Miksi aina pitää pohtia toimiiko joku käytännössä vai ei? Eikö olisi parempi jos sitä ei ikinä tarvitsisi todeta?? Esim. (erästä opettajaa lainaten) Ei tenniksenpelaaja harjoittele lyömään palloja pystyäkseen lyömään häntä kohti heitetyn kiven tai juoksija juoksemaan lujaa päästäkseen pakoon tositilanteessa!!!
Uskon itse kyllä vakaasti että laji kuin laji toimii, kyse on tuhansista treenitunneista!!!!!
Uskon itse kyllä vakaasti että laji kuin laji toimii, kyse on tuhansista treenitunneista!!!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen samaa mieltä siinä,että ei ole toivottavaa
joutua testaamaan tekniikan toimivuutta "kadulla".
Tosin monet ammatiryhmät joutuvat sen tekemään
samoin kuin monet itseänsä puolustammaan joutuvat
kansalaiset.
Jos nyt aikidosta puhutaan niin porukka jakautuu
karkeasti ottaen kahteen leiriin.
a)niihin,jotka teenaavat lajia liikunnallis-filo-
sofisista syistä(mikä on ihan OK.).
b)ja niihin,joilla on tietty humaani lähestymis-
tapa mutta eivät halua tinkiä aikidon "martiaali-
sista" ja puolustuksellisista lähtökohdista.
Ryhmän "b" kohdalla, esille nousee kysymykset:
tekniikoiden toimivuudesta,ajanmukaisten hyökkäys-
muotojen sekä veitsi että ase torjuntojen ja yli-
päänsä täyden tekniikka valikoiman liittämisestä
harjoittelu ohjelmaan.
Mielestäni järkevä lähtökohta olisi tunnustaa mo-
lemmat näkökulmat (jotka,niin suomalaisten kuin
ulkolaistenkin harrastajien keskuudessa ovat sel-
västi esillä),ja luoda puitteet, jossa molemmat
ryhmät voivat toteuttaa sitä näkemystä,joka heil-
lä on aikidosta.
Muistuu vielä mieleen eräs sensei,joka sanoi siir-
tyneensä judosta aikidoon,koska halusi harjoitel-
la lajia,jolla pystyisi puolustautumaan sekä asee-
tonta että aseellista hyökkääjää vastaan(oli myös
kiinnostunut tekniikoiden toimivuudesta ja jopa
testasi niitä...).
Se on nähtävä. Eniten nämä lajit on kuitenkin urheilua. Kyllä se liikunnan riemu sais olla se päälimmäinen motivaattori jos Budolajeihin eksyy.
"Miksi aina pitää pohtia toimiiko joku käytännössä vai ei?"
Jos joku inhottava ihminen esim. haluaa lyödä sinua vasaralla päähän, käytätkö mieluummin sellaista vastatekniikkaa, joka toimii, vai sellaista, joka ei toimi? Aivan, siksi sitä on hyvä pohtia.
"Eikö olisi parempi jos sitä ei ikinä tarvitsisi todeta??"
Eli vasaramiehelle sanotaan: "Ole hyvä, äläkä lyö minua vasaralla päähän, koska en tiedä, toimiiko vastatekniikkani." Vai? Siitä, että olisi hyvä, ettei vasaramiestä tule, ei seuraa, etteikö sitä voisi tulla.
Nää on vähän ikuisuus-kysymyksiä, kun toisaalta voitais sitten pohtia onko "vasara" sitten se paras ja toimivin laji. Mun näkökanta on se, että treenata kannattaa ennenkaikkea koska se on hauskaa ja kohottaa kuntoa. Ymmärrän niitä jotka paljon pohdiskelee tätä ip. näkökulmaa. Niin minäkin nuorena poikana. Näin vanhana pappana se on täysin marginaalinen näkövinkkeli. Oliskos se sitten sitä tän lajin tuomaa "viisautta" ? Koetan pitää itseäni vetreänä ja hyvällä mielellä. Siksi treenaan.
En ymmärrä miten täällä on näin naiivia porukkaa. Onko niin, että kaikki muut itsepuolustuslajien harrastajat ovat salilla treenaamassa ja minä olen ainoa joka tänne on eksynyt?
Eivät tietenkään kaikki lajit toimi itsepuolustuksena. Vaikka treenaisi tuhansia tunteja jotain toimimatonta "itsepuolustuslajia", ei se tarkoita, että osaisi puolustaa itseään, esimerkiksi pahoinpitelytilanteessa. Toivottavasti tällaisten lajien harrastajat huomaavat lajinsa toimimattomuuden jossain muussa kuin todellisessa vaaratilanteessa. Suosittelisin teitä tutustumaan lajeihin ennen kuin kirjoitatte niiden toimivuudesta. Monesti tietämättömät kirjoittajat huonontavat tietämättömyydellään oman lajinsa lisäksi myös muiden lajien mainetta. Harrastan lajia jonka tiedän tarpeen tullen toimivan; En kuitenkaan ala mainostamaan lajiani internetissä kellekään, koska se luultavasti vain toimisi päinvastoin ja huonontaisi lajini imagoa.
Tennistä ei pelata siksi, että haluttaisiin puolustaa itseä kivien heittelijöiltä. Tennis on kilpaurheilua. Itsepuolustuslajiin kilpailu ei kuulu, vaikka se on tullut osaksi joitakin lajeja. Kilpailumenestys ei takaa kykyä suojella itseään. Salilla ottelu ja oikea kamppailu ovat kaksi eri asiaa.
Tietenkin pitää miettiä toimiiko jokin tekniikka käytännössä. Sehän on itsepuolustuslajin perimmäinen tarkoitus, että oppii puolustamaan itseään.
Ei ole väärin, että harrastaa itsepuolustuslajia siksi, että kunto nousisi ja olisi hauskaa - minäkin nautin liikunnasta. Mutta en ymmärrä miksi itsepuolustuslajin harrastamisen "päälimmäinen motivaattori" pitäisi olla urheilu, kun kerran kyseessä on laji joka on kehitetty itsensä puolustustamista varten.
Kuulostaa siltä, että nyt on jollakin / joillakin mennyt itsepuolustuslaji pahasti sekaisin kamppailu- ja urheilulajien kanssa. Toivottavasti en saa vastaukseksi joitain vanhojen gurujen viisauksi ja elämänfilosofioita, koska itsepuolustuslajit ja uskonnot ovat, uskontojen tärkeyttä ihmisen elämässä yhtään vähättelemättä, kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Itsepuolustusta voi harrastaa länsimaisittain ilman poppakonsteja ja "kaikkea ympäröiviä energiakenttiä". Nyt minä lähden treeneihin...
On koitettu vähän saarnata. Nimittäin, että eniten nämä lajit on kuitenkin urheilua. Toinen asia on sitten se mitä ei myöskään passaa unohtaa.
Kyllä kukin on se yksilöllisten ominaisuuksiensa summa. Tahtoo sanoa, että on pirun kovia ja harrastelijatason edustajia missä lajissa sitten ikinä. Meinaa myös sitä, että toinen soveltaa lajia paremmin tilanteeseen x kuin toinen. Sikälikin on täysin turhanpäiväistä käsitellä Budolajia X sen toimivuuden kannalta. Autoja voidaan verrata toisiinsa ei lajeja.
""Itsepuolustusta voi harrastaa länsimaisittain ilman poppakonsteja ja "kaikkea ympäröiviä energiakenttiä".""
Se on just noin. Mitä kauemman harrastat sitä enemmän löydät lajista. Ja se mitä löydät ei ole mitään maagista tai ylivoimaista tietoa ja taitoa. 16 vuoden kokemuksella voin sanoa että hallitsen lajini.
Kyllä lajeja voidaan vertailla keskenään, mutta pitäisi muistaa mihin mikäkin laji on tarkoitettu..
Ei se ole lajista kyse vaan oppilaasta.
Niin ja tietenki opettaja on myöskin todella tärkeä. Nykyään lajeja opettaa kaikenlaiset huuhaa tohtorit, ei ihme kun on alkanut heräämään keskustelua taistelulajien toimivuudesta.
aloitin taannoin itse aikidon harjoittelun, joten ajattelin kertoa, miten päädyin juuri tähän lajiin. siis painotan sanaa aloitin, puhun nyt lajista saamastani mielikuvasta ja ensimmäisten treenien tuomista ajatuksista.
aikoinaan harrastin jokusen vuoden karatea. hauskaa ja hyödyllistä, kunto ja tietynlainen itseluottamus nousi ja oman kehon tuntemus parani huomattavasti. erinäisistä syistä harrastus jäi, välissä meni liki vuosikymmen. pari vuotta takaperin rupesin sitten ajamaan bussia, eli kunto laski romahdusmaisesti. entiset pitkät reippaat kävelylenkit jäivät (ikävä totuus: mitä enemmän töitä teet, sitä vähemmän liikut), ja kun alkaa jo ikäkin (32v.) painaa, oli pakko tehdä asialle jotakin.
ensinnäkin tuo kuntopuoli. jonnekin thaiboxingsalille tällainen 32-vuotias äijä on kyllä ainakin tässä kunnossa jo auttamattoman vanha, piti siis löytää jotakin, jossa otetaan hiukan iisimmin. ainakin nyt tuntuisi, että tämä laji pikemminkin vahvistaa paikkoja kuin hajottaa. tuskin kannattaisi repiä itseään hillittömissä potkutreeneissä vain huomatakseen, etteivät paikat kestä.
nykyisessä työssäni olisi myös joskus (hyvin harvoin, onneksi) ollut käyttöä muutamalle pikku jekulle. potentiaaliset ryöstötilanteet tapahtuvat todennäköisesti aina osapuilleen samasta suunnasta samalla tavalla. rähisevien humalaisten raahaaminen ulos onnistuu takuulla paremmin jollain kätevällä lukolla kuin perinteisellä niskaperseotteella. no, kyllähän SILLÄKIN aina jotenkin onnistuu:) vanhassa kunnon aamukolmen nakkijonossa en ole seisoskellut enää vuosiin, joten sellaisia tilanteita tuskin tulee. tuosta todellisesta tappelusta: kännikala on aina heikoilla. niin se vain on.
kolmantena pointtina tulee vielä tietynlainen muodon ja kauneuden arvostus. erilaisten liikkeiden ja liikesarjojen hiomisessa mahdollisimman vaistonvaraiseksi ja taloudelliseksi on jotain hyvin esteettistä.
tällaiset ajatukset johdattivat minut aikidosalille. ainakin näin aluksi olen tuntenut olevani täysin oikeassa paikassa. ehkä joku lajia pidemmältä ajalta tunteva voisi kertoa, olenko saanut oikean kuvan.