Oli perjantai-iltapäivä. Viimeiset auringonsäteet paistoivat kauniisti sälekaihdinten raosta, oppilaat luokassa eivät olisi enää mitenkään jaksaneet keskittyä opetukseen. Kello oli kymmentä vaille kaksi, ja koulu loppuisi hetken päästä ja alkaisi kauan odotettu joululoma. "Ja läksyksi tulee tehtävä 3 sivulta 78...", kuului opettajan ääni hälinän päälle, kun vapauttava kello viimein soi. Alkaisi pitkä ja rentouttava loma, jota kaikki odottivat innolla. "Moikka!", Jaakko huikkasi kavereilleen ja lähti kävelemään ulko-ovea kohti. Hän kääntyi Siltakadulle ja lähti kävelemään kaupunkiin päin. "Viimeinkin voi ottaa vähän rennommin, Jaakko ajatteli ja kääntyi liikennevaloista oikealle. Hän kierteli hetken kaupungilla, kunnes tapasi erään puolitutun, joka oli hänen kanssaan samassa koulussa. Hänen nimensä oli Pekka jotakin, mutta he eivät juurikaan tunteneet toisiaan hyvin. Jaakko tervehti häntä, mutta kun hän oli kävellyt tämän ohi hän kuuli tämän kutsuvan häntä nimeltä. "Jaakko, meillä olisi tänä iltana bileet, kiinnostaisiko tulla?", Pekka sanoi. "No, voithan tekstailla jos kiinnostaa tulla", hän sanoi ja antoi Jaakolle puhelinnumeronsa. Jaakko jäi empimään. (Jatkan tätä joskus myöhemmin)
Jaakon tarina osa I
Retu
3176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...tota tarinaa, en itse kerkeä, käyn kyllä katsomassa jatkoa jos joku olisi niin ystävällinen että viitsesi kirjoittaa ASIALLISTA jatkoa tarinalleni!
Jaakko empi ja mietti ja pohti.
-Ketäköhän sinne mahtaa tulla? hän aprikoi. Menisinkös minäkin mukaan tänä perjantaina mukaan, vai löhöilisinkös reenien jälkeen vaan kotona kissojen ja pikkusiskojen kanssa?
Mutta Pekka "Pekkis" oli loistava ajatustelukija. (ja tuo meni äskeisessä kertomuksessa hiukan väärin, sillä tottahan toki Pekka ja Jasu tunsivat toisensa. Olivat tunteneet toisensa jo ala-asteelta lähtien. Pekka oli ollut aina mukana kannustamassa Jasun lätkämatseja ja leikkimässä Jaakon siskojen kanssa, kun vanhemmat olivat töissä ja koti kaipasi isoja veljiä. Niin Pekka ja Jaakko olivat aina sanoneet pikkusiskoille, että suus kiinni nyt, ja teette läksyjä tai menette ulos leikkimään, me kattellaan videolta frendejä. No ei vaa! vitsivitsi. joskus niinkin, mutta useimmin niin päin, etä he kaikki olivat viihtyneet loistavasti keskenään, katselleet Frendejä videolta ja syöneet sipsejä, leiponeet kääretorttua ja auttaneet siskoja ruotsin läksyissä ja kieliopissa)
-Jasu hei! no totta kai sä tuut! Minttukin tulee ja Ville. Kai sä Ville Viltsu Veltsun muistat. Muistathan sä sillon viime lätkämatsissakin, kun te vaan olitte niin hyvä tiimi. Muistatsä kaks maalia putkeen ja koko katsomo kohis! Sen ykkösketjun veto, ilman teitä no hitto koko joukkue ei olis mitään. Ei sillon tai millonkaan Kai sä nyt sen tajuut. Mutta tuut hei sit! Lupaa se mulle, Jaakko! Tuuthan sä! Sun täytyy!!! ME ei olla, me, Ville, minä ja Minttu mitään ilman sua. Ei olla. Me halutaan, että sä tuut! Meidän täytyy olla tiimi, tajuuthan sä. Tiimi ei toimi, jos joku puuttuu, tajuuthan sä!
-No okeiii... :):):) Jaakko jo hymisi. -No tuunhan mä, kun mua kerta niin kovasti kaipaillaan. No joo, tottahan toki. mä tuun, hei kaverit, my friends, I`m comiiing. :] Täytyyks tuoda jotain erityistä?
-Nooh. me täs aateltiin, että
Jatkatko sä?
"Sä voisit tuoda vaikka sipsejä", Pekka vastasi. Jaakko tekstasi kotiin, että häntä olisi turha odottaa aikaisin takaisin. Hän kierteli kaupoissa, osti pari sipsipussia ja alkoi lampsia Pekan kotiin päin. Hän käveli keskusta-alueen laitamille, soitti pienen kerrostalon summeria ja meni sisään. Siellä olivat jo Pekka ja Ville, ja kova musiikinjytke kuului jo rappukäytävään asti. Pekan vanhemmat eivät olleet kotona ja heillä oli koko pieni asunto käytössään. Loputkin porukasta saapuivat pian ja oli ihan letkeä tunnelma. Jaakko katseli ympärilleen. Olohuoneen nurkassa pauhasivat stereot ja pöydälle oli asetettu sipsiä, karkkia ja virvokkeita. Jaakko istahti sohvalle ja alkoi jutella muiden kanssa vähän niitä näitä. Vähän ajan kuluttua Pekka kaivoi taskustaan tupakka-askin ja tarjosi siitä Jaakolle. "En oikein tiedä", Jaakko empi. Äiti kyllä raivostuu jos saa kuulla minun taas polttaneen. "Ottaisit nyt, eihän se yksi mitään haittaa", Pekka tuputti.