Oletetaan, ett tapaatte minut ja kiinnostutte. Mutta sitten:
Miten suhtautuisitte minuun, jos sanoisin, etten oikeastaan pidä seksistä? Ja jos sanoisin, että se on minulle jokseenkin ongelmallista, enkä ehkä pysty suhtautumaan seksiin koskaan täysin normaalisti?
Saisiko tällainen nainen heti kenkää, vaikka muuten pitäsitte persoonastani?
Miten suhtautuisitte minuun, jos sanoisin, etten oikeastaan pidä seksistä? Ja jos sanoisin, että se on minulle jokseenkin ongelmallista, enkä ehkä pysty suhtautumaan seksiin koskaan täysin normaalisti?
Saisiko tällainen nainen heti kenkää, vaikka muuten pitäsitte persoonastani?
Vastaukset 72
Vanhimmat
Oletetaan et tavataan ja kiinnostutaan, ja sit puhutan näistä asioista.
Jos et oikeastaan pidä seksistä,ehkä selvittäisimme syyn siihen yhdessä, jos et kerran ole selvittänyt siihen itse syytä..
Jos se on sinulle ongelmallista esim.jonkin rakenteellisen, eli kehossa olevan asian vuoksi, selvittäisimme varmaankin asian.
Eli. Asia selvitettäisiin varmaan hyvässä yhteisymmärryksessä ;) ;)
että kovinkaan moni ei ole sinut seksuaalisuutensa kanssa (varsinkaan naiset), moni vaan ei lähde sitä myöntämään. Suosittelen sinua lukemaan Nancy Fridayn teoksen kauneus ja valta. Kirjasta löytyy monta vastausta moniin askarruttaviin asioihin. Itse luen juuri kirjaa ja se on mielettömän hyvä ja mukaansa tempaava. Kirja on sosiologinen ja psykologinen teos, ehkä jokseenkin myös psykoanalyyttinen. Olen 99% varma, että saat monta ahaa-elämystä sitä lukiessasi!
Minä ainakin kiinnostuisin ihan varmasta. Jos kiinnostus lopahtaa sen takia, ei ihminen ole sinusta oikeasti kiinnostunut tai sitten hän on seksiaddikti...
Ja kyllä seksi on tärkeä osa suhdetta, se ikään kuin sinetöi sen, mutta kyse on kuitenkin ihmisen herkimmästä ja haavoittuvimmasta alueesta, eli seksuaalisuudesta, joten tuskin kovin moni nuori nainen on täysin sinut oman seksuaalisuutensa kanssa....en minä ainakaan.
Ei nyt kauneus ja seksi liity yhteen, sillä silloinhan kauniilla ihmisillä olisi parempi seksielämä kuin keskinkertaisilla ihmisillä, ja rumilla olisi kauheita vaikeuksia seksin suhteen.
Se Suomessa asuva saksalainen tyyppi (en nyt muista nimee) sanoi telkussa taannoin että se kirjoittaa seksistä siksi että seksi on kaikille jollain tavoin ongelma. Musta se oli mielenkiintoinen ajatus ja saattaahan se pitää paikkansakin.
Mutta samaa sanoisin kuin edellinen vastaaja, että varmaan hyvä olis sitten keskustella asioista ja selvittää yhdessä mikä ja miksi se ongelma on. Enpä tiedä onko mitään "normaalia" tapaa suhtautua seksiin, kukin tavallaan.
Roman Schatz?
Jotenkin aina lopulta exieni kanssa olen törmännyt siihen asenteeseen ja ajattelutapaan, että minulla on ongelma ja minun pitää tehdä sille jotakin. Heillä ei ole mitään ongelmaa, koska he suhtautuvat luontevasti seksiin.
Ja kyllä, minä olen yrittänyt muuttaa itseäni, tapojani, halujani, toiveitani, mutta olen aika toivoton. En halua olla se, joka muuttuu muiden vuoksi, koska se ole aitoa muutosta. Sitäkin olen yrittänyt.
Koska kyse on muusta kuin fysiologisesta ongelmasta, loppuu naisten mielenkiinto aika pian. Voisin, ja edelleen yritän, keskustella ties kenen kanssa asiasta, mutta olen valitettavasti aika traumatisoitunut koko seksuaalisuuden alueella.
Ajattelen, että minun on parempi olla yksin, koska en koskaan voi täyttää kenenkään toiveita enkä kelvata.
Tuo edellinen mainitsemasi kirja pitää varmaan hommata. Kiitos vinkistä.
Joo Roman Schatzhan se.
Aina suhteen jossain vaiheessa tulee kriisejä ja sulla ne nyt näyttää törmäävän seksiin. Joillain muilla johonkin toiseen asiaan. Tai oikeastaan aika monella varmaan jollain tavoin kuitenkin seksiin. Ja aina on helppo nähdä toisessa ongelmat, mutta ihan varmasti nämä eksäsi törmäävät ongelmiin muissakin suhteissaan ja lopulta on katsottava peiliin jokaisen.
mä tajuan noi traumajutut ja tiedätkö, et ne on niin syvällä, et mitkään ajattelemiset ei auta. Ongelmat voi tieodtaa ja järjellä ymmärtää, mutta kun ne on syvällä varhaislapsuusvuosien aikana omaksuttuja tiedostamattomia ajatus- ja käyttäytymismalleja, niin siinä ei mitkään 24/7 kelailutkaan auta. Kyse on niin arkaluonteisesta asiasta, että siitä on vaikea puhuakin, mutta se kannattaa. Kaikkein parhaiten sua voisi auttaa psykoanalyysi, mutta se on järjettömän kallista. Toinen vaihtoehto on terapia. Hae Please se kirja kirjastosta. Kerro sitten, ku olet aloittanut, et mitä tykkäät. Mä olen juuri aloittanut sen pari päivää sitten. Oikeasti moni asia aukeaa...eikä se kirja ole seksuaalisuuden ympärille kirjoitettu, vaan käsittelee monipuolisesti eri asioita...
Äläkä vaivu epätoivoon. Mä tiedän tarkalleen miltä susta tuntuu. Älä anna periksi, vielä sä joskus löydät sen jutun. Sitä paitsi suurin osa naisista "vapautuu" vasta reippaasti yli kolmenkympin...no hätä kultaseni!
Niin mä olen 30 ja arvaa, onko tuota terapointia harjoitettu jo. Alkaa hiljalleen usko mennä, oma ja varsinkin usko muihin ja heidän ymmärtämiseensä.
En minä voi vaatia muilta niin paljon ymmärrystä, että kukaan oikeasti jaksaisi katsoa seinille hyppimistäni...
Mielestäni sinulla ei ole seksin suhteen ongelmaa, jos et itse tunne varsinaista seksiä tarvitsevasi. Kauniin naisen nähdessäsi et tunne pakottavaa tarvetta............ja purkaa paineita tavalla tai toisella yms.
Asiasta voi puhua, siitä voi keskustella, sen ei tarvitse merkitä mitään kriisiä. En näkisi mitään estettä miksen voisi tutustua sinuun suhteenkin merkeissä, sillä jokainen vastaa itse viimekädessä omasta mielihyvästään. Jos tunteita riittä, löytyy kyllä keinoja molemminpuoliseen tyytyväisyyteen, eikä sun itse tarvitse välttämättä osallistua asioihin, joihin et halua.
Yleensäkin mielestäni suhteessa olisi hyvä keskustella avoimesti myös seksiin liittyvistä asioista eikä toista saisi milloinkaan painostaa tekoihin, jotka tökkii.
niinkin että tuosta "brittiläisyydestäsi" on muodostunut sulle niin rakas ominaisuus ettet edes oikeasti halua siitä luopua?
Se on helpompaa olla selkeesti britti kuin alkaa sotkeentua muihin ihmisiin.
Sulla on tota ikääkin jo sen verran että pitäisi itsetuntemus ja yms olla melkein kohdillaan, joten ehkä sä vaan tykkäät olla erilainen nuori.
Tietty se välillä tuskastuttaa, mutta ainakin sulla on selkeet sävelet miksi sua ei rakasteta tai miksi et oikein itse viitsi rakastaa jne.
Ei ole oikein sellaisia lukkoja mitä ei oikealla hoidolla saada auki, kuin ne lukot joita ei edes halua. Niihinkin törmää ja sitä kuuntelee kuinka tätä ihmistä ahdistaa ja painaa ja vaivaa ja kun pitäisi alkaa pästämään irti niistä asioista, niistä on tullutkin rakas taakka ja osa identiteettiä niin voimakkaasti että tuntuu että menettää muka jotain arvokasta.
Ihminen on siitä hassu eläin että joskus se uskoo niin kovasti siihen että jokin asia vain on eikä sille voi tehdä mitään, että pilaa ajattelullaan koko elämänsä.
Kuinka moni tietää 40-50 vuotiaita jotka puhuvat esim koulukiusaamisestaan aivan kuin se olisi eilen tapahtunuttta. Se johtuu siitä että se ainoa mikä helpottaa nykyistä oloa, on syyn kaivaminen jostain menneisyydestä ja siinä polttopisteessä seisominen. Siksi, tästä syystä, näin minusta tuli mikä olen- asenne.
Ei traumoja tarvitse vähätellä, mutta jos niiden kanssa menee naimisiin ja hankkii lisätraumoja niiden avulla, ja aina kun olo on tuskainen kääntää pään traumaa kohti ja sanoo, siksi.
Siten ei koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään, siitä että ajattelua, ajatuksia, huonojakin asioita mielessä voi korjata ja elämän voi laittaa aivan uusille urille.
Mutta usein, se on liian iso muutos muka.
Seksi ja seksuaalisuus, se on iso alue, ja silti, se on voitettavissa, se on kartotettavissa. Ja minusta tuntuu ettet halua kuin sörkkiä sitä ja sulle itsesääli on se peitto johon kääriydyt kun joku sanoo että "tässä olen, rakastan ja autan ja kuuntelen". Silloin sinä sanot kuinka et halua vaatia niin paljoa ymmärräystä muilta, ei se toimi kuitenkaan.
Mitä sun siis pitäisi mun mielestä tehdä. Päästää irti. Lopettaa sen kontrollointi, ei se ole sun aarre. Älä suojele sitä älä hyysää sitä, älä tee siitä Suurinta Osaa elämääsi ja hae oikeaa hoitoa ja laita siihen haluun päästä eroon ongelmasta 110%.
Se ei auta että sanot että "ota se pois jos saat".
Ja en mä tiedeäkkään mitä ja kuinka paljon jne. Älä hermostu, tämä on minun mielipide joka perustuu siihen mitä olet kirjoittanut tänne.
Ja siitä saan kuvan että se on sulle tullut niin luonnolliseksi osaksi itseäsi että haluat ja et halua sitä hyväksyttävän, yhtä aikaa.
Sun on ehkä tehtävä täyskäännös ja revittävä paljonkin auki, mutta joskus se on tehtävää että saa kestävän perustan.
Päätitpä tehdä miten vain, minä toivotan sulle kaunista kesää ja voimia ja elämä on tässä ja nyt. Hetkeäkään ei saa takaisin. Se on hyvä muistaa kun empii haluanko elää vai pitää kiinni tutusta.
täysin paikoilleen sanottu!!
Joku vaan tahtoo elää näin. Padoten, takertuen, roikkuen, minun_elämäni_draama -maailmassa ja sitä draamaa kelaillen kerta toisensa jälkeen projektorin lamppu hehkuen ja polttaen kallisarvoisen filmin lähes puhki. Onneksi kopioita löytyy ja Suureen Draamaan voi kutoa lisää kohtauksia muistoja kaivelemalla ja antaen mielikuvituksen kehittää lisää. Elämässä olleet ihmiset ja uudet katsojat saavat istua katsomossa yhä uudelleen ja uudelleen, kuunnella myös analyysejä.
"Ei traumoja tarvitse vähätellä, mutta jos niiden kanssa menee naimisiin ja hankkii lisätraumoja niiden avulla, ja aina kun olo on tuskainen kääntää pään traumaa kohti ja sanoo, siksi.
Siten ei koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään, siitä että ajattelua, ajatuksia, huonojakin asioita mielessä voi korjata ja elämän voi laittaa aivan uusille urille."
Lääkkeenkin tarjoat.
"Mitä sun siis pitäisi mun mielestä tehdä. Päästää irti. Lopettaa sen kontrollointi, ei se ole sun aarre. Älä suojele sitä älä hyysää sitä, älä tee siitä Suurinta Osaa elämääsi..........."
...seinille hyppimistä ei varmasti kukaan kestä. Älytöntä käyttäytymistä ei kenenkään tarvitsekaan. Ymmärrystä, välittämistä ja kärsvällisyyttä kylläkin. Luulen, että psykoanalyysi voisi kuitenkin sinua auttaa. Terapiassa ei välttämättä mennä niin syvälle. Jos ei se asioita sinällään muuta, voi se auttaa elämään niiden kanssa.
Mieti olisiko sinulle edes hyvä löytää ihmistä, joka ei seksiä kaipaa? Ehkä sinun olisi hyvä löytää ihminen joka on sinuun ihastunut ja on kärsivällinen kanssasi, mutta jonka oma suhtautuminen seksiin on mutkaton.
...kirjoitit mielestäni paljon asiaa, mutta siinä mielessä olen kanssasi eri mieltä, että kaiki lukot saisi auki. On olemassa sellaisia "fakkiutumia" joita ei vain saa auki. En esimerkiksi usko, että pedofiili voi parantua millään terapioilla. En toki väitä, että aloittaja olis pedofiili, kunhan esimerkkinä mainitsin, että on mielstäni olemassa sellaisia fakkitumia, joita ei saa sitten millään muutettua. Silloin voi muuttaa omaa asennoitumistaan ja yrittää oppia elämään sellaisten ongelmien kanssa, joita ei pois saa.
Totta on kuitenkin se, että muutoksen avaimet on omassa kädessä ja kaikkein vaikeinta tuntuu olevan vastuun ottaminen omasta elämästä. Vihasta, katkeruudesta, syyllisyydestä ja häpeän tunteista on äärimmäisen vaikeaa päästää irti, jos niitä on elämänsä ajan kanniskellut ja totta, silloin niistä voi tulla "rakkaita", koska niihin on totuttu. Kyllä niistä kuitenkin voi päästä irti, jos päättää itse niin. Puhun kokemuksesta! Helppoa se ei toki ole, mutta mahdollista. Elämä on toivoa täynnä, ihan oikeasti!
...se, ettei koe tarvitsevansa seksiä johtuu yleensä siitä, että on niin lukkiutunut, että on tidostamattaan kieltänyt tarpeen eikä silloin sitä tunnistakaan. Ja minkä vuoksi vastustat kirjaviisautta? Moni asia voi avautua lukemalla toisten omaelämäkertoja? Olisikohan nyt niin, että itselläsi on ikäviä kokemuksia kirjaviisaudesta ja siksi niin kovasti vastustat ajatusta? Kannattaa ensiksi tutustua ja arvostella vasta sen jälkeen. En puhu mistään teorioista tai kaavoista, vaan todellisista elämistä kerrotuista teoksista ja tutkimuksellisista tosiasioista, eivät ne ole tuulesta temmattuja juttuja hyvä ihminen!
Jokaikinen ihminen on seksuaalinen, toiset enemmän, toiset vähemmän. Kaikilla on seksuaaliset tarpeet, toiset vain ovat tukahduttaneet ne niin pahasti, että näennäinen tarve on kadonnut...
perehtyisin NLP:hen. Esmees NLP mielikirjasta olisi hyvä aloittaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Neuro-linguistic_programming#Criticism
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/avoin/appro/nlp/NLP.htm
http://www.suomennlp-yhdistys.fi/nlpfiles.html
Ei se teksti nyt noin jyrkästi ollu tarkotettu hernettä imasemaan. Mulla on kirjoihin erittäin hyvä suhde, ilmeisesti parempi kuin ihmisiin!? Seksin kanssa sinänsä olen hyvin sujut, koen, tarvitsen, nautin, yksin ja kaverin kanssa, että hyvää kesää vaan..
olla eri mieltä tuon tukahduttamisen suhteen. On todellakin ihmisiä, joilla ei sanottavammin ole seksuaalisia tarpeita. Silloin ei tarvitse mitään tukahduttakaan. Oletko ikinä kuullut aseksuaalisuudesta? Jos et, niin kannattaa tutustua.
Seksuaalienergian voi kanavoida myös muuhun kuin fyysiseen seksiin, esim . hengelliseen elämään. Sekään ei ole tukahduttamista, on vain tullut jotain tärkeämpää tilalle.
Jos seksihaluttomuus johtuu jostain traumaattisista syystä, niin sitten se on eri asia tietysti.
...en vetänyt herneitä enkä muutakaan sieraimiini...eli en ottanut pahasti :-) en ajatellut sinua seksuaalisuudesta puhuessani, sinulla varmaankin se puoli on kohdallaan. Tarkoitin aloittajaa, joka asiasta on puhunut. En kai minä nyt voi sinun seksuaalisuudestasi mitään tietää, höhlä... niin, kirjat on ihania ja hyödyllisiä. Hymyä huuleen!
sehän vain rikastuttaa maailmaa. Olen kyllä kuullut aseksuaalisuudesta, mutta joku syy siihenkin on. Puhunkin nyt sellaisesta tasosta, jota ei kyetä tiedostamaan. Koetaan, ettei haluja/tarpeita ole, koska ne ovat niin syvällä, ettei niihin olla syystä tai toisesta kosketuksissa. Kunpa ihmiset vain tietäisivät miten moni tavanomaiseltakin tuntuva asia, mieliteko, ajatusrakenne, monet fyysiset vaivat ym... voivat johtua varhaislapsuudessamme koetuista ja omaksutuista asioista. Olen alan ammattilainen, joten tiedän mistä puhun. Toki kanssani saa olla eri mieltä, mutta tätä mieltä minä olen monen vuoden tutkimukset takanani kyseisestä aiheesta.
joka ei harrasta seksiä tai ole siitä kiinnostunut, pidetään aina jotenkin vajaana? Tai vähintäänkin traumaattisena. Ja aina kaikki mukamas johtuu lapsuudesta.
Jos asia ei ole kyseiselle ihmiselle (en nyt viittaa tämän viestiketjun kirjoituksiin, vaan yleensäkin) ongelma, niin miksi se olisi muillekaan ongelma? Miksi on niin vaikea hyväksyä, että ihminen voi olla onnellinen vähäisellä seksilläkin tai jopa kokonaan ilman seksiä?
Joillakin vapaaehtoinen ja itselle luonnollinen "seksittömyys" on koko elämän kestävää, joillakin ajoittaista. Mitä pahaa seksittömyydessä on? Ei kai se nyt ole ainoa onnelliseksi tekevä asia? Vaikka se toki useimmille meistä oikein mukava elämää ilostuttava asia onkin ;)
Tuntuu muutenkin siltä, että kaikki psykologit ja psykiatrit yms. etsivät aina kaikkiin mahdollisiin asioihin syiksi seksuaalisia traumoja. Ja jos et aktiivisesti harrasta seksiä, tukahdutat muka itseäsi. Jotenkin kummallista ajattelua mielestäni. Mutta minä nyt en kovin suuresti psykologiaa/psykiatriaa arvostakaan.
Jokainen ihminen on tietysti seksuaalinen olento ja meillä kaikilla on seksuaalienergiaa. Mutta sen voi kohdistaa niin moneen asiaan ja niin monella tavalla. Esim. selibaatti (siis vapaaehtoinen seksistä pidättäytyminen, ei siis mikään "puutteessa eläminen") ei varmastikaan johdu aina mistään traumoista. Ja selibaatissa elävä ihminenkin voi olla oikein onnellinen elämässään.
Luulen, että seksiä aktiivisesti harrastavilla on ihan yhtä paljon traumoja kuin seksiä harrastamattomillakin. Mutta jos harrastat seksiä, olet normaali. Jos et, olet traumaattinen. Aika epäreilu ajatuskuvio.
Voi, miksi kaikki on nykyään niin seksikeskeistä :(
ehkä ajatellut että yrität epätoivoisesti etsiä naisista jotain, jota he eivät pysty antamaan? Oletko tiedostomattomasti wannabelesbo? Pystytkö tuntemaan todellista seksuaalista halua ja intohimoa naiseen?
Oletko ollut miehen kanssa? Miehen josta välität? Ihminen, nainen tai mies, johon ei tunne seksuaalista vetoa, ei sytytä kunnolla. Ehkä sinun pitäisi rikkoa ennakkoasenteitasi ja pohdiskella uudelleen. Seksuaalisuus on voimakas tunne ilman seksuaalista kanssakäymistäkin.
Samaa minäkin olen miettinyt... Ei maailma mihinkään ole muuttunut, vaikka tautiluokitukset vaihtelevat: Jos homous ei enää ole sairaus, niin aseksuaalisuus taatusti on! Aina tulee uusia normituksia ja poikkeavat saavat tuntea sen nahoissaan - ainakin vertauskuvainnollisesti.
Ja sitten on nämä kypsyys vs. infantiilius -keskustelut. Ollakseen Aikuinen ja Kypsä ihminen, pitää olla Aikuisen ja Kypsän ihmisen tarpeet ja varsinkin huolehtia siitä, että tarpeet tulevat tyydytetyksi... Mistäpä muustakaan taas kyse kuin seksistä ja seksuaalisista tarpeista. Voi pyhä yksinkertaisuus - tahtoo sanoa ma!
seksiongelmat eivät aina ratkea sillä, että kokeillaan miestä. Lesbo tietää olevansa lesbo ilman mahdollista kokemusta miehistäkin.
Muutenkin, minun mielestäni, seksuaalisessa suuntautumisessa on nimenomaan enemmänkin kysymys kyvystä ihastua ja rakastua. Jos ei ihastu/rakastu miehiin, eli ei löydä miestä, josta ns. välittää, niin miksi kokeilisi seksiäkään heidän kanssaan?
Varmasti monikin lesbo kykenisi saamaan esim. fyysisen orgasmin myös miehen kanssa, koska mm. sukupuolielimet reagoivat koketukseen tahattomastikin. (joskus saattaa jopa gynellä käydessä joillain olla jonkinlaisia tuntemuksia). Mutta olisiko kyseessä silloin seksi, jos ei kuitenkaan olisi mentaalisesti kiihottunut? Mielestäni ei. Seksi on ennenkaikkea korvien välissä.
meni puurot ja vellit sekaisin. En toki noin tarkoittanut. Jos on onnellinen ilman, niin hyvä niin ja antaa olla. Ei se silti poista syytä siihen miksi asia on niinkuin on. Eikä asiaa tarvitse sen kummemmin miettiä, jos onneen kykenee muutenkin.
Sinällään seksikeskeisyys on mediailmiö ja eri asia kuin seksuaalisuus. Aloittaja näyttää kuitenkin kärsivän asiasta ja siitä on muodostunut hänelle ongelma. Annetaanhan jo olla, en usko, että päädymme samaan lopputulokseen. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmistäkin. Hyväksytään se, eikö niin?
viestisi varmasti minulle, kun näytät siihen vastanneen? Minä en ole alkuperäinen keskustelun aloittaja...
Samaa mieltä kanssasi! Tuntuu suorastaan käsittämättömältä, että joku ehdottaa kokeilemaan seksiä itsetuntemuksen lisäämiSEKSI :) Eikö se ole esineellistävää ja ihmisarvoa alentavaa ja vääristää kuvan seksistä/omasta seksuaalisuudesta.
Seksuaalisuus minunkin käsitykseni mukaan on korvien välissä (vai sittenkin sydämessä :)) ja esim. itse tiedän olevani lesbo ja määrittelen itseni lesboksi, vaikkei suoranaisia seksikokemuksia naisen kanssa olekaan (vielä). :)
päädy samaan lopputulokseen. Koska en pysty hyväksymään noita kaiken läpitunkevia traumateorioita.
Ja kuten sanoit, kysymys on mielipiteistä...meidän molempien ajatukset tästä asiasta ovat mielipiteitämme, eivät kaikenkattavia faktoja. Koska mikään tiede ei pysty sellaisia tarjoamaan. Ihminen on liian monimutkainen olento yksiselitteisiin teorioihin. Varmasti psykologia/psykiatria voi olla monille avuksi, toisille sillä ei ole merkitystä. Sillä jos ei ole ongelmaa, ei voi olla syytäkään.
Yhteiskunnan seksikeskeisyys on toki eri asia kuin seksuaalisuus. Mutta seksikeskeisyys aiheuttaa ihmisten mielissä sellaisia ongelmia, joita ei ehkä oikeasti ole olemassakaan. Normaalius ja normaali seksuaalisuus määritellään mediassa, eikä ihmisen omassa sisimmässä. Siitä syntyy ongelmia.
Toivotaan kuitenkin, että aloittaja löytää, tavalla tai toisella, ratkaisun ongelmalliseksi kokemaansa tilanteeseen.
Annetaan vaan olla, en jatka enää tästä aiheesta :)
Ruotsin uutisohjelma Rapportissa puhuttiin just, että Ruotsissa terveydenhuoltoviranomaiset pyrkivät kieltämään NLP:n.
Ohjelmassa kuultiin useita asiantuntijoita, jotka totesivat, että NLP:n kannattajat kertovat parantavansa vaikeitakin psyykkisiä häiriöitä mm. kolmessa tunnissa. Tuota noin...en voi olla samaa mieltä.
Perus-NLP-terapeutiksi opiskelee ohjelman mukaan noin kahdessa kuukaudessa. Pohjakoulutuksena ei vaadita esim. lääketieteen kandin papruja tai psykologian maisterin tutkintoa, ei edes SH:ta. Käyttivät termiä puoskarointi asiasta ja niin käytän minäkin.
NLP on kuulemma Ruotsissa kielletty kunnes asia on käsitelty oikeusistuimessa.
Jos joku pääsee eroon jostain traumasta tai pelosta muutamassa tunnissa, kun oppii käyttämään
assosiointia ja dissosiointia.
Sehän tarkottaa sitä, että monien vuosien tienistit psykoanalyysistä jää saamatta . Eikä se kovin montaa ihmistä edes auta.
Voihan se olla, että ruotsissa ne ajattelee vaan
rahaa, koska NLP;llä pystyy hyvin rahastamaan.
Mutta , jos itse perehtyy asiaan, niin kyllä ne jutut siitä avautuu.
Jos vaikka huomaa, että sisäisessä puheessaan käyttää usein ilmaisua minun on tehtävä tämä, voi huvikseen koittaa ajatella, että minä voin tehdä tämän.
Kehon asento vaikuttaa, esmees jos laahustaa, voi ruveta ajattelemaan kuinka joku pantteri kävelee ja pompata sen nahkoihin.Näyttelijäthän joutuu
pomppimaan toisten nahkoihin kokoajan.
Joillain ihmisillä on työnahka ym.
päähänsä, ettei itsestä ole mihinkään, niin se jää sinne alitajuntaan jotenkin.
Kukapa aikuinen ihminen normaalisti kuuntelisi totuutena jonkun 10 vuotiaan uskomuksia.
hämärältä. Lannattaa varmaan jättää omaan arvoonsa...eiköhän se maailaisjärki jo kerro, ettei psyykkisiä ongelmia kolmessa tunnissa hoideta...hohhoijaa...
Sua puri pienenä koira. Sait ikusen kammon koiria kohtaan alle minuutissa.
Miksi se ei voisi lähteä pois muutamassa tunnissa?
Sulla on vaan jäänyt alitajuntaan pienen ihmisen pelästyminen ja järkytys.
Mutta eikö voi myös hyväksyä itsensä vikoineen ja miksei kumppani voi hyväksyä myös ja rakastaa? En tarkoita etteikö voisi ja saisi tehdä noin kuin neuvoit ja tonkia ongelmat auki
Tinni-Tunni
"En esimerkiksi usko, että pedofiili voi parantua millään terapioilla."
että voi parantua. Se vain riippuu ko henkilön motivaatiosta haluta muuttua ja toki kyvystä myös. Ei se helppoa ole, mutta jos kaikki pedofilian syyt selvitetään ja poistetaan niin mahdollista se on.
Tinni-Tunni
samankaltaisilla kammoilla varustetun naisen kanssa.
Ja mitä nyt siinä ajassa perehdyin asioihin, niin huomasin, että jos kaikki tapahtui vauhdilla ja yllättävissä paikoissa, niin onnistui. Hän kyllä piti rakastelusta, mutta jos alussa oli pienikin perääntymisen mahdollisuus, niin hän kyllä käytti sen.Ja kärsi itsekkin käytöksestään.
Eli hänellä oli joku ajatusketju, joka vauhtiin päästyään voitti halut ja himot.
Siksipä tuota NLP:a suosittelin.
Liika itsekriittisyys, perfektionismi, suorittamisen tarve, läheisyyden pelko ym. saattavat tunkea väliin ja vesittää koko homman, jos on "liikaa" aikaa miettiä... Ehkä siitä syystä spontaanit hetket yhdessä luonnistuvat?!
Juu. Tässä on sumpussa niin monia syitä, mutta kaikki nuo mainitsemasi ovat varmastikin osana. Läheisyyden pelko ja samanaikainen hylätyksi tulemisen pelko eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä.
Kiitos kun olette jaksaneet kommentoida.
Tärkeän aiheen nostit puitavaksi! Samoja asioita minäkin olen jokusen vuoden selvitellyt eikä asioiden purkaminen suinkaan ole ollut se helpoin tie... Nyt tosin alan olla voiton puolella (kuka se voitto on? *hih*) ja voin ainoastaan todeta, että onneksi uskaltauduin kohtaamaan omat pimeät puoleni.
En ole aiemmin kommentoinut tätä keskustelua, mutta alkuperäiseen avaukseen liittyen toteaisin, ettei seksi todellakaan ole mikään joko-tai -tekijä suhteenmuodostuksessa. Keskinäisen luottamuksen ja syvän kunnioituksen myötä rakkaus kahden ihmisen välillä varmasti - näin uskon - löytää myös fyysisen ilmiasun, kun aika on oikea. Eihän rakkautta toki pidä häiritä ennen kuin se itse sitä haluaa... ;)
asiantuntija, ajatusten Tinni-Tunni! Ja mistähän nyt tällä kertaa olet uskoosi faktat poiminut?
minäkin ajattelin ja määrittelin itseni lesboksi. Tapasin naisen, josta välitin paljon. Ja kuinka ollakaan seksikokemuksen jälkeen jouduin sittenkin toteamaan, että kyllä se on bi ellei hetero. Ihastuminen ja seksi on kuitenkin kaksi eri asiaa, vaikka korvien välissä löytyisi mitä tunteita.
kokemusta kun niin puolustat? Mun puolesta jokainen pedofiili pitäis kuohia ja julkisesti näyttää joka lehdessä kuva. Aivan liian helpolla pääsevät eikä kukaan ajattele miten uhrin elämälle käy. Sairasta niitä pervoja puolustaa, ei tipu täältä mitään lämpöä heille.
Tämä oli kannustava viesti, oli hienoa kun kirjoitit. Oletko itse tullut aina hyväksytyksi ja ymmärretyksi? Omien kokemusteni perusteella sanon, että minä en.
Alussa kaikki menee vielä sen vierauden lukuun, mutta ajan kuluessa tunnen, että minua syyllistetään -ja esille nostetaan syyt, miksi seksuaalisuus on minulle vaikeaa.
Kärsivällisyys loppuu siltä toiselta, koska minun kanssani tarvitaan a i k a a. Näiden negatiivisten kokemusten jälkeen olen alkanut jollakin tasolla luovuttaa -en osaa olla tyttöystävä. Surullinen ajatus, mutta en kykene vastaamaan toisen seksuaalisiin tarpeisiin. Vielä?!
enempää kuin sinäkään, kuka nyt sitten oletkin, mutta uskon että jokaiselle psyykkiselle sairaudelle on syyt olemassa ja periaatteessa psykoanalyysillä ja/tai erilaisilla terapioilla voidaan saada paranemista aikaan. Toki se on työlästä ja vaikeaa ja kallista, eikä aina onnistu.
Tinni-Tunni
kokemusta, kun noin kiihkeästi kirjoitat? Mitä sun mielestä pitäs tehdä naispuolisille pedofiileille?
Suomessahan yleensäkin ihmiseen kohdistuvista rikoksista ei kovin kummoisia rangaistuksia saa, tarpeeksi isosta omaisuusrikoksesta voi saada isomman tuomion! Enkä minä ole ketään puollustanut, vankila vain ei pedoja paranna. Kun pääsevät pois niin voivat uusia tekonsa ja sen takia voisi ainakin yrittää jotain terapiaa tms.
Tinni-Tunni
ylipäänsä täällä roikkuu..
on kokenut ettei vankila paranna. :)
Aloin miettiä mainitsemaasi syyllistämisnäkökohtaa ja tulin siihen tulokseen, että ehkä en niinkään koe tulleeni toisen osapuolen taholta suoranaisesti syyllistetyksi, vaan syyllisyydentunne on minun omaa luomustani: Vaistoan toisen turhautuneisuuden/tyytymättömyyden ja alan syyttää siitä itseäni. Totuushan kuitenkin on, että tyytyväisyys/onni on jokaisen löydettävä itsestään ja otettava vastuu omasta onnestaan (kuulostaapa terapeuttiselta :)).
Se on kyllä totta, ettei syyllisyydentunnetta ainakaan vähennä se, kun toinen osapuoli tai mahdolliset muut ihmiset lähipiirissä alkavat analysoida ja antaa yksinkertaistavia ja kelvottomia kommentteja koskien seksuaalisuuteeni liittyviä probleemia. Siinä vaiheessa minun kärsivällisyyttäni koetellaan ja luovutusmieliala saa vallan... :(
Minua alkoi hieman surettaa ajatuksesi, ettei sinusta olisi tyttöystäväksi. En usko! Auttaisikohan, jos ajattelisit, että tähänastiset suhdekokemuksesi ovat olleet sinulle tarpeellisia, jotta olet saattanut kasvattaa itsetuntemustasi kohtaamalla ongelmasi ja traumasi. Itsetiedostuksesi myötä olet nyt vahvempi kohtaamaan uusia ihmisiä ja tiedät, että sinulla on oikeus edetä rauhassa ja siten, kuin hyvältä tuntuu. Terve itsekunnioitus saa vastakaikua ja voit huomata, että sinua todella rakastavalla ja kunnioittavalla ihmisellä ei ole kiire kanssasi. :)
kokenut, olen varsin lainkuuliainen henkilö. Mutta ei tarvitse olla ruudinkeksijä, että tajuaa ettei vankilassa juurikaan opita paremmille tavoille. Joidenkin mielestä ei tarvitsekaan, sillä vankilahan on rangaistuslaitos.
Tinni-Tunni
Kiitos kaikille asiallisille vastaajille. Olen saanut teiltä kommentteja, argumentteja, vihjeitä ja myös paljon niitä samoja vastauksia, joita olen privaatisti kuullut jo kauan.
Varmaa on, etten elä traumani kanssa vapaasta tahdostani enkä halua 'olla naimisissa' sen kanssa. Ja kyllä, se on minussa niin syvällä, etten vielä osaa muuta tapaa kuin halun ja seksuaalisuuden kieltämisen. Tästä se ongelma ihmissuhteissa tulee, tässä kulkee raja.
Muutaminen ja muuttuminen ei ole yksinkertainen prosessi, eikä se ole aina edes mahdollinen verraten siihen, minkä yhteiskunta tai alakulttuurimme määrittää normiksi. Toipumisprosessiin vaikuttavat tietenkin myös jokaisen yksilön kohdalla trauman aiheuttaneet tapahtumat ja niiden asiallinen käsitteleminen.
Tapahtumia tai syitä omiin ongelmiini en tässä konktekstissa katso aiheelliseksi mainita, mutta jotkut asiat todella ovat sellaisia, ettei niitä yksioikoisesti voi selittää ja vielä vähemmän ymmärtää. Hyvin usein ihmiset ymmärtävät minua tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kun oma mukavuusraja ylittyy, aletaan puhua vastuuttomuudesta, toipumisesta ja tietenkin etsiä ratkaisuja puolestani. Koen, että monesti minulle asetetaan aikaraja ulkopuolelta.
Koen ottaneeni vastuun omasta elämästäni ja pyrin tekemään elämästäni siedettävän nyt kun minulla on mahdollisuus siihen. Jos vastuullisuus se ei välity näiden rivien kautta, en ihmettele. Tämä jää vajaaksi monella muullakin tapaa.
Joku mainitsi psykiatrian ja psykologian olevan vähemmän oleellista. En allekirjoita väitettä. NLP:sta sen sijaan en ole kiinnostunut.
Oikeastaan yllätyin vain siitä, ettei kukaan toinen ole kirjoittanut omista ongelmistaan tai seksuaalisuuteen liittämistään traumoista. En kuvitellut olevani ainut.
Yksi asia on varma. Kukaan ei enää koske minuun jos en niin tahdo.
kirjoitat ja se, ettei kukaan muu ole aiheesta avautunut johtuu kaiketi siitä, ettei löydy samanlaista rohkeutta kuin sinulta myöntää asia. Uskon, että opit elämään asian kanssa ja toivon, että löytäisit itsellesi kumppanin, joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet, puutteinesi päivinesi. Ja kyllä jokainen itse tietää parhaiten ja se tuntuu kurjalta, että aletaan syyllistämään vastuuttomuudesta. Toisaalta aika usein se on myös vastuun kantamisen puutetta, asiat vain voisi esittää hieman hienotunteisemmin. Uskon kuitenkin, että sinä olet kyennyt ottamaan vastuun omasta elämästäsi, jos kerran terapiakin on sinulle jo tuttua. Muista, että et suinkaan ole ainut ongelmasi kanssa ja voin faktana sinulle kertoa, että lähes joka viides nainen on problematisoitunut seksuaalisuuden alueella.
...myös minä olen jotenkin vajavainen, kun en kykene kenenkään kanssa seksihommista nauttimaan. Tunnen kuitenkin tarpeita ja haluja, mutta vain itse pystyn hoitamaan asian. Haluaisin kuitenkin oppia "antautumaan" myös toiselle...eli on muitakin, satuin vasta nyt lukemaan tämän jutun...
voi tarjota avun joillekin ihmisille. Mutta mitään ehdotonta totuutta ne eivät edusta. Se mitä pidettiin ennen tieteellisenä faktana, ei ole sitä enää tänään. Yhtälailla "nykyfaktat" voivat tulevaisuudessa osoittautua täysin vääriksi tiedoiksi. Se on myös hyvä pitää mielessä.
On paljon hyviä ja päteviä terapeutteja, jotka tarjoavat ensiarvoisen tärkeää apua ihmisille. Mutta on myös toisenlaisia terapeutteja ja terapioita, jotka voivat vain hajoittaa ihmisen psyykettä entisestään. Myös se on hyvä pitää mielessä.
Toivottavasti "elämäsi solmut" kuitenkin aukeavat tavalla tai toisella. Sitäpaitsi...British people are just fine ;)
Kiitos teille ao. vielä erikseen positiivisesta palautteesta ja kannustuksesta. Olette ihania.
Jäin vielä pohtimaan, kuinka muut, kuten Vienoneito, kokevat seksuaalisuuden rajoittavana tekijänä ihmissuhteissaan? Kokevatko? Estääkö oletus omasta kelpaamattomuudesta kontaktin luomisen? Pitävätkö muut itseään vastenmielisinä vai pikemmin sitä kumppania? Onko teillä likainen olo? Miksi? [Tästähän tulee vielä väikkäri...]
Kiitos myös Vampyyrille erikoisesta viestistä.
ainakaan järjellä ajatellessani itseäni likaiseksi, mutta syvällä jossain mieleni sopukoissa, kun en kerta kykene avautumaan. Nosexin tietämys pitänee ainakin minun kohdallani paikkaansa. Ei estä minua tutustumasta ihmisiin, mutta vakavempia suhteita en ole pystynyt luomaan. Ei se minusta ole ollut kiinni, mutta ehkä sitten ihastun aina alitajuisesti sellaisiin, joiden kanssa mikään vakava suhde ei onnistuisi. En ole koskaan kenellekään ongelmastani puhunut. Tässä ensimmäistä kertaa ja toivottavasti tulevassa terapiassani...miten sinä koet itsesi?
Valitettavasti minä koen, että seksissä minusta tulee likainen, jopa jollakin lailla saastunut ja teen jotakin väärää. Tulee syyllinen olo ja sen myötä se likaisuus. Koskettaminen ahdistaa ja sattuu niin paljon, että joskus se itkettää. Selitä sitä sitten...
Hienoa, että kerroit itsestäsi webissä ja vieläpä niin, että olin kuulolla.
Sinä olet myös menossa selvittämään asioitasi, ja en voi kuin onnitella. Matka itseensä on vaikea, mutta hieno. Arvot, ajatukset ja käytännöt muuttuvat, ja hiljalleen kaikki (?) opitut mallit.
Olen itse prosessissani täysin kesken, mutta mieluummin luovun vaikka työstäni kuin terapiasuhteestani. Se antaa niin paljon, kokonaisia uusia perspektiivejä, mutta ennen kaikkea auttaa minua muodostamaan nyt vielä kovin puuteellista perusturvallisuuden tunnetta.
Opin ehkä luottamaan ihmisiin ja sen kautta myös luottamaan toiseen ihmiseen niin paljon, että uskon, ettei hän vahingoita minua.
Todella vaikeita asioita, mutta niiden käsittely helpottaa olemista.
kaikki myötätuntoni sinulle. Todella hyvä, että koet terapian hyödylliseksi, uskon myös sen auttavan minua. Voih, olisi niin mukavaa tavata kohtalotovereita ja jutella...tosin tällaiset asiat ovat todella arkoja... Juu ja perusturvallisuus on juuri se juttu, mistä itsekin olen aikoinaan jäänyt paitsi...
Tähän asiaan pitää palata, eikö?
Harvoin kehtaa ja uskaltaa puhua, yleensä tuntee itsensä sekä naiiviksi että friikiksi.
Vaan nyt on pakko mennä nukkumaan. Hyvää yötä, VN.
...hyvää yötä british :)
En tiedä tuosta NLP:stä, mutta vaikka ei olisikaan hyvä menetelmä, voi siinä silti olla jotain hyvääkin... En kuitenkaan ota enempää siihen kantaa kun en siitä tiedä.
Tuli mieleen että sinulla voi olla (ja monilla muillakin) syvällä ne ongelmat, mutta toisaalta olet elänyt pitkään niiden kanssa ja ehkä sun psyyke on pikkuhiljaa niitä korjannut. Ehkä sen takia niitä ongelmia pohdit? Ehkä voisit saada ongelmat, jos ei nyt korjattua täysin, niin ainakin paremmin hallintaan jollain terapialla tms. tai sitten vain keskustelemalla jonkun kanssa? Onhan se varmasti vaikeaa, mutta voisit alkaa "psyykkaamaan" itseäsi siihen, että voisit alkaa selvittämään ongelmiasi ja että todella voit muuttua! Se voi olla mahdollista, vaikka juuri nyt se tuntuu mahdottomalta.
Tinni-Tunni
saisi muuttumaan, tai edes hakemaan apua?
mies- sekä heterovihamieliset henkilöt saisi kirjoittamaan edes nimimerkkiä käyttäen?
Tinni-Tunni
rakkaus ratkaisee en minäkään pidä sexsistä kovin paljon,niin muuten minkä ikäinen olet.:)
että usein ihminen voi löytää (vai onko se kohtalo?) itselleen sopivan ihmisen. Ehkä voit löytää kumppanin joka ajattelee ja kokee seksin samoin kuin sinä?
Tinni-Tunni
että ehkä usein joku voisi löytää jotain?
Kuinka monta epävarmuutta kuvaavaa sanaa tuossakin oli? Pitäiskö näillä sun elämänohjeilla jonkun niinku koittaa selvitä elämästään? Jos edes itse koittaisit selviytyä?
Katsos Hetskuisä, elämä on epävarmaa, ainakin reaalimaailmassa. Tietenkin Hetskuisän maailmassa kaikki on kristallinkirkasta ja selkeää, kaikki on laitettu ja ajateltu selkeästi ja kaiken Hetskuisä tietää. Paha vain, sillä ei ole paljoakaan tekemistä epävarman reaalimaailman kanssa :-( Mutta Hetskuisä, elä sinä vain selkeässä heteromaailmassasi.
Tinni-Tunni
Kaksi heteromiestä taistelee LESBO-palstalla!!!:DDD
Tytöt taputtakaa! *tapu,tapu,tapu*
Mutta mikäs tämän parempi paikka?
- Heteroisä
että ettekö te Britti ja Vienoneito voisi puhua keskenänne näistä asioista? Hankkikaa kumpikin prepaid-liittymä ja siinä halpaa terapiaa ja ei välttämättä edes tehotonta!
Tinni-Tunni
ja jos pitäisin persoonastasi, kuten tapaamisillamme olisin jo todennut, en tietenkään antaisi kenkää, vaan aikaa. Sitten ehkä puheltaisiin ongelmista ja normaaliudesta, ja huomattaisiin ettei mikään niin ongelmatonta ja normaalia ole kellään. Tietysti sinä olisit erikoistapaus yksilönä, jota ei voisi kehenkään muuhun verrata.
kiinnostavana ihmisenä, josta pitäisin ja kaikki enempikin siitä eteenpäin olisi mahdollista. Mahdollisesti jossakin vaiheessa sommittelisimme seksuaalisuutemme johonkin muun elämämme joukkoon molempia tyydyttävällä tavalla. Miksi muuten ajattelet, että juuri sinun seksisuhtautumisesi on ongelmallisinta ja se vaatii enemmän huomiota kuin jonkun muun omalaatuisuudet, ihan ongelmaksi asti? Ettet nyt vaan ennakolta laita ihmisiä tiettyyn muottiin.