Tämän tytön viimeinen vuosi on melkoista menoa. Koulu ei ole maistunut. Keskiarvo putosi roimasti. Kavereiden kanssa kaupungilla pyöriminen vie kaiken ajan. Bailuja on joka viikonloppu. Kotitöitä ei tehdä kuin pakottamalla. Kaikesta sanotaan vastaan ja kotiintuloajat ovat ilmaa. Kaikki rangaistukset, puhuttelut, sovittelut, jopa palkinnot hyvästä käytöksestä auttavat vain vähän aikaa ja pian sama meno jatkuu. Murkkuikä on iskenyt kunnolla päälle.
Toisaalta noin vuosi sitten lopetin fyysisen kurinpidon, koska ajattelin, että tyttö on jo liian aikuinen piiskattavaksi. Näin jälkeenpäin se saattoi olla virhe, koska sen jälkeen kuri on luisunut käsistä. Viime aikoina, viimeksi nyt juhannuksena taas uhkailin, että kohta tulee raippaa persuksille, jos käytös ei muutu. Vahvasti näyttää siltä, että joudun ottamaan vielä remmin uudelleen käyttöön.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Toisaalta noin vuosi sitten lopetin fyysisen kurinpidon, koska ajattelin, että tyttö on jo liian aikuinen piiskattavaksi. Näin jälkeenpäin se saattoi olla virhe, koska sen jälkeen kuri on luisunut käsistä. Viime aikoina, viimeksi nyt juhannuksena taas uhkailin, että kohta tulee raippaa persuksille, jos käytös ei muutu. Vahvasti näyttää siltä, että joudun ottamaan vielä remmin uudelleen käyttöön.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
raippaan tyydy, hommaa jostain rautakanki!
En ole äiti enkä isä enkä taatusti tiedä kasvatuksesta mitään. En yritä neuvoa nyt muka fiksumman asemasta, koska en sellaisessa ole. Kerron vain kokemuksen.
Isäni harrasti fyysistä kuritusta. Eipä sen jälkeen sana uponnut, ei millään. Sen nöyryytyksen, alistuksen ja satuttamisen jälkeen sen miehen sanat olivat minulle täysin yhdentekeviä. Hän ei ollut millään tavalla ansainnut kunnioitustani, eivätkä sen myötä hänen sanansakaan. Piste.
Äitini ei koskaan käyttänyt käsiään kurituksessa. Häntä olen kuunnellut aina, ja kuuntelen edelleen. Hänen tiedän tahtovan minun parastani, ja hänen sanojaan ja ohjeitaan kunnioitan.
Käsiksi käydessä mielestäni peli on pelattu -ja hävitty. Kannatta miettiä haluaako lapselta arvonantoa ja kunnioitusta vai halveksuntaa ja pelkoa.
Itselläni on kaksi nuorta aikuista lasta. Ovat aivan erilaisia. Toinen heistä on kovasti kokeillut pinnaa ja räjähdyksiäkin oli. Koin kuitenkin, että tilanne meni pieleen, jos menetin malttini. Välimme pysyivät kuitenkin hyvinä ja olemme edelleen läheisiä, vaikka hän on jo muuttanut kotoakin.
Meillä oleellista "selviytymisessä" murkkujen kanssa on ollut puhuminen, kuuntelu, läsnäolo ja fyysinen läheisyys. Riidat ja halaukset olivat jokapäiväisiä juttuja. Kaiken keskellä pidin ja edelleen pidän tärkeänä, että lapseni tietävät, että he ovat minulle erittäin rakkaita. Ihmiset ovat erilaisia, joten samankaan perheen lapsia ei välttämättä voi kohdella samalla tavalla.
On väärin käyttää piiskaa, sen jo lakikin kieltää. Ei sillä mitään ratkaista. Anna omaa aikaasi, ole kiinnostunut lapsesi elämästä. Sillä minä olen selviytynyt oman murrosikäiseni kanssa.
erään tytön j yh-äidin kamppailua. Tytöllä koko yläasteen tosi voimaks murkkuikä. Äiti on työssän tekemisiss' muorten kanssa. Välillä he ottivat etäisyyttä niin että tytär oli SPR:n nuorten turvatalossa ihan omasta tahdostaan. Sitten taas jatkoivat. Nyt tyttö opiskelee ammattiin hyvällä menestyksellä ja haaveilee työtilaisukkista, jotka ovat ihan todelisia kunhan ikää on 18.
eihän sinun elämääsi ole pilaamassa
poliisille lapsen pahoinpitelyistä. En minäkään teidän perheessänne viihtyisi,jos kerran hakataan,lähtisin aina kun vaan voisin. Karkaisin vaikka.
Et arvosta lastasi, etkä kunnioita lastasi.
Hän ei arvosta eikä kunnioita sinua.
Sitä saa mitä tilaa.
Sellaista se murrosikä on, mutta mietipä asioita tyttäresi kannalta..
Piiskaa sinun on turha edes ajatella,
ei olisi aiemminkaan kannattanut.
Mietipäs asiaa, olet häpäissyt tyttäresi.
Hän kokee valtavaa nöyryytystä ja pelkoa
(muistan itse murrosiästäni fyysistä kuritusta)
Ehkäpä jotkut hänen tekemisistään ovat kosto sinulle. Voisitte koittaa hieman sopia yhteisiä sääntöjä ja ellei muu auta.
Pelkäätkö että kaveripiirissä poltetaan tai juodaan?
Onko sinulla käsitystä, mitä tyttäresi tekee, onko seksi jo mukana kuvioissa?
Millaisia tyttäresi kaverit ovat?
Miksi kotityöt eivät huvita?
Jutelkaapa näistä tyttäresi kanssa..
Ehkä sinä ja jopa tyttäresi saatatte yllättyä.
Sopikaa yhteiset säännöt, joista ei luisuta.
Ja voisithan sinäkin antaa tytölle kaikenlaisia vinkkejä, joita hän varmasti vielä murrosiän ja nuoruuden aikana tarvitsee.
Tyttäresi on kehittyvä nuori, joka tarvitsee yhä rakastavaa kotia (jota tarvitsee koko elämänsä ajan) ja jotain uutta ja vierasta. Sinun on oltava tytärtäsi lähellä, mutta myös annettava hänelle "vapauksia". Toivon todella että sopisitte yhteiset säännöt, ne auttaisivat teitä monesti ja sopisitte vielä, ellei sääntöä noudateta tuleeko kotiarestia tjmt?
Onnea tyttäresi kanssa!
En ihmettele yhtään tyttäresi käytöstä, jos olet häntä tuolla tavalla fyysisesti rankaissut. MIten voit edes kuvitella, että hän sinua kunnioittaisi tai kuuntelisi, kun olet häntä noin huonosti kohdellut. Itse en voisi katsoa peiliin, jos olisin joskus lasta, minusta riippuvaista ihmistä piiskannut.
Tyttäresi ei taida tietää, että lapsen fyysinen rankaisu on kielletty, toivottavasti sen joku hänelle kertoo ja hänellä on voimaa nostaa syyte piiskaamisesta, jotta hän saa oikeutta. Säälin tytärtäsi, tuollaisesta lapsuudesta toipuminen ei tule olemaan helppoa, tiedän sen kokemuksesta.
Mieti itse, jos esim. pomosi uhkailisi väkivallalla, mikäli ei olisi hänen mielestään tehnyt töitäsi vaadittavalla tavalla.
Tai puolisosi antaisi ruoskasta, jos munakas palaisi pannuun.
Tyttäresi ei kunnioita sinua, mutta et ole kunnioitusta ansainnutkaan. Typerykset ja vajakit turvautuvat väkivaltaan.
Tuon ikäisen piiskaamisesta voidaan jopa väittää, että et syyllisty pelkkään pahoinpitelyyn, vaan teet sen saavuttaaksesi seksuaalista mielihyvää itsellesi. Eli se voidaan tulkita myös seksuaalisena hyväksikäyttönä.
Kai ymmärrät, että IP-osoitteesi voidaan jäljittää ja sinut saattaa tuomiolle teoistasi? Tämä kirjoituksesi kun käy suorasta tunnustamisesta... Ehkäpä alat ymmärtää, miltä tuntuu elää "pelko perseessä"...
Tutkintapyyntö on jo matkalla! Kivaa yhteydenoton odotusta!
anna sen bailuttaa, jossain vaiheessa se tajuaa miten tärkeetä on opiskella! 15- vuotias on jo sen verran iso että tajuaa jo asioita! jossain vaiheessa hän katuu.
Ota yhteyttä omaan terveyskeskukseen ja sosiaalitoimistoon. Kerro, että voimasi ovat lopussa etkä enää jaksa tyttäresi käytöstä. Hommatkaa tytölle sijaiskoti tai laittakaa koulukotiin kasvamaan. Saa asua siellä 18-vuotiaaksi asti. Sinulla ei ole vastuuta 18-vuotta täyttäneen aikuisen elämästä.
Murrosikä on yhtä helvettiä, vaikka meillä on kokemusta vasta tyttären murrosiästä. Pojat ovatkin kuulemma helpompia käsitellä. Itse heitän vaikean tyttäreni pihalle heti, kun hän täyttää pian 18 vuotta. Hän saa opintorahan ja asumistuen, kun ei asuu enää kotona vanhempiensa nurkissa. Olen taistellut koko yläasteajan vaikean tytön kanssa ja lukiokaan ei ole tyttöä rauhoittanut. Nyt riittää minulle, olen kasvatustyöni tehnyt ja hukkaan meni!
Voimia ja hae ammattilaisilta apua!