Löytyykö muita samassa veneessä olevia?
Multa on munanjohtimet poistettu sekä toinen munasarja, voimme siis saada "omia" lapsia vain koeputkihedelmöityksellä.
Tyttö 21v.
Multa on munanjohtimet poistettu sekä toinen munasarja, voimme siis saada "omia" lapsia vain koeputkihedelmöityksellä.
Tyttö 21v.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miten niin "oma" lapsi koeputkihedelmöityksellä? Sehän on yhtä paljon OMA kun "luomulapsi"!!! Ja se että ylipäätänsä voi saada lapsi hoidolla on siunaus. Kauhea määritys tuo "oma lapsi" ja muutenkin tapasi ajatella.
Toivottavasti et tarkoittanut sitä noin..
Tarkoitin omalla lapsella omistani ja mieheni sukusoluista peräisin olevaa lasta. 'Biologinen lapsi' olisi tietysti ollut parempi ilmaisu, mutten tiennyt että täällä on noin tiukkapipoista porukkaa. *silmien pyörittelyä*
Toivottavasti palaat pyytämään anteeksi tahditonta viestiäsi.
saakkaan "omaa" lasta edes koeputkihedelmöityksellä! Tuossa vaiheessa voi tietenkin ajatella noinkin, mutta kannattaa muistaa että mikään ei ole itsestään selvää näissä asioissa.
terv ninim: ei luomua, eikä sitä koeputkilastakaan!
Hei!
Mielestäni sinun pitäisi olla onnellinen, että sinulla on kohtu, johon lapsen voi laittaa kasvamaan. Ja kaiketi toinen munasarja, joka ilmeisesti on ihan terve.
Itselläni ei ole mitään mahdollisuutta tulla raskaaksi ja saada sitä ns. omaa lasta muuten kuin lainaamalla kohtua. Mielestäni olet onnekas kaikesta huolimatta, sinä voit yrittää, minä en voi edes yrittää. Minulta on viety kaikki mahdollisuudet.
Tuli niin paha mieli noista edellisistä että lisäänpäs vielä...
On aika kumma että aina kun kirjoittaa murheistaan johonkin tällaiselle "julkiselle" palstalle, saa aina niskaansa niitä jotka toitottavat että voishan sulla olla huonomminkin.
Totuushan on että AINA löytyy joku jolla on asiat huonommin. Otetaan muutama esimerkki. Sinä, joka et ole saanut lasta koeputkihedelmöitykselläkään: On olemassa ihmisiä jotka eivät saa sairautensa vuoksi adoptioviranomaisilta lupaa edes adoptioon (tuttavapiiriinikin kuuluu yksi tällainen) - Mitä sinä siis valitat, voithan sentään adoptoida lapsen? Entäpä nuori nainen joka on menettänyt toisen rintansa syövälle - sanotteko hänelle että mitä ruikutat ja etsit kohtalotovereita, sait sentään pitää henkesi ja toisen rintasi.
Pointti minulla siis on se, että jokaisella meistä lapsettomuuttaan surevista on oma taakkansa kannettavanaan. Suruja ei voi laittaa vaakaan ja vertailla kuka joutuu kantamaan eniten. Tämäkin palsta on täynnä viestejä PCO:ta sairastavilta, jotka etsivät kohtalotovereita joiden kanssa jakaa murheensa. En silti mene heitä soimaamaan vaikka heidän sairautensa tuntuu pieneltä omani rinnalla.
Jouduin kiireelliseen laparoskopiaan viime viikonloppuna, ja vatsani sisältö oli hoitavalle lääkärillekin täysi yllätys. Munanjohtimien poisto tuli nukutuksesta herättyäni täytenä yllätyksenä, enkä ole asiaa vielä kunnolla sisäistänyt saati surrut pois. Siksi haluaisin jakaa kokemuksia nimenomaan sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat yllättäin saaneet tietää, etteivät voi lasta normaalikeinoin saada. TIEDÄN, että meille on suuri onni että toinen munasarjani pelastui. TIEDÄN myös, ettei keinohedelmöitys ole sataprosenttinen keino - tämä on yksi syy miksi tunteitani haluankin purkaa!
**Hyvää tarkoittavat viestit ovat edelleen tervetulleita :)**
Hei!
En ole samassa asemassa kuin sinä, mutta ajattelin kirjoittaa kun jotenkin niin fiksusti ja kypsästi asiasta kirjoitit. Minusta oli aika kamalaa lukea noita kommentteja, kun tietää että surua joudut kokemaan. Menetys on suuri, vaikka toinen munasarja tallella olisikin. Jaksamista "surutyöhön" ja enkeleitä elämään.
Saako kysyä oliko vatsassasi joku endometrioosi vai tulehdus (esim. peritoniitti?)
Kiitos sinulle ensimmäisestä mukavasta viestistä :)
Jouduin siis leikkaukseen koska vatsaontelossani oli todella paljon verta. Minulla oli ollut kohdunulkoinen raskaus, jota ei oltu saatu sytostaateilla hoidettua. Varsinainen yllätys oli sitten leikkauksen aikana havaittu hirvittävä määrä kiinnikkeitä vatsassani (suolessa, munanjohtimissa jne.) jotka ilmeisesti(?) ovat perua lapsena sairastamastani umpilisäketulehduksesta, God knows...
Leikkauksen jälkeinen uutinen olikin siksi kova isku kasvoille. Olin varautunut korkeintaan toisen munanjohtimen poistoon.
Mutta eteenpäin sano mummo hangessa. :)
Anteeksi jos loukkasin, mutta omasta mielestäni minulla on joka tapauksessa asiat huonommin kuin sinulla. Sanoin vain mitä ajattelin asiasta ja se että en minäkään ole tästä yli päässyt enkä varmaan ihan heti pääsekkään.
Joka tapuksessa voin kuvitella miltä sinusta tuntuu, koska itse olen samassa veneessä. Kuitenkin minun tapaus on ihan erilainen kuin sinun tapuksesi minun silmissäni ja varmasti sinä ajattelet samalla lailla.
Yritä pärjätä ja toivotaan, että kohdun lainaamista ei kiellettäisi suomessa lailla! Tämä olisi yksi todella upea keino saada lapsi sellisella jolla on "sairaus" pohjalla.
Ja ymmärrän täysin mitä tarkoitat omalla lapsella. Kaikkihan me loppujen lopuksi haluamme oman lapsen, siis biologisen, sitä on mielestäni turha kieltää sitä tosiasiaa, se on taas eriasia voiko sitä myöntää itselleen tai saatika muille.
Tiedän myös, että tulevaisuudessa tulet itkemään monet itkut asian vuoksi, koska raskaaksi tuleminen ei ole vielä ajan kohtaista ja kun se tulee ajan kohtaiseksi, se tulee olemaan kamalan raskas asia kantaa harteillasi, mutta toivottavasti sinulla on sellainen mies, joka ymmärtää ja myös sukulaisia ja ystäviä, joiden avulla pääset asiassa eteen päin. Ja että itselläsi on voimavaroja käsitellä asiaa niin että selviät elämässä eteenpäin.
Ja muista, että olet kuitenkin vielä nuori, tosin kuin minä olen. Minulla on ehkä peli pelattu tämän asian suhteen ja tuntuu hirveältä ajatella, että olisin loppu elämäni lapseton, koska minulla olisi niin paljon annettavaa lapselle, omalle (kohtua lainaamalla) tai adoptoidulle tai ehkä sijaislapselle.
Kuitenkin kun joku kirjoittaa viestiin oma lapsi, älkää hyökätkö hänen kimppuun, että hän olisi jotenkin ajattelematon tai itsekäs.
Tsemppiä elämääsi ja jaksamista!!!
Myönnän että loukkaannuin hieman myös sinun viestistäsi. Olen todella pahoillani puolestasi ja toivotan kovasti jaksamista ja voimia (kohdunvuokrauksen laillistamisesta puhumattakaan). Mutta kuitenkin... Ymmärrätkö mitä tarkoitan sillä ettei suruja voi laittaa vaakaan ja vertailla? Oma suru kolahtaa aina kovimmin, onhan se henkilökohtainen ja koko ajan läsnä. En myöskään ymmärtänyt viestisi tarkoitusta - enkö saisi surra tai kaivata kohtalotovereita? Mitä sinä ajattelisit jos syöpää sairastava tuttavani (joka ei näin adoptiolupaa saa) tulisi ja käskisi sinua nielemään tuskasi ja olemaan onnellinen tilanteestasi, koska voit sentään adoptoida?
Ja kyllä, asia on minulle ajankohtainen sillä olemme(olimme) viimeisen vuoden yrittäneet saada lasta.
Nyt minulla on vähintäänkin tyhmä olo kun tuntuu että joudun selittämään suruni syitä. :P Miksi aina jonkun täytyy tulla vähättelemään ja kertomaan asioita joista pitäisi olla onnellinen (menevätkö tämäntyyliset ihmiset muuten hautajaisissakin surevien omaisten eteen kertomaan mistä heidän pitäisi olla tyytyväisiä?). Minä löydän ne kyllä ajan mittaan itsekin. Kaikki aikanaan.
...ja etenkin teille mirjam ja tintin; jaksamista kesään - kuten on jo todettu, lapsettomuus voi olla eri syistä johtuvaa ja eri "asteista" mutta surua siitä tulee kaikille, jotka lapsen haluaisivat, mutta eivät saa. itse olen terve alta kolmekymppinen nainen, mutta yrittämisestä huolimatta lasta ei kuulu. olen monesti ajatellut, että olen ns. paremmassa asemassa kuin ne, joilla esim. sisäelimien osalta kaikki ei ole ok. silti lopputulos on sama: ei lasta, ja suru on raskas kantaa, vaikka toivoa ehkä on "enemmän" kuin monella muulla. toivoisinkin, että näitä palstoja käytettäisiin vertaistukeen ja rakentavaan keskusteluun eikä toisten mielen pahoittamiseen tai sanomisien riepottelemisiin, kuten eräät täällä ovat tehneet (ette te, mielestäni keskustelunne on ollut asiallista ja silmiä avaavaa myös meille, joilla on jokin muu syy lapsettomuuden taustalla). toivoisinkin, että löpytäisitte täältä myös lohdun sanoja ja ymmärrystä ja tukea, joiden avulla pääsisitte osaltaan eteenpäin. ja eniten tietysti toivon teille smaa kuin itselleni: mahdollisuutta vanhemmuuteen tavalla tai toisella! Aurinkoa ja jaksamista teille.
Kirjoitin seuraavaa edellisessä kirjoituksessani "Joka tapuksessa voin kuvitella miltä sinusta tuntuu, koska itse olen samassa veneessä. Kuitenkin minun tapaus on ihan erilainen kuin sinun tapuksesi minun silmissäni ja varmasti sinä ajattelet samalla lailla."
Juuri tällä tarkoitan sitä, että sinä koet asian omalla tavallasi ja minä omallani. Yritin nimen omaan lohduttaa sinua sillä, että minä katsoessani tätä asiaa omilla silmilläni, olen omasta mielestäni huonommassa asemassa kuin sinä, vaan et ymmärtänyt tätä niin, anteeksi jälleen? Eli suomeksi sinulla on mahdollisuus tulla ehkä raskaaksi jonain päivänä oikesti jota minulla taas ei ole. Enkä minä herran tähden käske sinun niellä tuskaasi, vaan kääntämään asiaa toisin päin ja ajattelemaan, että ehkä minä tosiaankin olen paremmassa asemassa kuin tuo toinen. Ja usko pois, olen oikeasti onnellinen, että sinulla on mahdollisuus jota minulla ei ole. Eikö toisen auttaminen tarkoita myös sitä, että aukoo hänen silmiään ja ymmärtää näkeämään asian toiselta kanntilta.
En todallakaan halua aliarvioida sinun tuskaasi! Minkä ihmeen takia tekisin näin, koska itsellänikään ei ole asiat hyvin?
En minä edes ajattele asiaa loppujen lopuksi niin, että laittaisin surun vaakakuppiin ja katson, että tuon suru on pienempi kun minun suru, eihän niin voi tehdä, jokainen kokee omalla tavallaan surun ja jollekin voi olla jo vaikka jalan katkeaminen kriisin paikka, joka minusta ei varmasti tuntuisi yhtään miltään.
Tottakai saat hakea lohtua myös täältä, mutta kuten usein näitä lukiessa täältä sitä ei saa, vaan aina on joku joka sanoo ilkeästi ja takertuu johonkin ihan pieneen virkkeeseen, jonka ymmärtää tai haluaa ymmärtää väärin. Kaikkein paras keino kuitenkin asiaa on käydä läpi ystävien, suvun ja sen oman kullan kanssa. Ja me ihmiset kun ajattelemme asioista niin erilailla ja kun emme tunne toisiamme tulee varmasti konflikteja! Jos minä sinun ystävänäsi kertoisin tämän saman sinulle, varmasti ajattelesit asian toisella lailla.
Ja siihen mitä sinun syöpää sairastavaan ystävääsi tulee, kun hän sanoisi minulle noin, olisin varmasti syvästi pahoillaan hänen tilanteeseen, surisin asiaa hänen kanssaa ja ilman muuta hän kokee minua pahempaa/ suurempaa surua. Hän nimittäin osaa ajatella taas asian erilailla kuin minä, hänellä adoptoiminen ei ehkä ole mahdollista ja taas minulle on ja tottakai minun tulee olla siitä asiasta onnellinen. Hän vain voi sillä hetkellä aukaista minun silmäni ja auttaa ymmärtämään minua, että minulla on kuitenkin mahdollisuus jota taas hänellä ei ole.
En tiedä ymmärrätkö yhtään mitään mitä kirjoitan, mutta tätä mieltä minä vaan olen. Aina on joku jolla on suuremmat huolet, surut kuin minulla ja en todellakaan ole siitä iloinen vaan käännän asian positiivikseksi itselleni. En muuten jaksaisi tämän asian kanssa eteenpäin.
"Miksi aina jonkun täytyy tulla vähättelemään ja kertomaan asioita joista pitäisi olla onnellinen (menevätkö tämäntyyliset ihmiset muuten hautajaisissakin surevien omaisten eteen kertomaan mistä heidän pitäisi olla tyytyväisiä?)." Mitä sinä tällä tarkoitat?
Ainoastaan, että toisen tragediaa ei voi vertailla omaansa: et mitenkään voi sanoa että olet sen huonommassa asemassa kuin toinen.
Pariskunnalla voi olla kaikki lisääntymisvärkit kunnossa ja lapsi saattaa silti jäädä tulematta- onko tämmöinen pariskunta jotenkin onnekkaampi kuin sinä vaikka lopputulos on sama?
Fyysinen vika on siitä "kiva" että se tiedetään. Sinä tiedät, mitkä ovat mahdollisuutesi saada lapsi. Pari jolla kaikki on "kunnossa", ei sitä koskaan saa välttämättä tietää. Nykytiede ei tiedä kaikkea. Entä nainen jolla on kohtu, mutta saa toistuvia keskenmenoja? Ei ihmisten onnettomia tarinoita voi laittaa järjestykseen, toisen onni on toisen onnettomuus ja turha näitä on arvottaa. Ap kirjoittaja varmasti kärsii tilanteestaan yhtä paljon kuin sinä, riippumatta iästä tai diagnoosista.
Tsemppiä silti kaikille, ihanaa se olisi, jos saisimme suurimmat haaveemme toteen!
Kiitos sanoistasi poroliini! Juuri tuota yritin itsekin sanoa kun kirjoitin ettei suruja voi laittaa vaakakuppiin, kun niin moni asia on merkitsevää. Epätietoisuus voi aiheuttaa paljon ahdistusta niillä pareilla, joiden lapsettomuutta ei ole osattu selittää.
Mukavaa kesän jatkoa sinulle!