Olen raskaana 27 viikolla ja kyseessä on ensimmäinen vauva. Nyt on alkanut pelottaa synnytys. Synnytysvalmennus on tammikuussa ja pelkään etten osaa kysyä mitään "hyödyllistä" kivunlievityksestä ja synnytyksestä muutenkaan. Pelkään sitä kipua niin kamalasti ja sitä että se lamaannuttaa-siis pelko. Onko se jatkuvaa tuskaa vaan tuleeko supistusten välissä taukoja? Mikä olisi turvallista kivunlievitystä?
Kiitos,jos joku viitsii vastata. Tuntuuhan nämä varmaan vähän typeriltä peloilta mutta nämä asiat pyörivät mielessä ja ahdistaa.
Kiitos,jos joku viitsii vastata. Tuntuuhan nämä varmaan vähän typeriltä peloilta mutta nämä asiat pyörivät mielessä ja ahdistaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
On ihan luonnollinen juttu, että synnytys jännittää.Saat paljon tietoa itse synnytyksestä ja kivunlievityksestä valmennuskurssilla ja mitä tutummaksi asia tulee sen vähemmän pelkäät.Useisiin synnytyssairaaloihin voi käydä tutustumassa jo etukäteen ja sekin voi sinua auttaa.Puhu avoimesti pelostasi neuvolassa omalle hoitajallesi,niin hän voi tarvittaessa passittaa sinua äitiyspoliklinikalle keskustelemaan synnytyspelostasi. On sinun ja hoitohenkilökunnan etu, että suhtaudut turvallisin mielin tulevaan synnytykseen.
Muuten supistusten välillä on taukoa, aluksi pidempään ja h-hetken lähestyessä lyhyemmin, joten saat välillä "levätä".Rentoutuminen auttaa paljon. Muista, että kasvolihasten rentouttaminen vaikuttaa kummasti koko kehoon.Kokeile, jos kasvot/suu ovat rentoina, on lähes mahdotonta jännittää mitään muutakaan paikkaa.Onnea toivoo terkkari.
Olis tosi mukavaa vaihtaa ajatuksia. On samoja "ongelmia" täälläkin päin. Joten jos kiinostaa laita mailia tulemaan!
[email protected]
siinä ei ole mitään olen itse ollut mukana
2-kertaa ja kestivät 9 ja 12 tuntia synnytykset
mutta ajatteleppa mikä loma sulla on tulossa
olenkin aina sanonut että jos olisin nainen niin olisin aina raskaana eihän helponpaa elämää olekkaan.
No tottakai se synnytys vähän sattuu, mutta oman esikoisen synnytyksessä vähän yllätyin siitä kuinka helposti siedettävää kipu on ja selvisin sillä et luin paljon kirjallisuutta luomusynnytyksistä ja siitä miten niissä helpotetaan kipua esim. pelkästään vaan keskittymisellä ja mielikuvilla, ja niin siinä kävi, että luomuna kävi meidänkin synnytys ja ihana kokemus se on joka tapauksessa. Onnea sulle, hyvin se menee.. Mä en malta odottaa et pääsen tekemään vielä joskus niin suuren teon, että pääsen synnyttämään uutta elämää tänne, niinkuin sinä pian teet. :)
Kaikkea uutta on ihan luonnollista pelätä. Synnytys on naisen elämän huippuhetki, jotain sellaista, jonka jokainen nainen muistaa elämänsä loppuun asti, oli se sitten upea tai kauhea kokemus.
Ota synnytykseen sellainen utelias asenne. Supistusten alettua koveta yritä pysyä liikkeessä. Ne on kyllä kivuliaita, mutta kun kerran karkuunkaan ei pääse, niin mieluummin pitää keskittyä siihen, miten aina yhdestä selviää, eikä pelätä seuraavia. Mä ainakin olin alunperin valmistautunut vaatimaan kokovartalopuudutuksia (ja synnytystä nukutuksessa ja ties mitä ;-) ), mutta lopulta kävikin niin, että kun ajattelin aina selviäväni vain yhdestä ja kohta taas toisesta, lopulta olikin aika ponnistaa, ja sitten poika jo syntyi.
Toinen synnytys taas meni niin nopeasti, että ponnistin jo ennen kuin pääsin synnytyshuoneeseen, joten siinäkään ei sitten ehtinyt kipulääkitystä miettimään. Toinen poika pyörähti maailmaan pari minuuttia sen jälkeen, kun pääsin synnytyssalin sängylle polvilleni (muuhun asentoon ei ehtinyt). Mieskin vaan totesi: "Siinäkö se nyt on?"
Supistuskipu on ihan erilainen kuin mitä koskaan olet kokenut, se on jollakin tavalla syvempi, tummempi kuin tavallinen kipu.
Ponnistusvaihe on kyllä myös kivulias, mutta siinä sulla on sitten jo muuta ajateltavaa, että et ehdi enää keskittyä siihen kipuun.
Onnellista odotusta ja upeaa extreme-elämystä sinulle!!!
Älä helkutti sentään sano että lastenhoito on maailman helpoin asia kun et siitä mitään tiedä! Kun olet 5kk valvonut joka yö kun vauva huutaa koliikissa, tietäisit jotain lapsenhoidosta ja sen helppoudesta!!
vain jonkun miehen mielestä raskaana olo on helppoa ja sen jälkeinen vauvanhoito-aika LOMAA!?? ja sen 5 kk yövalvottamisen ja koliikkihuudon jälkeen rumba jatkuu. Ei mitään ole uhmaikä ja muu sellainen, mutta murrosikäinen nuori on jotakin sellaista aikaa, jolloin minä äitinä olen valmis luovuttamaan lapsen jollekin toiselle kasvatettavaksi... kuulostaa kamalalta mutta niin se onkin kamalaa, lapsen murrosikä.
pelkoahan on aina jos jonkin moista,sitäpä ei kannata jäädä miettimään.....itselläni oli myös hirveä pelko kivusta.Kun se H hetki sitten tuli niin ei siinä enää kerinnyt mitään ajattelemaan...puudutusta ei tullut minkään moista,onneksi koko synnytys kesti vain 1.50min nopeeta toimintaa...sitä ei kyllä toivoisi kenellekkään!
Meillä ensimmäisemme synnytys sujui melko nopeasti ja kivuttomasti.Sehän on se avautumisvaihe mikä tuntuu kaikkein ikävimmälle...Minulla kivunlievitys aloitettiin ilokaasulla mikä auttoikin hetken aikaa,mutta sitten piti ottaa avuksi epiduraali mikä auttoi todella hyvin ja saatoin jopa nukuksia supistusten välit.Ilokaasukin on hyvä tiettyyn pisteeseen asti vaikka se aiheuttaakin tai ainakin minulla aiheutti hieman pahaa oloa aluksi... Kun sitä oppii ottamaan oikealla tavalla,pärjää aika pitkälle!Epiduraali poisti lähes kokonaan kivut joten suosittelen todellakin sitä jos kivut käy sietämättömiksi.Epiduraalin edellytyksenä on kuitenkin se että sen antaminen ei saa mennä liian myöhäiseksi sillä se saatta sitten vaikuttaa siihen ponnistusvaiheeseen sillä tavalla että äiti ei tunnekaan tarvetta ponnistaa...On siellä ammattitaitoiset kätilöt paikalla jotka tietävät mitä tekevät ja aina saa rohkeasti kysellä jos joku asia painaa mieltä...
uusi asia pelottaa, mutta 5 synnytyksen jälkeen
voin sanoa,että hammaslääkäriäkin pelkään enemmän kuin synnytystä ja tiedätkö se pelko häviää kun olet siinä tilanteessa ainakin mitä olen jutellut monien ystävien kanssa niin monet ovat sanoneet samaa. mieti palkintoa minkä saat kun kaikki on ohi, pieni tuhiseva käärö!!!!! mikä voisi olla ihanampaa TSEMPPIÄ
Paljon kiitoksia kaikille vastanneille. Sain jopa puhuttua neuvolassa peloistani ja se helpotti heti.
On ilo huomata miten tällaisenkin foorumin kautta ihmiset välittävät.
Yritän ehtiä tulla kertomaan sitten joskus kun kokemukseni on ohi.
viestiäsi. Milloin sulla on LA?