Onko teillä. Mua kun tuntuu ahdistavan kaikki ja mä en ymmärrä, miks pitäis ilman että toista tuntee, olla heti valmis muuttaan yhteen ja perustaan perheen! Ei se niin mene! Ainakaan mun kanssa! Ahdistaa vaan entistä enemmän! Joo kyllä, lapset on ihania, mut ei niitä kenen tahansa kanssa kannata tehdä!
Onko muilla sitoutumiskammoa?
Onko muilla sitoutumiskammoa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
olet saanut käsiteyksen että nuo tunteet on situotumiskammoisuutta...pistetään sanalle tervejärki painotus :)hosumatti hyvä tulee.
Ripaus kauriitten maalaisjärkeä olisi varmaan paikallaan niille sitoutumiskammottomille, jotka suin päin salamana sukeltavat muka-vakaviin pesimispuuhiin. Mottona on ilmeisesti; mitäs siitä jos ei onnistu. Ainahan voi erota. Ja loppujen lopuksi laulujen lunnaat maksavat pikaistuksissa tekaistut...
juu mulla on aivan sama homma.. rupeaa ahdistamaan jos joku edes vitsinä puhuu häistä ym :)
Tässä on kans yks sitoutumiskammoinen sarvipää. Enkä ole enää edes ihan juniori vaan ensi tammikuussa tulee jo 24 vuotta täyteen. Silti en voisi edes kuvitella asuvani saman katon alla jonkun toisen ihmisen kanssa. Naiset tietävät etten ole mitään aviomiesmateriaalia, mutta kyllä niitä silti aina ympärillä pörrää =) Kiva olla itsenäinen kauris!
Sama täällä, pelkkä ajatus naimisiinmenosta ahdistaa vietävästi... Tuntuu kuin menettäisi oman vapautensa. Lapsia en halua ollenkaan, pidän kyllä lapsista kunhan eivät ole omiani.
ahdistaa seurustelukin ku rupee miettii et sit pitäis viettää jonkun kanssa niin paljon aikaa.. toisaalt taas ois kiva ku ois joku lähellä..
Niin. Mulla on nyt ainakin tällähetkellä kova tarve saada joku lähelle. Itse asiassa, välillä kun mietin tää mun läheisyyden tarve taitaa mennä liiallisuuksiin, mutta enpä siitä huolimatta ole kenessäkään roikkunut pahemmin ja muutenkin elämä sujuu täysin yksin normaaleissa merkeissä.
Ja mitä sitoutumiseen tulee, haluaisin kovasti, mutta sitten mulle kuitenkin iskee kauhee paniikki jos joku katsookin mua päin ja haluan vaan pakoon. Mulla ei ilmeisesti ole kuin kaksi ääripäätä: haluan kaiken, kokoajan tai sitten en halua yhtään mitään.
Rasittavaa olla vaikea :)
niin sitten voit saada koko palan kakkua. Heti ei voi kaikkea saada, muuten voi jäädä ilman sitäkin..
heti kun alkaat seukkaamaan miten paljon/vähän haluat olla sen kanssa, niin tulee selväksi. Avoliitto on erikseen. Jos sovit 1-2 iltaa/vko tai /2 vko niin pitäkää siitä sitten kiinni, jos itse pystyt pysymään siinä :) Tai pullota se sun kaveri ja ota sieltä aina ku huvittaa...
Pistä se pulloon!
juu mullaki on nyt kesäl kauhee tarve et ois joku ihana ihminen kenen kaa vois tehä kaikkee kivaa mut meen iha lukkoo jos joku vilkaseeki muhu tai hymyilee.. mä en vaa psty hymyilemään takas :) ja en mäkään kenessäkään roiku ku haaveilu on niin paljon helpompaa x)
Mullaki on jonkin sortin sitoutumiskammo.Ennen jätin aina kaikki vaikka tuntuikin mukavalta ja kaikinpuolin sopivalta mieheltä.Alkoi aina joku muka ärsyttämään.Nyt olen seurustellut muutaman vuoden mutta en pystyisi vielä muuttamaan yhteen kihloista puhumattakaan.Rakastan miestäni mutta ahdistaa ajatella tämän olevan lopullista,vaikka en haluaisi muutakaan...Vaikeaa..Joo ja toi ettei pysty/osaa flirttailla on tosi tuttua mulle! Meen ihan ujoksi.Näytän kuulemma jotenki ylpeeltä ja kylmältäkin ulospäin,vaikka oon tosi herkkä ja lämmin sisältä.Panostan parisuhteeseen tosi paljon kun saan järkipuheella ahdistuksen väistymään.