Onko kellekään käyny tälleen että ootte ollu piiiiitkään jonkun tai joidenkin kanssa kaverina, mutta sitten on tullut kaikenlaisia työ/opiskelu-juttuja ja lopulta enää näette vaan harvoin ja vaikka on netti minkä avulla pitää yhteyttä kukaan ei enää kerro omista ajatuksistaan yms. ns. henkilökohtaisista tai salaisista haaveista ym., mitä yleensä joskus aikaisemmin olitte jutellu, vaan alkaa mennä jutut tosi pinnallisiksi. Kohta puhutaan enää vaan säästä ja tuijotellaan ikkunasta ulos....
Ja sitten myös se että kavereilla on miljoona muuta kaveria yhtäkkiä, ja jää pahasti sinne jonon perään "ei voida nähdä kun mun pitää nähdä se ja se ja se ja mennä sinne ja sinne ja tänne, sinä et oo mun ainut kaveri joten en voi hylätä muita" ja pashat! Että se shiitä shitten. Olen maininnut (jo useasti) siitä että on YKSINÄINEN OLO!!!!, mutta eipä sekään oikein mitään muuttanut (vaikka ilmaisin selvästi että haluaisin lähentää välejä takaisin siksi mitä ne joskus oli). Kovasti tuli viestejä "kyllä välitän sinusta yhä", mutta eipä oikein välit ole palanneet samanlaisiksi kuin joskus aikaisemmin. Onko tätä se aikuistuminen että jää yksin? *jää puhumaan seinälle*
Koska oon tyyppi joka ei osaa tulla muiden kanssa juttuun, niin ei ainakaan kavereiden hankkiminen onnistu. Kun ei ole ketään joka kestäisi minua. Ei edes noi entisetkään kaverit kestä enää. Eletään jo ihan eri planeetoilla. Sentään on yksi yhdistävä asia enää...
Juu, pitäisikö vaan tottua olemaan yksin? Mutta entä jos muutun ihan höperöksi pelkille seinille puhumisesta?.... juup...
Ja sitten myös se että kavereilla on miljoona muuta kaveria yhtäkkiä, ja jää pahasti sinne jonon perään "ei voida nähdä kun mun pitää nähdä se ja se ja se ja mennä sinne ja sinne ja tänne, sinä et oo mun ainut kaveri joten en voi hylätä muita" ja pashat! Että se shiitä shitten. Olen maininnut (jo useasti) siitä että on YKSINÄINEN OLO!!!!, mutta eipä sekään oikein mitään muuttanut (vaikka ilmaisin selvästi että haluaisin lähentää välejä takaisin siksi mitä ne joskus oli). Kovasti tuli viestejä "kyllä välitän sinusta yhä", mutta eipä oikein välit ole palanneet samanlaisiksi kuin joskus aikaisemmin. Onko tätä se aikuistuminen että jää yksin? *jää puhumaan seinälle*
Koska oon tyyppi joka ei osaa tulla muiden kanssa juttuun, niin ei ainakaan kavereiden hankkiminen onnistu. Kun ei ole ketään joka kestäisi minua. Ei edes noi entisetkään kaverit kestä enää. Eletään jo ihan eri planeetoilla. Sentään on yksi yhdistävä asia enää...
Juu, pitäisikö vaan tottua olemaan yksin? Mutta entä jos muutun ihan höperöksi pelkille seinille puhumisesta?.... juup...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Millainen sitten olet, jos ajattelet noin ettei kukaan kestä sua? Onko ne sun kaverit enemmänkin pinnallisia ja itse olet just sellainen syvällinen jolle täytyy kertoa sydänjuuria myöten kaikki?
että kyllä niissäkin sitä syvällisyyttä on, mutta ei vaan jotenkin enää avauduta toisillemme ja kerrota KAIKKEA mitä mielessä liikkuu. Ite oon yrittäny pysyä mahdollisimman avoimena, mutta jos kaiken kertoo niin voi ystävyys olla ohi jos ne ei ole tarpeeksi avoimia.. eli onkohan mun usko ja luottamus kavereihini heikompi kuin aikaisemmin... Saaaaad.
...muotoaan jatkuvasti. Tulee uusia tilanteita, työ-ja opiskelupaikkoja, seurustelukavereita ym.
Se on kuule vaan sitä aikuistumista ja sitä, että ei elämässä muutenkaan ole mitään pysyvää.
Lapsuusystävät jäävät ja uusia tulee.
Olen aivan varma, että myös sulle kun vaan olet avoimin mielin ja rohkea tutustumaan.
Juuri se elämän kiertokulku on niin mielenkiintoista, ettei asioita kannata jäädä loputtomasti murehtimaan vaan jatkaa eteenpäin.
Taaksepäin ei voi mennä, vai mitä. Siis, eteenpäin.
Usko vaan kun vanha sanoo :D
Kyllä noin on käynyt varmasti monelle, minä lukeudun niihin. Nykyään on jäljellä enää vain yksi vanha ystävä ja silti tunnen itseni todella yksinäiseksi. Kun toinen ei aikuistu millään niin eipä ole meilläkään enää mitään yhteistä säveltä, ainoastaan rasittaa. Ja näyttää siltä, että enää ei helposti uusia ystäviä saada.
Sanoit juuri sen mitä minun piti kuulla! Mikään ei ole pysyvää, ihmiset muuttuu, ja minä, typerä minä roikun vielä menneessä kiinni! Voi hitto kun olen ollut typerä! Kiitos kun avasit silmäni! Kiitos! :D
mutta hauskinta että toi tapahtuu mulle jo 16-vuotiaana :D
multaki kaikki kaverit hävinny ku pieru saharaan