Luin näitä tekstejä täällä ja huomasin joidenkin hakevan suuntaa (vai miten ennustajat sen sanoivat) eli "ennustuksia". Tarvitsen oikeasti apua. Ajattelin, että pystyisikö joku antamaan vähän suuntaa siitä, mitä teen ja tulen tekemään syksyllä.
Ongelmani on siis koulu ja työ.
Olen ollut n.5-6 vuotta masentunut ja koulu on alkanut kärsiä niin, että opettaja ja kuraattori ehdottivat välivuotta koulusta. Kuitenkin on muttia matkassa ja minulla on nyt vaikea päätös edessäni. En tiedä mitä teen. Ajattelin, jos tästä olisi apua vähän :)
Olen syntynyt 30.08.1988
Ongelmani on siis koulu ja työ.
Olen ollut n.5-6 vuotta masentunut ja koulu on alkanut kärsiä niin, että opettaja ja kuraattori ehdottivat välivuotta koulusta. Kuitenkin on muttia matkassa ja minulla on nyt vaikea päätös edessäni. En tiedä mitä teen. Ajattelin, jos tästä olisi apua vähän :)
Olen syntynyt 30.08.1988
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kantsii tsekata myös tuota "Ennustukset" -palstaa, siellä useampia ennustajia...kysy sieltä lisää, ite oon saanut ihan oikeasti vinkkejä ja rohkaisua. Kilttejä nämä meidän näkijät :-)---rohkeesti vaan kysyt uudestaan kunnes saat selkeyttä. Sulle tulikin jo (myös)asiallinen vastaus, ei silti haittaa kysyä joltain toiseltakin.
Ei tarvii välittää uskonsoturien pelotteluista, niiden mielestä pahoja henkiä on vähän joka puolella. Ja onhan niitä jos hakemaan rupee, pian ei muuta näekään. Ei ne pahaa tarkoita, se henki vaan niin palaa.
Ite selvisin masennuksesta murrosiässä parin vuoden psykoterapialla ja sitkeällä Tai Chin harjoittelulla (juu-u aivan, ei kannata aliarvioida kehoterapioita - vaikuttaa myös mieleen).
Edelleen teen Tai Chitä, on tullut tavaksi, enkä oikeen enää muistakaan minkälaista oli olla masentunut :) ...kyllä se siitä lähtee, hae apua sieltä toiseltakin palstalta...ja vaikket uskoisikaan Jumalaan, ei se rukoilukaan haittaa tee :)
kuule taitaa olla niin, että mars vaan terveyskeskukseen ja lähete osastolle, se oli omassa elämässäni käännekohta. Siis luin noi viimeisimmät viestit ja...oma keissi oli: kaamee ahistus ja masennus, olin kuin halvaantunut, kunnes yhden kaverin tsemppaamana sitten vaan marssin lääkääriin (no pikemminkin pyysin kaveria raahaamaan sinne, minkä tekikin) ja sanoin että nyt on tosi kyseessä. Se oli kyllä aikas pitkä taival, on/off puoli vuotta , eka terapiaa siellä, ja sitten kelan kustantamaa pari vuotta päälle. Alussa haettiin lääkitykselläkin tasapainoa, mutta olin todella innokas hakeen syyt--ja kyllä niitä sitten kaiveltiinkin. Kaikki ei tosin halua/pysty terapiaan, mutta mitä nuorempi sen helpompaa. Vaikka kamalia blokkikohtia siinä kuitenkin tulee. Silti, kasvoin niin huomattavasti, muutuin aika paljonkin--olin aika introvertti ja arka, vaan nyt paljon paksunahkaisempi ja muutenkin itseni näköinen. No niin tai näin, mutta sieltä ruohonjuuritasolta alkaa se työstäminen, ensin kaikista tärkein: HAE APUA!!! ÄLÄ YRITÄ SELVITÄ YKSIN!!! Ihan tarpeeksi riittää omallekin osalle työtä, vaikka toiset auttaakin vierellä. Anna muiden auttaa!!!
Kaverini oli muutaman vuoden pahasti masiksessa (oli avio-ongelmia yms), ei noussut enää sängynpohjalta kuin pakotettuna, söi lääkkeitä ja lihoi--sattuman summana sai ajan todella kokeneelle -eli vuosikymmenien kokemus jo- parantajalle (kokeiltuaan kyllä kevyempisarjalaisiakin ilman tulosta), joka sanoi että sen chakrat oli ihan kuin tervassa!!!! Se puunasi niitä jotenkin ja avot!!! Se yksi kerta riitti--tais käydä kyllä varmuudeksi toisenkin, mutta tosiaan vastaanotolta lähtiessään oli masennus ja "tervat"jäänyt hoitopöydälle. Kesti kyllä aikaa ennen kuin ulk. tasolla järjestyi kaikki asiat, mutta siitä hoidosta eteenpäin hommat rullasi vähän kuin itsestään. Vaikka meni vähän asian vierestä niin tämä huomioksi ettei kannata olla automaattisesti kolkuttamatta niitä oudompia ovia, ei sitä tiedä mistä se apu löytyy.
Syö B-vitamiinia ja magnesiumkelaattia. Liiku enemmän ja hanki lenkkeilykaveri (liikkeelle lähteminen on vaikeaa, mutta yritä silti (kaveri ehkä vielä vaikeampi, mutta yritä sitäkin)). Ennustaisin, mutta näen vain omiani.
Tuntuma: sinun on parempi jatkaa koulua, sillä se pitää sinut kiinni systeemissä ja estää ehkä siten masennuksen syvenemistä. Hanki koulussa itsellesi sellainen sosiaalinen lokero, missä saat olla turvassa.
Onnellisuus on tärkeää, harvat muut asiat ovat oikeasti tärkeitä. Yritä opiskella, mutta se onnistuu hyvin vain jos liikut.
Joku äitijuttukin tässä tietysti on (ei ennustus, mutta tuossa iässä varsinkin aina on niin). Hoida se kuntoon, mutta niin että asia oikeasti paranee.
jarlau: Arvostan kyllä sinun toimintaasi, mutta minä en ole mitenkään erityisen uskovainen. Olen kirkossa ja silleen, mutten aina oikein jaksa uskoa tai en tiedä mihin uskon. Nettisivusi oli hyvä, etenkin niille jotka ovat aiheesta kiinnostuneet. Minua on aina viehättänyt yliluonnollisuudet, ennustukset, noituudet yms. Pysyn sillä tiellä tulevaisuudessakin :)
"Hätäkö?" -nimimerkille: Toivon, että vitsailit :)
Se taitaa olla niin, että siihen mihin uskoo - se auttaa. Jos uskoo Jumalaan, Hän auttaa. Jos uskoo johonkin muuhun niin se auttaa taas paremmin. Usko on siitä ihmeellinen asia. Kun jaksaa johonkin uskoa niin voi vaikuttaa jollain tavalla asioihin. Ää, en ole varma, mutta näin olen itse todennut. Kaikilla meillä on uskon vapaus. Pääasia, että itselle tulee uskostaan voimaa ja hyvä olla :)
Maiqquu: Kiitos :') viestisi sai minut kyyneliin - nimittäin onnesta :') Vaikka kirjoitusvirheesi hämäävät niin haluan uskoa sinua :) Kiitos kun ennustit minulle. Arvostan sitä todella. En vain oikein ymmärrätänyt keskiosaa ennustuksesta, mutta kyllä se minulle joskus varmaan selviää :)
"eri näkökulmia" nimimerkille ja kaikille muillekkin: Se on hyvä painottaa myös niille ennustajille, että hakee vinkkejä ja ohjausta, ettei nyt aivan elämän ohjeekseen kuten Jarlau kertoi esimerkiksi. Omaa järkeään toki aina voi käyttää. Tietenkin ennustus pistää miettimään, mutta sen voi soveltaa omaan elämäänsä ja voi aina kuunnella myös muita ennustajia jos jokin ennustus kuulostaa aivan hullulta. Minulla ainakin pysyy järki maanpinnalla.
"erinäkökulmia" -nimimerkille vielä, että kiitos viestistäsi :) Minä tykkään keskustella masennuksesta muiden asian ymmärtävien kanssa, niin silloin omatkin asiat selkenee. Minulla kun on vakava masennus joka ainakin nyt on hellittänyt vähän. Toistaiseksi.
Hienoa, jos olet saanut oman masennuksesi jäljettömiin :) Olen iloinen puolestasi.
"ja vaikket uskoisikaan Jumalaan, ei se rukoilukaan haittaa tee :)"
minulle, osoitteeni on [email protected]
katsotaan sitten, ei viitti täyttää tätä palstaa jutuilla.sopiiko.
Vielä tässä hämmennän soppaa:
hienoahan toi on jos osaat rukouksella kiittää kun asiat hyvin, se on kuule yllättävän harvinaista toi kiitollisuus---
sssh, kuulostaa hybrikseltä kuvitella että ilman toisia selviät kaikesta--minkä ihmeen takia siis pitäisi selvitä ilman toisten apua, syystäkin meitä on miljoonia!! Varmasti sinäkin haluat auttaa ihmisiä joskus jossain, entä jos se toinen ei edes pyydä apua? Tai huoli - vaikka sinä pystyisit tarjoamaan mitä hän tarvitsee----fundeeraa sitä!--me kaikki ollaan kytköksissä toisiimme monin sitein. Ajattele kuinka monta ihmistä on tarvittu ja tarvitaan, että mekin voidaan näin kommunikoida keskenämme!!! Että tällainen viestitys yleensä on mahdollista---se että elämä yleensä on mahdollista---aika pitkä on se ketju, joka tuo sen päivittäisen ruoka-annoksen lautaselle jne. Ei me olla yksinäisiä saaria täällä!!!
Sitte ajatteluprosesseista: kun kävin kognitiivisen terapian nii tuli mieleen, tarkkaile nimittelyä, taipumusta jakaa asiat mustavalkoisesti hyvä/paha -akselilla, tyyliin "oon tyhmä" jne. Siis ajatuskulku jotenkin näin: *jos en ole tässä-ja-tässä asiassa niin taitava ja yliluonnollisen ihmeellinen kuin haluaisin (=paras) niin olen helvetin huono ja tyhmä, eikä minusta ole ikinä mihinkään muuhunkaan (nurkkaan häpeämään)*. Sellasta automaattista ajattelua ja itsensä mollaamista taitaa aika monella masiksessa olla. Negatiivista itsesuggestiota toisin sanoen. En kehota yltiöoptimismiin, mutta REALISMIIN. Suhteellisuudentajua----jokainen tekee virheitä eikä KUKAAN ole täydellinen. Ja katastrofimaalailua varo, tyyliin "ei tästä tuu mitään..", pöh, sitähän et voi tietää etukäteen -jos et satu oleen ennustaja ;D Itsensä voi kyllä torpedoida hengiltä, kun oikein miinoittaa ajatuksensa ja mielikuvansa joten hieman realiteettien tsekkausta kehiin, tekee ihan hyvää.
Ja vielä jankutan tätä. Jos yksinäs haudot asioita varmasti katoo horisontti ja meet umpisolmuun. Viisas olet kun täällä ainakin keskustelet ja annat meille muille mahdollisuuden sparrata :)
Koulusta vielä: mun opinnot viivästy monella vuodella ja yks koulu jäi keskenkin ja myös lukion suoritin vanhempana. Yhtään mitään haittaa tosta ei ollut, ei minkään valtakunnan harmia. Ei siis YHTÄÄN ikävää kokemusta, vaikka luokkakaverit sitten olikin vähän nuorempia :) Nykyään kun aikuisopiskelu on päivän sana nääs. Nuorena toi aikaperspektiivi on erilainen, kyllä kai se mullakin silloin koulun keskeyttäessäni saatto tuntua sen hetken suurelta asialta, mutta tää vanha kääkkä on onneksi jo unohtanut sen ;)
Joo ja vielä senkin sanon ettei masis siis enää vaivaa, mutten sentään teflonista olen. Vaan ei ole kukaan muukaan, that's the point, siinäpä se. Ei kenenkään tarvitse olla täydellinen, kunhan on oma itsensä se riittää!!! Itsetuntemus auttaa ihan hirvittävästi ja se kehittyy just peilailemalla omia kokemuksia muiden kanssa--
:D Tsemppiä sinulle!!!
Selvä, siis jos oikeasti tuntuu että on ehkä väärällä alalla, niin sitten vain muualle. Hanki kuitenkin joku juttu jossa olet jatkuvasti mukana (itse olen erakoitunut aika pahasti exäni jäljiltä).
Yksi juttu: olisiko niin että se miten opit ei sovellu yhteen sen opetuksen kanssa mitä olet saanut. Siis jotkut oppivat kuulemalla, toiset kirjoittamalla paperille, jotkut tekemällä ja jotkut näkemällä. Itselleni ei koskaan ole sopinut se että kopioin taululta vihkooni (tuntuu että on vain kopiokone, eikä mitään jää päähän). Minulla on lievä lukihäiriö, joka ei sinänsä haittaa, mutta ilmeisesti käyttöjärjestelmä on vähän eri ja minun pitää opetella asiat niin että ymmärrän oikeasti mistä on kyse. Oppimista on haitannut se että yleensä kaikki muut toimivat näköjään niin että lähinnä kopioivat tentissä ulkoa oppimia asioita, eivätkä kuitenkaan osaa soveltaa oppimaansa (kaverini on hyvä fysiikassa ymärtämättä silti mitä laskee).
Katso muuten tuo linkki:
http://www.tkk.fi/Yksikot/Opintotoimisto/Opetuki/tehopenaali/itsetuntemus/oppimistyyleja.htm
Kyllä se siitä.
(opinnot ovat minullakin viivästyneet ja meitä on monia, joten älä välitä liikoja)