15-vuotias poikamme on löytänyt "poikakaverin" ja on kovin ihastunut. Poika on aina tullut toimeen hyvin tyttöjen kanssa ja seurustelee enimmäkseen vain tyttöjen kanssa ja usein on käynyt mielessä, että jos...Olen jutellut pojan kanssa asiasta mutta hän vain meinaa, että se ei ole mitenkään epänormaalia. Tietääkseni hän on ollut ihastunut ja rakastunut myös tyttöihin. Täällä on yksi äiti aivan hulluuden partaalla..mä en voi mitenkään käsittää, että poika joka vielä muutama kuukausi sitten leikkii legoilla onkin yhtäkkiä homo! Voiko yleensä 15-vuotias jo tietää, että on homo?
15 vuotiaan seksuaalisuus
pellervos
277981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
anna poikas olla onnellinen, vaikeaa sen asian nieleminen on,mutta yritä. Pitää vaan muuttaa omaa ajatusmaailmaansa.
Mäkin aikoinani nikottelin,kun tuttu poika ilmoitti asian minulle. Nyt en enää ajattele sitä, se on hänen juttunsa, ei kuulu mulle.
mulla tuli itselleni murrosiässä vaihe jolloin olin todella rakastunut pariinkin tyttöön vaikka olin aikaisemmin seurustellut ainoastaan poikien kanssa.Mulla vaihe meni ohi kun tajusin, että kyllä pojat on mun mieleen enemmän.Tuossa iässä voi olla todella hukassa itsensä kanssa ja kokeilee eri vaihtoehtoja. Teidän tapauksessa voi kyse olla samanlaisesta kokeilusta kuin minulla tai sitten poikasi on todellakin homo. Kyseinen asia varmasti järkyttää aluksi, mutta kyllä siihen tottuu ja sen kanssa oppii elämään.Mitä sitten vaikka poikasi olisikin homo?
se sinua liikuttaisi vaikka hän olisikin homo? Eräs parhaista ystävistäni on homo. Hän totesi jo 10-vuotiaana että oli kiinnostunut pojista vähän hassulla tavalla. Vasta yläasteella, 13-vuotiaana, tajusi mistä oli kyse - luuli tosin itseään tuolloin vasta bi-seksuaaliksi. Sittemmin 14-15-vuotiaana tuli kavereilleen ulos kaapista, tietäen että oli homo. Nyt poika 19 ja seurustelee 3 vuottaan toisen homopojan kanssa.. Tosin tämä poika kaapissa. Harvinaisen fiksu ja kiva pariskunta.
Pääasia että lapsesi on onnellinen. Koita itse hyväksyä asia, ja se ettei se sinulle kuulu millään tavalla.
Vaikeaa olla kuulumatta kun kyseessä on oma lapsi ja haluaisi joskus lapsenlapsiakin ja miniän. Niitä vaan ei taida saada...
..että toiset eivät osaa hankkia omaa elämää: se elämä pitää hankkia omien lapsien kautta!
Todella uskomatonta että joillekin se ainoa elämänjatke on tosiaan se että pääsee paapomaan lapsenlapsia. Eikö se oma lapsi jo riittänyt? Tee ITSELLESI uusi vauva jos tahdot lasta hoitaa. Ja saathan sinä "miniän" kun se poika joskus sen poikakaverinsa kotiin tuo.. Jos tuo, mikäli asenne on tuollainen.
Oletetaan että poikasi olisi lisääntymiskyvytön hetero, tai hänen tuleva vaimonsa olisi maho. Hyljeksisitkö miniääsikin vain koska hän ei ole lapsensynnytyskone?
Ihan hyviä perusteita. Ei se maailmanloppu ole jos lapsi ei olekaan hetero. Itse olen bi mutta valitsin heterosuhteen siitä itsekkäästä syystä että haluan jälkikasvua, siis lapsia. Tietenkin haluan myös lapsenlapsia, näin se menee. Eiköhän aika moni ajattele samalla tavalla, niin toimii ihmisen mieli vaikka itsekkäältä saattaa tuntua.
Totta on että vaikka lapsi olisi hetero niin syystä tai toisesta ei lapsia siunaannu, eihän sille minkään mahda, joten siinä mielessä sama onko hetero vai homo. Heh, pitää varmaan tehdä varmuudeksi useampi lapsi niin suvun jatkuminen on varmempaa.
Veljenpoikani tiesi jo 10-vuotiaana olevansa homo, mutta tuli ulos kaapista vasta 14-15 -vuotiaana eli puolitoista vuotta sitten. Kukapa siitä mitään sanoisi - mummolta (80 v.) odotettiin rankkaa reaktiota, mutta jopa hän on miettinyt asian hiljaa mielessään eikä ole puuttunut siihen sen kummemmin. Veljenpoika oli rohkea ja kertoi asian koulussakin ihan suoraan. Eikä kukaan kiusannut. Nyt hän seurustelee vakituisesti.
Omalla tyttärelläni oli lesbosuhde joskus viisitoistakesäisenä. Ei hän sitä koskaan minulle suoraan kertonut, mutta laskin yhteen yksi ynnä yksi. Ihastus meni kuitenkin ohi ja nyt tyttäreni asuu ihan miehisen miehen kanssa.
Itselläni on ollut lyhyt bi-suhde. Halusin kokeilla. Olen silti hetero ja täysin normaali täti, sellainen jonka voisit nähdä kaupungin ruuhkabussissa etkä kiinnittäisi mitään huomiota. Nyt olen erittäin perinteisessä heterosuhteessa ja erittäin vakaasti.
Haluan sanoa tällä vain sen, että ihmisen seksuaalisuus on herkkä, monimutkainen ja muuttuva asia, mutta aina yksityinen. Ei sinun tarvitse huolestua poikasi puolesta, kunhan muistat rakastaa häntä omana itsenään etkä aseta ehtoja rakkaudellesi. Usein vanhempien lapsiinsa kohdistuva homopelko onkin enemmän sosiaalista: vaikka itse se hyväksyttäisiinkin, pelätään ympäristön reaktioita. Mutta asia on tänään jo tuotu päivänvaloon, ei sitä tarvitse hävetä ympäristön takia. Voisinpa lyödä vetoa, että tuttavapiirissäsi on nytkin ihmisiä, joilla on homo- tai lesbokokemuksia menneisyydessään, mutta eihän niitä toitoteta ellei asia tule muuten esille. Ympäristön reaktioihinkin voit itse vaikuttaa tuomalla asia oikeissa yhteyksissään asiallisesti esille - silloin katkaiset itse siivet typeriltä huomautuksilta ja juoruilta.
Nojuu, mikä ihme tuokin nyt on että 15v on homo. Tunnen itse pari 14-15v homoa ja he kyllä varsin hyvin tietävät mitä ovat. Ja myös heidän vanhempansa tietävät ja ovat asian kanssa ihan ok.
Monet pojat tuntevat jo varhain vetoa poikiin. Tuossa 15v iässä monilla on jo vakituisia seksisuhteita, vaikka eivät uskaltaisi tulla kaapista. Silti se panokaveri jostain löytyy. Ja mikäs siinä, tarpeet tulevat ainakin tyydytetyiksi.
Vanhemmat taitavat olla vain vähän unessa näiden asioiden suhteen. Kunhan vain tietäisivät mitä monet kaverukset tekevät esim. koulun vessassa välitunnilla...
:)
sen 1 1=2, mitkä olivat ne merkit? Tuli tässä vaan mieleen että tekevätkö vanhemmat vähän hätiköityjä yhteenvetoja..
Itseäni kiusattiin koko peruskoulu todella pahasti. En luottanut kovin hyvin ihmisiin, en koskaan käynyt missään eikä kukaan koskaan käynyt meillä.
Sitten lukioon mentyäni pääsin eroon kiusaajista. Löysin lukiosta tosi kivan tytön, jonka seurassa aloin rohkaistua. Tätäkin tyttöä oli peruskoulussa kiusattu ahkerasti, joten tavallaan saimme tukea toisistamme ja meistä tuli parhaat ystävät.
Koska meiltä ehkä oli jäänyt tuo lapsuuden ystävyys väliin, teimme sitten ehkä sellaista mitä "normaalit" teini-ikäiset eivät ehkä olisi tehneet - kävimme yökylässä (minä lähinnä kaverini luona koska hänellä oli iso huone ja 120cm leveä sänky, ei tarvinnut alkaa tehdä vieraspetiä kuten meillä minun pienessä huoneessani, johon ei mahtunut edes patjaa) luimme lehtiä, surffasimme netissä, juttelimme kaikesta mahdollisesta. Lähes kaikki vapaapäivät meni yhdessä. Ikinä ei missään kaupungilla roikuttu vain hengaamassa.
Sitten toinen vanhemmistani eräs päivä kysyi hitaasti erään yökyläreissun jälkeen että minkä tasoinen tämä.....suhde.....oli tyttöön. Olin ihan äimän käkenä, tuijotin häntä uskomatta korviani. Tajusin ilman sanan "lesbo" sanomista ääneen että vanhempani epäilivät minua lesboksi. Se loukkasi. Että kun ensimmäistä kertaa eläissään löytää edes yhden ystävän, se on heti likaista.
Tuiskahdin hänelle että tyttö on pelkkä ystävä ja kävelin järkyttyneenä ulos huoneesta.
Tulipahan siinä keskustelussa selville etteivät omat vanhempani hyväksyisi minua jos olisin homoseksuaali.. Onnekseni olen puhdas hetero.
>> mistä laskit sen 1 1=2, mitkä olivat ne merkit? Tuli tässä vaan mieleen että tekevätkö vanhemmat vähän hätiköityjä yhteenvetoja.. >>
Kuulin yhden puhelun, näinkin jotain.
Sitäpaitsi se kiihkeä kaipaus ja ikävä, jota tytär osoitti pienten erojen aikana ja ne puhelimeen heitetyt huokaukset olivat kyllä ihan täynnä eroottista latausta. Sitä itteään. Terveisin nimimerkki "kokemuksen syvä rintaääni".
Oletko varma, että heillä on "sellainen" suhde? Mikä poikien "suhteessa" saa sinut miettimään homoutta? Suutelevatko/Kaulailevatko pojat yhdessä ollessaan, oletkonähnyt?
Voihan olla, että he ovat "vain" kavereita. Ehkä poikasi "ihastuminen" onkin sitä, että hän jollain lailla asettaa tämän "poikaystävän" jalustalle; ehkä tämä poika on rohkea, komea, tulee tyttöjen kanssa hyvin juttuun, yms.
Mikäli heillä on ns. homosuhe, se saattaa olla vain kokeilua, eikä välttämättä tarkoita sitä, ettei koskaan seurustelisi tyttöjen kanssa.
Ja vaikka he olisivatkin oikeasti ihastuneet toisiinsa, ei heillä välttämättä ole seksisuhdetta.
Anna ajan kulua, ja katso, mitä tapahtuu. Yritä kuitenkin ymmärtää poikaasi, oli tilanne tulevaisuudessa mikä tahansa.
juttelimme eilen pojan kanssa vähän asiasta ja kyllä tämä kuulemma sellaista ihastusta on, pojan kanssa pussailu on kuulemma ihan luonnollista. Poikani oli sitä mieltä, että hän on nyt onnellinen ja hänestä on tuntunut, ettei hänellä ole ollut ennen omaa elämää. Olen jotenkin alistunut jo tähän ajatukseen, tietenkin ympäristön paineet stressaavat. Koko ajan töissä tulee mieleen, että jokohan nuokin tietävät asian. Meillä töissä on ihmisiä, jotka tuomitsevat homouden ja pitävät sitä sairautena josta voi halutessaan parantua. Jotenkin vain niin pahalta tuntuu se, että on koko ajan sellainen tunne, että olen menettänyt tämän pojan jonnekkin....Tietysti rakastan poikaani kaikesta huolimatta (olen sen myös hänelle sanonut, kuten myös sen, että tarvitsen nyt aikaa tämän asian sulattamiseen). Eihän tässä voi antaa muuta kuin antaa ajan kulua.
>> Jotenkin vain niin pahalta tuntuu se, että on koko ajan sellainen tunne, että olen menettänyt tämän pojan jonnekkin.... >>
Mikäli olette jo pystyneet puhumaankin asiasta, et todellakaan ole menettänyt poikaa minnekään, päinvastoin. Nythän hän on uskaltanut puhua kanssasi asiasta, jonka on varmaan tiennyt järkyttävän sinua. Mielestäni olet saanut hänet takaisin. Menetys olisi tapahtunut silloin, jos poika olisi jatkanut seurusteluaan salaa sinulta. Vaihtoehtoisesti poikasi olisi menettänyt jotakin tärkeää, mikäli olisi alistunut ja kieltänyt tuon piirteen itsessään.
Menettämisen tunteesi saattaa johtua siitä, että pojan tulevaisuus ei nyt ehkä rakennukaan sillä tavalla kun olet itse kaavaillut. Itse asiassa olet menettänyt vain omat haavekuvasi perheenne tulevaisuudesta. Mutta eiväthän lapset täällä ole sitä varten, että he tekisivät elämästämme täydellisen ja toteuttaisivat meidän rakentamia elämisen malleja. Kyllä heillä on oma polkunsa, niin vaikeaa kun se joskus meille vanhemmille on.
Aika auttaa, usko pois: totut ajatukseen. Toivon, että saat tukea muilta vanhemmilta joille asia on ollut vaikea. Tämähän on alkua siihen!
että poikasi saa tutustua ikäluokalleen tyypillisiin ihmissuhteisiin, ja kehittyä normaalilla vauhdilla aikuiseksi ihmiseksi, vaikka ei olekaan normihetero? Ehdotan, että käyt tutustumassa homoseksuaalisuuteen esim. Setan sivuilla, niin asia ei välttämättä tunnu ihan niin vieraalta. Mun mielestä on mahtavaa, että poika kokee itsensä luonnollisena, ei viallisena, niin kuin monet esim. koulukiusaamisesta traumatisoituneet homot.
Ja mitä typeriin työkavereihisi tulee, voin vakuuttaa, että löydät itsestäsi poikaasi puolustavan naarasleijonan, jos ne rupeavat jotain väköttämään. Kuinkahan varmalla pohjalla heidän oma seksuaali-identiteettinsä on, jos homoja pitää noin pelätä? Vaikka tässä maailmassa pyrkisi olemaan mitä tahansa, aina on olemassa joku, joka tuomitsee.
Eikö ole hienoa että olet kasvattanut pojastasi niin tasapainoisen ihmisen, että hän pystyy hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ympäristön paineista huolimatta? Makustele tätä uutta piirrettä hänessä ihan kaikessa rauhassa esim. luomalla uusia tulevaisuuskuvia. Ihan samalla tavalla joudut häntä lohduttelemaan kun menee poikki kumppanin kanssa, oli kumppani mitä sukupuolta tahansa. Voimia sinulle!
että poikasi on tämän asian tuonut esille,voisihan olla, ettei lapsesi uskaltaisi tätä edes kertoa.
minusta tuo, että et saa lapsenlapsia tai miniää on outo mutta ehkä hieman ymmärrettäväkin ajatus. niitä et tule saamaan, mutta poikasi poikaystävästä voit saada hyvänkin ystävän, mutta se riippuu sinun ajatusmaailmastasi.
15 vuotias voi jo tietää olevansa homo.Mutta korostan sanaa VOI.Aina nuoret eivät(eivätkä aina aikuisetkaan!) tiedä ovatko homoja vai heteroita.Kiinnostuksen kohteet voivat muuttua läpi elämän joten tuo homous saattaa olla myös ohi menevä vaihe.
Mutta sanon samaa kuin edellisetkin: Eihän se sinulle kuulu?Mitä väliä?Jollekin oltiin vastattu että "halutaan saada lapsenlapsia."..Voi miten naiivia!Voihan lapsia adoptoida eikä sillä ole mitään väliä muutenkaan onko lapsi biologisesti oma.Ja tuolla "En hyväksy homoja koska he eivät voi saada lapsia" on toinenkin puolensa.Se on hieman loukkaavaa kehitysvammaisia/niitä jotka eivät voi saada lapsia kohtaan.Entä jos olisitkin synnyttänyt tyttären jolla on vaikka Turnerin oireyhtymä tms ja joka ei voi saada lapsia?Kai sinä rakastaisit häntä etkä moittisi häntä asiasta.Samat mahdollisuudet näillä lapsia saamattomillakin on saada lapsia kuin homoilla/lesboilla.Joten turha käyttää tuollaista tekosyynä.
Jotkut tietävät/tuntevat niin jo alle kouluikäisenä. Eikä se kauheaa ole, he ovat samat oikeudet ansaitsevia ihmisiä kuin mekin. Ne homot, jotka minä tunnen ovat hyvin vastuuntuntoisia, empaattisia ja elämäniloisia ihmisiä=)
"mä en voi mitenkään käsittää, että poika joka vielä muutama kuukausi sitten leikkii legoilla onkin yhtäkkiä homo"
Jos tuohon vaihtaisi sanan homo paikalle heteron, koko lause kuulostaisi aivan tyhmältä. Eli tässähän on vaan kyse siitä, että lapsi joka äsken leikki lasten leikkejä onkin äkkiä murrosikäinen, joka on harvinaisen sinut homoutensa kanssa ja on kiinnostunut toisista pojista.
Täällä on keskusteltu siitä voiko jo tuon ikäinen tietää olevansa homo. Ongelmat ettei tiedä mikä on johtuvat, puhun nyt omasta kokemuksesta, siitä että ei ole kuin yksi malli ja se on hetero. Jälkikäteen ajateltuna oli niin selvää, että olin kiinnostunut pojista. Se ei vain ollut mahdollista. Homoja oli muutama prosentti väestöstä, mutta ei niitä omassa lähipiirissä ollut, vaan jossain muualla. Puhumattakaan siitä, että itse olisi ollut homo.
Siihen on turha tuudittautua, että homous menee ohi ja poika löytää tytön itselleen. Ehkä niin käy jos hän on biseksuaali, mutta silloin hän voi palata myöhemmin suhteeseen miehen kanssa ja aiotko sitten taas elätellä toiveita tyttöystävästä.
Tässäkin tapauksessa, valitettavasti, vaikuttaa siltä että ympäristö eli siis äiti koettaa tehdä luonnollisesta asiasta ongelmaa, vaikka pojan mielestä se on normaalia, kuten onkin ja pitäisi olla kaikkien muidenkin mielestä. Toivottavasti tulevaisuudessa näin onkin.
Myös lasten hankintaan liittyvää kommenttia olen miettinyt. Vaikea ajatella, että aikuisille ihmisille, jotka eivät jostain syystä halua lapsia, niitäkin on, tai pareille, jotka eivät niitä voi hankkia sanottaisiin siitä suoraan tai osoitettaisiin pettymystä. En tiedä oletko puhunut siitä pojallesi, varmaan et, mutta jotenkin homolle on oikeus tölväistä siitä suoraan ikäänkuin siihen pitäisi keksiä joku puolustava vasta-argumentti.
Onnea jatkoon joka tapauksessa. Toivottavasti huomaat, että poikasi on todennäköisesti onnellisempi kuin koskaan!
Kyllä, 15-vuotias voi tietää olevansa homo, hän voi tietää myös olevansa biseksuaali ja voihan tuo ihastuminen poikaan olla aivan ohimenevä juttukin.
Mutta, jos tuo ei ole ohimenevää niin silti en sinuna järkyttyisi turhanpäiten. Eikös kuitenkin kaikkein tärkeintä tässä maailmassa ole se, että oma lapsi on onnellinen?!
Mikä on ihanaa, on se että hän on kertonut tuntemuksistaan sinulle, ja mielestäni sinun kuuluisi olla hyvin ylpeä hänestä. Moni homoseksuaali kun elää kaapissa lähes koko elämänsä(ja näinollen kärsivät sen vuoksi minkälaisia paineita yhteiskunta ja oma perhe tuottaa).
Anna tukesi pojallesi, jotta hän löytää itsensä ja vartuu varmaksi siitä mitä hän on. Älä tuomitse, vaan ole onnellinen jos lapsesi on rakastunut! Rakkautta tähän maailmaan kuitenkin tarvitaan, eikö?!
ja se että jos pelkäät ettei poikasi voisi ikinä saada lapsia, koska pitää pojista, on aivan turhaa mielestäni myös. Omilla ajatuksillamme voimme vaikuttaa moniin asioihin, esim. siihen että homoperhe saisi joskus tulevaisuudessa adoptoida lapsen. Sitäpaitsi, vaikka poikasi olisikin täysin hetero, ethän silti voisi olla varma siitä että saisit lapsenlapsia?!
Tule pois hulluuden partaalta ja iloitse! perheesi on juuri saanut väriä elämäänsä ;o)
Minä olin yläasteella hämmentynyt kun tunsin olevani ihastunut erääseen tyttöön. Pelkäsin, että olen lesbo. Se kesti vain muutaman kuukauden.. siis se ihastus. Se jälkeen olen monet kerrat ollut ihastunut poikiin ja nyt olen ollut jo neljä vuotta onnellisesti naimisissa.. miehen kanssa.
On hyvinkin normaalia, että nuoret kokeilevat erilaisia rooleja, myös seksuaalisuuden saralla. Hän on silti se sama poika, koululainen jne.. Ei hän siitä miksikään ole muuttunut.
Voiko yleensä 15-vuotias jo tietää olevansa hetero? Ei sen enempää kuin jos kyseessä olisi homous tai biseksuaalisuus. Toisilla on jo varhain hyvin vahva tunne omasta "erityisyydestään", toiset vaan kokeilevat. Mikäli poikasi on onnellinen ja hän ei ole konkreettisessa vaarassa, anna hänen kokeilla ja etsiä itseään. Hän on silti poikasi, mitenkään hänen seksuaalisuuttaan määrittelemättä :)
Homous ei ole paha asia... Miksi kaikki ihmiset inhoavat homoutta? Se on ihan normaali asia. Ihminen ku ihminen. Vaikka poikasi onki vasta 15 vuotias niin on hänelläki oikeus olla oma itsensä. Kaikkea ei voi hyväksyä, mutta tähän asiaa kannattaa. Jos yrität kääntää poikasi heteroksi, niin voi käydä niin, että poikasi alkaakin inhota sinua. En halua olla inhottava, mutta itselläni on homo ystävä joka on samaa mieltä minun kanssani.
No tottakai voi tietää! Kai sinäkin tiesit olevasi hetero tuon ikäisenä?
Voihan se sun poikas olla myös bi-seksuaali, eikä siinäkään mitään pahaa ole.
Toivottavasti et ala painostamaan poikaasi asiasta,luulis löytyvän senverran tervettä maalaisjärkeä sultakin että tiedät sen, ettei suuntautumistaan voi valita...
olen sun poikas ikänen ja pesunkestävä lesbo. vaikeuttaako sun poikas jotenki sun elämää homoudellaan? onko siitä haittaa kenellekkään? mitä asia oikeastaan edes kuuluu sulle? mun äiti tulee mua, se on mun puolella jos joku tulee jotain ilkkumaan. sun pitäis pitää poikas puolia eikä olla tuollanen... tuollanen. 15 vuotias voi tietää. paljon nuorempiki voi. joskus homous tulee esille vasta murrosiässä. koita nyt vaan tottua ajatukseen.
Minä itsekkin löysin seksuaalisuuteni jo 14 vuotiaana.
Olin aivan sekaisin aluksi, koska ympäristön paineet ja muiden mielipiteet oli mulle herkkä asia.
vasta kahden vuoden jälkeen uskalsin tulla kaapista ulos, ja se oli todella helpottavaa kuulla kavereilta ja sukulaisilta että se on ihan okei.
Poikasi on saattanut itse olla tietoinen seksuaalisuudestaan, mutta peittänyt ja yrittänyt peittää sen asian, niinkuin minäkin tein.
Poikasi on rohkea, kun uskaltaa olla mikä oikeasti on.
Sinun pitäisi tukea häntä, eikä hakata päätä seinään ja miettiä, että miksi se on sellainen, ei se ole luonnollista.
Herranjumala, kasva aikuiseksi!
Se on täysin normaalia. Ei se ole pääasia se sukupuoli, vaan se ihminen itse!
Toivottavasti ymmärrät, että jos laiminlyöt lastasi tässä asiassa, niin aiheutat hallaa itsellesi ja lapsellesi.
Itsellä oli oman äidin kanssa sama homma. Hän ei voinut hyväksyä asiaa, ja sitten meillä menikin välit poikki moneksi viikoksi.
Mutta nyt olemme saaneet välimme taas kuntoon, kun äiti huomasi, että olen edelleen se sama poika kuin puoli vuotta sittenkin, ja että olen tosissani asian suhteen.
Itse olen kihloissa poikaystäväni kanssa, ja kaikki ihmiset ja läheiset tietää suuntautumisestani, ja olen siitä onnellinen, että saan olla rauhassa mikä olen.
Veikkanpa, että kyseessä on murrosikäisen identiteetin kokeilu - tai sitten jo kehittyneen identiteetin paljastainen. Kumpikin on mahdollisia, sitä emme me ulkopuoliset pysty ratkaisemaan.
Murkkujen seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa ja etenkin homouteen liittyvissä soisin myös nuoren polven ymmärtävän, miten paljon maailma on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Kun meistä jokainen peilaa tapahtumia omiin kokemuksiinsa, ei ole ihme, että vanhemmilla on välillä 'pallo hukassa', niin paljon arvostukset ovat muuttuneet. Avoin keskustelu olisi se paras ratkaisu toistensa ymmärtämiseen. Se vaan on usein helpommin sanottu kuin tehty. Tässä myös nuorten soisi käyttävän sellaista kieltä kommunikoidessaan, ettei vanhempia turhaan ärsytettäisi valitettavan suosituilla täytesanoilla...
hei. kyllä 15 vuotias voi tietää että on homo. mutta viestistäsi päätellen poikasi ei ole homo vaan bi-seksuaali, eli hän tykkää tytöistä ja pojista. sinun ei pidä tuomita poikaasi sen perusteella mikä hänen seksuaalinen suuntautumisensa on, vaan kannustaa häntä tässä tilanteessa. poikasi on murrosiän myllerryksissä ja tarvitsee rakastavan ja turvallisen ympäristön kasvaa! jos tuomitset poikasi hän sulkeutuu sisäänsä ja tuntee itsensä hylkiöksi. homous/bi-seksuaalisuus ei ole sairaus vaan aivan luonnollinen asia josta puhutaan aivan liian vähän ja stereotypiat homoista antavat negatiivisen kuvan aivan luonnollisesta asiasta. anna poikasi olla onnellinen sellaisena kuin hän on. poikasi on vielä siinä iässä että hän etsii itseään ja seksuaalinen minäkuva muotoutuu iän myötä.
jos haluat tietää enemmän voit laittaa s-postia minulle niin kerron mielelläni lisää.
[email protected]