Mun elämä muuttu ihan hirveesti viime kesänä.. mun sisko raiskattiin, ja samana kesänä yks toinen ihminen yritti tehä mulle pahaa ja tekiki, mutta ei onnistunu silla tavalla siinä. Kuulin myöhemmin joka oli yrittänyt mulle tehdä pahaa olisi tehnyt joillekin muille tytöille pahaa seksuaalisesti. Mua on sen jälkeen alkanu ahdistaa. Ahdistaa yleensä jos ihmiset ovat liian lähellä mua tai sit pieni tila, tai jos on liian piäni paikka, ai vitsisti lössii. Autois, etenkin kavereiden ja takseissa ja myös dösis on välil alkanu ahdistaa ihan vitsisti.. En tiiä mitä tekisin, se sattu mua ihan hirveesti et mulle yrittettiin tehä pahaa ja mun systerille tehtiin.. Systeri ei tiiä mitä mulle tapahtu. Mut mähän oon tavalla kanssa siinä mitä systerille tehtiin ni uhri kanssa. Tai musta tuntuu, systeri anto raiskauskriisikeskuksen numeron. Se myös neuvo et mene puhumaan terkkarin luo ja pyydä että hän ohjaa niinq tonne kouluspykologin luo. Mitä tekisin?
Ahdistuneisuutta..
Ahdistunut Enkeli
2249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä ahdistunut enkeli
Paras sinulle olisi, jos voisitte helpottaa toistenne oloa, siskosi ja sinä. Ja jos yhdessä hakisitte apua kriisikeskuksesta tai muusta. raiskauksen uhreille on omakin auttajansa ja minusta kummatkin voisitte ottaa yhteyttä.
Tottakai kannattaa mennä terkkarin luo ja sieltä eteenpäin. Mitä pikemmin saat ahdistuksesi ja pelkosi käsitellyksi, sitä pikemmin pääsee toipumisesi alkuun. Kun sattui minulle, niin ei ollut terkkareita eikä neuvontaa, vaan sain pikkutyttönä (12v) salata ja kantaa kaiken yksin.
Rohkaisuksi voin sanoa, että en silti pelkää bussissa tai väkijoukossa, yksin ulkona pimeässä on vähän pahempi.
Pahinta minusta on, jos joku koskettaa minua takaapäin tai niin, etten huomaa lähestymistä, vaikka se olisi oma rakas mieheni, joka on hyvä ihminen. Hätkähdän vieläkin vaikka olen jo 60v.
Muuta ei ole jäänyt.
Toivon sinulle kaikkea mahdollista apua ja rohkaisua. Tuuleta pois itseltäsi ja siskoltasi se ahdistus.
Olen rukoillut nyt teidän molempien puolesta voimaa ja rauhaa ja helpotusta. 8=)
...törmäsin pedofiiliukkoon 12 vuotiaana. Aluks mä pelkäsin kaikkialla, paitsi kotona ja koulussa. Varsinkin dösis mä menin paniikkiin jos joku seiso mun takana. Mulle tuli tosi häiritseviä fyysisiä oireitakin. Ajan kanssa ne kuitenkin väheni ja 14 vuotiaana mä olin "melkein normaali". Nykyään(16-v) mä oon enää pohjimmiltaan epäluulonen vierait miehii kohtaa ja tajusin just et mähän oon pitäny KAIKKII miehii 4 vuoden ajan pahoina.
Kantsii mennä puhuu jollekki jos siltä tuntuu. Ite en kyl pystyny puhuu kenellekkää. Tsemppii!!!! Tollasist voi päästä yli.