Oletteko huomanneet, että tälläkin palstalla suurin osa itsemurha-ajatuksistaan ja ongelmistaan kirjoittavat ovat naispuolisia, vaikka miehet tekevät itsemurhia paljon enemmän kuin naiset. Miten ihmeessä ne miehet(mies minäkin) saisi avautumaan jonnekkin. Onko tunteista puhuminen vaan niin vaikeaa miehille yleensä, ainakin minulle se on. Vai onko omien heikkoukien myöntäminen kaikista vaikeinta, tai ajatellaan ettei mies saisi koskaan olla heikko? Mitähän meidän miesten kanssa pitäisi oikein tehdä...
Miehet ja ongelmat...
zaz
2276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikin tavoin mietin miten voisin ottaa vähän
miespuolisen ystäväni "murheista"/masennuksesta.
Itsellä ei omakohtaista kokemusta masennuksesta, niin jotenkin on toivoton olo...
Onko parempi "työntää nenäänsä" asioihin, vai olla välillä puuttumatta ?? itseäni kun helpottaa pienemmissäkin murheissa kun avaudun jollekin... Ettei kävis niin kun yrittää olla avuksi, aiheuttaakin lisää paineita ja mielipahaa ?
Kaikkein helpointa luonnollisinta on puhua vaikeuksista toiselle samanlaisista vaikeuksista kärsivälle,kumpikin tietää silloin mistä puhutaan eikä kaikkea tarvitse kertoa kun rivien välit on kummallekkin tutut.Porukassa keskusteleminen toisi lisäksi sen tiedon jokaiselle ettei todellakaan ole yksin ko ongelmasta kärsivä.Voisi myös tavata ihmisiä jotka ovat tilanteesta selvinneet,se taas auttaisi ymmärtämään että ulospääsy on olemassa.Naiset puhuvat paljon keskenään ja heidän ei tarvitse machoilla jolloin voi sanoa asiat juuri niin kuin ne ovat.
Kannattaa myös muistaa että samankaltainen tilanne on AIDSia sairastavilla,syöpäsairailla,liikalihavilla,anorektikoilla,bulimikoilla jne jne jne.Kaikkien elämä on hyvin hankalaa...syyn nimi vain muuttuu.
Pahinta mitä voi tehdä on jäädä yksin ongelmansa kanssa,ongelman nimestä riippumatta.