Halusin lapsena aina papiksi. Äiti aina nauroi ja sanoi, että naisesta ei voi tulla pappi. Ei minusta sitten tullutkaan pappia, vaan uskonnonopettaja. Silti ammattiani oudoksutaan. Mielestäni erilaisten kulttuurien tunteminen on rikkaus. On hauska tietää, miten toiset uskovat. Se, että olen tässä tilassa kyseenalaistanut uskoni, on vähintäänkin normaalia. Kaikki eivät ole suhtautuneet asiaan yhtä positiivisesti, en kyllä ymmärrä miksi. Usko on joillekin vaikeaa. Sen olen huomannut. Uskon pitäisi olla puhdasta ja pohdiskelevaa - ei pakkopullaa ja jatkuvaa todistelua. Minä olen onnellinen.
Halusin papiksi
Liina
3400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Naisesta ei voi tulla pappi(a), mutta papitar hyvinkin. Pappi=padre=isä.
Äitini toivoi minusta pappia tai edes yhdestä lapsestaan. Minä olin hänen toivonsa tässä asiassa, kun muut sisarukseni valitsivat alansa toisin. Minusta tuli myös uskonnonopettaja, mutta sitten vaihtui suunta ja päätin, että tulee vielä pappikin, jos niin haluan. Nyt olen jo katsellut, mitä opintoja pitää tehdä, että homma olisi paketissa.
Sinäkin voit vielä opiskella papiksi, koska vain haluat. Ei siihen edes paljoa lisää tarvitse lukea, kun on jo aineenopettaja.
Kun nyt varmaankin olet hyvin perillä, että naispappeuden vastustajia on hämmästyttävän paljon olemassa, ja heillä on myös Raamatunkohtia perusteluikseen, niin tuleeko koskaan mieleesi sellaista epäilystä, ettei se naisihmisen papiksi alkaminen olisikaan ihan oikein? Oletko enempikin miettinyt asiaa ja tutustunut vilpittömin mielin myös vastustajien kantaan? Entäpä jos joskus tulevaisuudessa papiksi lukeneena muuttaisitkin mielipidettäsi ja joutuisit oman omantuntosi tähden jättämään ammattisi? Siinä olisi monta vuotta mennyt "hukkaan" ja katumus niiden vuosien takia tullut tilalle. Mieti siis tarkkaan, ennen kuin päätät mitään.
T: Tiinaliina