Kelan terapiat, jonot, yksityiset....

kun tässä odottelen aikaa Psykiatrille,
joka tekee testin olenko masentunut ?
Saa nähdä kuin tän pimun käy,
mut nyt oon ainakin masentunut.

Kiitos, kun kirjoitit sain paljon
uutta tietoa.

sauvatar kirjoitti:

kun tässä odottelen aikaa Psykiatrille,
joka tekee testin olenko masentunut ?
Saa nähdä kuin tän pimun käy,
mut nyt oon ainakin masentunut.

Kiitos, kun kirjoitit sain paljon
uutta tietoa.

diagnosoitiin toukokuussa keskivaikea masennus, terapiaa varten arvioon pääsen aikaisintaan syyskuussa, mutta lääkkeet kirjoitettiin puhelimessa minua näkemättä neljälle kuukaudelle!!!

En ole milloinkaan aiemmin syönyt mielialalääkkeitä, paitsi ciprelexiä paniikkihäiriöön...en tasan uskalla aloittaa masennuslääkkeitä ilman mitään "seurantaa" tms

Siispä odottelen syksyä ja syön tarvittaessa peiton alla jäätelöä =)

katja kirjoitti:

diagnosoitiin toukokuussa keskivaikea masennus, terapiaa varten arvioon pääsen aikaisintaan syyskuussa, mutta lääkkeet kirjoitettiin puhelimessa minua näkemättä neljälle kuukaudelle!!!

En ole milloinkaan aiemmin syönyt mielialalääkkeitä, paitsi ciprelexiä paniikkihäiriöön...en tasan uskalla aloittaa masennuslääkkeitä ilman mitään "seurantaa" tms

Siispä odottelen syksyä ja syön tarvittaessa peiton alla jäätelöä =)

= Sepram jota syön myös paniikkihäiriöön
ja voihan olla,
että nämä paniikkihäiriöt ovat psyykkisiä oireiluja masennuksesta.
Muistan kyllä, kun Sepramia aloin
syömään niin samalla mielialani
kohentui huomattavasti ja lääke myös
poisti paniikkikohtaukset.
Samalla oli iso lääkemuutos
epilääkkeissäkin.

Sitten jaksoin alkaa elää ja,
kun sain pois tasapainohäiriöt ym.
ikävät sivuoireet epilääkkeistä aloin pyöräilemään, kävelemään paljon
ja sauvailee.
Nyt ostin ne ihanat rullaluistimet ja
niiden harjoittelu on jäänyt vähiin,
kun kaverin saaminen mukaan ulos on
hankalaa ja yksin en lähde.

sauvatar kirjoitti:

= Sepram jota syön myös paniikkihäiriöön
ja voihan olla,
että nämä paniikkihäiriöt ovat psyykkisiä oireiluja masennuksesta.
Muistan kyllä, kun Sepramia aloin
syömään niin samalla mielialani
kohentui huomattavasti ja lääke myös
poisti paniikkikohtaukset.
Samalla oli iso lääkemuutos
epilääkkeissäkin.

Sitten jaksoin alkaa elää ja,
kun sain pois tasapainohäiriöt ym.
ikävät sivuoireet epilääkkeistä aloin pyöräilemään, kävelemään paljon
ja sauvailee.
Nyt ostin ne ihanat rullaluistimet ja
niiden harjoittelu on jäänyt vähiin,
kun kaverin saaminen mukaan ulos on
hankalaa ja yksin en lähde.

sama kuin Sepram, Cipramil sen sijaan on tismalleen sama lääke, eicät ole edes rinnakkaisia.

Asian voi tarkistaa vaikkapa os. http://www.yliopistonapteekki.fi

Cipralexin ja Cipramil/Sepramin niiden rinnakkaisten vaikuttava aine on eri.

katja kirjoitti:

diagnosoitiin toukokuussa keskivaikea masennus, terapiaa varten arvioon pääsen aikaisintaan syyskuussa, mutta lääkkeet kirjoitettiin puhelimessa minua näkemättä neljälle kuukaudelle!!!

En ole milloinkaan aiemmin syönyt mielialalääkkeitä, paitsi ciprelexiä paniikkihäiriöön...en tasan uskalla aloittaa masennuslääkkeitä ilman mitään "seurantaa" tms

Siispä odottelen syksyä ja syön tarvittaessa peiton alla jäätelöä =)

sinulle kirjoitettiin? Cipralex on antidepresantti....

kylläkään kirjoitti:

sama kuin Sepram, Cipramil sen sijaan on tismalleen sama lääke, eicät ole edes rinnakkaisia.

Asian voi tarkistaa vaikkapa os. http://www.yliopistonapteekki.fi

Cipralexin ja Cipramil/Sepramin niiden rinnakkaisten vaikuttava aine on eri.

tarkoitin että Cipralex ei ole sama kuin Sepram, sitä kun kirjoittaa liian nopeasti niin sattuu virheitä, liian usein.

Cipramilhan ei enää kuulun KELA-korvattaviin, Sepram sen sijaan kuuluu, nämä kaksi lääkettä ovat tismalleen samanlaisia, ei edes sidosaineissa ole mitään eroa, tulevat vain tehtaalla eri hihnalta.

Cipramil/Sepram ja niiden rinnakkaiset, sitalopraamia vaikut. aineelta sisältävät ovat lähellä Cipralexia, mutta samasta lääkkeestä ei tosiaankaan ole kyse.
Cipralexille saa odottaa rinnakkaista vielä useita vuosia, patentti on suht uusi.

katja kirjoitti:

diagnosoitiin toukokuussa keskivaikea masennus, terapiaa varten arvioon pääsen aikaisintaan syyskuussa, mutta lääkkeet kirjoitettiin puhelimessa minua näkemättä neljälle kuukaudelle!!!

En ole milloinkaan aiemmin syönyt mielialalääkkeitä, paitsi ciprelexiä paniikkihäiriöön...en tasan uskalla aloittaa masennuslääkkeitä ilman mitään "seurantaa" tms

Siispä odottelen syksyä ja syön tarvittaessa peiton alla jäätelöä =)

Masennuslääkkeitä määrätänä puhelimitse... aika merkillistä, etenkin, jos ei lääkäri ole edes tavannut potilasta. Tosin syynä voi olla se tosiaia, että Kela ei myönnä helposti terapiaan avustusta, ellei ole jo syönyt mielialalääkkeitä. En tiedä, että onko lääkäri määrännyt lääkkeet sen takia, että terapiaapua saa sitten helpommin, kun on osoittaa, että on niin vakavasti masentunut, että tarvitsee lääkkeitä.

Hieman Sauvatar kritikoi jo hoitotakuuta ja sellainen on olemassa, mutta ehkä parempi, että ei olisi, koska ei sitä oikeasti ole olemassa. Moni muu terveydenhuollon ala toimii kyllä hienosti!

sauvatar kirjoitti:

= Sepram jota syön myös paniikkihäiriöön
ja voihan olla,
että nämä paniikkihäiriöt ovat psyykkisiä oireiluja masennuksesta.
Muistan kyllä, kun Sepramia aloin
syömään niin samalla mielialani
kohentui huomattavasti ja lääke myös
poisti paniikkikohtaukset.
Samalla oli iso lääkemuutos
epilääkkeissäkin.

Sitten jaksoin alkaa elää ja,
kun sain pois tasapainohäiriöt ym.
ikävät sivuoireet epilääkkeistä aloin pyöräilemään, kävelemään paljon
ja sauvailee.
Nyt ostin ne ihanat rullaluistimet ja
niiden harjoittelu on jäänyt vähiin,
kun kaverin saaminen mukaan ulos on
hankalaa ja yksin en lähde.

Tuskin mikään pitää mieltä virkeämpänä kuin liikunta ja puuhaaminen. Masennus unohtuu, kun vaan pääsee tietokonee edestä ulos lenkille ja kunto kohoaa ja endorfiiniä erittyy. Seksiä saisivat suositella lääkärit useammin lääkkeiden ja liikunnan lisäksi terveyttä edistäväksi keinoksi ja Kelalta voisi saada ns. seksiterapeutteja... köhöm. No... mutta kyllä näissä jutuissa on oikeasti ideaa, mutta valitettavasti ne ei ole tässä yhteiskunnassa hyväksyttäviä parannuskeinoja.

Hugo kirjoitti:

Tuskin mikään pitää mieltä virkeämpänä kuin liikunta ja puuhaaminen. Masennus unohtuu, kun vaan pääsee tietokonee edestä ulos lenkille ja kunto kohoaa ja endorfiiniä erittyy. Seksiä saisivat suositella lääkärit useammin lääkkeiden ja liikunnan lisäksi terveyttä edistäväksi keinoksi ja Kelalta voisi saada ns. seksiterapeutteja... köhöm. No... mutta kyllä näissä jutuissa on oikeasti ideaa, mutta valitettavasti ne ei ole tässä yhteiskunnassa hyväksyttäviä parannuskeinoja.

ei kylläkään millään lenkkeilyllä ja seksillä parane, hyvä kun pääsee ylös sängystä veskiin, siinä ei paljoa seksiä tai muutakaan pysty ajattelemaan.
Todennäköisesti et Hugo ole koskaan läpikäynyt kaiken nielevää mustaa depressiota.
Hoitamaton depressio on kuolemaan johtava sairaus!

mitä antdepresanttia kirjoitti:

sinulle kirjoitettiin? Cipralex on antidepresantti....

oli muistaakseni sellainen kuin Klotriptyl(?) En sitä koskaan edes hakenut (reseptin piti mennä suoraan apteekkiin) kun en sitä aio käyttää. En syö mitään sellaisia lääkkeitä, jotka pelottaa mua =)

Cipralexiäkin syön vain ajoittain, jotta pysyn kärryillä siitä onko mulla paniikkihäirä edelleen...oon nimittäin päättänyt että sen on kadottava, kun muuten on liikaa sairauksia ja lääkkeitä!

Ja juu, mä tiedän että tää on ihan tyhmä systeemi, mutta nää jutut on mulle niin uusia ja pelottavia, että mun on ihan pakko saada tehdä tää just näin!

Hugo kirjoitti:

Masennuslääkkeitä määrätänä puhelimitse... aika merkillistä, etenkin, jos ei lääkäri ole edes tavannut potilasta. Tosin syynä voi olla se tosiaia, että Kela ei myönnä helposti terapiaan avustusta, ellei ole jo syönyt mielialalääkkeitä. En tiedä, että onko lääkäri määrännyt lääkkeet sen takia, että terapiaapua saa sitten helpommin, kun on osoittaa, että on niin vakavasti masentunut, että tarvitsee lääkkeitä.

Hieman Sauvatar kritikoi jo hoitotakuuta ja sellainen on olemassa, mutta ehkä parempi, että ei olisi, koska ei sitä oikeasti ole olemassa. Moni muu terveydenhuollon ala toimii kyllä hienosti!

sä olet fiksu! En mä osannu tuotakaan taas ajatella ollenkaan!!! Eli siis mun kannattais sittenkin syödä tai ainakin "syödä" niitä masennuslääkkeitä jotta pääsen terapiaan?!

Siis oikeesti sulla on hirveen paljon tietoa ja/tai kokemusta näistä jutuista! Kiva kun jeesaat keltanokka tomppelia =)

depis77 kirjoitti:

ei kylläkään millään lenkkeilyllä ja seksillä parane, hyvä kun pääsee ylös sängystä veskiin, siinä ei paljoa seksiä tai muutakaan pysty ajattelemaan.
Todennäköisesti et Hugo ole koskaan läpikäynyt kaiken nielevää mustaa depressiota.
Hoitamaton depressio on kuolemaan johtava sairaus!

Aika vaikea vastata tuohon, mutta kyllä sängystä yleensä olen ylöspäässyt, en todellakaan aina. Muistan, että ensimmäisen kihlaukseni jälkeen laihduin 25 kg ja se johtui siitä, että oksensin noin vuoden psyykkistä pahaa oloa ja lenkkeilin kuin hullu... lopulta olin niin laiha, että luut katkeilivat nauraessa. Jälkikäteen kuulin, että jatkuva oksentaminen on merkki vakavasta häiriötilasta ja olisi vaatinut todellakin hoitoa.

Varmasti on pahempia masennuksia kuin mitä olen kokenut ja en todellakaan tiedä paljoakaan masennuksesta tai sen hoidosta. Sen tiedän, että lääkkeet ei ainakaan minulle sopineet. Niistä meni pää aivan sekaisin. Taisi silloin olla Cipramil, jota sain ilmaiseksi kokeilla ja sen aloitettua ei pystynyt edes kävelemään.

Toisella kihlatullani oli kuulemma masennus ja todella vakava... hän viilteli itseään, hakkasi päätään seinään niin kauan, että menetti tajuntansa ja oli monia päiviä puhumatta. Olin aivan kykenemätön auttamaan ja heivasin sen hoitoon ja lähdin ns. pakoon... ei ollut kaunista se lähtökään.

Niin... ollaan nyt epilepsiapalstalla ja mielenterveys on kovasti siinä koetuksella monella.

Kerro vaan tarkemmin, että millainen on se todellinen masennus ja laita vaikka linkkejä sellaisille sivuille, joissa on tietoa, niin en turhia väitä tietäväni asioita tai anna edes olettaa tietäväni. Mielestäni en ainakaan aina anna edes olettaa tietäväni.

depis77 kirjoitti:

ei kylläkään millään lenkkeilyllä ja seksillä parane, hyvä kun pääsee ylös sängystä veskiin, siinä ei paljoa seksiä tai muutakaan pysty ajattelemaan.
Todennäköisesti et Hugo ole koskaan läpikäynyt kaiken nielevää mustaa depressiota.
Hoitamaton depressio on kuolemaan johtava sairaus!

Niin ja elämäkin johtaa vääjäämättömästi kuolemaan... tarkoitukseni ei ole vähätellä hoitamatonta depressiota, mutta käsittääkseni moni selviää depressiosta ilman hoitoakin. Eri asia, että miten olisi selvinnyt hoidon kanssa. Nythän voi olla niin, että moni elää elämänsä eristäytyneenä yhteiskunnasta, kun ei ymmärrä hakea apua, vaikka sitä olisi saatavilla. Se minua harmittaa, että pitää olla muka helvetin vakavasti sairas, että mielenterveysasioissa apua. Jos psyykkinen toimintakyky alenee jo lievän masennuksen takia ja se saataisiin korjattua, niin olisi hyvä, jos se hoidettaisiin pois.

Aihetta voisi jatkaa vanhusten huonosta kohtelusta ja muidenkin heikossa asemassa olevien. Joskus valitetttavasti tuntuu vaan siltä, että psykopaatit pyörittävät tätä maailmaa ja vain hullut voi elää tässä maailmassa... ei kaikkea tietoa kukaan terve kestä. *Tuhansien murheellisten laulujen maa, jonka tuhansiin järviin hukkua saa*.

Piti kirjottaa lyhyesti, mutta taas sormet lässyttivät kaikkea asian vierestäkin. Anteeksi kovin... etkö odottaisi tovin.

katja kirjoitti:

sä olet fiksu! En mä osannu tuotakaan taas ajatella ollenkaan!!! Eli siis mun kannattais sittenkin syödä tai ainakin "syödä" niitä masennuslääkkeitä jotta pääsen terapiaan?!

Siis oikeesti sulla on hirveen paljon tietoa ja/tai kokemusta näistä jutuista! Kiva kun jeesaat keltanokka tomppelia =)

Kiitos kommentistasi, mutta en todellakaan tiedä, että kannattaako syödä lääkkeitä sen takia, että saisi terapiaa... eiköhän niiden syömiseen pidä olla lääketieteelliset perusteet, jotka painavat enemmän.

Trendi kuitenkin valitettavana tosiasiana on se, että Kela tsekkaa, että onko syönyt lääkkeitä ja se on näyttö siitä tai osoitus siihen suuntaa, että asiakas on avun tarpeessa. Tosin tässä voidaan tulla toiseen ongelmaan, että jos on syönyt lääkkeitä ja tilanne arvioidaan Kelassa kaikki neurologien ja psykiatrien ja terapeuttien vastaisesti hoitoa vaativaksi, johon ei riitä terapia, niin sen jälkeen saakin Kelasta terapiasta kielteisen päätöksen, johon on taas jaksettava valittaa.

Tässä edellä joku puhui kaiken syövästä ja imevästä depressiosta, joka hoitamattomana johtaa kuolemaan. Olisikin mielenkiintoista tietää, että miten nämä henkilöt enää tarvitsevat mitään apua, jos se johtaa kuolemaan hoitamattomana ja he eivät itse jaksa sitä hakea. Ainakaan Helsingissä ei kotoa tulla hakemaan ja kaipa tällainen masennus alkaa sitten niin, että jokin läheinen saa toimitettua hänet hoitoon... eipä ole helppoa läheiselläkään byrokratian kanssa ja vetelän hoidokin. Pakkohoitoon Suomessa on oikeasti aivan hirvittävän vaikea päästä tai siis sanottakoon, että tahdosta riippumattomaan hoitoon... joskus olenkin ajatellut, että ainoa oikeus vaikeasti masentuneella on käytännössä oikeus kuolla ja kun näin ajattelee, niin onhan sitä kaikilla joitain oikeuksia!

Itse en söisi masennuslääkkeitä sen takia, että saisin helpommin terapiaa. Tosin lääkkeistä on minulla siis kokemus, että ne eivät sovi minulle ja pahentavat vain oloani. Muita lääkkeitä olen popsinut kyllä paljonkin ja ei niissä ole ollut pahentavia sivuvaikutuksia. Siinä mielessä olen kyllä todella onnellisessa asemassa.

Hugo kirjoitti:

Kiitos kommentistasi, mutta en todellakaan tiedä, että kannattaako syödä lääkkeitä sen takia, että saisi terapiaa... eiköhän niiden syömiseen pidä olla lääketieteelliset perusteet, jotka painavat enemmän.

Trendi kuitenkin valitettavana tosiasiana on se, että Kela tsekkaa, että onko syönyt lääkkeitä ja se on näyttö siitä tai osoitus siihen suuntaa, että asiakas on avun tarpeessa. Tosin tässä voidaan tulla toiseen ongelmaan, että jos on syönyt lääkkeitä ja tilanne arvioidaan Kelassa kaikki neurologien ja psykiatrien ja terapeuttien vastaisesti hoitoa vaativaksi, johon ei riitä terapia, niin sen jälkeen saakin Kelasta terapiasta kielteisen päätöksen, johon on taas jaksettava valittaa.

Tässä edellä joku puhui kaiken syövästä ja imevästä depressiosta, joka hoitamattomana johtaa kuolemaan. Olisikin mielenkiintoista tietää, että miten nämä henkilöt enää tarvitsevat mitään apua, jos se johtaa kuolemaan hoitamattomana ja he eivät itse jaksa sitä hakea. Ainakaan Helsingissä ei kotoa tulla hakemaan ja kaipa tällainen masennus alkaa sitten niin, että jokin läheinen saa toimitettua hänet hoitoon... eipä ole helppoa läheiselläkään byrokratian kanssa ja vetelän hoidokin. Pakkohoitoon Suomessa on oikeasti aivan hirvittävän vaikea päästä tai siis sanottakoon, että tahdosta riippumattomaan hoitoon... joskus olenkin ajatellut, että ainoa oikeus vaikeasti masentuneella on käytännössä oikeus kuolla ja kun näin ajattelee, niin onhan sitä kaikilla joitain oikeuksia!

Itse en söisi masennuslääkkeitä sen takia, että saisin helpommin terapiaa. Tosin lääkkeistä on minulla siis kokemus, että ne eivät sovi minulle ja pahentavat vain oloani. Muita lääkkeitä olen popsinut kyllä paljonkin ja ei niissä ole ollut pahentavia sivuvaikutuksia. Siinä mielessä olen kyllä todella onnellisessa asemassa.

aina on mahdollisuus hakeutua yksityisektorille hoitoon,itse olen alusta alkaen käyttänyt yksityistä ja tulen jatkossakin käyttämään.
Minä itse en ole ollut siinä kunnossa ettenkö olisi apua kyennyt hakemaan.
Tosiasia nyt kuitenkin on, että depressio on vakava sairaus.
KATJA;
Klotriptyl on ns. vanhemman polven depressiolääke joka sisältää myöskin bentsodiatsepiinia, pelkkä Trpityl taas ei.
Niin, Hugo tuossa on mainitsikin tämän lääkitysjutun ja terapiaan pääsyn.
Eihän kukaan tule tutkimaan KÄYTTÄÄKÖ niitä lääkkeitä, apteekista ne sen sijaan kannattaa hakea, koska tieto niiden hankinnasta menee KELA:n.
Klotriptyl on todella edullinen lääke,joten sekään ei ole este niiden ostolle.
Se, että et sitten käytä niitä, se on sinun oma päätöksesi. Sinuna kuitenkin hakisin ne, valitettavasti nykyisin terapian saanti on kovin tiukoilla.
Sitä oletko niitä sitten syönyt vai et,sitä ei mistään saada selville.

Itselleni asia ei ole ollut koskaan ajankohtainen, maksan koko terapiani itse, en ole edes hakenut KELA:lta tukea enkä haekaan, terapiani päättyy vuoden lopussa,käyn psykiatrilla jolla on terapiakoulutus.
Tämän lääkkeenhaku, niiden käyttämättä jättämisen olen kuullut useammaltakin KELA:n tukemaa terapiaa hakevilta kuullutkin (kuulun erääseen pot.järjestöön).
Hullulehan se kuulostaa, mutta....

depis77 kirjoitti:

aina on mahdollisuus hakeutua yksityisektorille hoitoon,itse olen alusta alkaen käyttänyt yksityistä ja tulen jatkossakin käyttämään.
Minä itse en ole ollut siinä kunnossa ettenkö olisi apua kyennyt hakemaan.
Tosiasia nyt kuitenkin on, että depressio on vakava sairaus.
KATJA;
Klotriptyl on ns. vanhemman polven depressiolääke joka sisältää myöskin bentsodiatsepiinia, pelkkä Trpityl taas ei.
Niin, Hugo tuossa on mainitsikin tämän lääkitysjutun ja terapiaan pääsyn.
Eihän kukaan tule tutkimaan KÄYTTÄÄKÖ niitä lääkkeitä, apteekista ne sen sijaan kannattaa hakea, koska tieto niiden hankinnasta menee KELA:n.
Klotriptyl on todella edullinen lääke,joten sekään ei ole este niiden ostolle.
Se, että et sitten käytä niitä, se on sinun oma päätöksesi. Sinuna kuitenkin hakisin ne, valitettavasti nykyisin terapian saanti on kovin tiukoilla.
Sitä oletko niitä sitten syönyt vai et,sitä ei mistään saada selville.

Itselleni asia ei ole ollut koskaan ajankohtainen, maksan koko terapiani itse, en ole edes hakenut KELA:lta tukea enkä haekaan, terapiani päättyy vuoden lopussa,käyn psykiatrilla jolla on terapiakoulutus.
Tämän lääkkeenhaku, niiden käyttämättä jättämisen olen kuullut useammaltakin KELA:n tukemaa terapiaa hakevilta kuullutkin (kuulun erääseen pot.järjestöön).
Hullulehan se kuulostaa, mutta....

kait ne on haettava ja funtsattava sitten etuja ja haittoja, lääke/jäätelö vaiko vähän molempia ?!

katja kirjoitti:

kait ne on haettava ja funtsattava sitten etuja ja haittoja, lääke/jäätelö vaiko vähän molempia ?!

Vain oma kantani, jolle voin esittää perustelut ja voit helpommin tehdä päätöksesi. Tärkeintä on oma etusi. Vaikuttaa, että olet rehellinen ja jos sanoo, että kukaan ei saa tietää sitä Kelassa, niin saahan tietää, jos menet itse kertomaan, koska olet tottunut puhumaan totta. Mielestäni totuuden vastaisen tilan ylläpitäminen vie niin paljon energiaa, että jos luonteessa ei ole kuin umpirehellisyyttä, niin parempi olla vaan rehellinen. Sitä paitsi valheella on muutenkin lyhyet jäljet. Sinänsä lopputulos valheellisella menettelyllä olisi tietenkin kannaltasi suositeltavaa, mutta voiko oikeasti lopputulokseen päästä keinolla millä hyvänsä... no varmasti voi ja varmasti on hyvä neuvo tuo, että hakee lääkkeet ja ei syö, mutta sehän on kansantaloudellista tuhlausta myös.

Eli jos potilasjärjestöt mainostavat tätä, että pitää hakea lääkkeet, että saa avun, niin ollaan ajauduttu jo melkoiseen kierteeseen. Tuo voi avata silmäni sille, että miksi Kelan asiantuntijalääkäreitä kestitään. Lääkäri ei määrää terapiaan apua, jos ei ole ostanut lääkkeitä apteekista. Tästä hyötyvät apteekit, lääkefirmat ja järjestelmä muodostuu niin kieroutuneeksi, että tutkivalla journalismilla olisi aika puuttua tähänkin asiaan.

Hieman häiritsi myös tuo, että AINA voi hakea yksityiseltä terapiaa. Asiahan juuri julkaistun tutkimuksen mukaan ei ole kaikilla näin, koska ei kaikilla ole varaa maksaa ylimääräistä 65 euroa/ viikko ja jäädä odottamaan päätöstä, joka mahdollisesti maksaa osan takaisin takautuvasti. Tämä on siis mahdollista vain heille, joilla on varallisuutta tai tuloja tai perintöä jostain. Jos elää jo muutenkin työkyvyttömänä tai pienellä palkalla ja maksaa asuntolainojaan, on tuo summa liian suuri ja täten yksityinen ei ole aina ihmisille vaihtoehto ELLEI ole olemassa jotain rahastoa, joka antaa rahaa kaikille tähän tarkoitukseen ja sellaista ei käsittääkseni ole olemassa.

*Voi että vihaa näköalattomuutta ja tuota aina sanaa*... mikä olisi tässä elämässä aina? Sinänsä todella hienoa keskustelua, jossa ei kyllä itsekään meinaa jaksaa pysyä mukana, mutta aivot tässä ainakin saavat jumppaa. Hauskempi oli tosiaan vaan istua terasssille ja syödä jäätelöä ja katella kissoja... valitettavasti kissat eivät pidä tötteröä syövistä miehistä, vaan edessä pitäisi olla oluttuoppi...

Kiitoksia depis77 kirjoituksestasi!

Hugo kirjoitti:

Vain oma kantani, jolle voin esittää perustelut ja voit helpommin tehdä päätöksesi. Tärkeintä on oma etusi. Vaikuttaa, että olet rehellinen ja jos sanoo, että kukaan ei saa tietää sitä Kelassa, niin saahan tietää, jos menet itse kertomaan, koska olet tottunut puhumaan totta. Mielestäni totuuden vastaisen tilan ylläpitäminen vie niin paljon energiaa, että jos luonteessa ei ole kuin umpirehellisyyttä, niin parempi olla vaan rehellinen. Sitä paitsi valheella on muutenkin lyhyet jäljet. Sinänsä lopputulos valheellisella menettelyllä olisi tietenkin kannaltasi suositeltavaa, mutta voiko oikeasti lopputulokseen päästä keinolla millä hyvänsä... no varmasti voi ja varmasti on hyvä neuvo tuo, että hakee lääkkeet ja ei syö, mutta sehän on kansantaloudellista tuhlausta myös.

Eli jos potilasjärjestöt mainostavat tätä, että pitää hakea lääkkeet, että saa avun, niin ollaan ajauduttu jo melkoiseen kierteeseen. Tuo voi avata silmäni sille, että miksi Kelan asiantuntijalääkäreitä kestitään. Lääkäri ei määrää terapiaan apua, jos ei ole ostanut lääkkeitä apteekista. Tästä hyötyvät apteekit, lääkefirmat ja järjestelmä muodostuu niin kieroutuneeksi, että tutkivalla journalismilla olisi aika puuttua tähänkin asiaan.

Hieman häiritsi myös tuo, että AINA voi hakea yksityiseltä terapiaa. Asiahan juuri julkaistun tutkimuksen mukaan ei ole kaikilla näin, koska ei kaikilla ole varaa maksaa ylimääräistä 65 euroa/ viikko ja jäädä odottamaan päätöstä, joka mahdollisesti maksaa osan takaisin takautuvasti. Tämä on siis mahdollista vain heille, joilla on varallisuutta tai tuloja tai perintöä jostain. Jos elää jo muutenkin työkyvyttömänä tai pienellä palkalla ja maksaa asuntolainojaan, on tuo summa liian suuri ja täten yksityinen ei ole aina ihmisille vaihtoehto ELLEI ole olemassa jotain rahastoa, joka antaa rahaa kaikille tähän tarkoitukseen ja sellaista ei käsittääkseni ole olemassa.

*Voi että vihaa näköalattomuutta ja tuota aina sanaa*... mikä olisi tässä elämässä aina? Sinänsä todella hienoa keskustelua, jossa ei kyllä itsekään meinaa jaksaa pysyä mukana, mutta aivot tässä ainakin saavat jumppaa. Hauskempi oli tosiaan vaan istua terasssille ja syödä jäätelöä ja katella kissoja... valitettavasti kissat eivät pidä tötteröä syövistä miehistä, vaan edessä pitäisi olla oluttuoppi...

Kiitoksia depis77 kirjoituksestasi!

EI,EI,ei sen noin mene, minä vain kerroin mitä olen KULLUT JOIDENKIN TEKEVÄN noissa tilanteissa!!!
He eivät ole halunneet syödä lääkkeitä, mutta ovat kuitenkin halunneet edes mahdollisuuden siihen KELA:n tukemaan terapiaan, NOIN se asia on!

No anteeksi nyt sana AINA, pyydän anteeksi. Tilanteeni on sellainen, että pystyn depressiostani huolimatta käymään työssä, olen ollut sairaslomalla depression alussa, n. 1,5 v sitten kaksi kuukautta, en muulloin.
Ja onnekseni en ole siellä kaikkein matalapalkkaisimmassa luokassa tuon palkan suhteen.
No, joku toinen vaikka reissailee noilla rahoilla, minä käyn terapiassa.
Koska käyn erikoislääkärillä terapiassa,saan myöskin sen suuruisen korvauksen laskusta, ihan tuollaista summaa minulle ei jää omavastuuksi kuin mitä kirjoitit. Käyn nyt vielä kerran viikossa ensi kuun, sitten siirrytäänkin kerran kuukaudessa käynteihin.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa ihan itse, minä käytän masennuslääkettä koska tarvitsen sitä sairauteni takia.

Totta, rehellisyys maan perii, se on ihan totta.

Hyvää kesää!

Hugo kirjoitti:

Vain oma kantani, jolle voin esittää perustelut ja voit helpommin tehdä päätöksesi. Tärkeintä on oma etusi. Vaikuttaa, että olet rehellinen ja jos sanoo, että kukaan ei saa tietää sitä Kelassa, niin saahan tietää, jos menet itse kertomaan, koska olet tottunut puhumaan totta. Mielestäni totuuden vastaisen tilan ylläpitäminen vie niin paljon energiaa, että jos luonteessa ei ole kuin umpirehellisyyttä, niin parempi olla vaan rehellinen. Sitä paitsi valheella on muutenkin lyhyet jäljet. Sinänsä lopputulos valheellisella menettelyllä olisi tietenkin kannaltasi suositeltavaa, mutta voiko oikeasti lopputulokseen päästä keinolla millä hyvänsä... no varmasti voi ja varmasti on hyvä neuvo tuo, että hakee lääkkeet ja ei syö, mutta sehän on kansantaloudellista tuhlausta myös.

Eli jos potilasjärjestöt mainostavat tätä, että pitää hakea lääkkeet, että saa avun, niin ollaan ajauduttu jo melkoiseen kierteeseen. Tuo voi avata silmäni sille, että miksi Kelan asiantuntijalääkäreitä kestitään. Lääkäri ei määrää terapiaan apua, jos ei ole ostanut lääkkeitä apteekista. Tästä hyötyvät apteekit, lääkefirmat ja järjestelmä muodostuu niin kieroutuneeksi, että tutkivalla journalismilla olisi aika puuttua tähänkin asiaan.

Hieman häiritsi myös tuo, että AINA voi hakea yksityiseltä terapiaa. Asiahan juuri julkaistun tutkimuksen mukaan ei ole kaikilla näin, koska ei kaikilla ole varaa maksaa ylimääräistä 65 euroa/ viikko ja jäädä odottamaan päätöstä, joka mahdollisesti maksaa osan takaisin takautuvasti. Tämä on siis mahdollista vain heille, joilla on varallisuutta tai tuloja tai perintöä jostain. Jos elää jo muutenkin työkyvyttömänä tai pienellä palkalla ja maksaa asuntolainojaan, on tuo summa liian suuri ja täten yksityinen ei ole aina ihmisille vaihtoehto ELLEI ole olemassa jotain rahastoa, joka antaa rahaa kaikille tähän tarkoitukseen ja sellaista ei käsittääkseni ole olemassa.

*Voi että vihaa näköalattomuutta ja tuota aina sanaa*... mikä olisi tässä elämässä aina? Sinänsä todella hienoa keskustelua, jossa ei kyllä itsekään meinaa jaksaa pysyä mukana, mutta aivot tässä ainakin saavat jumppaa. Hauskempi oli tosiaan vaan istua terasssille ja syödä jäätelöä ja katella kissoja... valitettavasti kissat eivät pidä tötteröä syövistä miehistä, vaan edessä pitäisi olla oluttuoppi...

Kiitoksia depis77 kirjoituksestasi!

viisas mies! Sun kirjotukset joutuu lukemaan moneen kertaan, ennenku tajuaa kaikki (siis nyt puhun vaan itestäni ja omasta tajuamisestani!)

Jäätelöä siis! Nam!

kylläkään kirjoitti:

sama kuin Sepram, Cipramil sen sijaan on tismalleen sama lääke, eicät ole edes rinnakkaisia.

Asian voi tarkistaa vaikkapa os. http://www.yliopistonapteekki.fi

Cipralexin ja Cipramil/Sepramin niiden rinnakkaisten vaikuttava aine on eri.

En kyllä ihan tarkkaan muistanut
lääkkeen nimeä,
kun ne apteekkissa vaihtoivat sen,
kun heillä ei alkuperäistä lääkettä
ollut ja neuroni on reseptini ottanut
itselleen sitä uusittaessa.

Tahalleen en halua väärää tietoa antaa,
joten oikaisut on aina paikallaan.

T: Dementikko

tietysti kirjoitti:

tarkoitin että Cipralex ei ole sama kuin Sepram, sitä kun kirjoittaa liian nopeasti niin sattuu virheitä, liian usein.

Cipramilhan ei enää kuulun KELA-korvattaviin, Sepram sen sijaan kuuluu, nämä kaksi lääkettä ovat tismalleen samanlaisia, ei edes sidosaineissa ole mitään eroa, tulevat vain tehtaalla eri hihnalta.

Cipramil/Sepram ja niiden rinnakkaiset, sitalopraamia vaikut. aineelta sisältävät ovat lähellä Cipralexia, mutta samasta lääkkeestä ei tosiaankaan ole kyse.
Cipralexille saa odottaa rinnakkaista vielä useita vuosia, patentti on suht uusi.

on sekä masennukseen,
että paniikkihäiriöön.

Hugo kirjoitti:

Tuskin mikään pitää mieltä virkeämpänä kuin liikunta ja puuhaaminen. Masennus unohtuu, kun vaan pääsee tietokonee edestä ulos lenkille ja kunto kohoaa ja endorfiiniä erittyy. Seksiä saisivat suositella lääkärit useammin lääkkeiden ja liikunnan lisäksi terveyttä edistäväksi keinoksi ja Kelalta voisi saada ns. seksiterapeutteja... köhöm. No... mutta kyllä näissä jutuissa on oikeasti ideaa, mutta valitettavasti ne ei ole tässä yhteiskunnassa hyväksyttäviä parannuskeinoja.

Ettei tarvii naapurista lähtee hakee
sexyä ;)

katja kirjoitti:

oli muistaakseni sellainen kuin Klotriptyl(?) En sitä koskaan edes hakenut (reseptin piti mennä suoraan apteekkiin) kun en sitä aio käyttää. En syö mitään sellaisia lääkkeitä, jotka pelottaa mua =)

Cipralexiäkin syön vain ajoittain, jotta pysyn kärryillä siitä onko mulla paniikkihäirä edelleen...oon nimittäin päättänyt että sen on kadottava, kun muuten on liikaa sairauksia ja lääkkeitä!

Ja juu, mä tiedän että tää on ihan tyhmä systeemi, mutta nää jutut on mulle niin uusia ja pelottavia, että mun on ihan pakko saada tehdä tää just näin!

Alku keskusteluissa sulle annoin
väärää tietoa noista lääkkeistä
ja se sun paniikkilääke ei siis
ole samaa kuin mun Sepram.

Mun mielestä toimit just niin
kuin pitääkin ja jos et uskalla
niin et,
mutta yritystä pitää olla ja
siihen tarvitaan paljon rohkeutta.
Samoin se on Epilääkkeitten kanssa.
Mulla Sepram toimi heti hyvin
paniikkiin ja samalla piristi oloani.

Nyt peiton alta jo pois ja
jätskipaperit roskiin.
Käyt ottamassa kylmän suihkun ja
aamulenkille.
Edes kauppaan ja takas,
samalla roskat ulos.
Siitä se lähtee.

Vaikka näyttää ankealta toi ilma
niin mulla on jotenkin hyvä olo.
Tänään siivoan ja nautin elämästä.
Yhtään kyyneltä en tänään valuta.
Nyt loppu ainakin tältä päivältä
katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

Yritys hyvä kymmenen ja jos tänään
ei onnistu niin huomenna sitten :)))

katja kirjoitti:

sä olet fiksu! En mä osannu tuotakaan taas ajatella ollenkaan!!! Eli siis mun kannattais sittenkin syödä tai ainakin "syödä" niitä masennuslääkkeitä jotta pääsen terapiaan?!

Siis oikeesti sulla on hirveen paljon tietoa ja/tai kokemusta näistä jutuista! Kiva kun jeesaat keltanokka tomppelia =)

ja vedossa jälleen ;)

Hänellä on valtava tieto taito
kaikesta ja on tosi mukava.
Itsekin yllätyin hänen tietoudestaan
tästä aiheesta ja onneksi tuolta
loppui tila niin oli laitettava
uusi otsikko.

Nyt me tytöt kuunnellaan Hugon
tärkeitä tietämyksiä niin meistäkin
tulee lähes yhtä fiksuja ja
osataan toimia sitten oikein.

katja kirjoitti:

viisas mies! Sun kirjotukset joutuu lukemaan moneen kertaan, ennenku tajuaa kaikki (siis nyt puhun vaan itestäni ja omasta tajuamisestani!)

Jäätelöä siis! Nam!

Hugo enkä minäkään ole lääkäri,
ja itse teet päätöksesi,
mutta ei niitä lääkkeitä varmasti
sinulle turhaan ole kirjoitettu,
joten kannatan lääkekokeilua ja
sen ohjeen mukaan joka sinulla on.

Jäätelö ei vie masennusta pois :(

p.s. Rehellisyys maan perii.

sauvatar kirjoitti:

Alku keskusteluissa sulle annoin
väärää tietoa noista lääkkeistä
ja se sun paniikkilääke ei siis
ole samaa kuin mun Sepram.

Mun mielestä toimit just niin
kuin pitääkin ja jos et uskalla
niin et,
mutta yritystä pitää olla ja
siihen tarvitaan paljon rohkeutta.
Samoin se on Epilääkkeitten kanssa.
Mulla Sepram toimi heti hyvin
paniikkiin ja samalla piristi oloani.

Nyt peiton alta jo pois ja
jätskipaperit roskiin.
Käyt ottamassa kylmän suihkun ja
aamulenkille.
Edes kauppaan ja takas,
samalla roskat ulos.
Siitä se lähtee.

Vaikka näyttää ankealta toi ilma
niin mulla on jotenkin hyvä olo.
Tänään siivoan ja nautin elämästä.
Yhtään kyyneltä en tänään valuta.
Nyt loppu ainakin tältä päivältä
katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

Yritys hyvä kymmenen ja jos tänään
ei onnistu niin huomenna sitten :)))

ihan okei taas, kun yö meni ilman kohtausta on mieli heti parempi, vaikka sataakin - enkä oo syöny vasta kun yhden jäätelön =) tänään, ja sekin oli vaan puikko...kyllä tämä tästä taas, kiva kun sun hymyt on "oikeinpäin"

(Ja hei, no harm done tai jotain...ph on kuitenkin ph vaikka lääke eri!!!)

sauvatar kirjoitti:

ja vedossa jälleen ;)

Hänellä on valtava tieto taito
kaikesta ja on tosi mukava.
Itsekin yllätyin hänen tietoudestaan
tästä aiheesta ja onneksi tuolta
loppui tila niin oli laitettava
uusi otsikko.

Nyt me tytöt kuunnellaan Hugon
tärkeitä tietämyksiä niin meistäkin
tulee lähes yhtä fiksuja ja
osataan toimia sitten oikein.

on vasta menossa se vaihe, jossa katson suu hämmästyksestä avoimena ja huokailen ihastuneena...

Täytyy sitten myöhemmin palata lukemaan ajatuksella noi Hugon kirjotukset =) Oikeesti, vaikuttavaa! Ja kuiteskin osaa kirjoittaa tällästä tollompaa mollaamatta - kiltti on hän!

sauvatar kirjoitti:

Hugo enkä minäkään ole lääkäri,
ja itse teet päätöksesi,
mutta ei niitä lääkkeitä varmasti
sinulle turhaan ole kirjoitettu,
joten kannatan lääkekokeilua ja
sen ohjeen mukaan joka sinulla on.

Jäätelö ei vie masennusta pois :(

p.s. Rehellisyys maan perii.

on vaan niin hurjaa, että kirjoitetaan lääke ilman, että on edes tavannu mua, se tuntuu edesvastuuttomalta! Sit kun mulla on noita muitakin juttuja, niin sopiiko se edes pakosti muiden lääkkeiden kanssa? Sen takia ei tunnu hyvälle aloittaa sitä näin vaan yksikseen, ja kun neurollekin on meno vasta enskuun lopulla eikä ennen sitä oo mitään lääkäriä... Taidan soittaa mun neurologille ja kysyä hänen mielipidettään

katja kirjoitti:

ihan okei taas, kun yö meni ilman kohtausta on mieli heti parempi, vaikka sataakin - enkä oo syöny vasta kun yhden jäätelön =) tänään, ja sekin oli vaan puikko...kyllä tämä tästä taas, kiva kun sun hymyt on "oikeinpäin"

(Ja hei, no harm done tai jotain...ph on kuitenkin ph vaikka lääke eri!!!)

Mäkin otin ja yhden puikon ;)
Jälkkäriks saa ottaa toisen ja
sit riittää ainakin mulle.

Eilen leikattiin ja värjättiin
mun hiukset ja tuntui kuin olisi
10v. lähtenyt ikää pois.
Kyllä piristi,
kokeile säkin jotain kivaa
itsellesi.
Kasvonaamio tms....

katja kirjoitti:

on vaan niin hurjaa, että kirjoitetaan lääke ilman, että on edes tavannu mua, se tuntuu edesvastuuttomalta! Sit kun mulla on noita muitakin juttuja, niin sopiiko se edes pakosti muiden lääkkeiden kanssa? Sen takia ei tunnu hyvälle aloittaa sitä näin vaan yksikseen, ja kun neurollekin on meno vasta enskuun lopulla eikä ennen sitä oo mitään lääkäriä... Taidan soittaa mun neurologille ja kysyä hänen mielipidettään

Teet kyllä oikein ja tämä Dementikko
unohti täysin et se oli puhelimessa määrätty. Juttele
Neurologisi kanssa ja jos et saa puhelinaikaa tämän
kesän takia niin ensikuussa,
kun sulla on se aika niin juttele sitten kaikki.

Kysy sopisiko toi Sepram ?

Mulle tuli vain väsymystä n. pariksi viikoksi
ja ehkä jonkin verran kävin ylikierroksilla,
mutta sitten se tasaantui.
Epäilen kyllä, että se on enemmän Paniikkiin.

katja kirjoitti:

on vasta menossa se vaihe, jossa katson suu hämmästyksestä avoimena ja huokailen ihastuneena...

Täytyy sitten myöhemmin palata lukemaan ajatuksella noi Hugon kirjotukset =) Oikeesti, vaikuttavaa! Ja kuiteskin osaa kirjoittaa tällästä tollompaa mollaamatta - kiltti on hän!

suuttuakin osaa ja silloin sieltä tulee
tuutin täydeltä.

En mäkään ajattele silloin kirjoitan
just mitä mieleen tulee.

sauvatar kirjoitti:

Mäkin otin ja yhden puikon ;)
Jälkkäriks saa ottaa toisen ja
sit riittää ainakin mulle.

Eilen leikattiin ja värjättiin
mun hiukset ja tuntui kuin olisi
10v. lähtenyt ikää pois.
Kyllä piristi,
kokeile säkin jotain kivaa
itsellesi.
Kasvonaamio tms....

halusi leikkiä kampaajaa viikko sitten ja laittoi mulle kotipermiksen (tyttö on kyllä jo melki 16) ja siitä on kyllä monet naurut herunu!!! Mun letti on kuin lampaan karvat, ihan pienenpientä säkkärää eikä todella uskalla kammata tms...ihan kamalan näköinen =) Onneks ei tartte mennä töihin!!!

Taidan ainakin sen suuntaiset kokeilut jättää ammareille tästä eteenpäin...tuo ehdottamasi naamio vois olla hyvä pysyväisratkaisu, kunnes hiukset kasvaa niin paljon että ne palaneet voi leikata pois =)

Lähden sateeseen hipsimään koiruuden kera...se on kivaa

katja kirjoitti:

diagnosoitiin toukokuussa keskivaikea masennus, terapiaa varten arvioon pääsen aikaisintaan syyskuussa, mutta lääkkeet kirjoitettiin puhelimessa minua näkemättä neljälle kuukaudelle!!!

En ole milloinkaan aiemmin syönyt mielialalääkkeitä, paitsi ciprelexiä paniikkihäiriöön...en tasan uskalla aloittaa masennuslääkkeitä ilman mitään "seurantaa" tms

Siispä odottelen syksyä ja syön tarvittaessa peiton alla jäätelöä =)

Ei millään pahalla, mutta toi on sitte kaiketi melko yleinen diagnoosi. ITe sain sen kanssa tunnin jutustelun jälkeen. Lääkkeitä en alottanu ku cipralex määrättiin ja siellähän on sivuvaikutuksena epilepsiakohtaukset.

en sano kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta toi on sitte kaiketi melko yleinen diagnoosi. ITe sain sen kanssa tunnin jutustelun jälkeen. Lääkkeitä en alottanu ku cipralex määrättiin ja siellähän on sivuvaikutuksena epilepsiakohtaukset.

nykyisin kait hyvin helposti jotkut lääkärit tuuppaa tuon ph diagnoosin, mulla kuitenkin luultavasti ihan oikein perustein, koska kaikki paniikkioireet, pelkotilat, hyperventiloinnit jne jne on mulle tuttuja juttuja. Toki tiedän lääkkeen sivuvaikutuksen, mutta toisaalta panikoiminenkin aiheuttaa mulla epikohtauksia joten nyt kun en panikoi saan epikohtauksia selkeästi harvemmin kuin ennen...Koen tilanteeni helpottaneen huomattavasti, tietty tämä on täysin pers.kohtaista enkä voi muille "suositella" pelkän oman kokemukseni perusteella samaa.

Noi taulat kuule istuu perseineen
paksun peränsä päällä ja tuskin
ne antaa muuta kuin katteettomia
lupauksia lisää,
jos edes viitsivät vaivautua vastaamaan.

muistelo täytyy tehdä nuoruudesta lähtien ????

Johan sä pahan heitit,
kun muutenkin oon tälläinen dementikko.
Mä en mun nuoruudesta muista paljon mitään.

sauvatar kirjoitti:

muistelo täytyy tehdä nuoruudesta lähtien ????

Johan sä pahan heitit,
kun muutenkin oon tälläinen dementikko.
Mä en mun nuoruudesta muista paljon mitään.

Tuo elämänkertomus voi olla avuksi kun käyt
ennakkokäynnillä. Ja kyllä se on ihan hyvä lisä
Kela-hakemukseen. Eikä kenellekkään pitäs olla pahaksi joskus mietiskellä mitähän elämässä on tullut tehtyä, itse ainakin huomasin elämässäni
selviä käännekohtia, vaikka ei tuo meikäläisen
muistikaan niitä parhaita ole, kun on epilepsian lisäksi muitakin sairauksia.

Huomasin myös etta kertomuksesta oli apua Kela:n
lomakkeiden, miksi haet, mitä odotat terapialta tyyppisten kysymyksien täyttämisiin.

Miekans kirjoitti:

Tuo elämänkertomus voi olla avuksi kun käyt
ennakkokäynnillä. Ja kyllä se on ihan hyvä lisä
Kela-hakemukseen. Eikä kenellekkään pitäs olla pahaksi joskus mietiskellä mitähän elämässä on tullut tehtyä, itse ainakin huomasin elämässäni
selviä käännekohtia, vaikka ei tuo meikäläisen
muistikaan niitä parhaita ole, kun on epilepsian lisäksi muitakin sairauksia.

Huomasin myös etta kertomuksesta oli apua Kela:n
lomakkeiden, miksi haet, mitä odotat terapialta tyyppisten kysymyksien täyttämisiin.

täyttämään niin se ainakin muistaa
kaikki mun ilkeydet :)