Hakeudun pois katuvalojen pistävästä loisteesta kadoten pimeään yöhön. Kävelen yksinäistä tietä pitkin, kohti tulevaisuutta jota ei ole. Tieni ei vie minnekään, kuljen vain, mietin menneisyyttä joka vielä vasta niin valoisalta näytti. Nyt on vain pimeys ja yksinäisyys joka ajaa minua kohti tuntematonta.
Pysähdyn, suljen silmäni ja näen jälleen kerran kaiken sen minkä menetin, mutta kuitenkin odottaen pelastusta jota jossain syvällä sielussani toivon. Niin vähän aikaa on kulunut ja niin paljon sitä pitäisi vielä edessäni olevan, mutta haavekuvat peittyvät vain yön mustaan ja pimeys valtaa jälleen minut.
Odotan jälleen sitä tunnetta joka saa kääntämään pääni kohti valoa, mutta pimeyden otteessa on niin vaikeaa katsoa maailman miljoonia eri värejä. Pimeys murtaa mielen ja vaikka kuinka taistelisi sitä vastaan, tulee lopulta aika jolloin ei enää jaksa. Jää vain toivo siitä, että olisi joku joka auttaisi uuteen elämään, tulevaisuuteen joka valoisalta näyttäisi, onneen ja rakkauteen. Minullakin voisi olla niin paljon annettavaa, haluaisin olla onnellinen, haluaisin rakastaa.
Kaikki on kuitenkin vain niin pienestä kiinni, mutta se vähäisinkin toivonkipinä tuntuu jättäneen minut yksin tähän maailmaan.
[email protected]
Pysähdyn, suljen silmäni ja näen jälleen kerran kaiken sen minkä menetin, mutta kuitenkin odottaen pelastusta jota jossain syvällä sielussani toivon. Niin vähän aikaa on kulunut ja niin paljon sitä pitäisi vielä edessäni olevan, mutta haavekuvat peittyvät vain yön mustaan ja pimeys valtaa jälleen minut.
Odotan jälleen sitä tunnetta joka saa kääntämään pääni kohti valoa, mutta pimeyden otteessa on niin vaikeaa katsoa maailman miljoonia eri värejä. Pimeys murtaa mielen ja vaikka kuinka taistelisi sitä vastaan, tulee lopulta aika jolloin ei enää jaksa. Jää vain toivo siitä, että olisi joku joka auttaisi uuteen elämään, tulevaisuuteen joka valoisalta näyttäisi, onneen ja rakkauteen. Minullakin voisi olla niin paljon annettavaa, haluaisin olla onnellinen, haluaisin rakastaa.
Kaikki on kuitenkin vain niin pienestä kiinni, mutta se vähäisinkin toivonkipinä tuntuu jättäneen minut yksin tähän maailmaan.
[email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.