyt sitten päätin suostua.Elokuussa siis on meidän häät,jos se mies tulee tuosta onnelliseksi niin mulle ihan sama,minä rakastan miestäni ilman mitään paperin paloja.
Et ole rakastunut. Miksi sitten parikymmentä vuotta yhdessä???
Sydän kertoo kyllä, ei nettipalstat, ei lehdet, ei tuttavuudet, ei mikään muu. Kun sydäntä kuuntelee, saa rauhan ja tietää tehneensä oikein. Sen sykkeeseen ei voi vänkäämällä vaikuttaa mitenkään. Sääliksi käy pakkoliitoissa elämäänsä eläviä, kaikkensa tulis tehdä moisesta vapatumiseen.
niin tuota se kihlautuminen tarkoittaa avioliittolupausta.
Itse suostuin kun mieheni kosi, kihlauduimme ja menimme avioliittoon. Yhä onnellisesti yhdessä. Enpä olisi edes harkinnut muuta vaihtoehtoa.
tykkään hänestä: tullaan hyvin toimeen, tykätään monista samoista asioista ja "sekin" sujuu.
En mene naimisiin, koska en rakasta, tai en tiedä mitä rakkaus edes on. Meillä on erilainen "maailmankatsomus" ja musiikkimaku. Ne nyt saattavat tuntua pikkuseikoilta, mutta niihin joutuu törmäämään joka päivä.
kun joku (hän) rakastaa liikaa, on vaikea sanoa yhdessäololle EI. Varsinkin, kun ei ole muutakaan tekemistä. En kadu.
taidatkin juosta puolisosi rahojen perässä... onko tuo sitten ihme jos avie-ero tilastot senkun suurenee kun nää idiootit juoksee heti hääpukuja ostamaan kun mies on sen kihlan pujottanut sormeen...Minusta on ainakin parempi "pelata" varman päälle ja katsoa että mitenkä se tästä sujuu...Tiedän kyllä mitä kihlautuminen merkitsee,mutta moni muu tuntuu sen ottavan hyvinkin kevytkenkäisesti
Kyseinen kirjoittaja ei kertonut, että olisi heti rynninyt vihille kihlauksen jälkeen. Hän kertoi, että kihlaus johti avioliittoon, mutta ajasta ei ollut puhetta. Pitikö siis väkisin keksiä riidan aihetta?
vastasin mielestäni niin asiallisesti kun vain voi moiseen "käsitteet sekaisin sulla" kommenttiin...anteeksi nyt vain jos olisin tiennyt että tuohon ei olisi saanut vastata mitään niin olisin tietysti ollut vastaamatta..Näinköhän halusit tähänkään vastausta
ihan normaalia ettæ asut jonkun kanssa yhdessæ ja olet tehnyt hænelle LAPSEN ILMAN RAKKAUTTA! HÆPEÆISIT.
Voi elämä, sen saa tasan niin vaikeaksi kuin haluaa. Sormus määrittelee yhtäkkiä koko ihmisen olemassaolon, voi elämä ----älä jätä?
Minulle kävi niin, että miesystäväni kosi ja sitten hän ei itse suostunutkaan kihloihin. Hän siis muutti mielensä yhtäkkiä. Näinkin voi käydä. En suuttunut ollenkaan, sanoin vaan, että ei tässä mikään kiire ole.
Eikö muka teillä ole tuota "ikuista rakkautta" ilman kihlautumista ja avioliittoa?
Onko "ikuinen rakkaus" mahdollista vain ja ainoastaan kihloissa/avioliitossa ollessa?
Huh hei.
Ehkä hän vain koki että hän ei ole valmis vielä kihloihin/naimisiin, ei silloin kannata suostua kosimiseen.
En vain näe syytä miksi siitä pitäisi vetää herneet nenään ja "katkeroitua" ja mahdollisesti erota.
Tiedän moniakin pareja, joissa on jompikumpi osapuoli kosinut, ja se "kosittava" osapuoli on kieltäytynyt ensimmäisellä kosinnalla, ei heillä ole mitään katkeroitumista tapahtunut eivätkä he ole eronneet.