Hei kaikille!
Kirjoitin tänne maalis - huhtikuussa meidän tarinamme. (Lyhyesti referoituna: vuoden yrittämisen jälkeen mieheni meni siemennesteanalyysiin ja tulos oli 1% normaaleja siittiöitä ja kaikki mahdollinen (määrä, muoto jne. normien alla).
Tämä oli aika musertava tieto, koska tätä ei koskaan ajattele omalle kohdalle.
Toukokuun viimeisellä viikolla menkat eivät kuitenkaan alkaneet ja heräilin jo kolmen neljän aikaan aamuyöstä huonovointisuuteen. Viikon ajan meni näin ja lauantaina tein raskaustestin, jonka tulos oli positiivinen ja näytin sen miehelleni, hän totesi vain että "tee aamulla uudestaa". Tosin hän oli jo viikolla sanonut kun olin kaikille hajuille yliherkkä "että voisi luulla että olet raskaana, mutta nyt kun tilanne on mikä on..."
Tein aamulla uuden testin ja taas kaksi viivaa.
Mieheni soitti heti seuraavana maanantaina neuvolaan hoitajalle ja varasi ajan.
Menimme yksityiseen ultraan kahden viikon jälkeen (alkio oli tuolloin 8 viikkoa). Olin varma että kyseessä on kohdun ulkopuolinen raskaus tai tuulimuna tai epämuodostuma. Ultrassa kuitenkin näimme pienen alkion jolla sydän löi ja kaikki oli niinkuin pitikin. HELPOTUS oli käsin kosketeltavaa. Vielä pitäisi selvitä viikolle 13, jotta suurin keskenmenon riski olisi ohi. Olemme nyt viikolla 10 4 päivää ja ensi viikon perjantaina on niska-poimu-ultra (menemme taas yksityiselle). Raskaus tuntuu tässä vaiheessa vielä kovin epätodelliselta. Meillä olisi elokuussa ollut ensimmäinen käynti
lapsettomuushoitoihin. Näillä näkymin menemme tuolloin rakenne-ultraan.
Kun mieheni s-analyysi oli tullut, rupesimme säännöllisesti kävelemään, hän söi tarkasti foolihappoa ja c-vitamiinia ja lisäksi lopetti einesten syönnin. En tiedä oliko näillä seikoilla mitään tapahtuneen kanssa tekemistä, mutta kuitenkin koen velvollisuudekseni kertoa tämän kaikkille jotka käyvät täällä.
Nyt meillä on tiukkaa jännitystä vielä etapista toiseen - suurena toiveena tuoda terve vauva kotiin 20.1.2007! Tällä hetkellä odotamme kovasti josko jo elokuussa uskaltaisimme jakaa ilomme ystäviemme ja sukulaistemme kanssa.
Kirjoitin tänne maalis - huhtikuussa meidän tarinamme. (Lyhyesti referoituna: vuoden yrittämisen jälkeen mieheni meni siemennesteanalyysiin ja tulos oli 1% normaaleja siittiöitä ja kaikki mahdollinen (määrä, muoto jne. normien alla).
Tämä oli aika musertava tieto, koska tätä ei koskaan ajattele omalle kohdalle.
Toukokuun viimeisellä viikolla menkat eivät kuitenkaan alkaneet ja heräilin jo kolmen neljän aikaan aamuyöstä huonovointisuuteen. Viikon ajan meni näin ja lauantaina tein raskaustestin, jonka tulos oli positiivinen ja näytin sen miehelleni, hän totesi vain että "tee aamulla uudestaa". Tosin hän oli jo viikolla sanonut kun olin kaikille hajuille yliherkkä "että voisi luulla että olet raskaana, mutta nyt kun tilanne on mikä on..."
Tein aamulla uuden testin ja taas kaksi viivaa.
Mieheni soitti heti seuraavana maanantaina neuvolaan hoitajalle ja varasi ajan.
Menimme yksityiseen ultraan kahden viikon jälkeen (alkio oli tuolloin 8 viikkoa). Olin varma että kyseessä on kohdun ulkopuolinen raskaus tai tuulimuna tai epämuodostuma. Ultrassa kuitenkin näimme pienen alkion jolla sydän löi ja kaikki oli niinkuin pitikin. HELPOTUS oli käsin kosketeltavaa. Vielä pitäisi selvitä viikolle 13, jotta suurin keskenmenon riski olisi ohi. Olemme nyt viikolla 10 4 päivää ja ensi viikon perjantaina on niska-poimu-ultra (menemme taas yksityiselle). Raskaus tuntuu tässä vaiheessa vielä kovin epätodelliselta. Meillä olisi elokuussa ollut ensimmäinen käynti
lapsettomuushoitoihin. Näillä näkymin menemme tuolloin rakenne-ultraan.
Kun mieheni s-analyysi oli tullut, rupesimme säännöllisesti kävelemään, hän söi tarkasti foolihappoa ja c-vitamiinia ja lisäksi lopetti einesten syönnin. En tiedä oliko näillä seikoilla mitään tapahtuneen kanssa tekemistä, mutta kuitenkin koen velvollisuudekseni kertoa tämän kaikkille jotka käyvät täällä.
Nyt meillä on tiukkaa jännitystä vielä etapista toiseen - suurena toiveena tuoda terve vauva kotiin 20.1.2007! Tällä hetkellä odotamme kovasti josko jo elokuussa uskaltaisimme jakaa ilomme ystäviemme ja sukulaistemme kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hienoa kuulla näitä onnellisia tarinoita. Itse tiedän tunteenne tällä hetkellä, meillä aikanaan 3v yrityksen jälkeen odoteltiin ivf-hoidon suunnitteluun menemistä kun yllättäen olin spontaanisti raskaana. Alussa tuli valtava epäusko ja km:n pelko(yhden km:n kokeneena)mutta kaikki meni onnellisesti loppuun asti.Toinen lapsi sai alkunsa kun esikoinen 4kk vanha...
Onnea teille ja ihanaa kesän jatkoa!! :))))
onnea hirmuisen paljon teille. tippa tuli silmään tekstiäsi lukiessa. meillä lapsettomuutta takana 2v sisältäen pari keskenmenoa.. tai montakohan niitä sitten loppujen lopuksi on ollutkaan..
miehelläni on myös huono siittiötilanne. normaaleja 2% ja liikkuvuus huonoa.. nyt olen menettämässä hermoni epäselvästä icsi- tuloksesta...
noh, toivon sydämeni pohjasta, että teillä menee kaikki mukavasti ja saatte ihanan tuhisevan nyytin alkuvuodesta kotiin.
minä taidan nyt laittaa tuon meidän sohvaperunan vitamiiniostoksille heti aamusta ja piilotan autonavaimet;) hih!!
Aivan kun olisit puhunut minusta, mutta minun tarina on 10v vanha. Samalla tavalla minulla ei tullut toukokuussa kuukautisia ja olimme tilanneet uuden ajan elokuuksi hedelmöityshoitoon. Kävin raskausaikana joka kuukausi yksityisellä ultrassa, koska olimme yrittäneet lasta 10 vuotta kaikilla keinoilla ja 8 keskenmenoa oli ollut, sitten tulinkin raskaaksi, vaikka se pitäisi olla täysin mahdotonta. Lääkärini sanoi että näköjään ihmeitä tapahtuu. Uutta ihmettä ei ole tapahtunut, eikä tarvitsekkaan. Sain ihanan tyttären vaikka aikoinaan luulin etten koskaan saa kokea sitä. Onnea sinulle paljon!
tässä se taas nähdään että toivoa ei saa koskaan menettää, ihmeitä tapahtuu!! Äärettömästi onnea ja yritä olla luottavaisin mielin...stressaaminen ei auta ketään, kyllä kaikki päättyy hyvin ja uskon että saatte sen nyytin kotiin tammikuussa :-)
Onnellista odotusta :-)