olette sairastaneet? Minä sairastuin syömishäiriöön 12-vuotiaana, ja vielä 22-vuotiaanakin olen vasta parantumassa. Kymmenen vuotta minun elämästäni on ollut enemmän tai vähemmän tyytymättömyyttä omaan kehooni, ja jatkuvaa kamppailua terveiden ja sairaiden elintapojen välillä. Kymmenen vuotta! Miten erilainen elämäni olisikaan voinut olla, jos terveydenhoitaja ei olisi sanonut minulle kuudennen luokan keväällä:"Onneksi olkoon!Olet nyt vihdoinkin normaalin painoinen!" Olin aina siihen asti saanut kuulla olevani hoikka, ja normaalin alarajalla. Yht'äkkiä olinkin normaalipainoinen, eli läski. Siitä alkoi tyytymättömyys omaan itseeni sekä fyysisesti, että henkisesti. Tunsin suurta riittämättömyyttä ja koin epäonnistumiset todella raskaasti. Vertailin itseäni muihin, ja aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi mielessäni oli kuva itsestäni laihempana, ilosempana, kauniimpana, ja menestyneempänä. Vaarallisen laihana olin yläasteella, jolloin painoin "hyvinä päivinä" 44 kiloa. Sen jälkeen alkoi ahmimis kausi, jonka aikana "painajaismaisimpina päivinä" painoin 59 kiloa. Kilot ja tunteet kävivät läpi melkoista vuoristorataa. Nyt tässä kirjoittaessani tuntuu, että ei tämä ole voinut tapahtua minulle! Miksi juuri minä? Miksei tästä voi parantua? Koska todellakin, tätä sairautta ei punnita vaa'alla, vaan se on täysin korvien välissä. Vaikken enää käykään vaa'alla joka suupalan jälkeen, ja rääkkää itseäni jumppaamalla keskellä yötä, en siltikään ole ennallani. En muista millaista olisi olla huolehtimatta omista syömisistään, en yksinkertaisesti tiedä, miten niin eletään. Kaikki on automaattista, ajattelematonta, mutta niin tarkkaan harkittua ja laskettua. Tämä on elämäntapa;minä olen sairaus.
kuinka
pitkään
4667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
... että et kai enää tuossa iässsä syytä jotakin toista omista ongelmistasi?
Kun kirjoitat sävyyn, joka antaa ymmärtää että ilman terkkarin kommenttia olisit ollut viimeiset 10 vuotta aivan terve.
Paskapuhetta minusta.
Jos olisit ollut silloin terve, et olisi yhdestä vaivaisesta lauseesta sairastunut hengenvaaralliseen sairauteen.
Ei, kyllä sinulla on kuule ollut jo valmiiksi ongelmia, jotka sitten tämä kommentti on laukaissut näkyviin.
Sinulle on tullut tämä sairaus, koska tarvitset sen oppia. Sinun pitää oppia tästä jotakin, jotta voit kehittyä ihmisenä sellaiseksi, kuin sinun on tarkoitus kehittyä.
Itse en ole ikinä kysellyt miksi minä, koska olen aina tiennyt, että tälle on tarkoituksensa. Tiedän nyt kuitenkin selvemmin kuin alussa, mitä pitää oppia, vaikken kaikkea ole läheskään saanut selville.
(ja vastaus kysymykseen, reilu 6 vuotta takana, tosin bulimiaa)
tarkoitus tässä terkkaria syytellä. Silloin muistan kuitenkin ensi kerran ajatelleeni olevani lihava. Siis muistan. Kyllä minä tiedän,että tämä sairaus ei ole mitenkään yksiselitteinen, ja että paineita on minulle tullut monelta suunnalta. Kerroin vaan osan omaa tarinaani, koska halusin synnyttää keskustelua, ja saada lukea muiden kokemuksista. Kysyinhän, että kuinka pitkään olette sairastaneet. Mielestäni oli reilua kertoa itsestäni ensin.
kuinka pitkä olet ja oletko todella jumpannut keskellä yötä?
saatoin herätä joskus kesken unien, ja jos päivän mittaan oli tullut syötyä enemmän, kuin mihin olin tyytyväinen, saatoin jumpata ja venytellä. Toivoisin nyt toisten kertovan itsestänne.