Osaisiko kukaan sanoa kuoleeko 80% saarenmaahan jos sitä juo 2,5 dl puolessa tunnissa ja siihen vielä 3000 mg mirtazapinia. Tiedän että tuo kyseinen lääke ei ole tappavaa mutta auttaisikohan se alkoholia tappamaan minut?
tämä taitaa myös olla väärä paikka tälle keskustelulle mutta olen pulassa tämän masennuksen kanssa ja haluan tehdä siitä lopun :'(
tämä taitaa myös olla väärä paikka tälle keskustelulle mutta olen pulassa tämän masennuksen kanssa ja haluan tehdä siitä lopun :'(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ainakin mielikuvitusta olet tuota coctailia suunnitellessasi käyttänyt, mutta mikä tuo lääke on ja mihin se on tarkoitettu? Ei alkoholi mihinkään ihmeisiin pysty, mutta voisitko suunnittelujesi lomassa lukaista , kun äsken kävin heittämässä ajatukseni eräälle, joka otsikossaan pohti itsaria tai pois lähtemistä. Että jos säkin tekisit itselles vielä yhden palveluksen ja kokeilisit, saatko noista mainitsemistani paikoista apua. Yksin on aivan turha yrittää nostaa itseään masennuksen rotkosta. Terveyskeskuksen päivystykseen nyt heti tai soita aamulla mielenterveystoimistoon ja kerro mikä pyörii mielessä. Kyllä ne osaa sua auttaa, se on niiden ammatti ja ne saa siitä palkan. Ja turha luulla että olisit ainoa masentunut; noihin mtt:n vastaanotoille on aina jonoa, mutta sieltä annetaan kyllä akuuttiaikojakin. En sano lopuksi, että piristy nyt vähän, kun tiedän ettei se pahemmin auta...
En tiedä tosta lääkepuolesta mutta omien kokemusten mukaan viinan kanssa ei synny hyviä tuloksia. Tai sitten olen vain ottanut liian vähän ja liian
hitaasti mutta olen kuvitellut että saan kännistä rohkeutta toteuttaa aikeeni loppuun asti.
Joka tapauksessa olen aina saanut aivan hirveän krapulan. Lisäksi olen kännissä paljastanut asioitani väärille ihmisille ja laukonut erinäisiä totuuksia. Sitten on ollut aika hirveetä huomata jääneensä eloon kun on hankkinut uusia vihamiehiä. Eikä kellekään kehtaa sanoa että on halunnut kuolla.
Varmaan muuten aika moni silti tappaa itsensä kännissä. En silti rohkaise ketään tappamaan itseään.
yks tabletti sisältää 30mg vaikuttavaa ainetta. Vaikutus alkaa noin kahden viikon kuluttua ja sitä pitäisi käyttää n. 4-6kk Tuolla ylänurkassa on rivi johon voi kirjoittaa etsittävän lääkkeen tms. aiheen sit painatte hae nappia niin eiköhän sielt jotain tietoa tule.
ketjusta mun tarina. Jos se antaisi toivoa paremmasta.
Hm... en tuosta sekotuksestasi tiedä, mutta haluan sanoa olleeni samassa tilanteessa. 2 kertaa olen ollut aivan kypsä tekemään itsarin.
No, kuitenkin, kun minulla on mieltymyksenä hukkuminen niin minun sotasuunnetelmissani on juoda itseni niin humalaan että juuri ja juuri tajuan mistään mitään ja sitten kävellä järveen niin varmana hukkuu :D
Ajattelin tuota vinkata kun juomisesta tunnut pitävän :) Meinaan vatsahuuhtelu ei ole kiva kokemus.
kodinhengetär: kokemuksesta tiedän, että kun on vakavissaan itsemurhaa aikomassa ja väsynyt kaikkeen ei jaksa yrittää apua. Ja minulle oli aikamoinen saavutus on 5 vuoden jälkeen sain itseni menemään terveyskeskuskeen ja hakemaan apua kun aiemmin en siihen pystynyt. Nyt olen sattuneista syistä jättänyt psygologin ja lääkkeet... en pysty menemään saati soittamaan (en pysty lausumaan vakavissani ääneen masennus -sanaa) minnekkään apujuttuihin. Se tuntuu niin vaikealta. Pelottaa miten suhtaudutaan jne.
No, mutta. Viestiketjun kirjoittajalle: tiedän tunteesi, olotilasi ja tiedän, että toivot minun tuon äskeisen viestini jälkeen kuitenkin sanovan tämän: Toivon, että löydät toivoa elämääsi ja huomaat, että olet tekemässä lopullisen päätöksen.
Kun minä menin laivalle tässä kesäkuun alussa... Elin viimmeiset 3 viikkoa kuin viimmeisiä päiviäni. Huomasin olevani kyynel silmässä kun lähdin koulusta ja kun lähdin kämpältä, kun tapasin ystäviäni, kun katselin tavaroitani tai kun tein jotain mistä vielä nautin esim. söin lämpimänä päivänä suklaajäätelöä, josta niin pidän. Olen kyyneleet silmissä nytkin kun muistelen sitä tunnetta: Pian tämä kaikki on ohitse. Laivalla sitten tarkoitukseni oli hypätä kannelta. Ajattelin, että hukun kuitenkin kun jos maata ei ole näkyvissäkään. Jostain syystä pitkän mereen tuijottelun ja jäähyväisajatusten, kyynelten ja muisteluiden keskellä.. käännyin ympäri ja kävelin sisälle. En pystynyt! Annoin itselleni liikaa aikaa miettiä! Eli jos haluaa kuolla, se täytyy tehdä heti mitään ajattelematta.
En voi sanoa, että elämäni olisi tässä kuukauden aikana parantunut, mutta en tiedä... en taida uskaltaa kuolla... Joskus huomaa masentuneensa entisestään kun huomaa että "minä en pysty edes viemään itseltäni henkeä"...
Voi miksi olemme edes syntyneet tähän tuskaiseen maailmaan! Ja elämäkö lahja?
No tervehdys! Kuule Kuroi, kyllä tiedän tasan tarkkaan mitä masentuneena jaksaa tai ei jaksa, mutta ei vaan jotenkin anna kantti myöden kirjoittaa, ettei mikään kannata tai auta. Et kuollaan kaikki pois.. Kas kun tarpeeksi usein käy niin, että juuri kun on saamassa itseltään hengen vietyä, joku tampio tulee ja vie hoitoon, on tullut mieleen ettei kuoleminen ole ehkä mun kohtalo, ainakaan just tänään. Mutta jos yksikin elämäänsä kyllästynyt olisi niin naiivi, että uskoisi saavansa apua jostain puhelinsoitosta ja sitten yllätyksekseen saisikin, niin se ois tuon avunhaku kannatta-lässytyksen arvoista. Tätä mieltä olen.
Olet ilmeisesti jo palannut gastroskopiasta.
valojavarjo odottaa lupaamaasi viestiä.
Just kirjoitin! Gastroskopiasta palasin hengissä, pyysin kaikki mahdolliset puudutteet ja huumeet mitä oli tarjolla ja jesh!! Tein eilen kolme eri ruokalajia jääkaappiin varalle, kun ajattelin, että jos mä vaikka onnistuisin kupsahtamaan sinne tutkimukseen, mutta paskat mitään kuolin. No, nyt lähden pojan kanssa kauppaan, kukas sinne yksin uskaltais..Ai niin, jotkut kun ei oo hulluja...
sä sammut.
sä voit pahoin.
sulta menee näkö.
ei kannata.
ota mieluummin kaksi puolen desin paukkua ja mene sängyn päälle parantamaan maailmaa...