Olen sairastanut mielen sairauksia lapsuudestani saakka. Mistä tunnistat minut päältäpäin mukamas häirikkönaapuriksi, kerrohan nyt? Olen siististi pukeutunut, säännöllisesti työssäkäyvä ja vaihdan kohteliaan sanan taloyhtiön ihmisten kanssa, kun siihen on tarvis, muuten en erityisemmin ole kiinnostunut toisten asioista kuin mitä kohteliaisuus edellyttää.
Niin, kerrohan nyt, mistä minut, ns. avohoitopotilaan sitten tunnistaa? Ihmisen, joka on todellisuudessa sellainen toivoton tapaus, ettei koskaan tule paranemaan, tämä on todettu.
Niin, kerrohan nyt, mistä minut, ns. avohoitopotilaan sitten tunnistaa? Ihmisen, joka on todellisuudessa sellainen toivoton tapaus, ettei koskaan tule paranemaan, tämä on todettu.
Vastaukset 16
Vanhimmat
miten se hulluus sinussa ilmenee
sitten tunnistaa avohoito potilaaksi? Olisiko siihen jokin syy? Haluatko tulla tunnistetuksi, vai etkö halua? En minä ainakaan tunnista ketään ihmistä avohoitopotilaaksi ellei tämä käyttäydy jotenkin omanlaatuisesti, tee jotain hullua taikka huutele hävittömiä kaikille.
Kerran istuin Mäccärillä syömässä lasten kanssa ja siihen lähelle istahti eräs nainen mustissa vaatteissaan. No en sen kummemmin katsellut tätä naista edes, mutta sitten kun alkoi kovaan ääneen juttelemaan vastapäiselle tuolille jossa ei istunut ketään, niin kyllä meni kylmät väreet ja tuli kiire ulos sieltä. Huuto ja mökä jota tämä piti kesti kyllä aika kauan ja ulos lähdettyämme vielä kuulimme äänen kauas. Tämä tapahtui Turuus, oli varmastikin joku avohoito potilas Kupittaalta taikka sitten joku suljetulta karussa oleva.
Hoida sinäkin vain lääkityksellä itseäsi etkä ala sekoileen niin kukaan ei kyllä huomaa mitään, eikä ole tarviskaan huomata.
Tukimusteen mukaan tiedetään että mielenterveyspotilaat tupakoivat selvästi muita enemmän
Näin siis tutkimukset. Itse olen ollut vuokranantajana. Olen toistuvasti huomannut (siis useammin kuin kerran), että mielensairaus ja tupakointi kuuluvat keskimääräistä useammin yhteen. Nyt asun kaupunginvuokratalossa. Ympärilläni on useita parveketupakoitsijoita joilla on vakavia tai vähemmän vakavia mielenterveyden häiriöitä.
Mielisairaaloista tiedetään myös että siellä on hyvin vallitseva tilanne se että enemmistö potilaista on tupakkariippuvaisia. Toisin kuin sairaalan ulkopuolella.
Mahtaako sinun päässäsi olla vain yksi putki?
Ympärilläni on asunut/asuu 7 parveketupakoijaa. Viimeisen 5:den vuoden aikana on 1 tehnyt itsemurhan, 2 työikäistä kuollut muuten vain, 2 saanut häädön, ja 2 sinnittelee jotenkuten jopa yöllä parvekkeella sauhutellen.
Normaalia?
MIkäs hullus se vuokranantajan pistää kaupungintaloon asumaan - taitaa olla paljon pahempaa kuin tupakanpoltto.
Miten tämä lempiaiheesi (parveketupakointi) oikeastaan liittyy avohoitopotilaisiin? Äläkä nyt syyllistä itseäsi naapureiden ennenaikaisista kuolemista. Ei ne varmaan kokonaan, jos ollenkaan, sinusta johtuneet.
vähän "avohoitopotilaita".
Ihan samanlaisia, ei meitä kukaan toisistamme erota.
Aloitin ketjun, koska täällä näyttää olevan ennakkoluuluja meitä mielisairaita kohtaan. Niin ja en muuten ole koskaan tupakoinut, mitä nyt muutaman savukkeen kokeilin teini-iässä, pahaa oli. Alkoholia en myöskään käytä. Ja lääkitystä en käytä juuri lainkaan, koska olen yliherkkä lääkkeille.
Oireita on, mutta poden niitä salassa muilta. En melua, en edes katso televisiota, koska en pidä ylimääräisistä äänistä omassa asunnossani. Muiden äänet eivät minua häiritse, elleivät ne ole sitä luokkaa, että yöuni häiriintyy.
Olen lisäksi täysin työkykyinen, mutta siitä huolimatta parantumattomasti sairas eli mielenterveyshoidon rajat ovat tulleet kohdallani vastaan.
Niin, sanokaapas nyt jotka ette halua avohoitoihmistä naapuriksenne, mitä haittaa meistä oikein on? Ettehän mistään edes tunnista, kuka on ihan oikeasti avohoitopotilas. Mielikuvanne perustuu vain joihinkin nykyajan kylähulluihin sekä ennakkoasenteisiinne.
20% mielenterveyspotilaista ei tupakoi.
Ei parvekkeella eikä muualla.
Ihan ensiksi suosittelisin, ettet lukisi paljon näitä palstoja. Älä ainakaan ota tosissasi. Täällä pahoittaa helposti mielensä. Täällä esiintyy kaikenlaista kirjoittajaa. Jotkut provoilevat huvikseen ja esittävät äärimmäisiä, ilkeitä mielipiteitä, kun se nimettömänä ja kasvottomana on niin helppoa. Kai siitä joku saa aina jotain huvitusta elämänsä tylsyyteen.
Kaipa nuo mainitsemasi ennakkoluulot voivat myös johtua siitä, että mielisairauden asteet vaihtelevat. Itselläni oli kerran naapurina avohoitopotilas, nuori nainen, jolla meni aina pitkän aikaa loistavasti sairaalajakson jälkeen. Hän oli mukava ihminen, herkkä ja taiteellinen. Hän kasteli meillä kukat loman aikana ja minä vastavuoroisesti tein hänelle saman palveluksen. Kävimme aina joskus toisissamme kahvilla ja muuta sellaista.
Välillä hän sitten, syystä tai toisesta, ehkä sivuvaikutusten vuoksi, päätti lopettaa lääkityksensä, ja silloin alkoi tapahtua. Näinä aikoina hänellä oli tapana mm. lähteä usein yöllä jonnekin ulos. Heräsin joskus hänen ovensa paukahdukseen ja kun katsoin ulos, niin siellä hän painatti menemään yön selkään. En saanut uudestaan unen päästä kiinni, kun olin huolissani ja pelotti hänen puolestaan. Asuimme aika levottomassa lähiössä, jossa hiipparoi jos jonkinlaista hämärää tyyppiä. Mutta hulluilla ja humalaisilla on omat suojelusenkelinsä. Aina hän takaisin tuli. Levottomina kausina hän myös soitteli yhtenään ovikelloa ja puhui taukoamatta, useimmiten uskonnosta, joka näytti kovasti askarruttavan hänen mieltään. Täytyy myöntää, että vaikka hän enimmäkseen oli mitä mukavin naapuri, nämä levottomat vaiheet rasittivat. Olisi ollut tahtoa yrittää auttaa häntä jotenkin, mutta en tiennyt miten. Välillä ajattelin, että hän on ihan heitteillä, eikä pärjää avohoidossa, vaikka aika ajoin meni oikein hyvin.
Joo, onhan täällä provoilijoita, tietty.
Haluaisin kuitenkin että ihmiset laajentaisivat ajatteluaan meistä mielenterveysongelmaisista. Siksikö on niin rajoittunut kuva, että meitä muita kuin noita jotka "unohtavat lääkkeensä" ei mistään erota?
Jos ajattelen itseäni ja muita mielenterveysongelmaisia jotka tunnen/ tiedän niin me olemme korkeintaan hiljaisempia ja syrjäänvetäytyvämpiä kuin muut asukkaat. Vähemmän sosiaalisia kontakteja, vieraita jne.
että kaikkihan me olemme.
Itse kukin omalla tavallaan.
On minullakin naapureina ja ystäväpiirissäni ihan oikeasti mielenterveysihmisiä. Osa joskus ihan "seinähulluja", mutta minkäs ihminen sille voi. Antaa vaan elämän mennä eteenpäin.
Ja muutenkin, eikös me kaikki kuitenkin eletä vuorovaikutuksessa. Ei yksin eläminen ole mukavaa.
Muotoilin kai vähän tökerösti sanottavani. Kuvittelin vain, että nuo käsityksesi ennakkoluuloista, joita koet ihmisten tuntevan, ovat kotoisin tältä palstalta, jossa ihmiset kirjoittelee lämpimikseen mitä vaan tekstiä.
Ei mielestäni ole lainkaan mahdollista, eikä tarpeellistakaan, niputtaa mielenterveyspotilaita saman otsikon alle, kuten esim. reuma- tai diabetes-potilaat. Kirjo on täsmälleen yhtä laaja, kuin missä tahansa ihmisryhmässä.
tahansa kyllä se usein näkyy uospäinkin.Sillä on mielestäni merkitystä toisiin kanssa ihmisiin kuinka jokainen käyttäytyy.Ei oikeasti sairas ainakaan ketään häiritse eikä kiusaa.Täällä maailmassa on meillä kaikilla tilaa elää erilaisena.Autetaan ja ymmärretään toisiamme.
ettet häpeä