Mitä mieltä olette tukistamisesta? Oletko tukistanut omaa lastasi koskaan ja kuinka usein ja miksi? Vai etkö hyväksyä asiaa ollenkaan tai et voisi tehdä ainakaan niin omille lapsillesi?
Tuli vaan taas mieleen et meillä oli pienenä rangaistuskeinona aina tukistaminen ja se sattui melko paljon. Isän tukistaminen sattui enemmän kuin äidin. No, siinä 7-vuotiaana siihen alkoi kuitenkin jo tottua eikä ainakaan äidin tukistaminen enää sattunutkaan. Olen vasta 16v mutta tulipa vaan tuollainen asia mieleen. Olen aina vihannut vanhempiani ja niin tulen myös jatkossa tekemään. Myöskin vanhemmat jo kauan aikuisina olleet siskot ovat ikuisesti katkeria vanhemmilleni, jotka ovat myös henkisesti hiukan sairaita.
Tuli vaan taas mieleen et meillä oli pienenä rangaistuskeinona aina tukistaminen ja se sattui melko paljon. Isän tukistaminen sattui enemmän kuin äidin. No, siinä 7-vuotiaana siihen alkoi kuitenkin jo tottua eikä ainakaan äidin tukistaminen enää sattunutkaan. Olen vasta 16v mutta tulipa vaan tuollainen asia mieleen. Olen aina vihannut vanhempiani ja niin tulen myös jatkossa tekemään. Myöskin vanhemmat jo kauan aikuisina olleet siskot ovat ikuisesti katkeria vanhemmilleni, jotka ovat myös henkisesti hiukan sairaita.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En hyväksy ja se on myös laitonta, ollut jo parikymmentä vuotta kuten kaikenlainen lapsen fyysinen kurittaminen. Ikävää, että vanhempasi ovat käyttäneet sitä rangaistuskeinona.
eipä ainakaan ensimmäiseen kuuteen vuoteen ole ollut tarvetta, kun on opetettu puhetta uskomaan.
Vanhempiasi on todennäköisesti tukistettu lapsena. Siksi he ovat siirtäneet väkivallan käytön omaan lapseensa. Minua on myös tukistettu ja remmiä ja koivuniemenherraa annettu lapsena. Omaa lastani olen tukistanut, mutta yritän sitä välttää mahdollisimman paljon. Remmiä en ole antanut ja sitä en tule antamaan. Tiedän omasta kokemuksesta, että lapsi alkaa pelkäämään vanhempaa joka lyö.
En hyväksy tukistamista. Kaikki päähän kohdistuva väkivalta erittäin pahasta. Mielummin vaikka 'luunappi' sormille, jos pakko jollakin fyysisellä tavalla osoittaa vanhemmuuden valtaansa. Itseni ei ole tarvinnut moiseen alentua.
Pieni fyysinen kuritus on aina paikallaan, olkoon syy miten mielivaltainen tahaansa.
Jos puoliso unohtaa ostaa omenoita kaupasta, niin tukkapöllyä vain. Jos lapsi jättää yhden legon keräämättä lattialta, niin tukka pöllyämään.
Jos itse nukun aamulla pommiin, niin tukistan itseäni heti herättyäni;)
Voima on valtaa ja väkivalta voimaa?
En missään nimessä! Minuakin tukistettiin jatkuvasti pienenä, jopa useita kertoja viikossa! Ensimmäistä kertaa ollessani alle 2-vuotias! Lisäksi sain luunappeja ja vanhempani, etenkin äitini on aina haukkunut minua ja huutanut minulle. Sisaruksia minulla ei ole, mutta tänäpäivänäkin, 23-vuotiaana kannan valtavaa vihaa vanhempiani kohtaan. Erityisen pahalta saamani kohtelu tuntuu siksi, että olen syntymästäni lähtien sairastanut Aspergerin syndroomaa, eivätkä vanhempani IKINÄ ole pyytäneet edes anteeksi! Tuskin tarvitsee miettiä, millainen heidän vanhuudestaan tulee, kun he ovat hauraita, mutta minä vielä hyvässä kunnossa...
Ei ihmekään, että nykyään jo pienet lapset hyppii vanhempiensa (ja tuntemattomienkin ihmisten) silmille, kun minkäänlaista kuritusta ei hyväksytä.
Itse olen saanut lapsena/nuorena niin tukkapöllyä kuin luunappejakin, istunut perse kipeänä 2 viikkoa kotiarestissa yms. ja hengissä ja täysissä järjissäni olen yhä.
Minä vain olen oppinut kerrasta (tai kahdesta:), että tuota ei kannata tehdä, se on väärin ja siitä rangaistaan.
Lyömistä en hyväksy itsekään (kohdistuu se kehen hyvänsä) mutta luunapista tai tukkapöllystä ei varmasti ole haittaa (päätä ei tarvitse kyniä, pieni tukistus riittää).
Vanhemmat (isovanhemmat ja naapurin tädit ja sedät) istuisi varmaan loppuikänsä linnassa, jos sisarusten kanssa noudatettaisiin nykypäivän kriteerejä ja haastettaisiin heidät oikeuteen "pahoinpitelystä".. *nauraa*
Onneksi oikeuteen välillä haastetaankin, onhan näitä fyysisestä kurituksesta tuomittuja jo useampia tullut vuosien varrella.
No, sinä varmaan hyväksyt sitten senkin, että puolisosi tukistaa sinua tai antaa luunapin, jos et tee niinkuin hän haluaa tai vaikka haastat riitaa. Tokihan nyt puolustuskykyistä aikuista voi tukistaa, jos kerta puolustuskyvytöntä lastakin, joka on täysin riippuvainen vanhemmistaan.
arvasin, että tekstini kritisoidaan alimpaan helvettiin.. Mutta eikös nämä keskustelupalstat olekin tarkoitettu MIELIPITEIDEN vaihtoon, eli sallittakoon meidän KAIKKIEN mielipiteet (oli ne sitten hangonkeksejä tai happamia sitruunoita), eiköstä vaan!
Aikuisina ihmisinä osaamme kyllä mieheni kanssa hoitaa riidat puhumalla, lapsen tai nuoren kanssa tämä ei todellakaan aina onnistu (eiköhän meistä jokainen ole joskus ollut tukkanuottasilla vanhempiensa kanssa eli varmaan tiedätte mitä tarkoitan)
Joskus puhe EI vain YKSINKERTAISESTI riitä rauhoittamaan tilannetta, ja silloin VANHEMMAN on oltava se joka määrää ei lapsi.
Jos laista puhutaan, niin ensin lapsilta (alle 18 v.) tupakat ja kaljat pois.
Jotkut lapset vaatii vähän rankempaa pysäytystä. hyväksyn tukistamisen ja luunapit ääimmäisinä keinoina saada ei-toivottu käytös loppumaan.
äiti, nuorimaiseni on nyt 14v. Noin viitisen vuotta sitten nappasin Häntä hiuspehkosta kiinni ja kadun todella kadun, lapsi sanoi tilanteen ohitettuamme "äiti jos joskus sun täytyy mua kurittaa älä tukista, se sattuu hirvittävästi päähän, lyö vaikka takapuolelle, jos tarvii."
EIPÄ OO TARVINNUT, kamalaa sanon minä.
Kyse ei todellakaan ole mistään retuuttamisesta, vaan viimeisestä keinosta saada lapsi "pysähtymään", jos ei puhe mene perille. Pienenä olemme sisaruksieni kanssa saaneet tukkapöllyjä, mutta niitä annettiin harvoin ja silloin jo mekin, suht pienet lapset, ymmärsimme, että aiheestahan se tuli. Itse koen tukkapöllyjen, ainakin omalla kohdallani, olleen ihan paikallaan. JA ENNEN KAIKKEA, se todellakin on viimeinen vaihtoehto. Tietysti sitä toivoo, ettei omiin lapsiinsa sitä tarvitse käyttää, mutten sitä tuomitsekaan. Ja edelleen painotan, että siinä ei ole tarkoituksena satuttaa lasta, vain saada "pysähtymään".
minäkin uskon asian olevan, mutta minustapa tehtiinkin kamala väkivallanpuolustaja ja pahoinpitelijä (ei siis koskaan kannattaisi kertoa niitä OIKEITA OMIA mielipiteitään, jos ne poikkeavat vähääkään valtavirrasta *huoh*)
joo joo tuota samaa paskaa kuulee aina "ei ole tarkoitus satuttaa" EIPÄ TIETENKÄÄN, mutta luulisi aikuisella ihmisellä olevan sen verran järkeä päässä että tajuaisi sen, että kun hiuksista kiskotaan SE SATTUU! se on aivan yksi lysti oliko tarkoitus satuttaa vai ei. tukistaminen tai luunapit päähän tai sormille tai mihin kohtaan kehoa vain eivät ole vahinkoja.
vahingosta voi sanoa, että ei ollut tarkoitus satuttaa (astut esim, toisen jalan päälle VAHINGOSSA).
itselläni on neljä lasta, vanhin nyt 13 vuotias eikä minun ole tarvinnut koskaan kajota heihin ja satuttaa pysäyttämismielessä. kun on tarpeeksi fiksu ja kypsä vanhemmaksi, osaa käyttää sellaisia konsteja mitkä eivät vahingoita lasta.
itse olen saanut tukkapöllyä lapsena ja remmiä persauksille ja olen niistä katkera edelleen. kun viisivuotiaana itkin navetan nurkassa kipeää takamustani, päätin, että koskaan en olisi yhtä inhottava omille lapsilleni ja se päätös on pitänyt vaikka aikaa siitä on kulunut kohta kolmekymmentä vuotta.
niin kauan kun tukkapölly toimii viimeisenä vaihtoehtona teille paukapäille, suosittelen, että alatte hankkimaan asiallista tietoa siitä miten lapsia kasvatetaan väkivallatta, koska kohta te olette siinä tilanteessa että se tukistaminen pysäytysmielessä ei enää riitä. pitää tukistaa lujempaa ja kovempaa ja kauemmin, kunnes pitää läpsäistä ja sekin menee kunnon lyömiseksi ajan kanssa. ja lapsenne kärsivät koko ajan, kun te pöntöt viette heiltä sen kaikkein arvokkaimman, koskemattomuuden.
kun pahoinpidellyt lapsenne ovat murkkuja ja nuoria aikuisia, toivon todella, että he antavat teille kaiken takaisin ja varsinkin sitten kun te ääliöt makaatte yksin vanhainkodissa ja ihmettelette miksi lapset eivät käy, muistakaa miten kohtelitte heitä. oikein teille tulla hylätyiksi. ja muistakaa joka kerta kun he pakollisella äitienpäiväkäynnillä ovat, että he eivät tule sinne sen takia että haluaisivat NÄHDÄ teitä, se on pelkkää velvollisuutta.
en minäkään käy isääni katsomassa, en halua nähdä häntä. ei hän ole koskaan minulle ollut oikea isä lyönteineen. en häntä rakasta, mutta en vihaakaan, en kunniota häntä isänä, miehenä, en edes ihmisenä. samaa te saatte aikaan omien lastenne kanssa.
ja kaikki te jotka sanotte, että saitte pienenä tukkapöllyä tai selkäänne ja olette sitä mieltä, että se oli ansaittua ja oikein, kun teitte pahuutta, te sanotte niin koska itse kohtelette lapsianne huonosti ja puolustelette sillä tekojanne. väkivalta ei ole koskaan hyväksyttyä.
sanat voivat satuttaa, ja vieläpä monta kertaa pahemmin kuin luunappi/tukistus tms.
Itse olen 18-vuotiaaksi asti (kunnes muutin kotoa pois) joutunut kokemaan rankkaa fyysistä väkivaltaa molempien taholta. Varsinkin isä hakkasi minua rajusti. Tukistaminen on pientä verrattuna nyrkkiin. Minua on lyöty ja potkittu kaikkialle kehooni, päätäni on hakattu tiiliseinään ja varaston betonilattiaan. Isäni nakkasi minut kerran puolen metrin korkeudelta lattiaan. Syytkin olivat todella pienet. Kerran hän pahoinpiteli minut kun en suuttuneena suostunut syömään jäätelöä, joka oli minulle ostettu. Suuttumustaan ei ollut oikeutta meidän perheessä näyttää tai siitä seurasi jotakin pahaa.
Henkinen väkivalta oli myös mukana kuvioissa tappouhkauksineen päivineen. Mutta hengissä ollaan. Epileptikkona viime vuodet elellyt, mutta hengissä.
Tältä pohjalta myönnän hyväksyväni tukistamisen. Aina ei todellakaan sanat riitä ja en anna omien lapsieni hyppiä silmille. Se on yksi asia, mikä on varma.
Sulla on kyllä ollu kamalat vanhemmat... Ikävä että kenenkään tarvii tommosta kokea.
Tuskin kukaan kuitenkaan käsittää tukkapöllyllä noin julmaa väkivaltaa. Itse voin hyvinkin kuvitella pöllyttäväni lapsen tukkaa, muttei rajusti. Ei lasta tarvi satuttaa, vaikka kurittaakin.
Jos hermostuksissaan tukistaa tai läimäyttää, saman voi seuraavalla kerralla tehdä vielä helpommin, ja kohta ollaan tilanteessa, että muita keinoja ei enää ole. Miksi ylipäätään siis tukistaa? Tukistaminen tai läimäytys on lapselle merkki, että äiti tai isä ei hallitse itseään. Ei se ole mitään rajojen asettamista, vaan siinä kamppaillaan lapsen kanssa samassa kehässä, lapsen keinoilla. Aikuisella pitää olla aikuisen keinot.
mitään läimäyttämisestä?! Ainakin itse kirjoitin tukistamisesta ja luunapeista, ne on kuitenkin aivan eri asioita kuin lyöminen.
miten niitä lapsia nykyään rangaistaan!?
tietävätkö ne et ny ne on tehneet jotain väärin ja sitä ei saisi toistaa, ei todellakaan kun hyppivät silmille!!
ennen lapset oppivat kunnioittamaan vanhempia koska ne opetettiin siihen ja ennen oppivat virheistään koska silloin kuritettiin, mitä nyt tehdään??!
lyödään karkki kouraan tai annetaan jatkaa ja sanotaan hyvä tyttö/poika... siltä se nykyään tuntuu ja näyttää
Mua on pienenä tukistettu aina jos oon tehny jotain mitä tiedän että ei todellakaan ois saanu tehä. Esim. kun juoksin karkuun, kun äiti käski vaikka kuinka monetta kertaa tulemaan sisälle. Kyllä parista kerrasta oppi että kannattaa tulla sisälle jos käsketään. Mua ihmetyttää tää ei saa tukistaa juttu. Mut näkeehän sen sitte yleisellä paikalla jos lapset ei tottele, ku ei niit koskaa oo komennettu!
ovat kaksi eri asiaa. Tukistaminen on ruumiilliseen itsemääräämisoikeuteen puuttumista,väkivaltaa! Se on rikos Suomen lakien mukaan,kielletty jo aikapäiviä sitten!
henkinen väkivalta, kun komennat (esim. huudat, nimittelet tms.) lastasi?! Miksi sitten se on sallittua, varsinkin kun aina sanotaan että väkivalta jättää aina syvät arvet, oli sen toteutustapa mikä hyvänsä.. Miksi siis toinen tapa on sallittu, mutta toinen ei?!
En itsekään esim. tukistaisi heti, vaan ensin yrittäisin saada lapsen puhumalla rauhoittumaan. Mutta jos mikään puhe ei auta, en epäröisi hetkeäkään ottaa tukasta/korvasta kiinni.