Mitä mieltä olette Päivämiehen jutuista, joissa suoremmin ja epäsuoremmin varoitetaan ulkomaille muutosta?
Minusta tämä kuvastaa nykyistä vanhoillislestadiolaisuutta erittäin hyvin:
1) Kotona noudatetaan tiettyjä tapoja, jotta näytettäisiin yhteisön silmissä hyvältä.
2) Ulkomailla on vaarana unohtaa nämä tavat, kun yhteisö ei ole vahtimassa.
Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että vanhoillislestadiolainen noudattaa tiettyjä tapoja yhteisön tähden, ei uskonsa, Jumala-suhteensa ja omantuntonsa puhtauden tähden. Itse en juo alkoholia, polta, syö sianlihaa, katso väkivaltafilmejä, kiroile, enkä tanssi puolialastomana yökerhoissa oman puhtauteni tähden.
Mm. Päivämiehen kommentit baarikutsuista olivat hyvin naiiveja. Useissa Euroopan maissa baarikulttuuri on erilainen kuin Suomessa (riippuu tietenkin jonkin verran tapauksesta ja kaveripiiristä): baariin mennään kavereiden kanssa keskustelemaan ja rentoutumaan, ei iskemään toisen sukupuolen edustajia. Baarissa ei myöskään pakoteta ketään juomaan alkoholia.
Päivämiehen artikkeleista saa sen kuvan, että lestadiolaisen usko on niin hataralla pohjalla, että ei kannata mennä ulkomaille uskon häviämisen pelossa.
Tosiasia on kuitenkin, että ei se Jumala, suhde Jumalaan ja usko minnekään häviä, jos on hetken tai toisenkin erossa vanhoillislestadiolaisesta suvusta tai/ja ystäväpiiristä. Uskon kannalta ei ole mitään merkitystä, istutko kaveriesi kanssa baarissa limua siemaillen, käytkö elokuvissa katsomassa filmin, jonka olet jo aiemmin lukenut kirjana jne.
Päivämies tuntuukin pelkäävän enemmän yhteisön hajoamista kuin jäseniensä joutumista kadotukseen, mikä on ajatuksena aivan järkyttävä. Tämähän tarkoittaa sitä, että yhteisö nostetaan uskovaisen vapautta ja omantunnon viestejä tärkeämmäksi asiaksi.
Tämä tekee minut hyvin surulliseksi, sillä haluaisin, että jokainen vanhoillislestadiolainen voisi keskittyä uskomiseen ja elämiseen onnellisena, iloisena ja vapaana ja Jumalalle kiitollisena tarvitsematta ahdistua ja varoa jokaista askelta. Kyllä Jumalan armoon ja omaan omatuntoon voi luottaa ulkomaillakin.
Minusta tämä kuvastaa nykyistä vanhoillislestadiolaisuutta erittäin hyvin:
1) Kotona noudatetaan tiettyjä tapoja, jotta näytettäisiin yhteisön silmissä hyvältä.
2) Ulkomailla on vaarana unohtaa nämä tavat, kun yhteisö ei ole vahtimassa.
Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että vanhoillislestadiolainen noudattaa tiettyjä tapoja yhteisön tähden, ei uskonsa, Jumala-suhteensa ja omantuntonsa puhtauden tähden. Itse en juo alkoholia, polta, syö sianlihaa, katso väkivaltafilmejä, kiroile, enkä tanssi puolialastomana yökerhoissa oman puhtauteni tähden.
Mm. Päivämiehen kommentit baarikutsuista olivat hyvin naiiveja. Useissa Euroopan maissa baarikulttuuri on erilainen kuin Suomessa (riippuu tietenkin jonkin verran tapauksesta ja kaveripiiristä): baariin mennään kavereiden kanssa keskustelemaan ja rentoutumaan, ei iskemään toisen sukupuolen edustajia. Baarissa ei myöskään pakoteta ketään juomaan alkoholia.
Päivämiehen artikkeleista saa sen kuvan, että lestadiolaisen usko on niin hataralla pohjalla, että ei kannata mennä ulkomaille uskon häviämisen pelossa.
Tosiasia on kuitenkin, että ei se Jumala, suhde Jumalaan ja usko minnekään häviä, jos on hetken tai toisenkin erossa vanhoillislestadiolaisesta suvusta tai/ja ystäväpiiristä. Uskon kannalta ei ole mitään merkitystä, istutko kaveriesi kanssa baarissa limua siemaillen, käytkö elokuvissa katsomassa filmin, jonka olet jo aiemmin lukenut kirjana jne.
Päivämies tuntuukin pelkäävän enemmän yhteisön hajoamista kuin jäseniensä joutumista kadotukseen, mikä on ajatuksena aivan järkyttävä. Tämähän tarkoittaa sitä, että yhteisö nostetaan uskovaisen vapautta ja omantunnon viestejä tärkeämmäksi asiaksi.
Tämä tekee minut hyvin surulliseksi, sillä haluaisin, että jokainen vanhoillislestadiolainen voisi keskittyä uskomiseen ja elämiseen onnellisena, iloisena ja vapaana ja Jumalalle kiitollisena tarvitsematta ahdistua ja varoa jokaista askelta. Kyllä Jumalan armoon ja omaan omatuntoon voi luottaa ulkomaillakin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Missä olet tällaisen jutun nähnyt?
Lehti kolahtaa minunkin luukusta sukulaisten maksamana. Tulee aina luettua kyllä. Mutta luulen että sitä lehteä tehdään kiertokoulun käyneille vanhainkodin asukeille. Sinänsä kunnioitan vanhuksia, mutta tarvittaisiin ehkä jonkinlaista kohderyhmäajattelua.
Suoraan sanottuna se lehti ei toimi millään tasolla.
Luen Päivämiehen verkkoversiota. Kyseinen oli 25. päivältä.
Juttu oli tehty siihen muotoon, että nuoret kertoivat näkemyksistään. Jokainen vähänkään journalismia tunteva tietää, että juttuun oli tietenkin valittu vain "oikeanlaiset" mielipiteet eli jutun olisi voinut aivan yhtä hyvin kirjoittaa suoraan joku lehden toimittajista ja sisältö olisi ollut sama.
Pieni tekninen asia, mikä minua hämmästytti, oli, että jutussa jopa lähes kolmikymppisiä ihmisiä nimitettiin tytöiksi ja pojiksi. Lähes kaikki haastatellut olivat aivan aikuisen iässä.
Pahalta ja aivan väärältä tuntuu kyseisessä jutussa ajatus, että Jumala unohtuisi matkan ajaksi. Miten se on ylipäänsä mahdollista? Eikö Jumala ole tässä ja nyt ja aina? Jotenkin on hyvin vaikeaa uskoa, että oikeasti uskovainen ihminen unohtaisi Jumalan matkan ajaksi.
Minun on siis hyvin vaikeaa käsittää näitä vaaroja, joita tuossa jutussa luetellaan. Myös itsekkyyden suominen tässä yhteydessä tuntuu kummalliselta: kyllä Jumala on luonut elämän ja maailman sitä varten, että siitä nautitaan, itsestä pidetään huolta esimerkiksi rentoutumalla välillä tai opettelemalla uusia asioita. Mikäli on onnellinen, nauttii elämästään ja voi matkustellakin, on vain syytä olla yhä kiitollisempi Jumalalle eikä rangaista itseään kieltäymyksillä, peloilla ja epäilyksillä.
Mikäli vanhoillislestadiolaiset käsittäisivät lähetyskäskyn ja uskaltaisivat luottaa uskoonsa, Päivämies pikemminkin kehottaisi eikä varoittaisi lestadiolaisia lähtemään maailmalle.
Kyllä se lehti tulee lähes jokaiseen vanhoillislestadiolaiseen kotiin ja sitä lukevat nuoret, vanhat, pienten lasten vanhemmat, lähes kaikki.
..jolla on omat paimenpomonsa mutta Jeesus puuttuu kokonaan. Kunhan on olevinaan synnit anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä, ja rauha Jumalan kanssa. Synnit määrittelevät maalliset auktoriteetit(puhujat, seurakuntavanhimmat) ja niiden kanssa on myös(jos on)rauha.
...ellen ole pahasti erehtynyt artikkelista. Lukekaa itse, moni nuori on antanut myönteisen näkökulman ulkomaille matkusteluun. Johdannossakin jo todetaan:
"Matkustaminen on turvallista – uskossa, hyvällä omallatunnolla ja Jumalan varjeluksessa.
Ottaessaan etäisyyttä kotimaahan nuori alkaa usein arvostaa uskoa uudella tavalla. Uskovainen on myös avoimena lähetyskirjeenä epäuskoisille ympäri maailmaa."
Koska toin esiin kolikon toisen puolen, jätin pois yhden virkkeen, jossa varoitettiin matkustelun sisältävän myös vaaroja.
Myös nuorten kommenteista moni vaikuttaa varsin myönteiseltä ulkomaita ja matkustelua kohtaan. Mutta lukekaa itse, artikkeli on lyhyt:
http://www.srk-oulu.net/index.php?p=kapsakki_2_252006