Löytyi kattava oirekuvasto narsistisesta persoonallisuuden häiriöstä:
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html
Asia kun on varmaan monille epäselvä, niin kertokaa kuinka narsismi eroaa hyvätasoisesta autismista? Mitä oireista eroavat narsismin oireista?
Kiitos selvennyksestä =)
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html
Asia kun on varmaan monille epäselvä, niin kertokaa kuinka narsismi eroaa hyvätasoisesta autismista? Mitä oireista eroavat narsismin oireista?
Kiitos selvennyksestä =)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Merkittävä ero on se, että narsisti elää muiden ihailusta ja huomiosta ja pyrkii käyttämään muita hyväksi oman egon pönkittämisessä ja omien tarpeiden saavuttamisessa. Asperger/autisti taas ei yleensä edes ole kovin kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat, koska sosiaalinen huomio ei tarjoa hänelle samanlaista palkintoa kuin narsisteille tai "normaaleille". Narsisteilla on myös yleensä erittäin voimakas kilpailuvietti, joka usein puuttuu taas autisteilta täysin. Narsisti haluaa olla kuten muut, ainoastaan parempi, pystyvämpi, kunnioitetumpi ja nokkimisjärjestyksen huipulla. Hyvätasoinen autisti tajuaa oman erilaisuutensa ja erillisyytensä, eikä usein edes yritä hypätä samaan sosiaaliseen kilpailuun muiden kanssa.
Yhden puolimaallikon kirjoittaman teoksen luettuaan netissäkin kirjoittaa ahaa ilmiön
kokeneita ja valaistuneita ihmisiä.
Heille on tuiki turhaa hämäystä kertoa as syndikasta, koska moni as-tapaushan on pläkin
kirkas, vaarallinen psykopaatti, myös narsisti.
Mut näit hyvii ja asiantuntijoiden tekemiltä vaikuttavia tietoja täällä kaivataan.
Jos ihminen tuo jatkuvasti itseään esiin niin livenä kuin netissäkin, netissä kirjoittamalla muista koko ajan kielteiseen sävyyn, siis niistä jotka ajattelevat asioista eri tavalla kuin kyseinen henkilö; jos hän kirjoittaa tämän tästä suurin kirjaimin olevansa "SUUTTUNUT" jostakin, minkä normaali-ihminen sivuuttaisi tuosta vain; jos hän ei pysy työ- tai kurssipaikassaan tai missään yhteisössä ajautumatta heti tai pian riitoihin "väärässä olevien" kanssa; jos hän haukkuu netissä muita, esim. sukulaisiaan "psykopaateiksi" ynnä muiksi ja toitottaa kuinka ei ole noiden "hullujen" kanssa missään tekemisissä; jos hän, mikäli ei saa haluamaansa ihailua, myönteistä palautetta ja tunnustusta kirjoituksistaan, esimerkiksi, niin jos hän näissä tapauksissa on toistuvasti kuuluttamassa suurieleisesti kuinka "aikoo lähteä pois" (keskustelupalsatoilta) syystä että "häntä on vainottu" jne.; jos hän esittää äänekkäästi haluavansa lähteä "itse" koska "ei saa enää mitään ihmisiltä, jotka ovat typeryksiä" (eri keskustelupalstoilla, työ- tai kurssipaikoissa tms.) vaikka toive lähdöstä olisi annettu ylemmältä taholta (pomon tai nettikeskustelujen ylläpidon taholta); jos hän näkee muissa lähinnä vikoja ja puutteita mikäli muut ovat eri mieltä; mikäli hän korostaa omaa erityislaatuista tietävyyttään ja ainoita oikeita näkökantojaan ja näkee vikaa vain muissa milloin "sillat palavat" hänen takanaan; mikäli hän yrittää manipuloida ja pomottaa ihmisiä ja "SUUTTUU" taas koska ei onnistu puhumaan muita puolelleen jne.....Niin onko silloin kyse Aspergerin oireyhtymästä vaiko narsistisesta pewrsoonallisuushäiriöstä teidän mielestänne?
Löysin aika kattavan ja tuoreen määritelmän narsistisesta persoonallisuushäiriöstä:
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?valikko=3&alasivu=212
Tässä Wikipediaan koottua tietoa as-oireistosta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
Huomionhakuinen persoona-tyyppi sopii kuin valettu ihmiseen josta aiemmin kirjoitin. Hänellä on diagnoosina tällä hetkellä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Itse hän epäilee olevansa aspergerin oireyhtymäinen ja on pyytänyt apuani ja parin muun pitkäaikaisen tuttavansa apua sen "todistamiseen", että hän olisi assi. Vanhemmiltaan hän ei voi pyytää todistuksia lääkäreitä varten koska pitää vanhempiaan "psykopaatteina ääliöinä", eivätkä vanhemmat halua enää olla tekemisissä tämän henkilön kanssa. Näin pikemminkin, vaikka henkilö väittää että se on yksin hän joka on katkaissut välit sukulaisiin. Olen tuntenut hänet kauan, pienestä melkein.
Kuvittele aistiherkkä ja syrjäänvetäytyvä autisti sen kaiken ihmisten huomion keskipisteenä mihin narsisti haluaa niin ymmärrät niiden kahden eron.
Teoriassa asia on ehkä yksiselitteinen. Mutta meitä on moneksi, ja näin ollen käytännössä voi olla vaikea tehdä selvä ero näiden kahden välillä. Samalla tavalla kun voi olla vaikea erottaa toisistaan kommunikaatiovaikeus (autismi) ja varsinainen ajatushäiriö (skitsofrenia).
Assit mielletään usein omalaatuisiksi mutta pohjimmiltaan hyväntahtoisiksi erakoiksi. Mutta luepa esim. kertomuksia Wittgensteinin elämästä... Tai tämä viesti:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000017236060
Varmistaakseen diagnoosin lääkärin pitäisi saada edes jonkinlainen kuva siitä, mitä potilaan mielessä liikkuu. Mutta entä kun vastassa on tällaisia vuorovaikutustilanteita pelkäämään oppinut autisti?
Jos naristinen persoonallisuushäiriöinen on sellainen psykopaatti, että hän täyttää sille asetetut kriteerit:
On siis hyvin huomionhakuinen, yrittää olla miellyttävä, viihtyy seurassa, hakeutuukin seuraan ja sit huijaa seuralaisiaan esiintymällä mahdollisimman fiksuna ja mukavana, ollen ystävällinen ja teeskentelee myötäelävää, jne.
Joskus sit käyttää muita hyväkseen ?
Tai aina ?
Kuka sen tietää onko ja pitääkö olla sekin ilmiö mukana kun määritellään narisistia ?
Mikä ihme tässä nyt on niin vaikeaa käytännössä havaita eroksi.
Erohan on ihan selkeä.
As-oireinen ei ole mukava, ei liehakoi, ei koe sellaiseen ehkä edes tarvetta ja ei osaa sellaista vaikka haluaisikin osata.
Vaikka - miksi ihmeessä ihmisiä pitäisi miellyttää ja olla sellainen liukasluikku ja mulkku ihminen, joka käyttää muita hyväkseen. Ei se ainakaan minun jakeluuni mahdu.
Jotenkin oletan, että vain peloissaan oleva ihminen voi madella muiden takia ja teeskennellä jotakin noin älytöntä. Tai sit totella tuollaista päällepäsmäriä, joka koittaa "uida liiveihin". Kyllähän ihmisitä näkee ovatko he aitoja vai eivät.
Tai.. noh.. ei muutaman tapaamisen perusteella tietenkään jos ei tunne ja tiedä ihmisestä ennestään mitään. Mutta eihän ketään voi noinvain luokitella narsistisesti häiriintyneeksi, jos ei kunnolla tunne.
Sellainen ihminen, joka lähtee diagnosoimaan noin rankalla sairaudella jotakuta ihan tuiki tuntematonta on itse ongelmainen ja jopa huonotapainen, ehkä pöhkö ?
Kukas Sen Witkensteinin muuten as-oireiseksi on diagnosoinut ?
Joku lääkäri vai joku yleinen mielipide ?
Oliko oireistosta silloin edes tietoa ?
Ei pitäisi ajatella noin epäloogisesti ja heitellä mitä sattuu jos ei ole todellista tietoa asioista.
Einsteinistäkin on oletettu, että hän olisi milloin as-oireinen, milloin AD/HD.. mutta sitäkään ei kukaan varmaksi taida tietää.
On vain oletusta sekin.
As-oireiseltahan tyyppi vaikuttaa, mutta kun ei tiedetä, niin ei tiedetä.
As-oireisto ilmeisesti jopa suojaa narisistiselta persoonallisuushäiriöltä - hyvä niin !
Kirjoittaja halusi tietää miten autismi eroaa narsismista. Joten tässä yhteydessä on tarkoituksenmukaista luetella yleisiä tunnusmerkkejä ja luokitella oireita. Mutta halusin vain muistuttaa, että asia ei aina ole mustavalkoinen - että ei pidä mennä tekemään hätiköityjä johtopäätöksiä.
> Sellainen ihminen, joka lähtee diagnosoimaan
> noin rankalla sairaudella jotakuta ihan tuiki
> tuntematonta on itse ongelmainen ja jopa
> huonotapainen, ehkä pöhkö?
Ei kukaan ole luokittelemassa tai diagnosoimassa ketään. Käytännön esimerkkejä tarvitaan havainnollistamaan asiaa. Eron tekeminen on joskus vaikeaa, koska tosielämässä (eli käytännössä) ihmisten oireet ovat harvoin selkeitä ja yhdenmukaisia. Ympäristö ja kokemukset muokkaavat meitä kaikkia. Et ehkä voi olla oma itsesi kaikkien seurassa, stressi ja toisaalta suosiolliset olosuhteet tuovat esille eri puolia jne. Harvat ovat pohjimmiltaankaan "klassisia tapauksia".
Koska et ilmeisesti itsekään tiedä kumpaan leiriin kyseiset ihmiset sijoittaisit, et voi sanoa eron olevan aina selkeä.
Kun puhutaan as-diagnosoidusta tapauksesta ero on aika selkeä.
Virallinen diagnosointihan perustuu tietynlaiseen kriteeristöön, johon on koottu ne oleelliset oireilut, joiden mukaan ylipäätään koko as-oireyhtymä on noteerattu.
Toki on ihan eri juttu sitten jos ruvetaan spekuloimaan jollakin piirteisyydellä tai peräti jollakin sellaisella, että jollakulla on jokin as-kriteeristön ominaisuus.
Jos ei puhuta diagnoosin kriteeristön täyttävästä as-oireisesta.. niin sit ei puhuta. Jos puhutaan, niin sit puhutaan.
Jos joku saa viännettyä ja kiennettyä sosiaalisesti ongelmoivasta as-oireisesta (diagnosoidusta) seurapiirihain, joka osaa supliikkitaidoillaan lumota ja höynäyttää kanssakulkijoitaan niin täytyy olla jo sit joku silmänkääntäjätemppuilija.
Pitää btw. muistaa jälleen se, että kun puhutaan narsisteista, puhutaan ongelmaihmisistä. Sairaista ihmisitä jotka tarvitsevat apua. Harvoin sitä edes heidän lähimmäisensä pystyvät antamaan ja se on taudin kantajalle takuulla raskas taakka kantaa.
Ihminen on pohjimmiltaan sosiaalinen laumaeläin.
Kun sosiaalisuus ei tomi - olipa syy mikä tahansa - kun sosiaalisuuden osalta on isoja ongelmia se on aina rankkaa niin ongelmoijalle kuin hänen läheisilleen.
Pilkata ei saa, ei vähätellä eikä sitäkään saa tehdä, että alkaa ikäänkuin osoitella sormella ja pilkata, että oot tuollaiseen jamaan ittes tahallas saattanut ruoja.
Takuulla ei yksikään lapsukainen pienenä päätä että minustapas tuleekin isona psykopaatti. Kuoletan tunteeni ihan vain huvikseni jne.
Ne, joilla on ongelmia, ne tarvitsevat muiden jelppiä.
Lapset ovat taitamattomuuttaan usein hirveän julmia ja epäoikeudenmukaisia toisiaan kohtaa - toki päinvastoinkin.. mutta se taitamattomuus se voi olla lapsuudessa rankkaa.
Oletan, että narismikin juontaa juurensa pitkälti joistakin lapsuustraumoista vaikka voihan senkin taustalla olla neurologinen poikkeama.. mistä minä maallikko voin tietää millaisia aivoja maapallon kuuden miljardin ihmisen päissä nököttää ?
Juu.. enkä minä mitään täällä muuta tee kuin puhun omia oletuksiani. en oo mikään tietäjä, en asiantuntija..
Jos mulle jonakin päivänä lääkäri plänttääkin psykopaatin diagnoosin niin sit oon sellainen määkin ?
Onneksi ei ole vielä tähän ikään moisia oireita ilmennyt. Kakarana olisi voinut olla.. en tiä.
Nyt mene paupaamaan. Hyvää yötä ja kiitoksia juttuseuroista. Oli ihan rattoisaa.
toivon ettet enää vastaa tässä ketjussa. muille kiitos vastauksista=)
Olisi ihan ystävällistä taholtasi kysyä että mikä on syyssi moiseen toiveeseesi ?
Toki tuollaista voi tai pitäisi totella, mutta olisi mukavaa tietää mikä syy on yrittää vaientaa joku tykkänään ?
Onko tarkoitus kenties perustaa joku as-vastainen kampanaja ja ruveta levittämään sellaista yleistä mielipidettä, jonka mukaan as-oireisia voi ruveta väittämään naristeiksi ilman, että heillä itsellään ei ole mahdollisuutta sanao asiaan omaa kanttansa ?
Vaikuttaisi aika järjenvastaiselta, joten jokin muu syys ehkä ?
Kun annat selkeän ja pätevän perustelun niin ehkä toiveesi toteutuu ?
Anteeksi kun en osaa kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä ja näpit lipsuu, tulee kirjoitusvhreitä..
Mut se on sivuseikka.
Heräsin äsken painajaiseen ja pitää tässä hetki tasaantua ja tämä asia yhä askarrutti mieltä.
Tuo kohta, mikäli se nyt on alkuperisen kirjoittajan.. täällä tulee ihan skitso olo kun ei tiedä onko paikalla vain muutama kirjoittaja ja joku ehkä kirjoittaa paljon ilman nimimerkkiä, se hämää kovasti, mut tuo:
"Huomionhakuinen persoona-tyyppi sopii kuin valettu ihmiseen josta aiemmin kirjoitin. Hänellä on diagnoosina tällä hetkellä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Itse hän epäilee olevansa aspergerin oireyhtymäinen ja on pyytänyt apuani ja parin muun pitkäaikaisen tuttavansa apua sen "todistamiseen", että hän olisi assi."
Jos aikomus on mennä auttamaan ja mukaan diagnosintiin, tai kirjoittaa jokin kuvaus tuosta ystävästä millainen hän on - onko nyt ihan viisasta evästäytyä tällaisella palstalla, missä kuka tahansa voi esiintyä ties minä asiantuntijana ja esittää vaikka mitä muka as-oireiluksi, jne.
Jotenkin monen pikakurssitus ennalta tuntemattomista asioista maallikolle - joka ei edes itse ole sen koommin as-oireinen eikä narsistisesti peroonaltaan häiriintynyt, kuin ei muutoinkaan, niin moinen pikakurssi voi vain sotkea asioita.
Ammattiinsa perehtyneet asiantuntijat joutuvat opiskelemaan vuosia ja pätevimmät ovat itse mukana tutkimustyössä oppiakseen ja saavuttakseen sen pätevyyden, jolla sit saa virallisen luvan antaa diagnooseja.
Eikä niitä ikinä anna joku yksittäinen asiantuntija vaan se on prosessi jossa tutkitaan sit kaikki mahdollinen.
Se, joka haluaa vilpittömästi auttaa, sen rooli on puhua vain ihan vilpittömästi siitä autettavastaan ilman mitään omia lisävärityksiään.
Mahdollisimman neutraalista ja puolueettomasta perspektiivistä millainen ihminen tämä autettava oli lapsena, kuinka on käyttäytynyt, reagoinut jen.
Asiantuntijat osaavat kyllä kysellä ja neuvoa millaisiin kysymyksiin he tarvitsevat vastauksia kun etsivät jotakin tiettyjä piirteitä.
Jos auttaja valmistautuu tällaisen yleisen sekalaisen ihmisten ties minkä subjektiivisten tunneväritteisten, yms. selostusten pohjalta luoden jotkin omat kuvitelmansa ennalta tuntemattomista asioista pikavauhdilla ja menee tarjoilemaan visionsa niiden sävyttäminä pönkittäen jotakin tiettyjä käsityksiään, siinä voi taas tulla eteen virhediagnoosi.
Toisaalta, jos lääkäri on todellakin perehtynyt myös as-oireistoon, eli kyseessä pitää siis olla neuropsykolgi, ei mikään pelkkä käyttäytymistieteilijä, vaan ihan oikeasti ammattitaitoinen myös neurologian perehtynyt ammattilainen - kaippa hän osaa tutkailla mitä tietoa hänelle tarjoillaan ja onko se ristiriidassa sen kanssa kuinka hän tulkitsee potil.. *ästh*.. sitä ihmistä jolla on ongelmia.
Noin siis, ettei tule turhaa lisää ongelmia.
ja tämän sanon ihan vilpittömästi loogisesti asiaa funtsattuani.
Hoksasin muuten että ehkä siksi toivoit minun häipyvän täältä puhumasta kun eilen poistin sen yhden hölmön viestini kun hoksasin, että olin sotkenut asioita päänupissani ja kirjoittanut siksi huonon viestin.
Sorry siitä.
On niin tavattoman vaikeaa tietää onko sanojia paljon vai jokusia kun ihmiset eivät ole millään nimimerkeillä varustettuja.
Tuolla muualla joku oli niih ajattelematon, että laittoi nimikirjaimeni ja asuinpaikkani julki. Tunteet kait kuumenivat. Huono homma sekoittaa näihin nettikeskusteluihin omia tunteitaan ja lähteä sit henkilökohtaiseen piruiluun.
Pidän moista toisten asiopiden julkistamista hyvin moukkamaisena.
Tiedän toki että minäkin voin vaikuttaa ihan pöhköltä kun sekoitan ihmisten sanomsia, mutta sen olen nyt selvittänyt ja koitan sivuuttaa tuon episodin josta ei tullut ratkaisua kun vastapuoli ei suostu selvittämään vaan käy hahhattelemaan ja puhuu jotakin hupsujaan.
Koitan pysyä poissa tästä ketjusta mutta jos täällä jotakin ihan totuudenvastaista ruvetaan kirjoittamaan, kait siihen sitten saa puuttua. Sellainenhan ei palvele yksityistä eikä yhteistä hyvää.
Anteeksi siis se eilinen sekaannus.
Jotenkin osasin odottaa tällaista. Esitin toiveeni ja sen jälkeen sinulta on tullut jo kolme kirjoitusta tähän ketjuun (joita en ole lukenut). Kunnioittaisitko toivettani, kiitos.
Minä odotan puolestani aina jotakin perusteluja, että tiedän miksi pitää toimia niinkuin pitää. On järjetöntä toimia ilman perusteita, se on usein jopa haitallista. Ns. laumasielut toimivat jonkin tapa- ja käytöskoodiston mukaan niin, että menevät sitten ns. ojasta allikkoon ja se ei ole hyvä juttu se.
Kenties juuri kyseessä olevat narsistiti, ne psykopaateiksikin sanotut, tunnekylmät syystä tai toisesta osaavat hyödyntää tuollaista tapa- ja käyttäytymissäännöstöä. Kun sitä noudattaa ja on sopivasti mukava ja osaa pelin säännöt ja sovitut meriitit ja sen protokollan niin sellaisen suojissa voikin sit oveloida ja hankkia itselleen johtavan aseman ja johdattaa laumansa minne lystää.
Psykopaatithan pyrkivät kärkkäästi johtoon ja sellaiseen asemaan, jossa voivat sitä oveluuttaan käyttää omaksi edukseen.
Taitaa olla tämä asia aika loppuun kaluttu tällä kertaa kun ei niitä perusteita herunut, tuli vain tuota päivittelyä.. joka on kuin kärpäsen surinaa siihen kyllästyneissä korvissani.
Tähän voisi laittaa yhden osuvan värssyn:
Jos olet ystäväni;
älä seuraa
en ehkä johdakkaan.
Äläkä johda,
ehkä minä en seuraa.
Kulje rinnallani
ja olemme ystäviä iäti.
Käsittelet asiaa juuri sillä yleisellä tasolla, jollaisella toivoin asiaa vastauksissa käsiteltävän. Kiitos siitä. Käytännön yleisen tason esimerkkejä tosiaan kaipailen, suurempaa otantaa esimerkiksi tutkimustuloksia jne.. En jonkun yksilön käsityksiä omasta itsestään.
Lisää vastauksia toivon kysymykseen miten Aspergerin oireyhtymäinen eroaa narsistisesta persoonallisuudesta. Kiitos =)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000014803608
Onkohan amfetamiinijohdannainen sinulle sopiva, kun kukut ylhäällä kaikki yöt?
Olen 49v. mutta aina vaan riittää pöäähän taputtelijoita. Jotkut itseään aikuisina pitävät ihmiset alkavat suhtautua kuin vähämieliseen kun kuulevat että ihmisellä on joku poikkeama tai vamma. Sili sili, ota pullaa ja ole hiljaa, minä kyllä tiedän kuinka sinun pitää käyttäytyä, kuinka paljon puhua ja missä ja koska ja kenelle.
Herttileijaa sentään.
Yksityisasiani kuuluvat vieraille tasan niin paljon kuin niistä kerron, mutta voin kertoa, että asseille on hyvin tyypillistä kukkua yöaikaa. Vuorokausirytmi voi poiketa paljonkin siitä standardista minkä jotkut tahot ovat määränneet.
Juu.. ja minä en kukuku kaiket yöt. Viime yönä vaan heräsin kesken unieni hurjaan painajaiseen. Ehkä siksi, että oli niin turkasen kuuma. Sitten piti tehdä hetki jotakin että sai mielialan palautumaan painajaisen jälkeen itselle sopivaksi. Jos se ei sovi muille että kirjoittelen täällä yöllä, aamulla tai päivällä niin sille en mahda mitään. En ole mikään noita. Korkeintaan hiukan silloin kun syön paljon rusinoita :)
Olen btw. kokeillut Consertaa, sitä amfetamiinijohdannaista ( tyydytetään nyt utelijaa ). Se ei sopinut alkuunkaan. Pää oli kuin avaruus. Ei laajentunut tajunta eikä kirkastunut ajatus. Olin silloin siivoushommissa yhdellä koululla ja päädyin kokeilemaan kun siellä oli niin kamala hulina ja älämölö, että olin "ihan pihalla". Kävi sitten niin, että kerran portaikkoa laskeutuessani Consertan vaikutuksen alaisena astuin monta askelmaa kerralla ja lensin päin seinää.
Soitin psykiatrille, joka kielsi ottamasta enään yhtään tabua.
Minulla siis tuskin on AD/HD:ta. Minulla on as-oireisto, josta on tehty diagnoosi.
Pitäisikö tässä 49v:n luvata nyt mennä illalla kiltisti nukkumaan ajoissa.
Ja kysyä, että olikohan se sopivaa kun olin taannoin Provinssirockissa koko viikonlopun ja meinaan mennä huomenna kuuntelemaan 60-luvun rautalanakabändejä ja kukkua yötä myöden kamuni kanssa. Ehkä juon myös olutta ?
Töihin meen humenna klo 8:ksi niinkuin menin tänäänkin ja sain taas kerran pomolta kehut ahkeruudestani ja huolellisuudestani. Sanoi ohimennen, että mun olis kuulemma pitänyt opiskella kun on tuota älliä..
Mutta se on jo ihan toinen tarina.
Että ei tässä nyt ole mitään syytä huumata itseänsä. Olen nykyisin melkein raitis.
Kas hyvä jumala
kun mulla onkin tää syntymähumala
enkä tartte mä tiukkaa viinaa
enkä kemialla itteeni piinaa.
Onko kysyjä muuten muistanut pyyhkiä viimeisen toilettireissun jälkeen ja niistänyt nenunsa ? :)
Olen kyllä nyt hieman "jäässä", enkä ole pysynyt mukana... Koitan jotain keksiä.
On totta, että hätäiseen ja päällepäin assi voi vaikuttaa narsistin kanssa varsin samankaltaiselta. Muuten kannattaa puhua nimenomaan narsistin, eikä psykopaatin.
(Seuraavassa taudinmäärityksen painoksessa tulee kuulemma psykopatialla oma narsistisesta luonnehäiriöstä ja antisosiaalisesta luonnehäiriöstä erillinen kohta.)
Narsisti ei ole välttämättä kovin sosiaalinen. Psykopaatti on äärisosiaalinen.
Assilla on omanlaisensa arvot, mitkä eivät ole sidoksissa muuhun maailmaan. Kuitenkin moraaliset arvot ovat yleensä varsin konkreettiset.
Assilla sosiaaliset säännöt ja normit eivät ole elämää ohjaava voima. Assihan nimenomaan kärsii sosiaalisista säännöistä ja pitää niitä jopa älyttöminä. Suorapuheinen ja kärsimätön assinen ihminen joutuu konfliktiin sovinnaisuuksien kanssa.
Narsisti taas näkee luonnostaan sosiaaliset säännöt poikkeuksellisen hyvin. Hän osaa käyttää niitä omaksi edukseen. Hän osaa pelata sovinnaisuuksilla ja saa itsensä näyttämään paremmalta, kuin on, käyttämällä sos. sääntöjä hyväkseen.
Assi on yleensä varsin moraalinen, mutta ei esim. kykene helposti hyväksymään tekemäänsä virhettä, vaan voi väittää tehneensä täysin oikeudenmukaisen teon, eikä osoita mitään katumusta.
Jos assi jää kiinni murhasta, hän tunnustaa teon, mutta väittää tehneensä oikein, eikä välttämättä osoita syyllisyyttä. Mutta assi kuitenkin kokee omantunnontuskia oikeasta asiasta, eli siitä, että on tehnyt toista/toisia kohtaan väärin. Assi osaa siis toimia kuitenkin tilanteen mukaan, ja myöntää välttämättömän.
Narsisti jäädessään kiinni murhasta väittää syyttömyyttään loppuun asti, eikä tunnusta ikinä.
Narsisti täytyykin tuomita vain todisteiden perusteella, koska hän ei tunnusta, vaikka hänen teollaan olisi 100 silminnäkijää.
Narsisti ei myöskään koe omantunnontuskia teostaan ja pitää poliisia ainoana syyllisenä, koska on hänet mennyt pidättämään.
Assi ei tee myöskään henkirikosta samoin perustein, kuin narsisti. Assi tekee, koska se on hänen mielestään oikeudenmukaista. Narsisti taas, jos hän on hyötynyt teosta.
Asseilla voi olla hyvä taito lukea toisia ihmisiä. Hän osaa käyttäytyä kunkin ihmisen kanssa sille ihmiselle miellyttävällä tavalla. Mutta assin näytteleminen onkin selviytymistä.
Narsisti taas näyttelee huijatakseen toisia. Hän voi näyttelemisellä nähdä toisesta sellaisia asioita, mitkä hyödyttävät manipuloinnissa. Hän voi näytellä mukavaa saavuttaakseen jotain, ja näyttelemisellä on aina tavoitteena saada jonkinlaisia sosiaalisia voittoja.
Kiitoksia kuvauksista =)
Esimerkkinä: Asperger- lapsi kysyy ystävällisesti Mihin olet menossa? Kun hänelle vastaa, että kauppaan, mihin itse? hän ei välttämättä vastaa lainkaan.
Esitäpä sama kysymys narsistisen persoonallisuushäiriö-diagnoosin omaavalle, saat pitkän sepustuksen ja saatat löytää itsesi hänen kanssaan kahvilasta ensi treffeiltä.
Autisminkirjo on toki laaja ja As:laisiakin onm monenlaisia, mutta vastavuoroinen kommunikointi usein rajoittunutta, toisin kuin psykopaatilla (narsistisella persoonalilsuushäiriöisellä).
Olet kyllä jossain määrin oikeassa, mutta autisteillekkin saattaa tätä vastavuoroisuutta kehittyä.
Esim. itselle kehittyi teini-iässä.
Narsisteille on hyvin tyypillistä taasen voimakas epäluuloisuus. Narsisti välttelee vastaamasta suoraan kysymykseen suoraan. Narsisti pyrkii helposti kiertämään kysymyksen, vaikka se olisi hyvin yksinkertainenkin, kuten "missä kaupassa kävit?".
Narsisti voi vaikkapa vaihtaa aihetta kuullessaan sellaisen kysymyksen.
Assille tyypillistä on "möläyttely".. tai siis sellainen puhe, joka muista kuulostaa möläyttelyltä.
Hän saattaa ottaa puheeksi jotakin, joka ei lainkaan liity mihinkään keskusteltavaan tai läsnäolevaan aiheeseen ja voi keskeyttää jopa toisten rupattelun jollakin, mikä sattui juolahtamaan hänen päähänsä.
Kun assi on omissa maailmoissaan omien ajatustenjuoksujensa syövereissä ja pauloissa, hänen on vaikeaa irrottautua niistä ja keskittyä aiheeseen, joka ei ole hänestä kiinnostava.
Myös äänen voimakkuuden säätelu unohtuu helposti assilta kun hän saa innostavan virikkeen. Salaisuuksien säilyttäjänä hän voi olla mestari, jos häneltä on pyydetty jotakin omana tietonaan pitämään, mutta hän tekee sen vain siksi, että ottaa helposti käskyt kirjaimellisesti ja noudattaa niitä säntillisesti mikäli on ymmärtänyt käskyn oikein.
Sensijaan hän saattaa möläyttää saaneensa tehtäväkseen salaisuuden säilyttämisen ja siitähän muut jo voivat aloittaa johtopäättelynsä.
Riippuu toki hyvin paljon kustakin assista yksilönä.. millainen kongnitiivinen taso, sen mukainen on kehitys jatkossa.
Itselleni kehittyi aika varhain kohtuulliset käytöstavat.. siis sellaiset, joiden mukaan seurani suvaittiin ja opin myös kyselemään muiden kuulumisia. Niin.. vaikka en vielä iälläkään meinaa en sitten millään oppia, ettei pidä kertoa koko elämänstooriaan kun joku kysyy mitä kuuluu.
Parempi siis läpi elämän yrittää vältellä tilanteita, joissa ei onnistu käyttäytymään asianmukaisesti.
Eikös narsistin tapoihin kuulu keksityt tarinat.
Ehkä on niin, ettei hän tunnekylmänä edes koe elävänsä itse, ehkä elämä onkin vain muiden kokemusten ja elämän peilaamisen yritystä ?
Tunnekylmyyshän siinä on pääasia, joka narsismia aiheuttaa. Niin olen ymmärtänyt.
As-oiresilla ja autistisilla yleisesti kyse on aistihäiriöistä. Ei ole sama asia kuin puutteelisuus jos on yli tai aliaistiva.
Syvästi autistisella voi olla isojakin puutteita tunteidensa tunnistamisessa, mutta vaikeaa (hölmistymättä) ajatella syvästi autistista lipevässä narsistin roolissa jos ei hallitse edes kunnolla katsekontaktia tai osaa tulkita muiden ilmeitä, jne.
Autistisuuttahan leimaa aina jonkinsorttinen motoorinen kömpelyyskin, joko karkeassa- tai hienomotoriikassa. Puhe.. sitä on joko hyvin vähän tai se ryöppyää.
Kovin erilaiset ovat käyttäytymistavat verrattuna narsisteja ja autistisia keskenään.
Se onkin jo toinen juttu, voiko joku olla niin lahjakas näyttelijä, että oppii imitoimaan autistista käyttäytymistä opiskelemalla sitä huolellisen paneutumisen kautta.
Dustin Hofman teki suht hyvän, melko uskottavan roolisuorituksen, mutta siitä näkee, että se on näytelty. Jokin "viimeinen silaus", jokin sponttaanius puuttuu kömpelyydestään ja muusta olemuksesta.. Hieman liian robottimainen kun tietää sen käytännön kömpelöinnin.
Hyvä se silti oli.. en sitä sano etteikö..