kuuden kollegan aamuryhmässä
työpaikkakiusaaja
uhkaa pitkäaikaista uhriaan
poliisilla ja oikeudenkäynnillä
kuulohallusinaatioittensa takia.
" Sinä olet niin paha ihminen, että sinä potkit kotioveani
joka aamu ja ilta pitkän sairaslomani aikana."
sanoo kiusaaja taas kerran yhtä vihaisena ja varmana.
sama tilanne, hyökkäystilanne
on tapahtunut lukemattomat kerrat
jo 7-8 vuoden aikana.
Sanon, ettei olisi tullut mieleenikään
potkia sinun oveasi. Niin ei ole tapahtunut.
Kuulohallusinaatioita kuuleva kiusaaja
on asiasta aivan varma. Hän tuhahtaa
vihaisena.
" Sinä valehtelet. Sinä potkit oveani joka aamu
ja ilta pitkän sairaslomani aikana. Sinä olet niin paha ihminen (vakioaloitus hyökkäyksissä)."
Kiusaaja jatkaa:
"Minä kutsun poliisit paikalle ja vien
sinut oikeuteen kotirauhanrikkomisesta."
Kiusaaja pitää pienen tauon, ennen kuin hän jatkaa:
"Kyllä minä sinun askeleesi käytävällä tunnen."
Toistan vain, ettei olisi tullut koskaan mieleenikään potkia kenenkään ovea.
Psykoosi on ilmiselvästi vaikeassa vaiheessa.
Taas kerran.
Kiusaaja jatkaa kuulohallusinaatioistaan johtuvia syytöksiään:
" Sinä olet niin paha ihminen (vakioaloitus hyökkäyksissä), että sinä huutelit kolmannen kerroksen käytävällä, etten minä noudata työaikoja."
Vastaan, ettei olisi tullut mieleenikään. En edes tiedä sinun työajoistasi.
Myöhemmin käy ilmi, että kiusaaja terrorisoi myös
naapureitaan, haukkuen ja huutaen heille parvekkeelta öisin ja hän tuli töihin
joskus vasta puolelta päivin.
Kiusaaja irroitti kerran ristiruuvit työtuolistani,
niin että olin lentää nurin istuessani tuolilleni.
Kiusaajan 'normaali tervehdys' oli vihainen tuhahdus! Totuin siihen, mutta hampaiden välistä tulleisiin
erittäin pirullisiin tuhahduksiin en koskaan tottunut.
Kaksi kertaa kiusaaja tuhahti vihaisena osuessamme
vastakkain käytävällä:"Saatana."
Kysymys ei ollut kiroilevasta naisesta vaan
hän ilmiselvästi sanoi uhriaan Saatanaksi.
(Kun kerroin tästä esimiehelle, hän oli innoissaan. Olipa hyvä oivallus- virnistys kasvoillaan. Hän kehui taas kiusaajaa.)
Esimies olivain vihainen minulle, jos menin
kertomaan kiusaajan käyttäytymisestä!
Kiusaaminen oli hänelle ja vähitellen
muullekin ryhmälle henki ja elämä.
Kukaan ei tukenut uhria.
Kiusaaja kävi työhuoneessani muulloinkin
kuin irroittamassa ristiruuvit
tuolistani.
Kiusaaja kirjoitti virallisiin paperihin kommenttejaan.
Nämä ovat ensimmäiset keskitysleirikokemukseni/
katasrofikokemukseni.
Työpaikkakiusaaminen voi ylittää
inhimillisen mielikuvituksenkin!
Tilanteen kestettyä noin kahdeksan vuotta
(8 v) vertasin tilannetta eläinrääkkäykseen.
Vetosin siihen, että eläinrääkkäyskin
on Suomessa lailla kielletty.
(Yllä on vain osa erään työpaikkaterrorin
hyökkäyksistä, pieni otos niistä. Ne kuvaavat häntä ja ryhmää hyvin.)
työpaikkakiusaaja
uhkaa pitkäaikaista uhriaan
poliisilla ja oikeudenkäynnillä
kuulohallusinaatioittensa takia.
" Sinä olet niin paha ihminen, että sinä potkit kotioveani
joka aamu ja ilta pitkän sairaslomani aikana."
sanoo kiusaaja taas kerran yhtä vihaisena ja varmana.
sama tilanne, hyökkäystilanne
on tapahtunut lukemattomat kerrat
jo 7-8 vuoden aikana.
Sanon, ettei olisi tullut mieleenikään
potkia sinun oveasi. Niin ei ole tapahtunut.
Kuulohallusinaatioita kuuleva kiusaaja
on asiasta aivan varma. Hän tuhahtaa
vihaisena.
" Sinä valehtelet. Sinä potkit oveani joka aamu
ja ilta pitkän sairaslomani aikana. Sinä olet niin paha ihminen (vakioaloitus hyökkäyksissä)."
Kiusaaja jatkaa:
"Minä kutsun poliisit paikalle ja vien
sinut oikeuteen kotirauhanrikkomisesta."
Kiusaaja pitää pienen tauon, ennen kuin hän jatkaa:
"Kyllä minä sinun askeleesi käytävällä tunnen."
Toistan vain, ettei olisi tullut koskaan mieleenikään potkia kenenkään ovea.
Psykoosi on ilmiselvästi vaikeassa vaiheessa.
Taas kerran.
Kiusaaja jatkaa kuulohallusinaatioistaan johtuvia syytöksiään:
" Sinä olet niin paha ihminen (vakioaloitus hyökkäyksissä), että sinä huutelit kolmannen kerroksen käytävällä, etten minä noudata työaikoja."
Vastaan, ettei olisi tullut mieleenikään. En edes tiedä sinun työajoistasi.
Myöhemmin käy ilmi, että kiusaaja terrorisoi myös
naapureitaan, haukkuen ja huutaen heille parvekkeelta öisin ja hän tuli töihin
joskus vasta puolelta päivin.
Kiusaaja irroitti kerran ristiruuvit työtuolistani,
niin että olin lentää nurin istuessani tuolilleni.
Kiusaajan 'normaali tervehdys' oli vihainen tuhahdus! Totuin siihen, mutta hampaiden välistä tulleisiin
erittäin pirullisiin tuhahduksiin en koskaan tottunut.
Kaksi kertaa kiusaaja tuhahti vihaisena osuessamme
vastakkain käytävällä:"Saatana."
Kysymys ei ollut kiroilevasta naisesta vaan
hän ilmiselvästi sanoi uhriaan Saatanaksi.
(Kun kerroin tästä esimiehelle, hän oli innoissaan. Olipa hyvä oivallus- virnistys kasvoillaan. Hän kehui taas kiusaajaa.)
Esimies olivain vihainen minulle, jos menin
kertomaan kiusaajan käyttäytymisestä!
Kiusaaminen oli hänelle ja vähitellen
muullekin ryhmälle henki ja elämä.
Kukaan ei tukenut uhria.
Kiusaaja kävi työhuoneessani muulloinkin
kuin irroittamassa ristiruuvit
tuolistani.
Kiusaaja kirjoitti virallisiin paperihin kommenttejaan.
Nämä ovat ensimmäiset keskitysleirikokemukseni/
katasrofikokemukseni.
Työpaikkakiusaaminen voi ylittää
inhimillisen mielikuvituksenkin!
Tilanteen kestettyä noin kahdeksan vuotta
(8 v) vertasin tilannetta eläinrääkkäykseen.
Vetosin siihen, että eläinrääkkäyskin
on Suomessa lailla kielletty.
(Yllä on vain osa erään työpaikkaterrorin
hyökkäyksistä, pieni otos niistä. Ne kuvaavat häntä ja ryhmää hyvin.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielenkiinto loppui kauan ennenkuin tämä runo loppui.