1. työmatkapyöräilijät, joiden ajamista poliisi vertasi että se on tyyliin Ranskan ympäriajo, täysillä paahdetaan eikä välitetä säännöistä.
2. naipyöräilijät jotka käyttävät suuntamerkkejä.
3. sunnuntaipyöräilijät, jotka ajavat jalankulkijoiden säännöillä.
Vaikea satuttaa itseään mihinkään noista, ehkä minä olen sellainen naispyöräilijä joka noudattaa liikennesääntöjä. Toisaalta, lujaa mennään kyllä ainakin väylien kuntoon nähden.
Sunnuntaipyöräilijöistä on konkreettista harmia kas kun ne eivät tunne väistämissääntöjä vaan meinaavat ajaa esimerkiksi kohdatessa päälle.
Työmatkapyöräilijät ovat sitkeitä sissejä joita näkee talvellakin, melkein tulee tutuiksi niiden kanssa.
2. naipyöräilijät jotka käyttävät suuntamerkkejä.
3. sunnuntaipyöräilijät, jotka ajavat jalankulkijoiden säännöillä.
Vaikea satuttaa itseään mihinkään noista, ehkä minä olen sellainen naispyöräilijä joka noudattaa liikennesääntöjä. Toisaalta, lujaa mennään kyllä ainakin väylien kuntoon nähden.
Sunnuntaipyöräilijöistä on konkreettista harmia kas kun ne eivät tunne väistämissääntöjä vaan meinaavat ajaa esimerkiksi kohdatessa päälle.
Työmatkapyöräilijät ovat sitkeitä sissejä joita näkee talvellakin, melkein tulee tutuiksi niiden kanssa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ompas poliisilla outo käsitys pyöräilijöistä. Yksikään pyöräijä ei siis osaa tai noudata liikennesääntöjä. Mistä mahtaa olla peräisin tämä poliisin tyypitys?
Vaikeaa on tosiaan minunkaan sijoittaa itseäni mihinkään noista ryhmistä. Tapana on ajaa pyörällä samalla periaatteella kuin autollakin. Sääntöjä pyrin noudattamaan ja samoin oletan muidenkin tekevän. Nopeus tilanteen mukaan. Pyörällä pitää kuitenkin olla vähän varovaisempi kun ei ole suojaavaa peltikuorta ja toisaalta autoilijoiden kevyenliikenteen huomioiminen on vähän niin ja näin.
Poliisi on jalkautunut tai pikemminkin pyöräytynyt Helsingin keskustaan sakottamaan pyöräilijöitä. Tällainen sitten antoi kommentin. Pyöräilijöitä sakotettiin valoja vasten ajamisesta, jalkakäytävällä ajamisesta ja kännykkään puhumisesta ajon aikana.
Kaikkeen olen syyllistynyt itse, en edes tiennyt että kännykkään puhuminen olisi rike. Käännyin juhannuspäivän aamuna päin punaisia Diana-puiston kohdalla Yrjönkadulle kun liikennettä ei ollut itseni lisäksi lainkaan Bulevardista etelään. Maija kääntyi perässä, toki odotti valot. Eivät viitsineet sakottaa vaikka vilunväreet kävi. :)
Jalkakäytävällä olen ajanut sulaa tietämättömyyttäni.
Minua katsellaan kuin hullua, jos ajan ja puhun hands-free'hen. Kuuntelen joka tapauksessa usein radiota kännykän kuulokkeilla, joten hands free on yleensä valmiiksi siis korvilla.
Pahoittelen edelisen viestin epäjohdonmukaisia lauseita (alla). Kevytliikennepäissäni tulee kirjoiteltua kaikenlaista soopaa.
Halutaanko suuntamerkkien näyttäjät tosiaan leimata naisiksi? Itse harkituissa tilanteissa saatan näyttää kädellä kääntyväni, varsinkin jos takana on joku lähellä on saattaa jopa ohittaa juuri vasemmalle kääntyessäni. Muutenkin, jos tiedän että lähellä on joku, niin hyvä tehdä aikeet selväksi, vaikka se ei hänen ajoonsa vaikuttaisikaan. Esim ihan vaan oikealle kääntyessä.
Enkä siis kuulu mihinkään noista tyypeistä, sillä en ole nainen ja toisaalta yritän parhaani mukaan kunnioittaa sääntöjä ja pyöräteitä. Toisaalta saatan ajaa todella lujaa ja kypärä päässä.
Noudatan liikennesääntöjä, ajan lujaa, en pyöräile jalkakäytävällä, ajan sekä työ- että maantieajoa. Niin, ja näytän suuntamerkkiä eli olen nainen ;o))
Käsimerkkien näyttämisen hetimiten lopettava ilmoittautuu. Varokaa vaan. Olenhan mies...
Tuo jaottelu on kyllä varsin osuva.
1. Nämä ajavat punaisia päin kun ei ole aikaa pysähtyä ja painaa nappia. Ja saattavat kiertää tien puolelta jos pyörätien kynnyskivi on korkea. Ovat kuitenkin tilanteen herroja eivätkä aiheuta vaaraa itselleen eivätkä muille.
2. Näistä ei ole oikein mitään sanottavaa. Siellähän ajavat.
3. Nämä ajavat myös jalkakäytävillä ja kääntyvät suojetielle auton eteen. Voivat ilman mitään merkkiä tehdä käännöksen reunasta pyörätien yli. Nämä ovat vaarallisia itselleen ja muille. Poliisia kuitenkin kiinnostaa enemmän sääntöjen noudattaminen kuin turvallisuus. Mitäs varten ne säännöt olivatkaan...
Niin tarkoitukseni oli sanoa, että poliisilla ei pitäisi olla mitään intressiä puuttua 1. ryhmän tekemisiin, sillä he ajavat turvallisesti, kunhan 3. ryhmä pysyy poissa jaloista.
tunnistin itseni olevan numero 1.
huomenna pääsee mopon tankoon kiinni
Itsekin ihmettelin tätä juttua lehdessä. Kai poliisin näkökulma todella tulee siitä että sakotetut jäävät mieleen, eivät ne pääasiassa oikein ja hyvin ajavat joihin ei tarvitse puuttua.
Itse olen työmatkoja pyöräilevä, hyvin varustetulla pyörällä ja sääntöjen mukaan ajava. Näytän suuntamerkkejä tilanteen niin vaatiessa, vaikka olenkin mies.
Olen toki huomannut että poikkean useista samaan tahtiin pyöräilevistä siinä että jarrutan kun edessä on ahdas paikka tai näköeste. Eilen juuri olin tosi vähällä ajaa kiinni ja puhutella yhden kaverin joka edelläni oli ajaa kahden vanhemman ihmisen päälle. Ei ajatellutkaan jarruttaa vaan ohitti juuri väärässä kohtaa...
Onneksi olen sen verran jo varttunut että pystyn toteamaan liikenteessä asioiden olevan aika hyvin kun kenellekään ei käynyt kuinkaan. Mitä sitä ottamaan paineita toisten käytökestä jos se ei aiheuta konkreettisa seurauksia. Liikenteessä koheltajia on turha yrittää kouluttaa, se ei vaikuta todellakaan mihinkään.
Itse taidan olla tuota työmatkapyöräilijätyyppiä.