Asia ei ole nyt ajankohtainen, mutta äitimme on jo noin yhdeksänkymmenen eli lähivuosina on. Isän ja hänen veljensä jäljeltä on jakamattoman kuolinpesän omistuksessa oleva maatila, jolla ei asu kukaan ja jossa on metsämaata. Tämän metsämaan hoidosta olemme tapelleet me sisarukset kymmeniä vuosia, minä olen halunnut hoitaa ja sisarusten mielestä metsä saa lahota pystyyn.
Olen antanut asian olla äitimme eläessä. Hän on myös ollut hoitamista vastaan. Kun aika hänestä jättää, haluaisin saada tilan jaetuksi. Olen hieman ottanut selvää, mutta käsittääkseni jaosta ei hyödy kuin juristit eli huonolta näyttää.
Hyviä neuvoja ja omakohtaisia kokemuksia otetaan vastaan!
Olen antanut asian olla äitimme eläessä. Hän on myös ollut hoitamista vastaan. Kun aika hänestä jättää, haluaisin saada tilan jaetuksi. Olen hieman ottanut selvää, mutta käsittääkseni jaosta ei hyödy kuin juristit eli huonolta näyttää.
Hyviä neuvoja ja omakohtaisia kokemuksia otetaan vastaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaapa omituiselta, että metsää ei haluta hoitaa! Hoidettunahan se on paljon arvokkaampi. Millä he perustelevat sen, ettei hoideta?
Noh, asiaan. Kyllä mielestäni sinun kannattaa vaatia perinnön jakoa, siinä samallahan tuo metsäkin jaetaan. Saat ainakin jotain, mitä voit hoitaa ja säilyttää arvonsa, tätä menoa menetät paljon.
Me olemmekin kaikki hieman omituisia me sisarukset, kukin vain omalla tavallamme :-)
Minä vain olen meistä se realistisin eli ajattelen että jos on edes vähän omaisuutta niin onhan se sulaa tyhmyyttä, jos sitä ei pyri hoitamaan järkiperäisellä tavalla. Olen saanut kuulla olevani rahanahne ja vaikka mitä, kun kyse on vain rationaalisesta käyttäytymisestä. Suhteet sisaruksiin ovatkin poikki.
Heille ns. vaatimattomuus on hyve ja se, että kaikki säilyy sellaisena kuin se oli sata vuotta sitten ja hyve on myös se, että ei ajatella taloudellisesti. Kaikki eivät edes käy työssä, vaikka työtä olisi korkeasti akateemisesti koulutetuille ihmisille.
Elä sitten tommosten kanssa!